keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Vesipiippukansa


Lähi-idän maissa matkatessa, kuten esimerkiksi Pohjois-Afrikassakin törmää suomalaista löyhempään tupakointikulttuuriin. Tupakoitsijoita (eritoten miehiä) näkee kadunkulmissa, ovenpielissä, internetkahviloissa, sisällä autoissa ja takseissa (sekä kyyditettävät asiakkaat että kuskit voivat polttaa yhtä aikaa), sisällä kaupoissa (vaikka pään yläpuolella katossa voi riippua nimenomainen kieltomerkki, ei juuri kukaan näytä siitä piittaavan) ja tietysti sisällä toimistoissa ja asuinhuoneistoissa, vaikka paikalla olisi lapsiakin. Onneksi valistuneemmat polttajat näyttävät kuitenkin siirtyvän hieman kauemmaksi, ettei pahin savu joudu suoraan tupakoimattomien hengitettäväksi.

Tupakointi on tuntuu olevan niin hyväksyttyä ja jopa suosittua, että siitä on muodostunut suorastaan oma taiteenlajinsa, oma variaationsa: vesipiiput. Paikallisissa ravintoloissa ja kahviloissa on á la carte-listan sivuilla oma osuutensa myös erimerkkisille ja -makuisille tupakkalaaduille. Luonnollisesti vesipiiput ovat myös oma myyntiartikkelinsa, sillä niitä myydään erillisissä putiikeissa myös kotikäyttöön esimerkiksi illanistujaisia varten. Tupakoinnilla on siis useissa islamilaisissa maissa hyvin sosiaalinen luonne.

Näin siitä huolimatta, että tupakointi on islamin mukaan haram, kiellettyä. Kiellolle löytyvät perusteet esimerkiksi Koraanin jakeista, joiden mukaan päihdyttävien aineiden nauttiminen on kiellettyä, samoin kuin itsemurha. Jumala, kunnia ja ylistys Hänelle, päättää elämästä ja kuolemasta. Ihmisen ei tule ehdoin tahdoin tuhota hänelle annettua elämää.

Tupakoinnin voi hyvällä syyllä katsoa olevan itsetuhoista toimintaa, hiljaista ja hidasta itsensä tuhoamista. Sen vuoksi olenkin mielessäni ihmetellyt, kuinka esimerkiksi alkoholi on (syystäkin) islamilaisissa maissa jyrkästi kielletty eikä sitä ainakaan avoimesti käytetä tai ole saatavilla, mutta samaan aikaan samassa vakavuusluokassa painivalla tupakalla on aivan erilainen asema. En ole vielä onnistunut löytämään kunnollista selitystä asialle, ja siksi se vaivaa mieltäni silloin tällöin. Toki Koraanissa alkoholi ja uhkapelit kielletään muutamissa jakeissa suoraan (esim. 2:219 ja 5:90) eikä esimerkiksi tupakalle lyödy suoraan vastaavia jakeita. Tässä voisi piillä yksi selitys. Kuten jo mainittu, Koraani kieltää kuitenkin myös itsensä tuhoamisen, itsemurhan, jota tupakointikin on. Toisena selityksenä tupakoinnin suosiolle voisivat olla kulttuuriset tekijät, kolmantena ehkä tietämättömyys sen vaarallisuudesta ja terveysvaikutuksista (mitä kyllä epäilen). Jos Jumala suo, olen joskus tämänkin asian suhteen viisaampi. Nyt elän vielä omien arvailujen ja ihmettelyn varassa.

maanantai 28. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Haluan Harry Winstonin

Löysin kirjastosta sattumalta "aivot narikkaan"-lukemista, jota myös viihdekirjallisuudeksi kutsutaan. Luin joskus aikaisemmin Himoshoppaaja-kirjoja (kyseessä on ostosriippuvaisesta amerikkalaisnaisesta keksitty jatkotarina) ja kaiken keveyden keskellä niissä tuntui lopussa olevan kuitenkin jonkinlainen opetus. Jospa tästäkin kirjasta löytyisi sellainen, ajattelin tätä kirjaa lainatessani.

Haluan Harry Winstonin kertoo kolmekymppisten manhattanilaisystävysten ikäkriisistä, joka saa heidät tekemään erinäisiä lupauksia: yhden yön suhteita harrastanut Adriana lupaa löytää vuoden sisällä itselleen unelmien aviomiehen, sarjaseurustelija Emmy aikoo löytää miehen joka mantereelta ja kustannustoimittajana työskentelevä Leigh on jo löytänyt täydellisen poikaystävän. Jotakin hänenkin elämästään tuntuu kuitenkin puuttuvan. Kirjassa seurataan ystävysten elämää ja sattumuksia; kirja painottuu enemmänkin tapahtumien kuvailuun kuin monimutkaisen juonen rakentamiseen.

Joskus tuntuu olevan paikallaan lukea kirjoja, joiden päähenkilöiden tavoitteet, arvomaailma ja maailmankatsomus poikkeavat omastani. Haluan Harry Winstonin on yksi sellaisista kirjoista ja on sopiva luettavaksi vaikkapa henkilölle, joka pitää Sinkkuelämät-sarjasta. Ja se opetus, jota alussa kaipasin? Kirjan keskivaiheilla ja loppupuolella Emmyn, Adrianan ja Leighin elämässä tapahtuu asioita, jotka saavat heidät miettimään elämäänsä uudelta kantilta.

Tekniset tiedot:
Weisberger, Lauren: Haluan Harry Winstonin
Suomentaja: Tiina Talvitie
ISBN: 978-952-5613-75-9
Kustannusosakeyhtiö Nemo 2008
Sidottu, 263 s.
Kirjastoluokka: 84.2

lauantai 26. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Hymyilevä kameli. Elämää Saudi-Arabiassa

Riitta Saastamoinen on entinen kansanedustaja. Jäätyään valitsematta uudestaan eduskuntaan hän päätti lähteä miehensä mukaan tämän työkomennukselle Saudi-Arabiaan vuonna 1996. Matkasta muodostui viiden vuoden mittainen kokemus, jonka pohjalta Saastamoinen kirjoitti kirjan Hymyilevä kameli. Elämää Saudi-Arabiassa.

Saastamoinen viettää Saudi-Arabiassa kotirouvan elämää, joten hänellä on aikaa katsella ympärilleen ja tutustua paikallisiin oloihin ja ihmisiin. Avoimen luonteensa ansiosta hän ystävystyy pian monien naisten kanssa, ja ulkomaalaisena hänellä on myös paikallisia naisia paremmat mahdollisuudet keskustella myös miesten kanssa. Pariskunta tottuu pian vieraanvaraisen kansan alituisiin teekutsuihin ja viikoittain he käyvät tutustumassa Saudi-Arabian luonto- ja kulttuurikohteisiin. Kirjassa onkin upeita kuvauksia paitsi arkipäivän sattumuksista toreilla, basaareissa ja kyläpaikoissa, myös maisemista ja nähtävyyksistä kaupunkien ulkopuolella. Kirjan luvuissa Saastamoinen käsittelee myös muita aihepiirejä, kuten pyhiinvaellusta, Saudi-Arabian 100-vuotisjuhlallisuuksia, kameleita, eläintensuojelua, beduiinielämää ja, kaiketi koska kirjoittaja on itse nainen, naisten asioita monista eri näkökulmista. Kirjoittajan- ja puhelahjojensa vuoksi Saastamoinen pestataan myös artikkelinkirjoittajaksi paikalliseen lehteen Saudi Gazetteen.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään: kuinka Saastamoisen mies Jukka oli palkattu paikalliseen sairaalaan gynekologiksi. Itse asiassa valokuvan perusteella kyseisessä sairaalassa näytti olevan kolme miesgynekologia. Potilaita tuntui kuitenkin riittävän.

Aluksi kirjaa lukiessa minua vaivasi tietynlainen tunne "sukupolvien välisestä kuilusta". Jotkut Saastamoisen käyttämistä sanoista ilmaisivat, että hän voisi olla isoäitini ikäinen, ja hänen elämäntilanteensa tuntui olevan kaukana omastani. Kun tästä tunteesta pääsee yli, saa kirjasta huomattavan paljon irti. Teosta voisi käyttää Saudi-Arabian luonto- ja kulttuurikohteiden matkaoppaana ja se monipuolistaa yleisesti varsin kapeaa kuvaa tuosta maasta.

Tekniset tiedot:
Saastamoinen, Riitta: Hymyilevä kameli. Elämää Saudi-Arabiassa
ISBN: 978-951-31-3320-7
Tammi 2006
Sidottu, 277 s.
Kirjastoluokka: 99.1

perjantai 25. joulukuuta 2009

I'm just a dreamer...

Kuulin tämän laulun radiosta ja sen sanat jäivät soimaan päähäni. Niissä on jotakin puhuttelevaa.

Gazing through the window at the world outside
Wondering will mother earth survive
Hoping that mankind will stop abusing her sometime

After all there's only just the two of us
And here we are still fighting for our lives
Watching all of history repeat itself
Time after time

I'm just a dreamer
I dream my life away
I'm just a dreamer
Who dreams of better days

I watch the sun go down like everyone of us
I'm hoping that the dawn will bring a sign
A better place for those
Who will come after us ...
This time

I'm just a dreamer
I dream my life away oh yeah
I'm just a dreamer
Who dreams of better days

Your higher power may be God or Jesus Christ
It doesn't really matter much to me
Without each others help there ain't no hope for us
I'm living in a dream of fantasy
Oh yeah, yeah, yeah

If only we could all just find serenity
It would be nice if we could live as one
When will all this anger, hate and biggotry ...
Be gone?

I'm just a dreamer
I dream my life away
Today
I'm just a dreamer
Who dreams of better days
Okay
I'm just a dreamer
Who's searching for the way
Today
I'm just a dreamer
Dreaming my life away
Oh yeah, yeah, yeah

- Ozzy Osbourne: Dreamer

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Islamin globaalit verkostot

Islamin globaalit verkostot on politiikantutkija Aini Linjakummun uutuusteos, jossa hän tarkastelee islamia kansainvälisenä poliittisena ilmiönä. Linjakumpu työskentelee Rovaniemellä Lapin yliopistossa on julkaissut myös vuonna 2002 ilmestyneen Poliittinen islam-kirjan, jonka luen ja arvioin mahdollisesti myöhemmin.

Islamin globaalit verkostot-kirjassa islamia tarkastellaan siis paitsi politiikan, myös ylikansallisten tai globaalien verkostojen näkökulmasta. Erityisesti Linjakumpu keskittyy kolmeen eri esimerkkitapaukseen: Al-Qaidaan, profeetta Muhammedin (rauha hänelle) kuvista syntyneeseen pilakuvakiistaan ja internetin vaihtoehtoislamiin. Hän ei pyri ottamaan kantaa siihen, onko esimerkiksi Al-Qaidan toiminta oikean islamin mukaista, vaan tarkastelee pikemminkin sitä, miten toimijat itse politisoivat islamin eli miten islam näyttäytyy heidän julkisessa toiminnassaan.

Kirjassa tarkastellaan islamin globaalien verkostojen historiaa ja muuntumista nykypäivää kohti. Linjakumpu pyrkii osoittamaan tapoja, joilla Al-Qaida on käyttänyt toiminnassaan hyväksi näitä verkostoja, varsinkin niiden muslimien muodostamia verkostoja, jotka asuvat vähemmistöinä maassaan. Samalla tavoin Muhammed-pilakuvien julkaisun jälkeen konflikti saavutti pian globaalit mitat, joskin laantui myös suhteellisen nopeasti. Vaihtoehtoisten islamin äänien kohdalla Linjakumpu on puolestaan tarkastellut internetin englanninkielisiä islamia käsitteleviä sivustoja, erityisesti yksityisten ihmisten ja pienten järjestöjen ja yhdistysten sivuja ja blogeja. Hän on löytänyt internetistä esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen ja feministien ylläpitämiä sivustoja sekä huomoristia islamilaisia sivustoja.

Kirja on pääosin hyvin teoreettinen, kuten tieteelliseltä tutkimukselta sopii odottaakin. Se kokoaa lähinnä uusin käsittein aihepiirejä, joita on jo melko lailla käsitelty muista näkökulmista aikaisemmissa julkaisuissa. Kirjan kiinnostavin luku on mielestäni vaihtoehtoisia islamin ääniä käsittelevä luku. Arvatenkin se koskettaa lähiten monien lukijoiden omaa elämää. Teoreettisen osuuden lisäksi Linjakumpu on maininnut myös joitakin sivustojen osoitteita, joissa voi käydä tutustumassa esimerkiksi haditheissa piilevään huumoriin.

Tekniset tiedot:
Linjakumpu, Aini: Islamin globaalit verkostot
ISBN: 978-951-768-250-3
Vastapaino 2009
Nidottu, 213 s.
Kirjastoluokka: 32.01

tiistai 22. joulukuuta 2009

Taiteilijaelämää

Kirjoja, blogeja ja lehtiä lukiessa ja televisiota katsellessa olen silloin tällöin törmännyt nuoriin kirjoittajiin, jotka haaveilevat kirjailijaksi ryhtymisestä. Kenties osa heistä onkin jo kirjoittanut jotakin "pöytälaatikkoon" omaksi iloksi tai julkaissut jotakin omakustanteisesti. Lukemani mukaan kustantamot saavat vuosittain valtavan määrän materiaalia tuntemattomilta kirjailijanaluilta - jopa siinä määrin, ettei läheskään kaikkea ole mahdollista käydä läpi. Silti uusia yrittäjiä riittää jatkuvasti.

Olen pannut nuo henkilöt merkille, sillä itselläni on ollut samanlaisia haaveita - ja ehkä on jonkinasteisesti vieläkin. Rakastan lukemista ja kirjoittamista. Yhteen aikaan haaveilin toimittajan urasta, kunnes tajusin että hioisin tekstejäni todennäköisesti niin kauan, että lehti ehtisi mennä painoon ennen artikkelini tai reportaasini valmistumista. Ei sillä ettenkö osaisi pysyä annetuissa aikatauluissa; en vain mielelläni julkaise mitään mikä mielestäni on vielä keskeneräistä.

Siispä miksei ryhtyä kirjailijaksi, jolla on toimittajan viikoittaisen puristuksen sijaan deadline vain kerran tai kahdesti vuodessa? Kuulostaa houkuttelevalta ja ihanteelliselta ihmiselle, jonka pää pursuaa ideoita jotka vain odottavat paperille (tai nykyään yhä useammin tietokoneen ruudulle) järjestämistä. Sellainen ura sopii ihmiselle, joka kestää olla yksin ajatustensa kanssa, sillä kirjoittaminen on yleensä varsin yksinäistä puuhaa. Ja mikä on tärkeää muistaa: täysipäiväinen kirjoittaminen käy henkilölle, jolla on edellämainittujen ominaisuuksien lisäksi kyky sietää taloudellista epävarmuutta.

Viimeistään tässä vaiheessa ajatusketjuani joudun antamaan periksi. Voisin vielä ajatella olevani osa-aikainen kirjailija, jolla olisi kirjoittamisen ohella jokin säännöllisiä tuloja antava toinen työ. Mutta ajatus siitä, että koko vuoden tuloni olisivat kiinni yhdestä ainoasta kirjasta, olisi minun mielenrauhalleni liikaa. Menettäisin sen vuoksi luultavasti niin monet hyvin nukutut yöunet, etten loppujen lopuksi taitaisi saada paljonkaan tekstiä kasaan. Silti monet jo nimeä saaneet kirjailijat pystyvät elämään tuollaisen paineen kanssa vuodesta toiseen ja he kenties jopa nauttivat siitä. Kirjoittaminen on heille kutsumus. Samoin tekevät monet muut taiteilijat, kuten kuvanveistäjät ja maalarit.

Toivottavasti kokopäiväisiksi kirjailijoiksi tai muiksi vastaaviksi kulttuurin ja taiteen alan toimijoiksi haluavilla ja sellaisiksi päätyvillä on paremmat hermot kuin minulla. Itse taidan ryhtyä kirjastonhoitajaksi. Sen kun on jonkin tutkimuksen mukaan todettu olevan vähiten stressaava ammatti.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Näyttääkö pääni tässä isolta?

Sain idean tämän kirjan lukemiseen Tulevaisuus.org-foorumilta. Siellä muutama kirjoittajista oli kehunut kirjaa, joten ajattelin, että miksikäs ei? Lukisin sen myös itse. Näyttääkö pääni isolta tässä? kertoo Amalista, kuusitoistavuotiaasta australianpalestiinalaisesta yksityislukiota käyvästä muslimitytöstä. Amal saa ajatuksen alkaa käyttää islamilaista päähuivia, hijabia, kokoaikaisesti. Kirja seuraa Amalin kohtaamia ennakkoluuloja, stereotyyppisiä ajatusmalleja, kohtamisia ihmisten kanssa ja kouluelämää hänen tekemänsä ratkaisun jälkeen.

Vaikka kyseessä on nuortenkirja -tai tyttökirja - aina kirjan karkinväristä kantta myöten, käy se myös aikuisemman lukijan luettavaksi. Nuortenkirjan tästä teoksesta tekee lähinnä sen sijoittuminen koulumaailmaan. Jokainen omat teinivuotensa kenties jo ohittanut lukija voi palauttaa kirjan kautta mieleensä, kuinka julmaa lukiolaisten elämä voi olla; kuinka kuuluminen tiettyihin kaveripiireihin, tietynlainen pukeutuminen, seurustelukysymykset, koulumenestys (mutta ei kuitenkaan liiallinen pingottaminen) ja koulun ulkopuolinen elämä vaikuttavat joskus elämän ja kuoleman kysymyksiltä. Niin myös Amalille. Kirja kuvaa, kuinka hän tavallaan riskeeraa saavuttamansa aseman australialaisen hienostokoulun jäsenenä, mutta kuinka hän myös samalla saa uutta itseluottamusta ja vahvistuksen siitä, että on tehnyt oikean ratkaisun.

Kirja sopii mielestäni myös mainiosti niille muslimisiskoille, jotka eivät vielä käytä hijabia mutta harkitsevat sen käytön aloittamista. Itselleni ainakin jotkut Amalin kohtaamista tilanteista ja hänen kokemistaan tunteista tuntuivat varsin tutuilta. Samalla täysin eri uskontokuntaa edustaville kirja rikkoo vallalla olevia ennakkoluuloja, sillä Amal osoittautuu monessa suhteessa hyvin tavalliseksi kuusitoistavuotiaaksi nuoreksi, vaikka hän uskonsa vuoksi ei teekään aivan kaikkia asioita kuin muut ikäisensä nuoret. Kokonaisuudessaan kirja on mielestäni piristävä poikkeus islamia ja muslimeja käsittelevän kirjallisuuden joukossa.

Tekniset tiedot:
Abdel-Fattah, Randa: Näyttääkö pääni tässä isolta?
Suomentaja: Sirkka-Liisa Sjöblom
ISBN: 978-951-23-4863-3
Karisto 2007
Sidottu, 344 s.
Kirjastoluokka: 84.2

perjantai 18. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Matkalla Kandahariin. Yhteenottojen keskellä islamilaisessa maailmassa

Matkalla Kandahariin on eräänlainen kasvutarina: kertomus siitä, kuinka nuoresta brittiläisestä toimittajanalusta kasvoi vähitellen sota- ja kriisipesäkkeiden tapahtumien kokenut ja arvostettu raportoija. Burke kertoo suoraan, että alunperin häntä kiehtoivat islamilaisissa maissa ja varsinkin niiden kriisialueilla asiat, jotka osoittautuivat todellisuuden sijasta stereotypioiksi. Toisaalta hänellä oli kova halu "tulla joksikin", ja mikäs siihen olisi sen parempi paikka kuin mennä tapahtumien ja tiedotusvälineiden huomion keskipisteeseen. Näin hän päätteli ja osui pitkälti oikeaan.

Pian Burke huomaa, että on harhaanjohtavaa puhua islamilaisesta maailmasta kuin se olisi yhtenäinen kokonaisuus. Samalla tavoin on harhaanjohtavaa puhua lännestä, aivan kuin kaikilla länsimailla olisi sama arvomaailma, päämäärä ja ihanteet. Länsimaiden tiedotusvälineissä korostettu islamismi, ääri-islamilaisuus, fundamentalismi, radikaali islamilaisuus (näitä nimityksiähän riittää) tai suoranainen terrorismi osoittautuvat Burken kokemusten mukaan vain pienten epätoivoisten ryhmien tekosiksi. Kuitenkin se, että nämä ryhmät käyttävät islamin uskoa oikeuttamaan tekonsa, saa Burken esittämään usein kriittisiä kommentteja.
Matkalla Kandahariin ei ole niin selkeä kokonaisuus kuin esimerkiksi norjalaistoimittaja Åsne Seierstadin vuonna 2003 puhjenneesta Irakin sodasta kirjoittama Satayksi päivää. Burke käsittelee kirjassaan Irakin sodan lisäksi levottomuuksia ja aseellisia taisteluja myös esimerkiksi Kurdistanissa, Algeriassa, Pakistanissa ja Afganistanissa. Juuri se, että kirjan tapahtumat siirtyvät usein maasta ja paikasta toiseen, tekevät varsinkin kirjan alku- ja keskivaiheilla juonen hieman katkonaiseksi. Kirjan parasta antia ovat mielestäni lukuisat paikkojen ja tilanteiden yksityiskohtaiset kuvaukset; esimerkiksi Pakistanissa levottomuudet tapahtuvat Burken sanoja mukaillen "planeetan kauneimmissa paikoissa" ja lukija voi melkein kokea olevansa mukana paikan päällä.
Lopuksi vielä lainaus kirjasta kohdasta, jossa kerrotaan nuorten miesten värväämisestä mukaan terroritekoihin (s. 211-212). Tämä tiivistää mielestäni hyvin sen, kuinka tietynlaisella "aivopesulla" heidät voi saada mukaan tekemään tekoja, joita he eivät normaalioloissa tekisi.
[...] Seuraaavan kolmen kuukauden ajan Didarille opetettiin samaa
lukujärjestystä kuin afgaanileireillä: jalkaväkijoukkojen perustaktiikoita,
räjähdysaineiden käyttöä, kaupunkisodankäyntiä, salamurhan suorittamista. Kuten
arvata saattaa, opettajat olivat Afganistan-veteraaneja, kuten myös ryhmän
johtajat. Arabiopettajat mainitsivat kyllä "marttyyrioperaatiot", mutta Didarin
22-vuotias ystävä Hisham, jonka hän oli tavannut Arbilin moskeijassa, oli
ensimmäinen joka alkoi puhua vakavasti itsemurhahyökkäykseen osallistumisesta.
Kun Didar oli eristettynä laajemmasta yhteisöstä, uusien kumppaneiden näkemykset tuntuivat vaikuttavan häneen eniten. Ajattelin heti Walidia, Gazan
alueella kuollutta poikaa, ja israelilaista akateemikkoa, joka oli puhunut
pitkään pienryhmien merkityksestä itsemurhapommittajien synnyttämisessä -siitä
kuinka "kuvitteelliset sukulaiset" tai ryhmät korvasivat perheen, ja kuinka tämä
oli tärkeää sekä uusien jäsenten värväämisessä että pommittajan ajatusmaailman
muokkaamisessa. Muistin myös entisen Irlannin kansallisarmeijan kouluttajan ja
kaksoismurhaajan, joka kertoi tuopin ääressä lontoolaisessa pubissa, ettei
hänellä ollut mitään käyttöä teineille, jotka "menivät kotiin" joka ilta. "Jos
saan olla heidän kanssaan kolme kuukautta jollain syrjäisellä maatilalla, teen
heistä tappajia", hän sanoi.
Tekniset tiedot:
Burke, Jason: Matkalla Kandahariin. Yhteenottojen keskellä islamilaisessa maailmassa
Suomentaja: Tero Valkonen
ISBN: 978-952-5534-65-8
Basam Books 2007
Nidottu, 341 s.
Kirjastoluokka: 98.11

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Välitilassa

Näin joulun lähestyessä olen miettinyt entistä useammin muslimi-identiteettiäni. Taustatietona kerrottakoon, että minulle joulu tuntui oikealta joululta oikeastaan vain lapsuusvuosina (olen siis kasvanut kristityssä, ei-uskovaisessa perheessä). Silloin meillä kävi joulupukki ja kukin lapsista ja aikuisista sai kohtuullisen määrän lahjoja. Joulun todellinen sanoma tuntui kuitenkin ohentuvan vuosi vuodelta varsinkin kaupallistumisen myötä. Näin yhä useamman ihmisen stressaantuvan, velkaantuvan ja menettävän hermonsa mokoman juhlan vaatimien valmistelujen vuoksi. Juhlan varsinainen tarkoitus alkoi tuntua ja tuntuu edelleen hyvin materialistiselta.

Joulusta tai muista juhlapyhistä luopuminen ei siis ole ollut kohdallani vaikeaa; olinhan tavallaan jo luopunut niistä jo hyvän aikaa ennen kuin tiedostin olevani muslimi. Silti jotenkin tunnen olevani edelleen tietynlaisessa välitilassa. Olen luopunut suomalaisina ja kristillisinä pidetyistä juhlapyhistä, mutta en ole vielä omaksunut täysin islamilaisia juhlaperinteitä. Se on kieltämättä hieman hankalaa paikkakunnallani, jossa muslimit muodostavat hyvin pienen vähemmistön. Juhlia kun on ollut tapana juhlia nimenomaan yhdessä perheen tai tuttavien kesken, mutta nyt tuo ryhmä puuttuu. Ramadanin päättävä Eid al-Fitr ja pyhiinvaelluskauden aikaan sijoittuva Eid al-Adha, uhrijuhla, ovat minulle tuttuja vain kirjojen, lehtien ja internetin kautta. Näihin juhliin en ole saanut vielä konkreettisesti osallistua, mutta toivon tilanteen muuttuvan tulevaisuudessa, jos Jumala suo.

Olen myös miettinyt aikaa, jolloin lapseni on niin vanha, että hän ymmärtää juhlaperinteen merkityksen. Silloin toivon voivani antaa hänelle mahdollisuuden osallistua tärkeimpiin islamilaisiin juhliin ja kokea näin olevansa osa maailmanlaajuista islamilaista yhteisöä. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että juhlat ovat vain pieni, joskin merkittävä osa vuoden kiertokulkua. Suurin osa päivistämme on normaalia arkea. Se, miten käytämme nuo arkipäivät, on lopulta merkityksellisempää kuin juhlapäivien suunnittelu. Joskus arkipäivissäkin on juhlan tuntua, kun sen vain oppii huomaamaan.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Islamin arki. Maailma marokkolaisin silmin

Tämä kirja osui käsiini sattumalta, en tiennyt etukäteen sen olemassaolosta. Islamin arki: Maailma marokkolaisin silmin-kirjan kirjoittaja Marko Juntunen on kulttuuriantropologi, joka on tutkinut käytännön islamia ja on hän myös väitellyt samaan aihepiiriin liittyen. Teos on syntynyt hänen Marokossa viettämiensä ajanjaksojen pohjalta, jolloin hän on haastatellut marokkolaista 'Abd al 'Alia lukuisista eri aiheista.

Kirjan ensimmäistä ja viimeistä lukua lukuun ottamatta teos koostuu haastattelumateriaalista, vuoropuhelusta. Teos antaa siis paljon tilaa paikalliselle äänelle eikä yritä selittää asioita valmiiksi. Haastattelujen aiheita ovat esimerkiksi naisten ja miesten väliset suhteet, seurustelu, avioliitto, laiton siirtolaisuus ja maahanmuutto Espanjaan ja Italiaan, pyhät miehet ja pahan silmän merkitys, uskonnollinen elämä, koulutus, lahjonta, kuolema ja lukuisia muita. 'Abd al 'Alilla on kerrottavanaan värikkäitä tarinoita paitsi oman elämänsä varrelta, myös laajasta suvustaan ja tuttavapiiristään marokkolaisista kaupungeista, joista tuttava-, sukulaisuus- ja naapuruusverkkojen ansiosta kaikki tuntuvat tuntevat toisensa. Abd al Ali kertoo usein ensin, mitä islam sanoo kustakin aiheesta ja sitten, miten marokkolaisten käytännön toiminta poikkeaa oikeaoppisesta islamista.

Juntunen kertoo johdannossa kirjansa kirjoittamisen motivoivaksi tekijäksi Madridin terroristi-iskut, joiden yhdeksi päätekijäksi paljastui marokkolainen nuori mies. Juntusta häiritsi kovasti ajatus siitä, että tuon nuorukaisen vuoksi kaikki marokkolaiset ja kenties myös kaikki muslimit leimattiin potentiaalisiksi terroristeiksi. Hän halusi kirjoittaa kirjan, joka antaisi toisenlaisen kuvan maasta, jossa halu päästä Eurooppaan saa sen asukkaat joskus tekemään hyvin epätoivoisia tekoja. Tuossa tavoitteessaan Juntunen on mielestäni myös onnistunut. Tarinoiden perusteella muodostuu varsin monimutoinen kuva marokkolaisesta elämänkatsomuksesta ja toimintatavoista.

Tekniset tiedot:
Juntunen, Marko: Islamin arki. Maailma marokkolaisin silmin
ISBN: 951-20-6995-4
Gummerus 2005
Sidottu, 206 s.
Kirjastoluokka: 29.7

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Pöllöpoika

Pöllöpoika on Torey Haydenin kirjoittama nuortenkirja, joka kertoo yksitoistavuotiaasta Davidista. Davidilla ei ole koskaan ollut mitään omaa: hän ei muista isäänsä tai äitiään ja isosiskokin on sijoitettu asumaan eri paikkaan. Davidin elämä on kulunut eri sijoitusperheissä asuessa ja häntä kiusataan koulussa.

Kerran metsässä kulkiessaan David löytää pöllönmunan ja ottaa sen mukaansa aikomuksenaan säilyttää sitä löytämässään hylätyssä vajassa. Vaja kuuluu kuitenkin Madeleinen, Mabin, isälle, ja kerran Mab sattuu paikalle Davidin ollessa siellä. He käyvät molemmat samaa luokkaa, sillä kahdeksanvuotias Mab on siirretty ylemmälle luokalle kaksi kertaa. David ja Mab päättävät hautoa munan yhdessä ja samalla he ystävystyvät. He haluavat kasvattaa pöllöstä itselleen metsästyspöllön. Munasta kuoriutunut suopöllö ei kuitenkaan viihdy vankeudessa, vaan hyvästä hoidosta huolimatta se kuolee.

Kirja sopii hyvin nuorelle lukijakunnalle, sillä se käsittelee koulumaailmaa ala-asteikäisten itsensä näkökulmasta. Kaksi hyvin erilaisissa oloissa kasvanutta lasta huomaa yhteisen kiinnostuksen kohteen kautta, että tytöt ja pojat voivat olla keskenään ystäviä. Myös Mabia on kiusattu koulumenestyksensä vuoksi, joten hän tietää mitä on olla yksin. David oppii kasvatusäidiltään, että menetyksestään huolimatta hän on saanut jotakin arvokasta sen tilalle. Kirja ei ole liian lapsellinen aikuisenkaan luettavaksi, vaan se voi auttaa ymmärtämään elämää lasten näkökulmasta. Samalla Hayden on osoittanut olevansa myös nuorten kirjailija.

Tekniset tiedot:
Hayden, Torey: Pöllöpoika
Suomentaja: Suvi Mikkola
ISBN: 951-1-19535-2
Otava 2005
Sidottu, 205 s.
Kirjastoluokka: 84.2

lauantai 12. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Koraanin selitysteos

Koraanin selitysteos on Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoittama teos, jonka tarkoituksena on avata ja selventää, ehkä taustoittaakin Koraanin vaikeaselkosimpia kohtia suomalaislukijoille. Teos on tiettävästi ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa suomenkielinen Koraanin selitysteos, muilla kielillä samasta aihepiiristä teoksia on ilmestynyt enemmänkin. Itselleni tämä teos on ensimmäinen Koraanin selitysteos tai kommentaari, jonka olen lukenut.

Teos alkaa johdattavilla alkusanoilla ja jatkuu selitysosiolla. Lopuksi kirjassa käsitellään vielä tiiviissä muodossa profeetta Muhammedin elämäkerta ja selitys Koraanin suurien ajoituksesta. Varsiniasen kirjan sisällön muodostaa siis kuitenkin selitysosio, jossa Koraanin kaikki suurat järjestyksessä on selitetty vaikeaselkoisimmilta kohdiltaan. Useissa kohdissa jakeiden merkitystä on myös taustoitettu laajemmilla selityksillä.

Koraanin selitysteos on tietysti parhaimmillaan ja tarkoituksenmukaisimmassa käytössä luettaessa sitä samanaikaisesti Koraanin ohella. Itse kävin sen läpi tällä kertaa ilman Koraania. Tällöin esimerkiksi kaikki pienet, yhden tai muutaman rivin mittaiset selitykset jäävät "hyödyntämättä", mutta pitemmät, taustoittavat selitykset (joita niitäkin on kirjassa kiitettävä määrä) tuovat kuitenkin uutta tietoa ja näkökulmia. Täytyy vain muistaa, että kyseessä on kuitenkin selitys, ei välttämättä lopullinen totuus. Kirja ansaitsee erityismaininnan siitä, että vaikka Koraanissa useita aiheita käsitellään monissa eri kohdissa, vastaavanlaiselta toistolta on kuitenkin vältytty selityksissä.

Tekniset tiedot:
Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos
ISBN: 952-9842-15-5
Basam Books 2001
Nidottu, 251 s.
Kirjastoluokka: 29.7

torstai 10. joulukuuta 2009

Islam Japanissa

Luettuani Sujata Masseyn Rei Shimura Havaijilla aloin miettiä, mitä olinkaan lukenut tai kuullut islamista Japanissa. Enpä juurikaan mitään. Kuitenkin jonnekin alitajuntaani oli tallentunut nippelitieto jostakin opuksesta, jonka mukaan Japanissa on erityisesti islamiin palanneita naisia, joiden lukumäärä on ollut viime vuosina hienokseltaan kasvussa.

Siispä tiedonjanoa sammuttaakseni tein muutamia hakuja internetistä (olisin suosinut mieluummin kirjoja, mutta koska en ole vielä tähän mennessä löytänyt Kaakkois-Aasian islamia käsitteleviä kirjoja, jäi internet ainoaksi vaihtoehdoksi). En onnistunut saamaan tietoa niin paljon kuin olisim toivonut, mutta tässä joitakin mielenkiintoisimmista tuloksista. Jumala antakoon anteeksi, jos olen kirjoittanut jotakin väärää tietoa.

*Japanin väestöstä noin 0,2% eli noin 250 000 henkeä on muslimeja; näistä japanilaista alkuperää olevia on noin 50 000
*islamin uskoa ei tunnettu Japanissa ennen vuotta 1877, jolloin se saapui maahan läntisen uskonnollisen ajattelutavan mukana
*ensimmäinen japanilainen palasi islamiin vuonna 1909
*ensimmäinen moskeija rakennettiin vuonna 1935 Koben kaupunkiin. Se on edelleen Japanin ainoa jäljellä oleva moskeija
*nykypäiviin saakka turkkilaiset ovat muodostaneet suurimman muslimiyhteisön Japanissa
*ongelmana edelleen islamin opetuksen saaminen omalla äidinkielellä
*japanilaisten yhtäläisyyksiä islamin kanssa: puhtauden ihanne, rehellisyys ja uskollisuus, käytöstavat, hyväntekeväisyys
*joidenkin arvioiden mukaan japanilaisten opiskelijoiden määrä arabiyliopistoissa voi lisätä muslimeiksi palaavien määrää ja yleistä hyväksyntää islamia kohtaan. Japanilaisissa yliopistoissa toimii myös pieniä islamilaisia yhdistyksiä
*islamiin palanneita on erityisesti nuorten naisten keskuudessa
*tällä hetkellä Japanissa ei ole islamilaisia kouluja
* haasteena islamin leviämisessä on materiaalinen kulttuuri, japaninkielisen islamilaisen kirjallisuuden vähäisyys ja välinpitämättömyys uskontoja kohtaan

Kirja-arvio: Nukkelapsi

Nukkelapsi on kertomus koulumaailmasta, ala-asteikäisistä Toreyn erityisopetukseen tulleista lapsista, joiden elämää seurataan yhden lukuvuoden ajan. Erityisluokan oppilaisiin kuuluu Billie, Shane, Zane, Jesse ja Venus sekä osan vuodesta myös Grennie ja Alice. Jokaisella lapsista on yksi tai useampia koulunkäyntiä ja kehitystä haittaavia ominaisuuksia, yleisimpinä ylivilkkaus, rauhattomuus, keskittymiskyvyttömyys tai kaikki nämä yhdesä. Jessellä puolestaan on Touretten oireyhtymä, joka aiheuttaa omat haasteensa. Lisää haasteita Toreylle tarjoaa hänen avustajakseen määrätty Lucie. Hän ja Torey ovat monessa suhteessa kuin yö ja päivä, eikä yhteistyö ota oikein sujuakseen. Lopulta Torey saa luokkaan toisen avustajan Lucien siirtyessä toisen koulun palvelukseen.

Kirjan nimi on peräisin Venukselta, joka on vakavasti kaltoinkohdeltu nuori tyttö. Häneltä on puuttunut varhaislapsuudessa älyllisiä virikkeitä sekä henkinen ja fyysinen vuorovaikutus läheisten ihmisten kanssa, jonka vuoksi hän muistuttaa useimmissa tilanteissa enemmän vahanukkea kuin elävää ihmistä. Poikkeuksena ovat hänen uhkaavaksi kokemat tilanteet, jolloin hän muuttuu erittäin aggressiiviseksi ja hyökkääväksi. Toreyn tehtävksi jää "herättää tyttö eloon", ja siinä riittääkin tekemistä. Venuksella on suuri sisarusparvi, joista jokaisella on ongelmia koulunkäynnin ja yleensäkin elämänhallinnan kanssa. He kaikki asuvat perheen äidin ja isäpuolen kanssa huonosti varustellussa asuntovaunussa.

Nukkelapsi on erittäin taitavasti kirjoitettu ja juonta on helppo seurata. Mitään kevyttä luettavaa se ei kuitenkaan ole, varsinkaan siinä vaiheessa kun paljastuu, millaisen kaltoinkohtelun ja pahoinpitelyn kohteeksi Venus on joutunut. Lopulta kaikki lapsista sijoitetaan sijaiskoteihin ja vanhemmat päätyvät vankilaan. Venus pääsee lopultakin parempiin oloihin, huolehtivaan perheeseen. Jännityksen purkautuminen ilmenee kuitenkin masennuksena. Dramaattisia käänteitä kirjasta ei tosiaan puutu. Kaikkinensa vain toivoisi, että kirjan tapahtumat olisivat keksittyjä.

Tekniset tiedot:
Hayden, Torey: Nukkelapsi
Suomentaja: Eeva-Liisa Jaakkola
ISBN: 951-1-18497-0
Otava 2007
Nidottu, 336 s.
Kirjastoluokka: 84.2

tiistai 8. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Satayksi päivää

Luettuani Seierstadin läpimurtoteoksen Kabulin kirjakauppias huomasin, että häneltä on ilmestynyt myös muita kirjoja. Ehkä luen Groznyin enkelit jossakin vaiheessa, nyt vuorossa oli kuitenkin Satayksi päivää. Odotan sen olevan kerronnaltaan yhtä taitavaa kuin tuo toinen aikaisemmin lukemani teos.

Kirja on jaettu kolmeen osaan: ennen Irakin sotaa, sodan aikaiseen ja sodan jälkeiseen jaksoon. Seierstad matkustaa ensimmäisen kerran Irakiin, kun sota odottaa vielä tuloaan. Ilmassa on kuitenkin jännittyneisyyttä. Varsinkin alussa toimittajien kesken on kova kilpailu myönnettävistä viisumeista; sodan alkaessa maasta alkaa kuitenkin poispäin pyrkivä liike, kun irakilaiset ja ulkomaalaiset pakenevat turvallisempiin oloihin. Seierstad päättää kuitenkin jäädä, ensin päiväksi tai kahdeksi kunnes lopulta on liian turvatonta lähteä, sillä ilmasota muuttuu pian vähintään yhtä vaaralliseksi maasodaksi. Sitä paitsi, kuten hän itse päättelee, maassa on myös paljon irakilaisia, joilla ei ole mahdollisuutta lähteä.

Satayksi päivää on kertomus kulissien takaa; toimittajien, irakilaisten ja uutisten pinnan alta. Uutisissa harvoin mainitaan suojaliiveistä, kynttilöistä, pähkinöistä, taateleista, taskulampuista, pattereista, aggregaateista ja johdoista, joita toimittajat ja paikallinen väki joutuvat hamstraamaan sodan kestämisen varalle. kuolemantapaukset jäävät usein maininnoiksi, vaikka yksittäisille ihmisille kyse on tietysti paljon suuremmista mentyksistä. Kirja saa myös miettimään, mikä saa ihmisen menemään varta vasten sota-alueelle, kuoleman ja inhimillisen kärsimyksen keskelle. Esimerkiksi kirjassa mainittu suomalainen Teijo on tullut Irakiin ihmiskilveksi, jotta maan kriittiset laitokset, sairaalat ja koulut säästyisivät pommituksilta. Mielestäni Satayksi päivää ansaitsisi laajemman lukijakunnan kuin mitä se tähän mennessä saanut. Kirja on taitavasti kirjoitettu ja antaa uuden näkökulman aiheeseen, jonka useimmat meistä tuntevat usein vain sanomalehtiuutisten kautta.

Tekniset tiedot:
Seierstad, Åsne: Satayksi päivää
Suomentaja: Veikko Kiuru
ISBN: 951-0-29090-3
WSOY 2004
Sidottu, 308 s.
Kirjastoluokka: 99.1

P.S. Olen liittänyt alle tuoreen uutisen Irakista. Pommitukset ja levottomuudet jatkuvat edelleen, inhimillinen kärsimys typistyy muutamaan hassuun lauseeseen sanomalehdessä. Otin uutisen mukaan, en siksi että se olisi Seierstadin kirjoittama, vaan siksi että se on muistutus siitä turtuneisuudesta, jota jatkuva sotauutisointi saa aikaan. Esimerkiksi siksi minulle teki hyvää lukea mitä kaikkea uutisten taakse kätkeytyy.

-----------------

Seitsemän lasta kuoli pommi-iskussa koulun luona Bagdadissa

7.12.2009 17:44
STT–Reuters
Karim Kadim / AP

Bagdad. Seitsemän lasta sai surmansa ja yli 40 haavoittui pommi-iskussa Bagdadissa maanantaina. Pommi räjähti koulurakennuksen luona kun 6-12-vuotiaat oppilaat olivat lähdössä kotiin päivän päätteeksi.

Armeijan edustaja sanoi ettei ollut varmaa, oliko pommin tarkoitus räjähtää juuri lasten päästessä koulusta. Hänen mukaansa oli mahdollista, että räjähde laukesi vahingossa kun joku sytytti lähellä olevan roskakasan tuleen.

Räjähdyksen voimasta maahan tuli kaksi metriä syvä ja viisi metriä leveä kuoppa. Räjähdys sattui pääosin shiiojen asuttamassa Sadrin kaupunginosassa. Iskussa vaurioituneessa koulurakennuksessa on sekä ala- että yläaste.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Islamin monimuotoisuus

Sain kimmokkeen tämän kirjan lukemiseen Verhon takaa-blogista. Blogia ei enää päivitetä, mutta sitä aikaisemmin pitänyt nimimerkki Suomalaisnainen burqassa kertoi yhdessä blogiviestissään lukeneensa Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoittaman Islamin monimuotoisuus-kirjan saadakseen puolueettoman kuvan shiialaisuudesta. Yllättäen, tuo puolueeton kuva oli ollut vielä kauempana sunnalaisuudesta kuin nimimerkin oma aikaisempi käsitys. Olin aikaisemmin päättänyt lukea tämän kirjan hieman myöhemmin, mutta nyt uteliaisuuteni heräsi siinä määrin, että päätinkin lukea teoksen saman tien. Samalla saisin tietoa myös muista, minulle tuntemattomammista islamin suuntauksista.

Shiialaisuus on tosiaan saanut paljon tilaa tässä teoksessa. Paitsi että teoksessa on käsitelty itse shiialaisuutta varsin laajasti, ovat myös lukuisat muut islamin suuntaukset saaneet siitä vahvoja vaikutteita. Tässä vielä luetteloa eri suuntauksista: kharidziitit, abbasidit, hadith-liike, sunnalaisuus, suufilaisuus, klassinen shiialaisuus, 12-shiialaisuus, zaidilaisuus, ismailiitit (druusit, nizarit, tayyibit, khodzat), bahai, shaikhilaisuus, baabilaisuus, ahmadiya, Nation of Islam, American Muslim Mission sekä Koraani-fundamentalismi ja Sunna-fundamentalismi. Siinäpä listaa kerrakseen eikä mukana ole edes kaikkia pienimpiä ryhmittymiä. Täytyy myös huomata, että Hämeen-Anttilan teos on kymmenen vuoden takaa, joten esimerkiksi fundamentalismin puolella on voinut tulla uusia ryhmittymiä.

Olin aika hämmästynyt lukiessani sunnalaisuuden ja shiialaisuuden eroista. Paitsi keskeisen imaamioppieroavaisuuden osalta, shiialaisuus poikkeaa sunnalaisuudesta myös esimerkiksi sanoman messiaanisuuden, lopun aikaa odottavan painotuksen osalta. Shiialaisuudessa tunnetaan myös sielunvaellus ja kuten edellä mainittu, imaameilla on hyvin keskeinen asema. Imaamit voivat kätkeytyä ja palata, heillä on tietynlainen jumalallinen erityisasema. Näille eroavaisuuksille olisi varmaan paikallaan omistaa oma blogitekstinsä. Joka tapauksessa, lukuisat edellä mainituista islamin suuntauksista ovat peräisin shiialaisuudesta. Kuitenkin erityisesti Yhdysvalloissa esimerkiksi bahailaisuuden islamilainen sanoma on muodostunut varsin ohueksi. Joistakin suuntauksista on muodostunut pikemminkin omia uusia uskontojaan. Esimerkiksi Nation of Islam-liikkeen pääajatukset tuntuvat hyvin vierailta omalle islamilaiselle (sunnalaiselle) ajattelutavalleni.

En voi sanoa olevani tämän teoksen lukemisen jälkeen eri islamin suuntausten asiantuntija. Jonkinlaisen yleiskatsauksen kirja kuitenkin antaa. Itse asiassa suuntausten kehittyminen on selitetty paikoin niin yksityiskohtaisesti, että ainakin itselleni kokonaiskuva jäi ehkä muodostumatta. Esimerkiksi hakuteoksena kirja toimii kuitenkin mainiosti.

Tekniset tiedot:

Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus

ISBN: 951-662-749-8

Gaudeamus 1999

Nidottu, 256 s.

Kirjastoluokka: 29.7

perjantai 4. joulukuuta 2009

Inspiroivat lahjakkuudet

Katsoin viime kesän aikana melko säännöllisesti MTV3-kanavalta 45Min Special-ohjelmaa. Mieleeni on jäänyt niistä erityisesti muutamakin jakso, joista esiin nostan nyt tässä yhteydessä kuitenkin yhden tietyn: jakson, jossa esiteltiin erityisiä lahjakkuuksia.

Muistan ohjelmasta eritoten teini-ikäisen tai nuoren naisen, joka oli poikkeuksellisen lahjakas maalari ja kuvataiteilija. Hän sai kertomansa mukaan eräänlaisia taivaallisia ilmestyksiä, joiden perusteella hän maalasi lähinnä hengellisiä aiheita. Hän oli jo ehtinyt pitää useita taidenäyttelyitä hyvällä menestyksellä ja hänellä on oma ateljee kotitalonsa yhteydessä. Toinen lahjakkuuksista oli israelilainen 8-vuotias poika, jolla oli mestarillinen kyky soittaa pianoa. Hän soitti huomattavasti paremmin kuin useat täysi-ikäiset ammattipianistit. Niinpä tällä pojalla riittikin kysyntää tunnettujen jazzravintoloiden tunnelmanluojana aina aamuyön tunneille saakka.

Tällaista ohjelmaa katsellessani mielessäni pyöri useita ajatuksia. Olin tietysti otettu näiden nuorten luontaisesta lahjakkuudesta. Olin myös hyvin tyytyväinen siihen, että heillä on ollut mahdollisuus kehittää erityisosaamistaan (se kun ei ole itsestäänselvyys varsinkaan köyhemmissä maissa). Heille tuntui olevan suoranainen nautinto tehdä rakastamiaan asioita; tekemisessä oli vielä lapsuuden ja nuoruuden into jäljellä. Sellaisen ei toivo häviävän edes silloin, jos ja kun tällä erityislahjakkuudella voi ansaita elantonsa. Se on oikea ihannetilanne.

Toisaalta tällaiset ohjelmat saavat ajattelemaan myös omaa osaamista ja lahjakkuutta. Mitä osaan, missä olen erityisen hyvä? Miten voisin kehittää itseäni ja omaa osaamistani? Miten huomaan itseni ja lapseni piilevän lahjakkuuden? Olen nimittäin vakuuttunut siitä, ettei lasten tulisi olla vanhempien (toteutumattomien) unelmien täyttäjiä, vaan heidän tulisi saada luoda omia unelmia ja toteuttaa niitä taitojensa ja mahdollisuuksien puitteissa. Jokaisella on oma elämä elettävänään. Kaikista ei tule kuuluisia maalareita, kirjailijoita, jalkapalloilijoita tai muusikkoja eikä ole tarkoituskaan tulla. Suhteellisen harvoilla ihmisillä on erityislahjakkuutta, mutta uskon että jokainen ihminen on hyvä jossakin. Jumala, kunnioitettu ja ylistetty olkoon Hän, on siunannut meitä kutakin parhaaksi katsomallaan tavalla. Tehtävämme on kuoria nuo taidot ja ominaisuudet esiin ja käyttää niitä itsemme ja ympäristömme kehittämiseen.

torstai 3. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Johdatus Koraaniin

Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoittamien, islamia käsittelevien kirjojen lukeminen jatkuu osaltani Johdatus Koraaniin-teoksella. Olen päättänyt lukea Hämeen-Anttilan keskeisimmät teokset siinä järjestyksessä kuin ne satun käsiini saamaan, joten nyt on vuorossa tämä. (Hämeen-Anttilalta on ilmestynyt yli 40 teosta, joista kuitenkaan läheskään kaikki eivät kuulu paikkakuntani kirjaston valikoimiin.)

Johdatus Koraaniin on paljon muutakin kuin suoranaisesti Koraaniin liittyvä teos, ainakin mikäli Koraani ymmärretään pelkästään Pyhänä kirjana. Se taustoittaa kattavasti esi-islamilaisia olosuhteita, jotka vallitsivat islamin synnyn kannalta merkittävimmillä alueilla sekä profeetta Muhammadia historiallisena henkilönä ja vaikuttajana oman aikansa yhteiskunnassa. Profeetan elämänvaiheiden käsittelylle on varattu kirjassa oma päälukunsa. Varsinainen Koraania käsittelevä osuus sisältää esimerkiksi sen kokoamiseen, suurien ajoitukseen, rakenteeseen ja muotoon liittyvät luvut. Kirjassa käsitellään niin ikään erilaisia Koraanin tutkimussuuntauksia ja tulkintamalleja aina keskiajalta nykypäivään saakka, niin islamilaisten maiden sisällä kuin länsimaissakin.

Hämeen-Anttilalla on hämmästyttävä taito kirjoittaa samanaikaisesti asiantuntija- ja maallikkolukijakunnalle, minkä totesin taas tämän kirjan lukemisen yhteydessä. Kirja sisältää runsaasti tietoa, joka on kuitenkin helposti luettavassa ja omaksuttavassa muodossa. Itse ainakin tunsin saaneeni taas jonkin verran lisäystä yleistietoihini, vaikken voikaan sanoa muistavani läheskään kaikkia kirjassa esitettyjä vuosilukuja tai henkilöiden nimiä.

Tekniset tiedot:
Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin
ISBN: 951-662-924-5
Gaudeamus 2006
Nidottu, 239 s.
Kirjastoluokka: 29.7

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Kabulin kirjakauppias

Jos olen oikein käsittänyt, Kabulin kirjakauppias on se teos, joka aloitti Afganistania käsittelevän kaunokirjallisuuden menestysbuumin länsimaissa. Talibanien aikaisesta hallinnosta kertovia kirjoja on sen jälkeen ilmestynyt jo varsin monia; itsekin olen jo lukenut ja arvioinut niistä muutamia ja lukulistallani on vielä odottamassa jokunen samaa aihepiiriä käsittelevä kirja. Tuntuu kuin Afganistan ja varsinkin Kabul olisivat jotenkin yliedustettuina lukulistallani muihin islamilaisiin maihin verrattuna.

Joka tapauksessa, halusin lukea tämän teoksen jo senkin vuoksi, että saisin selville sen suosion salaisuuden. Toiseksi aihepiiri itsessään kuulosti kiinnostavalta. Kirjan tapahtumat keskittyvät afganistanilaisen kirjakauppiaan Sultan Khanin ja hänen perheensä ympärille, jota norjalainen toimittaja Åsne Seierstad seuraa asumalla perheen parissa. Sultanilla on kunnianhimoinen suunnitelma: ylläpitää maailman laajinta Afganistania käsittelevien kirjojen kokoelmaa sekä myydä islamilaisten teosten ohella kattavasti myös muuta kirjallisuutta maassa, jonka lukutaidottomuusaste on yksi maailman korkeimmista. Kirjassa seurataan Afganistania talibanien hallinnon aikana ja sen jälkeen sekä Sultanin perhe-elämää kahden vaimonsa kanssa sukunsa merkittävänä miehenä, joka joutuu keksimään mitä erilaisempia keinoja selvityä ja harjoittaa elinkeinoaan erittäin rajoitetuissa oloissa. Sultanin elämä on toki helpompaa kuin afganilaisten keskimäärin, sillä hän on huomattavan rikas, lukutaitoinen ja ennen kaikkea mies. Kirjassa sivutaan moneen otteeseen afgaaninaisten vaikeaa asemaa, joskin miehilläkin on haasteensa talibanien hallinnon seurauksena.

Kabulin kirjakauppias on juuri niin mukaansatempaava kuin etukäteen olin kuvitellut. Siinä oli paljon samoja aineksia kuin muissa, aikaisemmin lukemissani Afganistania käsittelevissä kaunokirjallisissa teoksissa. Seierstad kertookin, että vaikka ihmisten nimet ja joitakin muita tietoja on muutettu, tapahtumat perustuvat tosiasioihin. Kokonaisuudessaan mielestäni lukemisen arvoinen ja mielenkiintoinen kirja.

Tekniset tiedot:
Seierstad, Åsne: Kabulin kirjakauppias
Suomentaja: Veikko Kiuru
ISBN: 951-0-28327-4
WSOY 2003
Sidottu, 257 s.
Kirjastoluokka: 99.1

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Kirja-arvio: Islam kuvastimessa

Islam kuvastimessa-kirjan nimi juontaa juurensa Hukarin huomioon siitä, että kristinusko ja islam ovat monessa suhteessa toisiaan peilaavia uskontoja. Niissä on paljon yhtäläisyyksiä, joskin myös perustavanlaatuisia eroja. Hukarin ajatusta mukaillen heijastamme peilin tavoin toisiimme omat heikkoutemme ja vahvuutemme, pelkomme ja ennakkoluulomme. Kirjan kantavana ideana on islamin ja kristinuskon suhteen tarkastelu eri näkökulmista.

Kirja on jaettu eri lukuihin, jotka käsittelevät kukin omaa teemaansa. Kirjan teemoja ovat muslimin identiteetti, fundamentalismi, jihad, modernismi, euroislam, sivilisaatioiden törmäys, orientalismi, islamin synty, islam historiallisena ilmiönä sekä islamin ja kristinuskon suhde. Jotkut teemoista, erityisesti fundamentalismi ja huivin käyttö, ovat kirjallisuudessa ja mediassa niin kuluneita aiheita, että niistä on vaikea tarjota uusia näkökulmia. Tässä kirjassa korostetaan fundamentalismin kohdalla erityisesti yhteiskunnallisia tekijöitä, jotka johtavat äärimmäiseen käyttäytymiseen. Vaikka kirjassa kokonaisuudessaan oli itselleni vain vähän uutta tietoa historialukua lukuun ottamatta, Hukari on onnistunut esittämään uusia näkökulmia jo tutuista aihepiireistä sekä teoretisoimaan ja jäsentelemään aiheita niin, että kirjalla oli jotakin uutta annettavaa.

Ari Hukari on luterilainen pappi. Tämä tausta huomioon ottaen hän on harvinaisen perehtynyt ja kiinnostunut islamista. Hän on kertomansa mukaan viettänyt muutaman vuoden pituisia ajanjaksoja Jordaniassa, Omanissa ja Pyhällä maalla haastatellen muslimeita ja yrittäen näin koota kuvaa islamilaisesta ajattelusta aivan ruohonjuuritasolla. Alunperin lähetystyötä tekemään lähtenyt mies oli havainnut eri uskontojen vuorovaikutuksen Israelin ja Palestiinan alueilla. Hukarin kristillinen tausta näkyy kirjassa paikoin esimerkiksi sanavalintoina ja kysymyksenasetteluina, jotka itse muslimina olisin muotoillut toisin. Kirjassa on muutamia otteita Hukarin haastattelemilta henkilöiltä, joskin enemmänkin olisi voinut olla tuomaan vastapainoa kirjan teoreettisuudelle. Lisäksi teksti oli paikoin hieman töksähtelevää, mikä häiritsi lukukokemusta.

Tekniset tiedot:
Hukari, Ari: Islam kuvastimessa
ISBN: 951-0-31656-3
WSOY 2006
Sidottu, 249 s.
Kirjastoluokka: 29.7

perjantai 27. marraskuuta 2009

How Eurocentric Is Your Day?

Löysin sattumalta tämän mielenkiintoisen artikkelin. Tässä hyvä muistutus keskinäisestä riippuvuudesta ja yhteyksistä, joita emme useinkaan tule panneeksi merkille.

How Eurocentric Is Your Day?

At the outset of the classes I teach, I always address the question of bias in the social sciences. In one course -- on the history of the global economy -- this is the central theme. It critiques Eurocentric biases in several leading Western accounts of the rise of the global economy.

This fall, I began my first lecture on Eurocentrism by asking my students: "How Eurocentric is your day?" I explained what I wanted to hear from them. Can they get through a typical day without running into ideas, institutions, values, technologies and products that originated outside the West -- in China, India, the Islamicate or Africa?

The question befuddled my students. I proceeded to pepper them with questions about the things they do during a typical day, from the time they wake up. Unbeknownst, my students discover that they wake up in "pajamas," trousers of Indian origin with an Urdu-Persian name. Out of bed, they shower with soap and shampoo, whose origins go back to the Middle East and India. Their toothbrush with bristles was invented in China in the fifteenth century. At some point after waking up, my students use toilet paper and tissue, also Chinese inventions of great antiquity.

Do the lives of my students rise to Eurocentric purity once they step out of the toilet and enter into the more serious business of going about their lives? Not quite.I walk my students through their breakfast. Most likely, this consists of cereals, coffee and orange juice, with sugar added to the bargain. None originated in Europe. Cereals were first cultivated in the Fertile Crescent some ten thousand years BC. Coffee, orange and sugar still carry -- in their etymology -- telltale signs of their origins, going back to the Arabs, Ethiopians and Indians. Try to imagine your life without these stimulants and sources of calories.

How far could my students go without the alphabets, numbers and paper? Yet, the alphabet came to Europe courtesy of the ancient Phoenicians. As their name suggests, the Arabic numerals were brought to Europe by the Arabs, who, in turn, had obtained them from the Indians. Paper came from China, also brought to Europe by the Muslims.

Obstinately, my students' day refuses to get off to a dignified Eurocentric start.In their prayers, my Christian students turn to a God who -- in his human form -- walked the earth in Palestine and spoke Aramaic, a close cousin of Arabic. When their thoughts turn to afterlife, my students think of the Day of Judgment, paradise and hell, concepts borrowed from the ancient Egyptians and Persians. "Paradise" entered into English, via Greek, from the ancient Avestan pairidaeza.

Of medieval origin, the college was inspired and, most likely, modeled after the madrasa, or Islamic college, first set up by a Seljuk vizier in eleventh century Baghdad. In a nod to this connection, professors at universities still hold a "chair," a practice that goes back to the madrasa, where the teacher alone sat in a chair while his students sat around him on rugs.

When they finish college and prepare to receive her Baccalaureate at the graduation ceremony, our students might do well to acknowledge another forgotten connection to the madrasa. This diploma harks back to the ijaza -- Arabic for license -- given to students who graduated from madrasas in the Islamicate.

Our student runs into fields of study -- algebra, trigonometry, astronomy, chemistry, medicine and philosophy -- that were introduced, via Latin, to Western Europe from the Islamicate. They also encounter a variety of scientific terms -- algorithm, alkali, borax, amalgam, alembic, amber, calibrate, azimuth and nadir -- which have Arabic roots.

If my students play chess over the weekend and threaten the king with "check mate," that phrase is adapted from Farsi Shah maat, which stands for "the king is helpless, defeated."When they use coins or paper currency, or write a check, they are using forms of money first used outside Europe. Gold bars were first used as coins in Egypt in the fourth millennium BC. With astonishment, Marco Polo records the use of paper currency in China, and describes how the paper used as currency was made from the bark of mulberry trees.

At college, my students will learn about modernity, ostensibly the source and foundation of the power and the riches of Western nations. Their professors in sociology will claim that laws based on reasoning, the abolition of priesthood, the scientific method, and secularism -- hallmarks of modernity -- are entirely of Western origin. Are they?

During the eighteenth century, many of the leading Enlightenment thinkers were keenly aware that the Chinese had preceded them in their emphasis on reasoning by some two millennia. By the end of this century, however, a more muscular, more confident Europe chose to erase the debt to China from its collective memory.

Similarly, Islam, in the seventh century, made a more radical break from priesthood than the Reformation in Europe. In the eleventh century, an Arab scientist, Alhazen -- his Latinised name -- conducted numerous experiments to test his theories in optics, but, more importantly, he also theorised cogently about the scientific method. Roger Bacon, the putative "founder" of the scientific method, had read Alhazen in a Latin translation.

When students read the sonnets of Shakespeare and Spenser, they are little aware that the tradition of courtly love they celebrate comes via Provencal and the troubadours (derived from taraba, Arabic for "to sing") from Arab traditions of love, music and poetry. When our male student gets down on one knee while proposing to his fair lady, he might do well to remember this.

On a clear night, with a telescope on the dormitory rooftop, our students can watch stars, many of which still carry Arabic names. This might be a fitting closure to a day in the life of our students, who, more likely than not, remain Eurocentric in their understanding of world history, little aware of the multifarious bonds that connect their lives to different parts of the Orient.

M. Shahid Alam is Professor of Economics, Northeastern University, Boston. He is the author of Israeli Exceptionalism: The Destabilizing Logic of Zionism (Palgrave Macmillan: 2009). E-mail:w alqalam02760@yahoo.com

Lähde: http://www.iviews.com/Articles/articles.asp?ref=IC0911-3996

torstai 26. marraskuuta 2009

Kirja-arvio: Rei Shimura Havaijilla

Tunnustaudun Rei Shimura-faniksi. Vaikka en muuten olekaan japanilaisen kulttuurin tai elämäntavan perään, jokin itse Rei Shimuran persoonallisuudessa (tai vaihtoehtoisesti Sujata Masseyn tavassa kirjoittaa) viehättää minua niin, että olen lukenut kaikki käsiini saamat Rei-kirjat. Rei Shimura Havaijilla on näistä kaikkein tuorein.

Kirjan nimen mukaisesti tapahtumat sijoittuvat Havaijille, jonne Rein perhe on sanut kutsun saapua viettämään Shimuroiden suvun kaukaisemman haaran sukulaismiehen 88-vuotissyntymäpäiväjuhlaa. Kutsu kuitenkin osoittautuu vain sivujuonteeksi, sillä Havaijin-sukulaisilla on mielessään muutakin kuin sukujuhlan viettäminen. Tarina keskittyy vuosikymmeniä vanhan maanomistajuuskysymyksen selvittämiseen. Lisämausteena alueella riehuu vaarallinen maastopalo, joka on viedä juhlavierailta hengen ja jonka sytyttämisestä syytetään Rein sukulaispoikaa. Rei alkaa tutkia hämäriä yksityiskohtia ja saa ruokamyrkytyksen alkaessaan päästä liian lähelle paljastavia johtolankoja. Monien vaiheiden jälkeen tarina saa kuitenkin onnellisen lopun eikä vähiten siksi, että Rei solmii avioliiton rakastamansa miehen kanssa.

Kirja on yhtä mukaansatempaava kuin sarjan muutkin osat. Masseylla on taito kirjoittaa tarina hyvin yksityiskohtaisesti ja luoda juonesta niin tiheä, että lukija tuntee seuraavansa tapahtumia kuin kärpäsenä katossa - tai kirjan teeman mukaisesti, pikkuruisena kuuntelulaitteena Rein puvun kätköissä. Kirja on täynnä jännittäviä juonenkäänteitä alusta aivan loppuun saakka. Suosittelen modernista jännityskirjallisuudesta pitäville.


Tekniset tiedot:
Massey, Sujata: Rei Shimura Havaijilla
Suomentaja: Paula Korhonen
ISBN: 978-951-20-7849-3
Gummerus 2009
Sidottu, 349 s.
Kirjastoluokka: 84.2

maanantai 23. marraskuuta 2009

Kirja-arvio: Toisten lapset

Toisten lapset on kertomus neljästä Torey Haydenin tukiopetettavaksi tulleesta lapsesta. Boo on autistinen, omiin maailmoihinsa vetäytyvä poika. Lorin vanhemmat ovat pahoinpidelleet hänet niin, että hän on saanut pysyvän aivovamman. Tomaso on nähnyt äitinsä murhaavan hänen isänsä ja isoveljensä.12-vuotias Claudia puolestaan on erotettu katolilaisesta koulusta raskauden vuoksi.

Tässäpä taas neljä visaisaa tapausta, neljä erilaista ihmiskohtaloa, jotka ovat jo pienellä iällään saaneet kokea kovia. Hayden kuvaa teoksessaan elävästi ja mukaansatempaavasti yhden lukuvuoden ajan lasten elämää kouluyhteisön ja erityisesti oman erityisluokkansa osana. Kirjaa ei millään malttaisi laskea kädestään, sitä lukiessaan tuntee elävänsä mukana erityisluokan arjessa. Hayden on niin paneutunut työhönsä, että hänen oma ihmissuhteensa kariutuu, mitä hän myös käy kirjassaan läpi. Lohdullista kirjassa on se, että hyvin vaikeista lähtökohdista huolimatta ja taka-askeleita välttämättä kaikkien lasten kohdalla tapahtuu edistystä ja toipumista.

Toisten lapset on taattua Haydenia. Vaikka kyseessä on vasta toinen hänen kirjoittamansa kirja, jonka luen, tunnen nyt jo kunnioitusta hänen arvokasta työtään kohtaan. Ihanteellisinta tietysti olisi, jos hänen työnsä kävisi kokonaan tarpeettomaksi eikä lapset joutuisi kohtaamaan erityisesti vanhempiensa julmaa kaltoinkohtelua. Koska tosiasioiden valossa sellainen ei ole valitettavasti pian mahdollista, on Haydenin tekemä työ kullanarvoista lasten tulevaisuuden ja kehitysmahdollisuuksien kannalta.

Tekniset tiedot:
Hayden, Torey: Toisten lapset
Suomentaja: Seppo Raudaskoski
ISBN: 951-1-20961-2
Otava 2006
Sidottu, 318 s.
Kirjastoluokka: 99.1

lauantai 21. marraskuuta 2009

Istanbul yksi kulttuuripääkaupungeista 2010

Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan...

Unesco uhkaa poistaa Istanbulin maailmanperintölistaltaan
17.11.2009 21:04
Helsingin Sanomat

YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco uhkaa poistaa Turkin Istanbulin maailmanperintö-listaltaan. Uhkauksen syynä on se, että osa kaupungin kulttuuriaarteiden kunnostuksista on asiantuntijoiden mukaan tehty huonosti. Asiasta kertoo Ylen Uutiset.

Istanbul on yksi Euroopan ensi vuoden kulttuuripääkaupungeista. Tämän vuoksi kaupungissa on kunnostettu vauhdilla historiallisia kohteita, esimerkiksi Hagia Sofiaa ja kaupungin muureja.
Kunnostuksia on kuitenkin arvosteltu ankarasti. Esimerkiksi muurit muistuttavat asiantuntijoiden mukaan nyt enemmän Hollywood-lavasteita. Unesco on jopa uhannut siirtää Istanbulin uhanalaisten maailmanperintöjen joukkoon, jos Turkki ei ota huomioon kunnostustekniikoita ja suojelun periaatteita.

Kulttuuripääkaupunkivuoden aikana Istanbulissa nähdään yli 400 eri tapahtumaa ja projektia. Mukana on muun muassa Bysantin ajasta kertova näyttely ja U2:n konsertti. Istanbulin ohella vuoden 2010 Euroopan kulttuuripääkaupungeiksi on nimetty Saksan Essen ja Unkarin Pécs.
Vuonna 2011 kulttuuripääkaupunkeina toimivat Suomen Turku sekä Viron pääkaupunki Tallinna.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Kirja-arvio: Riikinkukkoprinsessa

Tämän kirjan kanssa olin aivan lähellä lopettaa lukemisen jo ensimmäisille sivuille. Kirjan kirjoittaja kun ilmoitti suoraan, että kirjan tarkoituksena on kirjoittaa "musliminaisten alhaisesta asemasta, iranilaisen ylhäisön vaarallisesta tavasta 'rakastaa' ja muslimimiesten halveksunnasta naisia ja erityisesti amerikkalaisia naisia kohtaan". Eikö tässä ole hieman yleistämisen makua?

Riikinkukkoprinsessa on myrskyisä kertomus, joka alkaa amerikkalaisen Barbaran ja yläluokkaan kuuluvan iranilaisen Bahramin välille syttyneestä opiskelijaromanssista 1950-luvun loppupuolella. Yhdysvalloissa romanssi on taianomainen, mutta heti parin muutettua Iraniin Bahram muuttuu kuin toiseksi ihmiseksi: väkivaltaiseksi öykkäriksi, raiskaajaksi, lasten hyväksikäyttäjäksi, tunteettomaksi oman suvun miesten edun tavoittelijaksi. Barbaran elämä käy hyvin vaikeaksi ja hänen onnistuu selviytyä vain tekeytymällä hyväksi vaimoksi,jolloin hän saa Bahramilta enemmän vapauksia. Parin avioliitto on lähinnä muodollinen, mutta heille syntyy kaksi tytärtä ja poika. Viimein Barbara hakee avioeroa ja lasten huoltajuutta, missä hän onnistuukin kuin ihmeen kaupalla tytärten osalta. Barbaralle on kova paikka jättää poika Iraniin, kun hän tyttärineen onnistuu pakenemaan Yhdysvaltoihin. Sielläkään sopeutuminen tytärten osalta ei käy lainkaan kivuttomasti. He kun eivät tunne kuuluvansa kunnolla kumpaankaan kulttuuriin.

Kirjan jälkimakuna jäi ahdistunut ja epätoivoinen olo. Riikinkukkoprinsessa ei tosiaan ole luettavaa kevyimmästä päästä. Ehkä kaikkein ahdistuneimmaksi olon saa se, että kirjassa kuvattu iranilainen yläluokka tosiaan kuvitteli julmien perinteidensä olevan peräisin islamin opeista ja näin oikeuttivat toimintansa.

Tekniset tiedot:
Harris, Sara: Riikinkukkoprinsessa
Suomentaja: Riikka Toivanen
ISBN: 951-0-22830-3
WSOY 1998
Sidottu, 305 s.
Kirjastoluokka: 99.1

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Islamilaisten maiden maailmanperintökohteet

Maailmanlaajuisesti UNESCOn maailmanperintöluettelossa on 890 kohdetta. Koska olisi aika tilaa vievää listata kaikki kohteet tähän, halusin lähinnä omasta mielenkiinnosta tallentaa tähän islamilaisten maiden kohteet (yhteensä 89 kohdetta).

Afganistan:
Bamiyan laakson kulttuuriympäristö ja arkeologiset jäännökset
Jamin minareetti ja arkeologiset jäännökset

Algeria:
Algerin kasba
Beni Hammadin Al-Qal'a
Djemila
M'Zabin laakso
Tassili n'Ajjer
Timgad
Tipasa

Bahrain:
Qal'at al-Bahrainin arkeologinen alue

Egypti:
Abu Mena
Islamilainen Kairo
Memfis ja sen nekropoli sekä Gizan ja Dahshurin pyramidialueet
Muinainen Theba ja sen nekropoli
Nubialaiset monumentit Abu Simbelistä Filaeen
Pyhän Katariinan alue
Wadi Al-Hitan (Valaiden Laakso)

Irak:
Assur
Hatra
Samarran arkeologinen kaupunki

Iran:
Armenialaiset luostarit: Taddeuksen, Stefanoksen luostarit ja Dzordzorin kappeli
Bamin kulttuuriympäristö
Behistun
Meidan Emam
Pasargadae
Persepolis
Sushtarin vesijärjestelmät
Soltaniyeh
Takht-i Suleiman
Tchogha Zanbil

Jemen:
Historiallinen Zabidin kaupunki
Sanaan vanha kaupunki
Shibamin muurein ympäröity kaupunki
Sokotra

Jordania:
Petra
Quseir Amra
Um er-Rasas (Kastron Mefa'a)

Libanon:
Anjar
Baalbek
Byblos
Quadi Qadisha: Pyhä laakso ja Jumalallinen setripuiden metsä
Tyros

Libya:
Ghadamesin vanha kaupunki
Kyrenen arkeologinen alue
Leptis Magnan arkeologinen alue
Sabrathan arkeologinen alue
Tadrart Acacusin kalliotaidealue

Marokko:
Ait-Ben Haddour ksar
Essaouiran medina
Feasin medina
Marrakeshin medina
Mazagan portugalilainen kaupunki
Meknes
Tetouanin medina
Volubilisin arkeologinen alue

Oman:
Aflaj-kastelujärjestelmä
Bahlan linnoitus
Batin, Al-Khutmin ja Al-Aynin arkeologiset alueet
Suitsukepolku

Pakistan:
Linnoitus ja shalamarin puutarha Lahoressa
Mohenjo-Doren arkeologiset jäännökset
Takht-i Bahin buddhalaisrauniot ja Sahr-i Bahlolin kaupungin rauniot
Rohtasin linnoitus
Taxila
Thattan historialliset monumentit

Saudi-Arabia:
Al-Hijrin historialliset monumentit

Syyria:
Aleppon muinainen kaupunki
Bosran muinainen kaupunki
Krak des Chevaliers ja Qal'at Salah El-Din
Damaskoksen muinainen kaupunki
Palmyra

Tunisia:
Dougga
El Jemin amfiteatteri
Ichkeulin kansallispuisto
Kairouan
Karthagon rauniot
Kerkuanen puunilaiskaupunki ja sen nekropoli
Sousse medina
Tunisin medina

Turkki:
Divrigin suuri moskeija ja sairaala
Göremen kansallispuisto ja Kappadokian kalliot
Hattusas
Hierapolis-Pamukkale
Istanbulin historialliset osat
Nemrut Dağ
Safranbolun kaupunki
Troijan arkeologinen alue
Xanthos-Letoon

Aiheesta lisää:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmanperint%C3%B6luettelo
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_maailmanperint%C3%B6luettelon_kohteista_Aasiassa_ja_Oseaniassa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_maailmanperint%C3%B6luettelon_kohteista_Afrikassa

tiistai 17. marraskuuta 2009

Mikä mies on Jaakko Hämeen-Anttila?

Nyt kun olen lukenut joitakin Jaakko Hämeen-Anttilan teoksia hänen laajasta tuotannostaan, olen alkanut pohtia, kuka tuo mies oikeastaan on. Tottakai tiedän sen, että kyseessä on ansioitunut arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Helsingin yliopistosta. Mutta kuinka hän itse kuvailee kiinnostustaan islamilaista kulttuuria kohtaan? Mistä tuo kiinnostus on peräisin? Siispä etsin internetistä artikkeleita Hämeen-Anttilasta. ilmeni, että hän on varsin omalaatuinen ja yliopistomaailmassa selvästi omassa elementissään oleva persoona. Tässä mielenkiintoisimpia katkelmia hänen ajatuksistaan:

Tutkijan itselleen asettamaa tehtävää islam-kuvan kirkastajana ei ainakaan
haittaa se, että mies itse sattuu olemaan harvinaisen kiinnostava ja lahjakas
ihminen. Hän osaa pariakymmentä kieltä ja on 39-vuotiaana julkaissut lukuisia
tieteellisiä tutkimuksia, kirjoittanut tukun tietokirjoja ja tehnyt 17
uranuurtavaa suomennosta suoraan arabian-, persian-, ja akkadinkielisistä
alkuteksteistä. Kansainvälisesti tunnustetun tutkijan saavutukset tuntuvat
sitäkin hämmästyttävämmiltä, kun muistaa että mies itse on sanonut
työskentelevänsä päästäisen pitkäjänteisyydellä: Suomen johtavaa
islam-tutkimusta tehdään varttitunnin pätkissä. [...]

"Islam on vakiintunut jo keskiajalla, ja sen aikaista kirjallisuutta luetaan islamilaisissa maissa edelleen aivan eri tavalla kuin täällä", kertoo Hämeen-Anttila. "Olen ollut tyytyväinen joidenkin muslimien kehuihin, joiden mukaan olen pystynyt valottamaan islamin todellista olemusta paljon paremmin kuin muut kommentaattorit. Tämä johtuu siitä, että tunnen vanhat lähteet, joilla on myös tämän päivän muslimeille keskeinen merkitys.""Jos haluamme tutustua nykypäivän islamiin, ensimmäinen tehtävä on ottaa esiin tuhat vuotta vanhoja kirjoja ja alkaa lukea. Tämä vaihe hypätään varsinkin mediassa helposti yli: se mikä nähdään televisiossa kirjoitetaan lehteen ja lehtijuttuja siteerataan puolestaan sähköisessä mediassa." [...]

Hämeen-Anttila innostuu: "Uutiset toitottavat koko ajan, että Lähi-idässä on rauhatonta. Mutta eihän Lähi-idässä ole rauhatonta", hän painottaa. "Yleensä ottaen siellä on erittäin rauhallista, vaikka Välimeren pohjukassa onkin yksi pieni kolkka, jossa on tällä hetkellä käynnissä vakava konflikti. Syyskuun terrori-iskuista taas täytyy muistaa se, että ne olivat äärimmäisen pienen ryhmän tekemiä ja ne kohdistuvat yhteen, rajattuun kohteeseen eli Yhdysvaltojen taloudelliseen ja sotilaalliseen hegemoniaan." [...]

Jos tiedotusvälineet eivät tuo koteihimme islamilaisen maailman arkitodellisuutta, niin mistä todellisuudesta television väkivaltakuvat ovat peräisin? Pomminheittäjät yhdistetään yleensä islamin fundamentalistiseen siipeen, mutta kuinka suuri merkitys fundamentalismilla on islamilaisissa maissa? "Sen merkitystä on korostettu liikaa. Fundamentalismin asema vaihtelee maittain, mutta yleisesti ottaen tuntuu siltä, että äärilaidan fundamentalismi on polttamassa voimiaan loppuun", Hämeen-Anttila vastaa. [...][1]

”Olen aivan myyty keskiaikaiselle arabialais-islamilaiselle kulttuurille”, sanoo professori Jaakko Hämeen-Anttila. Arabialainen kirjallisuus, filosofia ja islamilainen mystiikka kiehtovat niin äärettömästi, ettei professori voi kuin ihmetellä, mikseivät kaikki muutkin ole joutuneet niiden pauloihin. [...]

Antiikin Kreikka ja eksoottiset kielet vetivät Hämeen-Anttilaa puoleensa jo koulupoikana. Teini-ikään ehdittyään hän jo opetteli itsekseen useita kieliä. Itseopiskelua helpotti se, että isä ja isoisäkin olivat harrastaneet laajalti kieliä: ”Kotona oli pari hyllymetrillistä kaikenlaisten outojen kielten kuten arabian, kiinan ja malaijin kielioppeja.” Yliopistoon Hämeen-Anttila tuli 17-vuotiaana lukemaan arabiaa ja persiaa. ”Itseopiskelulla saavuttamani kielitaito oli melko kömpelö ja heikko”, sanoo professori ja arvioi arabian kielen taitonsa kohentuneen omin päin ehkä yhden alkeiskurssin verran. Opintojen loppuvaiheessa arabia jäi sivuaineeksi ja gradu valmistui Mesopotamian muinaiskielestä akkadista. [...}

Professori on matkustanut paljon islamilaisessa maailmassa. Hän on käynyt miltei kaikissa itseään yhtään kiinnostavissa valtioissa. Iraniin professori matkustaa aina kun mahdollista. Kirjallisuudentutkijaan vetoaa erityisesti se, että Iranissa kauneudelle annetaan vielä paljon arvoa. Arabimaailmassa suosikkikohde on Syyria. ”Olin kerran kutsusta puhumassa moskeijassa. Pitkän puheeni jälkeen 90-vuotias hengellinen johtaja ojensi minulle kukkia nuuhkittavaksi, jotta sain kerättyä voimani”, muistelee professori vieläkin viehättävää tapaa.
Jokaisella matkalla on oma tarkoituksensa. ”Käyn puhumassa yliopistoissa tai moskeijoissa, ja olenpa joskus ollut ihan lomallakin ilman mitään ’kunniallista’ tehtävää”, naurahtaa professori. Matkakumppanit osaavat jo varautua siihen, että ainakin yksi päivä kuluu kirjakauppakierrokseen autonkuljettajan kanssa. Kotiin palataan aina painavien kirjakassien kera. [2]

Lähteet: [1] http://www.kepa.fi/kumppani/2325/ [2] http://www.helsinki.fi/hum/humanisti/2006/0306.htm

maanantai 16. marraskuuta 2009

Kilpailua hengellisyydessä

Suomi on hyvin kilpailuhenkinen yhteiskunta. Ei liene asiaa tai ilmiötä, jonka ympärille ei syntyisi jonkinnäköistä kilpailua. Kilpailemme saunomisessa, eukonkannossa, suopotkupallossa - lukemattomista tavanomaisemmista lajeista puhumattakaan. Joskus vaikuttaa siltä kuin kilpailisimme kilpailemisen itsensä vuoksi.

Monelle uskontokuntaa vaihtavalle voi tulla yllätyksenä se kilpailuhenkisyys, joka ilmenee käännynnäisten piirissä. Kuka on se kaikkein hurskain, joka osaa salat-rukouksen arabiaksi, tietää kielletyt E-koodit, on poistanut näkyviltä kaikki elollisia olentoja esittävät kuvat, osaa ulkoa haditheja ja lukee säännöllisesti Koraania heti islamiin palattuaan tai pian sen jälkeen? Olen lukenut melko paljon viestejä, joissa tulee esiin, että tällaista kilpailua on tosiaan olemassa. Vähemmässä määrin olen törmännyt tällaiseen kilpailuhenkisyyteen itsekin.

Tästä kaikesta saa helposti sellaisen kuvan kuin islamin usko olisi pelkkää suorittamista, ulkokohtaisuutta. Ja kuitenkin tuntuu, että uusilla käännynnäisillä on kova tarve osoittaa itselleen ja muille uutta identiteettiään juuri tekojen kautta. Sinänsä ilmiö on luonnollinen, mutta keskinäisen vertailun sijaan jokaisen tulisi pyrkiä kehittymään (uskovana) ihmisenä enemmänkin itsensä vuoksi.

Omalla kohdallani olen tietoisesti yrittänyt vältellä keskustelupalstoja, blogeja, foorumeita ja muita sivustoja, joilla yllämainitun kaltaista kilpailuhenkisyyttä esiintyy. Sen sijaan suosin sivustoja, joilla jokainen voi lisätä omaa islamin tietämystään kannustavassa, hyvässä hengessä. Onneksi sellaisiakin löytyy.

Kirja-arvio: Todellisuuden maailmat. Runoja ja proosaa islamin mystikoilta

Todellisuuden maailmat on Jumalasta juopuneet-kirjan kumppaninide. Vaikka kirjat voi toki lukea erikseenkin, ainakin minulle oli suurta hyötyä siitä, että olin jo aikaisemmin lukenut Jumalasta juopuneet-kirjan. Vaikka suufilaisuuden keskeistä termistöä on selitetty lyhyesti myös runojen ja kaunokirjallisuuden välissä, teoriaosuudet ovat kuitenkin niin suppeita, että paljon olisi jäänyt avautumatta runoista ja kaunokirjallisuudesta, mikäli aikaisempaa teoriatietoa ei olisi ollut luettuna.

Hämeen-Anttila on valinnut teokseensa mahdollisimman erilaisia runoja ja proosakatkelmia suufilaisuuden keskeisimmiltä vaikuttajilta. Al-Hallaj, Maulama Rumi, Suhrawardi ja Ibn Arabi ovat saaneet teoksessa omat lukunsa. Suufilaista kirjallisuutta leimaa runsas Koraanin jakeiden lainaaminen ja Jumala-kokemuksen kuvaaminen. Sivulauseena mainittakoon, että suufit ovat myös soveltaneet monia Koraanin kohdista omaan elämäänsä, näistä esimerkkeinä vaeltava elämäntapa ja köyhyyden ihannointi. Toisaalta teoksessa on myös suufien ekstaattisessa tilassa ollessaan lausumia tekstejä ja suufien viisaudenlauseita.

Monet kirjassa olevista runoista ja proosakatkelmista ovat hyvin vaikeaselkoisia. On selvää, etteivät ne avaudu kerralla, vaikka Hämeen-Anttila onkin ansioituneesti selventänyt joitakin vaikeimpia kohtia. Toisaalta esimerkiksi köyhyyttä koskevat proosaesimerkit olivat helposti tajuttavissa ja kirjassa oli myös koottuna useita mielenkiintoisia, lyhyitä kertomuksia. Kokonaisuudessaan kirja oli taattua Hämeen-Anttilaa: ammattitaidolla ja huolella kirjoitettu.

Tekniset tiedot:
Hämeen-Anttila, Jaakko: Todellisuuden maailmat. Runoja ja proosaa islamin mystikoilta
Basam Books 2002
ISBN: 952-9842-62-7
Sidottu, 314 s.
Kirjastoluokka: 29.7

lauantai 14. marraskuuta 2009

Kirja-arvio: Tuhat ja yksi askelta. Arabimaat muuttuvassa maailmassa

Tuhat ja yksi askelta on kokoelmateos eri alojen asiantuntijoiden kirjoittamista artikkeleista. Kirjoittajista tunnetuimpia lienevät Jaakko Hämeen-Anttila, Irmeli Perho, Erkki Tuomioja ja Susanne Dahlgren. Kirja on syntynyt osana Ulkoasiainministeriön vuonna 2004 ollutta Ihminen ja kehitys-kampanjaa.

Teos on jaettu kolmeen osaan, joista kukin käsittelee omaa aihepiiriään. Ensimmäinen osa alkaa islamin mielikuvien ja todellisuuden analysoinnilla ja jatkuu järjestetyn avioliiton ja naisten hunnuttautumisen käsittelyllä. Toisessa osassa pääosassa on politiikka, väkivalta ja sananvapauden ongelmat. Artikkelit käsittelevät tanskalaisessa Jyllands Posten-lehdessä julkaistuja pilakuvia ja niiden aiheuttamaa kohua, ääri-islamilaista terroristijärjestö Al-Qaidaa, Palestiinan kysymystä sekä Israelin kannalta tärkeitä kysymyksiä holokaustista ja antisemitismistä. Kolmas, kirjan päättävä osa, keskittyy puolestaan yhteiseen menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Artikkelit käsittelevät Pohjois-Afrikan maita Libyaa, Tunisiaa, Marokkoa ja Algeriaa sekä Kuwaitia, erityisesti sen siirtolaiskysymystä. Viimeinen artikkeli toimii yhteenvetona koko kirjalle.

Kirja oli hieman muuta kuin olin odottanut. Valitettavan monissa artikkeleissa pääpaino tuntui olevan menneessä ajassa. Ymmärrän toki, että asioiden ja ilmiöiden ymmärtämisen vuoksi niiden tausta ja historia on tunnettava ainakin pääpiirteissään. Silti olisin toivonut enemmän tulevaisuuteen suuntautunutta käsittelyotetta. Toisaalta Tuhat ja yksi askelta poikkesi odotuksistani myös siinä positiivisessa mielessä, että osa artikkeleista koski aihepiirejä, joita ei kovin usein tällaisissa julkaisuissa käsitellä. Erityisesti pidin Välimeren yli tapahtuvaa siirtolaisuutta ja Välimeren alueen kulttuuria käsittelevästä osuudesta Pohjois-Afrikan maita käsittelevässä artikkelissa sekä naisten hunnuttautumista koskevassa artikkelissa siitä pohdinnasta, onko länsimainen nainen yhtään sen vapaampi kuin arabimaiden sisarensa.

Tekniset tiedot:
Nykyri, Ilona ja Jouko Jokisalo (toim.): Tuhat ja yksi askelta. Arabimaat muuttuvassa maailmassa
ISBN: 951-31-3609-4
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2006
Nidottu, 246 s.
Kirjastoluokka: 48.0

torstai 12. marraskuuta 2009

Matkustaja

Nämä sanat vain puhuttelevat jollakin tavalla, ehkä siksi että aikoinaan kuljin itsekin varsin usein linja-autolla. Tekstiä on hieman lyhennetty.

Yöllä linja-autossa
Yksi väsynyt matkustaja
Huuruisesta ikkunasta
Katsoo vaihtuvat maisemat

Laskee vastaantulijat
Pysäkit kun ohi vilahtavat
Tietäen niistä mikä tahansa oisi voinut olla
Se oikea

Asemalta kaikuivat kuulutukset
Kutsuna jota pakoon ei pääse
Nouset kyytiin kerran, oot kyydissä aina
Aina matkalla jonnekin
Minne ikinä päätyykin
On puolitiessä jostain
Tietää sen varsin hyvin itsekin
On olemassa asioita
Niin kipeitä ja vaikeita
Ettei niistä puhumalla selviä

Asemalta kaikuivat kuulutukset
Kutsuna jota pakoon ei pääse
Nouset kyytiin kerran
Oot kyydissä aina
Aina
Aina
Aina [...]

- Egotrippi: Matkustaja

Kirja-arvio: Hiljaisuuden lapset

Osasin melkein ennustaa, että näihin kirjoihin jää koukkuun. Olin kuullut ja lukenut niin paljon hyvää Torey Haydenin kirjoista, että nyt vihdoin päätin aloittaa urakan omalta kohdaltani ja alkaa lukea tämän tuotteliaan kirjoittajan tuotantoa läpi.

Torey Hayden on ammatiltaan erityisesti lasten ja nuorten parissa työskentelevä erityisopettaja ja terapeutti. Aihe kiinnostaa minua jo sinänsä, onhan itsellänikin lapsi. Mutta Hiljaisuuden lapsissa vetoaa myös se, että kyseessä on tositarina kolmesta potilaasta, jotka ovat tulleet Haydenin hoidettaviksi valikoivan puhumattomuuden vuoksi ja jotka ovat Haydenin omien sanojen mukaan hänen uransa vaativimpia tapauksia. Cassandra on yhdeksänvuotias vilkas tyttö, joka joutui isänsä sieppaamaksi kuuden ikäisenä. Hieman yli kahden vuoden ajan kestänyt kaappaus jätti Cassandraan syvät jäljet, jotka ilmenevät hänen hyvin arvaamattomana käytöksenä. Drake puolestaan on neljävuotias poika, hyvin dominoivan isoisän ja heikon äidin kasvatuksessa ollut sopeutuvainen ja hurmaava poika, joka on kärsinyt sukunsa täydellisyysvaatimuksista. Gerda, kolmas potilaista, on kahdeksankymmenen paremmalla puolella oleva halvauksen seurauksena masentunut vanhus, joka on sulkeutunut omaan maailmaansa.

Kirjaa lukiessa ei voi kuin ihailla Haydenin kärsivällisyyttä terapeuttina, jonka työ kantaa hedelmää vasta pitkän puurtamisen seurauksena. Toisena vahvana tunteena on epäusko ja viha: kuinka jotkut vanhemmat voivat toimia niin julmasti lapsiaan kohtaan, että niistä aiheutuvat traumat voivat estää lapsilta normaalin lapsuuden elämisen? Traumoista toipuminen on hyvin pitkällinen ja tuskainen prosesssi, ja sen Hayden kirjassaan kuvaa erinomaisesti. Plussana mainittakoon myös se, että Hayden käyttää ammattisanastoa hyvin harkitusti, joten kirja on siinä mielessä helpppolukuinen.

Tekniset tiedot:

Hayden, Torey: Hiljaisuuden lapset

Suomentaja: Eeva-Liisa Jaakkola

ISBN: 951-1-20010-0

Kustannusosakeyhtiö Otava 2005

Sidottu, 346 s.

Kirjastoluokka: 99.1

maanantai 9. marraskuuta 2009

Kirja-arvio: Kabulin pääskyset

Kirja on ensimmäinen osa kolmiosaisesta trilogiasta, jonka Mohammed Moulessehoul on kirjoittanut salanimellä käyttäen vaimonsa etunimiä. Tämä kertoo jotakin siitä, kuinka uhatuksi hän on tuntenut asemansa kuvaillessaan afganistanilaista yhteiskuntaa.

Kabulin pääskyset on kiihkoilemattomasti ja tiheätunnelmaisesti kirjoitettu kuvaus kahden afganilaispariskunnan elämästä talibanien hallinnoimassa maassa. Kuolemaantuomittujen vanginvartija Atiq ja hänen kuolemansairas vaimonsa ja toisaalta kauppias Muhsit ja hänen kuvankaunis vaimonsa Zunaira haluaisivat vain elää normaalia elämää - elämää ennen talibanien valtaannousua. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan elämä on äärimmäisen rajoittunutta. Atiq on väsynyt työhönsä milloin mistäkin syystä kivitys- tai teloituskuolemaan tuomittujen naisten vartijana. Kun Zunaira pitkän erimielisyyden päätteeksi vahingossa töytäisee miehensä seinää vasten sillä seurauksella, että mies kuolee, Zunaira passitetaan Atiqin vartioimaksi vangiksi. Salaa selliin katsoessaan Atiq huomaa Zunairan olevan ilman burkaa, rakastuu naisen kauneuteen tuota pikaa ja haluaa estää naisen teloituksen. Atiqin vaimo huomaa miehensä rakastuneen ja tarjoutuu teloitettavaksi Zunairan tilalle (kuolisihan hän pian joka tapauksessa), jotta Atiq voisi karata rakastamansa naisen kanssa. Loppukohtaus on hieman epäselvä, mutta kaiketi sekä Musarat että Zunaira joutuvat teloitetuiksi. Epätoivoinen Atiq kulkee kaduilla ja riuhtoo naisten burqia toivoen löytävänsä niiden alta Zunairan. Lopulta tällaisen säädyttömän käytöksen vuoksi talibanit vaativat kuolemaa myös Atiqille.

Kabulin pääskyset on pienoisromaani, joka antaa surullisen ja lohduttoman - joskin varmaankin myös enemmän tai vähemmän totuudenmukaisen - kuvan Afganistanin nykytilanteesta. Uutiskuvista surullisen tuttu Kabul on saanut tämän romaanin myötä kahden pariskunnan kasvot kuvaamaan elämää tavallisten kaupunkilaisten näkökulmasta.

Tekniset tiedot:
Khadra, Yasmina (Mohammed Moulessehoul): Kabulin pääskyset
Suomentaja: Lotta Toivanen
ISBN: 978-951-0-35266-3
WSOY 2009
Sidottu, 132 s.
Kirjastoluokka: 84.2

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Krusifiksi ja koulu

Olen ollut huomaavinani joukkoviestimissä uudelleen noussutta keskustelua siitä, tarvitaanko kouluissa uskonnonopetusta ja jos tarvitaan, millaista sen tulisi olla. Viimeisimpänä tapauksena oli Italiassa asuva suomalaisäiti, joka nosti oikeusjutun Italian valtiota vastaan koulujen seinillä olevista krusifikseista. Kyseisen äidin mukaan krusifiksit loukkaavat yksilöiden oikeutta saada tunnustuksetonta opetusta. En ole seurannut tätä juttua sen tarkemmin. Sen vain tiedän, että syytteen nostanut äiti voitti jutun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ja Italian valtio aikoo valittaa päätöksestä vedoten krusifiksien kulttuuriseen, ei uskonnolliseen merkitykseen. Helsingin Sanomissa ollut gallup oli äidin puolella: huomattava enemmistö vastanneista piti sopimattomana pitää krusifikseja koulujen seinillä.

Olen yrittänyt muodostaa omaa kantaani asiaan. Totuus taitaa olla, että tiedän asiaan liittyen liian vähän, jotta voisin muodostaa oman mielipiteen. On selvää, että olen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannalla siinä, etteivät krusifiksit kuuluu kouluihin, joissa käy eri uskontokuntiin kuuluvia ja myös täysin uskontokuntien ulkopuolella olevia oppilaita. Koulu ei ole kirkko, tai ainakaan sen ei kuuluisi olla. Eri asia on sitten, mikäli koulu on tarkoitettu vain kristityille ja asia on kaikilla selkeästi tiedossa. Näkisin kuitenkin laajempana kysymyksenä tässä yhteydessä koulujen uskonnonopetuksen ja juuri siihen minulla ei vielä ole kantaa. Kaikeksi onneksi asia ei ole omalla kohdallani juuri nyt niin ajankohtainen, joten ehdin muodostaa näkemystäni rauhassa.

Jos kuitenkin ajattelen asiaa oman lapsuuteni näkökulmasta, mielestäni uskontoa ei olisi tarvinnut opettaa siinä laajuudessa kuin sitä ainakin meillä silloin käytiin läpi. Jo ala-asteella yksityiskohtia oli enemmän kuin riittämiin. Sen sijaan muita uskontoja käsiteltiin oikeastaan vasta yläasteella ja lukiossa, ja viimeksi mainitussa lähinnä valinnaisella kurssilla. Nykyaikanakin on paikallaan tuntea oman uskontonsa pääopetukset, mutta yhä tärkeämmäksi on noussut myös muiden uskontojen pääkohtien tuntemus. Emme elä enää siinä suljetusssa lintukodossa, jossa käytännössä kaikki edustavat samaa uskontoa. Se vanhempi tai nuori, joka haluaa omasta tai muista uskonnoista syvällisempää tietoa, löytää sitä myös itsenäisesti - tietysti lähdekritiikkiä unohtamatta. Siksi uskonnonopetus voisi muuttua enemmän maailmankatsomustiedon suuntaan yhdistettynä kaikkien suurimpien uskontokuntien pääkohdilla. Monesti kun olisi hyödyllisempää muistaa, mikä meitä yhdistää kaikkien erottavien seikkojen sijaan.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Kirja-arvio: Neitsythäkki. Islam, nainen ja fundamentalismi

Tätä kirjaa aloitellessani mielessäni oli joitakin vuosia sitten mediassa käsitelty Ayaan Hirsi Alin kirjoittaman Submission Part 1-lyhytelokuvan ohjaajan Theo van Goghin murha. Neitsythäkki sisältää paitsi tuon kohutun elokuvan käsikirjoituksen, myös neljäntoista artikkelin kokoelman, jotka on aikaisemmin julkaistu muiden julkaisujen osana. Artikkelit käsittelevät muun muassa muslimimaahanmuuttajien kohtelua ja asemaa Alankomaissa, naisten ympärileikkausta, perheväkivaltaa sekä islamilaisten maiden teknistä, henkistä ja taloudellista jälkeenjääneisyyttä länsimaihin verrattuna.

Kirjan luettuani en ihmettele enää yhtään sen aiheuttamaa kohua. Siinä on kaikki aineksetjopa melko liberaalisti ajattelevien muslimien paheksunnalle, puhumattakaan konservatiivisista muslimeista. En voi olla pohtimatta, olisiko kirjan sisältö ollut erilainen, mikäli kirjoittaja olisi ollut somalialaisen sijaan vaikkapa turkkilainen tai iranilainen; ylipäätään joku, jolla ei ole painonaan ympärileikkauksen, pakkoavioliiton uhan ja suvun miesten erittäin voimakkaan dominoinnin taakkaa. Se, että Hirsi Alin oma tausta on niin traumaattinen, selittää mielestäni suurelta osin hänen halunsa ja tarpeensa kritisoida islamin uskoa. En itsekään ole fundamentalistisen islamin kannalla. En kannata terrorismia enkä monia äärimmäisiä muotoja, joita islamin äärimmilleen menevä tulkinta on saanut aikaan joissakin maissa. Mielestäni tällaisia käytäntöjä saakin kritisoida, sillä yleensä tuolloin islamin perimmäinen sanoma on jäänyt ymmärtämättä. Mielestäni mikään aivan äärimmäisyyksiin menevä ei ole hyvästä, olipa kyse sitten uskonnosta tai vaikkapa urheilusta. Koraanissakin varoitetaan äärimmäisyyksiin menemisen vaaroista ja paheksutaan sitä.

Neitsythäkki on pääsanomaltaan provosoiva. Luultavasti Hirsi Ali on sen sellaiseksi tarkoittanutkin. Hänelle itselleen islam oli liikaa ja hän luopui uskostaan ryhtyen ateistiksi. Hänellä on pakolais- ja maahanmuuttajatausta, ja hän on toiminut myös Alankomaiden kansanedustajana. Hirsi Alin perhe hylkäsi hänet islamista luopumisen jälkeen. Kuten sanottu, Hirsi Alin taustojen tunteminen auttaa ymmärtämään hieman paremmin hänen ajatusmaailmaansa. Silti en osaa samaistua pääosaan hänen mielipiteistään.

Tekniset tiedot:
Hirsi Ali, Ayaan: Neitsythäkki. Islam, nainen ja fundamentalismi
Suomentaja: ei ilmoitettu
ISBN: 951-1-20346-0
Kustannusosakeyhtiö Otava 2005
Nidottu, 192 s.
Kirjastoluokka: 32.3

perjantai 6. marraskuuta 2009

Kirja-arvio: Islamin naisten salattu elämä

Olin lukenut tämän kirjan aikaisemminkin, heti sen suomennoksen ilmestymisvuonna 2001. Nyt halusin palauttaa mieleen, mitä siinä oikein kerrotaankaan. Olin jäänyt sellaiseen käsitykseen, että kirjan kirjoittanut australialainen toimittaja Geraldine Brooks käsitteli siinä melko kriittiseen sävyyn islamin eri ilmiöitä.

Muistikuvani piti paikkansa. Brooks kertoo hyvin elävästi omakohtaisista kokemuksistaan kuudelta toimittajavuodeltaan Lähi-idässä, Egyptissä, Iranissa ja islamilaisessa Afrikassa. Hän käsittelee asioita lähinnä naisten näkökulmasta. Aiheina ovat perinteiset hijab, naisten ympärileikkaus, neitsyyden vaatimus ja kunniamurhat. Mutta Brooks antaa tilaa myös sellaisille aiheille kuin Jordanian kuningatar Noor, naisten urheiluseurat, naisten asema politiikassa ja harvinaiset naisammatit (esim. sotilas ja lentäjä). Vaikka hän ei kaihda suoraa ja kriittistä sanankäyttöä tarttuessaan kiisteltyihin ja vaikeisiin aiheisiin, kirja on monin paikoin myös hauskaa luettavaa. Ja ennen kaikkea, kerran kirjan avattuaan sitä ei tohtisi päästään käsistään. Brooks selvästi osaa kerronnan taidon.

Kirjasta käy ilmi eri islamilaisten maiden hyvin erilainen tilanne. Siinä missä Egypti on suhteellisen edistyksellinen, Saudi-Arabiassa naiset taistelevat edelleen oikeudestaan ajaa autoa tai matkustaa edes maansa sisällä ilman miespuolisen perheenjäsenen lupaa. Iranissa uskonnollinen tietoisuus on uudelleen voimistumassa, ja varsinkin islamilaisessa Afrikassa naisten ympärileikkaukset perustellaan edelleen virheellisesti islamin määräyksillä. Eri islamilaiset maat kamppailevat siis aika lailla erityyppisten kysymysten parissa. Vaikka en jaakaan kaikkia mielipiteitä Brooksin kanssa, antoi kirja silti ajattelemisen aihetta.

Tekniset tiedot:
Brooks, Geraldine: Islamin naisten salattu elämä
Suomentaja: Susanna Ylä-Havanka
Kustannusosakeyhtiö Nemo 2001
ISBN: 952-5180-43-3
Sidottu, 352 s.
Kirjastoluokka: 32.3

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Voimattomuus

Sitä voi kuvata parhaiten kahdella tunnetta kuvaavalla sanalla: voimattomuus ja avuttomuus. Ehkäpä ärtymyskin olisi sopiva ilmaus tässä yhteydessä. Mistä on siis kyse?

Tällä kertaa tekopyhyydestä, kaksinaismoralismista ja ulkokultaisuudesta. On kai oma vikani, kun olen valinnut kirjaston hyllyiltä luettavaksi juuri sellaisia teoksia kuin tuolta Lukuideoita-linkin takaa löytyy: länsimaisten toimittajien ja muiden matkalaisten kirjoittamia, omiin kokemuksiin ja paikallisilta asukkailta kerättyihin tietoihin perustuvia kirjoja islaminuskoisista maista. Olen valinnut nuo kirjat lukulistalleni siksi, että olen kiinnostunut lukemaan, miten länsimaiset ihmiset näkevät islamilaiset maat ja muslimit. Olen myös kiinnostunut tietämään, miten muslimit itse kuvailevat omaa kulttuuriaan, uskoaan ja arvomaailmaansa. Tämä selittää jotkin muut kirjavalinnat. Silti monta kertaa olen lukiessani ajatellut, ettei ole ihme, miksi islam on niin huonossa huudossa monien länsimaisten ihmisten keskuudessa.

Kirjoista on jäänyt mieleen monia asioita, tässä yhteydessä mieleeni tulee kuitenkin ensimmäisenä joidenkin muslimien kaksinaismoralistinen käyttäytyminen. Olen lukenut tällaisia esimerkkitapauksia erityisesti miehistä. He ovat päällisin puolin äärimmäisen uskovaisia, hurskaita, muodollisesti uskonoppineita ja muistavat mainita siitä joka käänteessä myös muille. Useissa tapauksissa nämä miehet suhtautuvat äärimmäisen omistavasti vaimoihinsa ja muihin naispuolisiin perheenjäseniinsä. Ja sitten, katseiden vättäessä he kokoontuvat joukolla seuraan, josta ei puutu maksullisia naisia, alkoholia eikä muita kiellettyjä asioita. Mitä näiden miesten päässä oikein liikkuu? Miten he voivat katsoa itseään peiliin? Ja koska aviorikoksesta tuomitaan vasta neljän todistajan perusteella, heidän selustansa on melko suojattu. Siitä jos mistä tulee voimaton olo. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että he eivät ole todella sisäistäneet sitä ajatusta, että Jumala - kunnia ja ylistys Hänelle - tietää kaikki ajatuksemme ja tekomme. Hän näkee ulkokultaisen ja tekopyhän käytöksen taakse.

Onneksi tähän saakka kaikissa kirjoissa on ollut myös jotain positiivista - usein siinä määrin, että useimmista kirjoista on jäänyt positiivinen jälkimaku ja ajatus toivosta. Joukossa on ollut tarinoita, joista huomaa millaista islam on parhaimmillaan. Oikeaoppinen islam ei ole kumpaakaan sukupuolta alistava uskonto ja elämäntapa, vaan kummallakin sukupuolella on omat oikeutensa ja velvollisuutensa. Valitettavasti on paikoittain ihan liian yleistä, ettei naisilla ole lukutaidon puutteen vuoksi mahdollisuus itse lukea Koraania ja näin he ovat miesten kertoman varassa, joutuen hyväksymään muka islamin asettamana sellaisia käytäntöjä, jotka eivät tähän uskontoon todellisuudessa kuulu. Monin paikoin myös miesten keskuudessa on tietämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä. Oikean islamin sanoman levittämisessä on siis vielä tehtävää, mutta jokainen edistysaskel tuo lisää toivoa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...