keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Vesipiippukansa


Lähi-idän maissa matkatessa, kuten esimerkiksi Pohjois-Afrikassakin törmää suomalaista löyhempään tupakointikulttuuriin. Tupakoitsijoita (eritoten miehiä) näkee kadunkulmissa, ovenpielissä, internetkahviloissa, sisällä autoissa ja takseissa (sekä kyyditettävät asiakkaat että kuskit voivat polttaa yhtä aikaa), sisällä kaupoissa (vaikka pään yläpuolella katossa voi riippua nimenomainen kieltomerkki, ei juuri kukaan näytä siitä piittaavan) ja tietysti sisällä toimistoissa ja asuinhuoneistoissa, vaikka paikalla olisi lapsiakin. Onneksi valistuneemmat polttajat näyttävät kuitenkin siirtyvän hieman kauemmaksi, ettei pahin savu joudu suoraan tupakoimattomien hengitettäväksi.

Tupakointi on tuntuu olevan niin hyväksyttyä ja jopa suosittua, että siitä on muodostunut suorastaan oma taiteenlajinsa, oma variaationsa: vesipiiput. Paikallisissa ravintoloissa ja kahviloissa on á la carte-listan sivuilla oma osuutensa myös erimerkkisille ja -makuisille tupakkalaaduille. Luonnollisesti vesipiiput ovat myös oma myyntiartikkelinsa, sillä niitä myydään erillisissä putiikeissa myös kotikäyttöön esimerkiksi illanistujaisia varten. Tupakoinnilla on siis useissa islamilaisissa maissa hyvin sosiaalinen luonne.

Näin siitä huolimatta, että tupakointi on islamin mukaan haram, kiellettyä. Kiellolle löytyvät perusteet esimerkiksi Koraanin jakeista, joiden mukaan päihdyttävien aineiden nauttiminen on kiellettyä, samoin kuin itsemurha. Jumala, kunnia ja ylistys Hänelle, päättää elämästä ja kuolemasta. Ihmisen ei tule ehdoin tahdoin tuhota hänelle annettua elämää.

Tupakoinnin voi hyvällä syyllä katsoa olevan itsetuhoista toimintaa, hiljaista ja hidasta itsensä tuhoamista. Sen vuoksi olenkin mielessäni ihmetellyt, kuinka esimerkiksi alkoholi on (syystäkin) islamilaisissa maissa jyrkästi kielletty eikä sitä ainakaan avoimesti käytetä tai ole saatavilla, mutta samaan aikaan samassa vakavuusluokassa painivalla tupakalla on aivan erilainen asema. En ole vielä onnistunut löytämään kunnollista selitystä asialle, ja siksi se vaivaa mieltäni silloin tällöin. Toki Koraanissa alkoholi ja uhkapelit kielletään muutamissa jakeissa suoraan (esim. 2:219 ja 5:90) eikä esimerkiksi tupakalle lyödy suoraan vastaavia jakeita. Tässä voisi piillä yksi selitys. Kuten jo mainittu, Koraani kieltää kuitenkin myös itsensä tuhoamisen, itsemurhan, jota tupakointikin on. Toisena selityksenä tupakoinnin suosiolle voisivat olla kulttuuriset tekijät, kolmantena ehkä tietämättömyys sen vaarallisuudesta ja terveysvaikutuksista (mitä kyllä epäilen). Jos Jumala suo, olen joskus tämänkin asian suhteen viisaampi. Nyt elän vielä omien arvailujen ja ihmettelyn varassa.

maanantai 28. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Haluan Harry Winstonin

Löysin kirjastosta sattumalta "aivot narikkaan"-lukemista, jota myös viihdekirjallisuudeksi kutsutaan. Luin joskus aikaisemmin Himoshoppaaja-kirjoja (kyseessä on ostosriippuvaisesta amerikkalaisnaisesta keksitty jatkotarina) ja kaiken keveyden keskellä niissä tuntui lopussa olevan kuitenkin jonkinlainen opetus. Jospa tästäkin kirjasta löytyisi sellainen, ajattelin tätä kirjaa lainatessani.

Haluan Harry Winstonin kertoo kolmekymppisten manhattanilaisystävysten ikäkriisistä, joka saa heidät tekemään erinäisiä lupauksia: yhden yön suhteita harrastanut Adriana lupaa löytää vuoden sisällä itselleen unelmien aviomiehen, sarjaseurustelija Emmy aikoo löytää miehen joka mantereelta ja kustannustoimittajana työskentelevä Leigh on jo löytänyt täydellisen poikaystävän. Jotakin hänenkin elämästään tuntuu kuitenkin puuttuvan. Kirjassa seurataan ystävysten elämää ja sattumuksia; kirja painottuu enemmänkin tapahtumien kuvailuun kuin monimutkaisen juonen rakentamiseen.

Joskus tuntuu olevan paikallaan lukea kirjoja, joiden päähenkilöiden tavoitteet, arvomaailma ja maailmankatsomus poikkeavat omastani. Haluan Harry Winstonin on yksi sellaisista kirjoista ja on sopiva luettavaksi vaikkapa henkilölle, joka pitää Sinkkuelämät-sarjasta. Ja se opetus, jota alussa kaipasin? Kirjan keskivaiheilla ja loppupuolella Emmyn, Adrianan ja Leighin elämässä tapahtuu asioita, jotka saavat heidät miettimään elämäänsä uudelta kantilta.

Tekniset tiedot:
Weisberger, Lauren: Haluan Harry Winstonin
Suomentaja: Tiina Talvitie
ISBN: 978-952-5613-75-9
Kustannusosakeyhtiö Nemo 2008
Sidottu, 263 s.
Kirjastoluokka: 84.2

lauantai 26. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Hymyilevä kameli. Elämää Saudi-Arabiassa

Riitta Saastamoinen on entinen kansanedustaja. Jäätyään valitsematta uudestaan eduskuntaan hän päätti lähteä miehensä mukaan tämän työkomennukselle Saudi-Arabiaan vuonna 1996. Matkasta muodostui viiden vuoden mittainen kokemus, jonka pohjalta Saastamoinen kirjoitti kirjan Hymyilevä kameli. Elämää Saudi-Arabiassa.

Saastamoinen viettää Saudi-Arabiassa kotirouvan elämää, joten hänellä on aikaa katsella ympärilleen ja tutustua paikallisiin oloihin ja ihmisiin. Avoimen luonteensa ansiosta hän ystävystyy pian monien naisten kanssa, ja ulkomaalaisena hänellä on myös paikallisia naisia paremmat mahdollisuudet keskustella myös miesten kanssa. Pariskunta tottuu pian vieraanvaraisen kansan alituisiin teekutsuihin ja viikoittain he käyvät tutustumassa Saudi-Arabian luonto- ja kulttuurikohteisiin. Kirjassa onkin upeita kuvauksia paitsi arkipäivän sattumuksista toreilla, basaareissa ja kyläpaikoissa, myös maisemista ja nähtävyyksistä kaupunkien ulkopuolella. Kirjan luvuissa Saastamoinen käsittelee myös muita aihepiirejä, kuten pyhiinvaellusta, Saudi-Arabian 100-vuotisjuhlallisuuksia, kameleita, eläintensuojelua, beduiinielämää ja, kaiketi koska kirjoittaja on itse nainen, naisten asioita monista eri näkökulmista. Kirjoittajan- ja puhelahjojensa vuoksi Saastamoinen pestataan myös artikkelinkirjoittajaksi paikalliseen lehteen Saudi Gazetteen.
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään: kuinka Saastamoisen mies Jukka oli palkattu paikalliseen sairaalaan gynekologiksi. Itse asiassa valokuvan perusteella kyseisessä sairaalassa näytti olevan kolme miesgynekologia. Potilaita tuntui kuitenkin riittävän.

Aluksi kirjaa lukiessa minua vaivasi tietynlainen tunne "sukupolvien välisestä kuilusta". Jotkut Saastamoisen käyttämistä sanoista ilmaisivat, että hän voisi olla isoäitini ikäinen, ja hänen elämäntilanteensa tuntui olevan kaukana omastani. Kun tästä tunteesta pääsee yli, saa kirjasta huomattavan paljon irti. Teosta voisi käyttää Saudi-Arabian luonto- ja kulttuurikohteiden matkaoppaana ja se monipuolistaa yleisesti varsin kapeaa kuvaa tuosta maasta.

Tekniset tiedot:
Saastamoinen, Riitta: Hymyilevä kameli. Elämää Saudi-Arabiassa
ISBN: 978-951-31-3320-7
Tammi 2006
Sidottu, 277 s.
Kirjastoluokka: 99.1

perjantai 25. joulukuuta 2009

I'm just a dreamer...

Kuulin tämän laulun radiosta ja sen sanat jäivät soimaan päähäni. Niissä on jotakin puhuttelevaa.

Gazing through the window at the world outside
Wondering will mother earth survive
Hoping that mankind will stop abusing her sometime

After all there's only just the two of us
And here we are still fighting for our lives
Watching all of history repeat itself
Time after time

I'm just a dreamer
I dream my life away
I'm just a dreamer
Who dreams of better days

I watch the sun go down like everyone of us
I'm hoping that the dawn will bring a sign
A better place for those
Who will come after us ...
This time

I'm just a dreamer
I dream my life away oh yeah
I'm just a dreamer
Who dreams of better days

Your higher power may be God or Jesus Christ
It doesn't really matter much to me
Without each others help there ain't no hope for us
I'm living in a dream of fantasy
Oh yeah, yeah, yeah

If only we could all just find serenity
It would be nice if we could live as one
When will all this anger, hate and biggotry ...
Be gone?

I'm just a dreamer
I dream my life away
Today
I'm just a dreamer
Who dreams of better days
Okay
I'm just a dreamer
Who's searching for the way
Today
I'm just a dreamer
Dreaming my life away
Oh yeah, yeah, yeah

- Ozzy Osbourne: Dreamer

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Islamin globaalit verkostot

Islamin globaalit verkostot on politiikantutkija Aini Linjakummun uutuusteos, jossa hän tarkastelee islamia kansainvälisenä poliittisena ilmiönä. Linjakumpu työskentelee Rovaniemellä Lapin yliopistossa on julkaissut myös vuonna 2002 ilmestyneen Poliittinen islam-kirjan, jonka luen ja arvioin mahdollisesti myöhemmin.

Islamin globaalit verkostot-kirjassa islamia tarkastellaan siis paitsi politiikan, myös ylikansallisten tai globaalien verkostojen näkökulmasta. Erityisesti Linjakumpu keskittyy kolmeen eri esimerkkitapaukseen: Al-Qaidaan, profeetta Muhammedin (rauha hänelle) kuvista syntyneeseen pilakuvakiistaan ja internetin vaihtoehtoislamiin. Hän ei pyri ottamaan kantaa siihen, onko esimerkiksi Al-Qaidan toiminta oikean islamin mukaista, vaan tarkastelee pikemminkin sitä, miten toimijat itse politisoivat islamin eli miten islam näyttäytyy heidän julkisessa toiminnassaan.

Kirjassa tarkastellaan islamin globaalien verkostojen historiaa ja muuntumista nykypäivää kohti. Linjakumpu pyrkii osoittamaan tapoja, joilla Al-Qaida on käyttänyt toiminnassaan hyväksi näitä verkostoja, varsinkin niiden muslimien muodostamia verkostoja, jotka asuvat vähemmistöinä maassaan. Samalla tavoin Muhammed-pilakuvien julkaisun jälkeen konflikti saavutti pian globaalit mitat, joskin laantui myös suhteellisen nopeasti. Vaihtoehtoisten islamin äänien kohdalla Linjakumpu on puolestaan tarkastellut internetin englanninkielisiä islamia käsitteleviä sivustoja, erityisesti yksityisten ihmisten ja pienten järjestöjen ja yhdistysten sivuja ja blogeja. Hän on löytänyt internetistä esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen ja feministien ylläpitämiä sivustoja sekä huomoristia islamilaisia sivustoja.

Kirja on pääosin hyvin teoreettinen, kuten tieteelliseltä tutkimukselta sopii odottaakin. Se kokoaa lähinnä uusin käsittein aihepiirejä, joita on jo melko lailla käsitelty muista näkökulmista aikaisemmissa julkaisuissa. Kirjan kiinnostavin luku on mielestäni vaihtoehtoisia islamin ääniä käsittelevä luku. Arvatenkin se koskettaa lähiten monien lukijoiden omaa elämää. Teoreettisen osuuden lisäksi Linjakumpu on maininnut myös joitakin sivustojen osoitteita, joissa voi käydä tutustumassa esimerkiksi haditheissa piilevään huumoriin.

Tekniset tiedot:
Linjakumpu, Aini: Islamin globaalit verkostot
ISBN: 978-951-768-250-3
Vastapaino 2009
Nidottu, 213 s.
Kirjastoluokka: 32.01

tiistai 22. joulukuuta 2009

Taiteilijaelämää

Kirjoja, blogeja ja lehtiä lukiessa ja televisiota katsellessa olen silloin tällöin törmännyt nuoriin kirjoittajiin, jotka haaveilevat kirjailijaksi ryhtymisestä. Kenties osa heistä onkin jo kirjoittanut jotakin "pöytälaatikkoon" omaksi iloksi tai julkaissut jotakin omakustanteisesti. Lukemani mukaan kustantamot saavat vuosittain valtavan määrän materiaalia tuntemattomilta kirjailijanaluilta - jopa siinä määrin, ettei läheskään kaikkea ole mahdollista käydä läpi. Silti uusia yrittäjiä riittää jatkuvasti.

Olen pannut nuo henkilöt merkille, sillä itselläni on ollut samanlaisia haaveita - ja ehkä on jonkinasteisesti vieläkin. Rakastan lukemista ja kirjoittamista. Yhteen aikaan haaveilin toimittajan urasta, kunnes tajusin että hioisin tekstejäni todennäköisesti niin kauan, että lehti ehtisi mennä painoon ennen artikkelini tai reportaasini valmistumista. Ei sillä ettenkö osaisi pysyä annetuissa aikatauluissa; en vain mielelläni julkaise mitään mikä mielestäni on vielä keskeneräistä.

Siispä miksei ryhtyä kirjailijaksi, jolla on toimittajan viikoittaisen puristuksen sijaan deadline vain kerran tai kahdesti vuodessa? Kuulostaa houkuttelevalta ja ihanteelliselta ihmiselle, jonka pää pursuaa ideoita jotka vain odottavat paperille (tai nykyään yhä useammin tietokoneen ruudulle) järjestämistä. Sellainen ura sopii ihmiselle, joka kestää olla yksin ajatustensa kanssa, sillä kirjoittaminen on yleensä varsin yksinäistä puuhaa. Ja mikä on tärkeää muistaa: täysipäiväinen kirjoittaminen käy henkilölle, jolla on edellämainittujen ominaisuuksien lisäksi kyky sietää taloudellista epävarmuutta.

Viimeistään tässä vaiheessa ajatusketjuani joudun antamaan periksi. Voisin vielä ajatella olevani osa-aikainen kirjailija, jolla olisi kirjoittamisen ohella jokin säännöllisiä tuloja antava toinen työ. Mutta ajatus siitä, että koko vuoden tuloni olisivat kiinni yhdestä ainoasta kirjasta, olisi minun mielenrauhalleni liikaa. Menettäisin sen vuoksi luultavasti niin monet hyvin nukutut yöunet, etten loppujen lopuksi taitaisi saada paljonkaan tekstiä kasaan. Silti monet jo nimeä saaneet kirjailijat pystyvät elämään tuollaisen paineen kanssa vuodesta toiseen ja he kenties jopa nauttivat siitä. Kirjoittaminen on heille kutsumus. Samoin tekevät monet muut taiteilijat, kuten kuvanveistäjät ja maalarit.

Toivottavasti kokopäiväisiksi kirjailijoiksi tai muiksi vastaaviksi kulttuurin ja taiteen alan toimijoiksi haluavilla ja sellaisiksi päätyvillä on paremmat hermot kuin minulla. Itse taidan ryhtyä kirjastonhoitajaksi. Sen kun on jonkin tutkimuksen mukaan todettu olevan vähiten stressaava ammatti.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Näyttääkö pääni tässä isolta?

Sain idean tämän kirjan lukemiseen Tulevaisuus.org-foorumilta. Siellä muutama kirjoittajista oli kehunut kirjaa, joten ajattelin, että miksikäs ei? Lukisin sen myös itse. Näyttääkö pääni isolta tässä? kertoo Amalista, kuusitoistavuotiaasta australianpalestiinalaisesta yksityislukiota käyvästä muslimitytöstä. Amal saa ajatuksen alkaa käyttää islamilaista päähuivia, hijabia, kokoaikaisesti. Kirja seuraa Amalin kohtaamia ennakkoluuloja, stereotyyppisiä ajatusmalleja, kohtamisia ihmisten kanssa ja kouluelämää hänen tekemänsä ratkaisun jälkeen.

Vaikka kyseessä on nuortenkirja -tai tyttökirja - aina kirjan karkinväristä kantta myöten, käy se myös aikuisemman lukijan luettavaksi. Nuortenkirjan tästä teoksesta tekee lähinnä sen sijoittuminen koulumaailmaan. Jokainen omat teinivuotensa kenties jo ohittanut lukija voi palauttaa kirjan kautta mieleensä, kuinka julmaa lukiolaisten elämä voi olla; kuinka kuuluminen tiettyihin kaveripiireihin, tietynlainen pukeutuminen, seurustelukysymykset, koulumenestys (mutta ei kuitenkaan liiallinen pingottaminen) ja koulun ulkopuolinen elämä vaikuttavat joskus elämän ja kuoleman kysymyksiltä. Niin myös Amalille. Kirja kuvaa, kuinka hän tavallaan riskeeraa saavuttamansa aseman australialaisen hienostokoulun jäsenenä, mutta kuinka hän myös samalla saa uutta itseluottamusta ja vahvistuksen siitä, että on tehnyt oikean ratkaisun.

Kirja sopii mielestäni myös mainiosti niille muslimisiskoille, jotka eivät vielä käytä hijabia mutta harkitsevat sen käytön aloittamista. Itselleni ainakin jotkut Amalin kohtaamista tilanteista ja hänen kokemistaan tunteista tuntuivat varsin tutuilta. Samalla täysin eri uskontokuntaa edustaville kirja rikkoo vallalla olevia ennakkoluuloja, sillä Amal osoittautuu monessa suhteessa hyvin tavalliseksi kuusitoistavuotiaaksi nuoreksi, vaikka hän uskonsa vuoksi ei teekään aivan kaikkia asioita kuin muut ikäisensä nuoret. Kokonaisuudessaan kirja on mielestäni piristävä poikkeus islamia ja muslimeja käsittelevän kirjallisuuden joukossa.

Tekniset tiedot:
Abdel-Fattah, Randa: Näyttääkö pääni tässä isolta?
Suomentaja: Sirkka-Liisa Sjöblom
ISBN: 978-951-23-4863-3
Karisto 2007
Sidottu, 344 s.
Kirjastoluokka: 84.2

perjantai 18. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Matkalla Kandahariin. Yhteenottojen keskellä islamilaisessa maailmassa

Matkalla Kandahariin on eräänlainen kasvutarina: kertomus siitä, kuinka nuoresta brittiläisestä toimittajanalusta kasvoi vähitellen sota- ja kriisipesäkkeiden tapahtumien kokenut ja arvostettu raportoija. Burke kertoo suoraan, että alunperin häntä kiehtoivat islamilaisissa maissa ja varsinkin niiden kriisialueilla asiat, jotka osoittautuivat todellisuuden sijasta stereotypioiksi. Toisaalta hänellä oli kova halu "tulla joksikin", ja mikäs siihen olisi sen parempi paikka kuin mennä tapahtumien ja tiedotusvälineiden huomion keskipisteeseen. Näin hän päätteli ja osui pitkälti oikeaan.

Pian Burke huomaa, että on harhaanjohtavaa puhua islamilaisesta maailmasta kuin se olisi yhtenäinen kokonaisuus. Samalla tavoin on harhaanjohtavaa puhua lännestä, aivan kuin kaikilla länsimailla olisi sama arvomaailma, päämäärä ja ihanteet. Länsimaiden tiedotusvälineissä korostettu islamismi, ääri-islamilaisuus, fundamentalismi, radikaali islamilaisuus (näitä nimityksiähän riittää) tai suoranainen terrorismi osoittautuvat Burken kokemusten mukaan vain pienten epätoivoisten ryhmien tekosiksi. Kuitenkin se, että nämä ryhmät käyttävät islamin uskoa oikeuttamaan tekonsa, saa Burken esittämään usein kriittisiä kommentteja.
Matkalla Kandahariin ei ole niin selkeä kokonaisuus kuin esimerkiksi norjalaistoimittaja Åsne Seierstadin vuonna 2003 puhjenneesta Irakin sodasta kirjoittama Satayksi päivää. Burke käsittelee kirjassaan Irakin sodan lisäksi levottomuuksia ja aseellisia taisteluja myös esimerkiksi Kurdistanissa, Algeriassa, Pakistanissa ja Afganistanissa. Juuri se, että kirjan tapahtumat siirtyvät usein maasta ja paikasta toiseen, tekevät varsinkin kirjan alku- ja keskivaiheilla juonen hieman katkonaiseksi. Kirjan parasta antia ovat mielestäni lukuisat paikkojen ja tilanteiden yksityiskohtaiset kuvaukset; esimerkiksi Pakistanissa levottomuudet tapahtuvat Burken sanoja mukaillen "planeetan kauneimmissa paikoissa" ja lukija voi melkein kokea olevansa mukana paikan päällä.
Lopuksi vielä lainaus kirjasta kohdasta, jossa kerrotaan nuorten miesten värväämisestä mukaan terroritekoihin (s. 211-212). Tämä tiivistää mielestäni hyvin sen, kuinka tietynlaisella "aivopesulla" heidät voi saada mukaan tekemään tekoja, joita he eivät normaalioloissa tekisi.
[...] Seuraaavan kolmen kuukauden ajan Didarille opetettiin samaa
lukujärjestystä kuin afgaanileireillä: jalkaväkijoukkojen perustaktiikoita,
räjähdysaineiden käyttöä, kaupunkisodankäyntiä, salamurhan suorittamista. Kuten
arvata saattaa, opettajat olivat Afganistan-veteraaneja, kuten myös ryhmän
johtajat. Arabiopettajat mainitsivat kyllä "marttyyrioperaatiot", mutta Didarin
22-vuotias ystävä Hisham, jonka hän oli tavannut Arbilin moskeijassa, oli
ensimmäinen joka alkoi puhua vakavasti itsemurhahyökkäykseen osallistumisesta.
Kun Didar oli eristettynä laajemmasta yhteisöstä, uusien kumppaneiden näkemykset tuntuivat vaikuttavan häneen eniten. Ajattelin heti Walidia, Gazan
alueella kuollutta poikaa, ja israelilaista akateemikkoa, joka oli puhunut
pitkään pienryhmien merkityksestä itsemurhapommittajien synnyttämisessä -siitä
kuinka "kuvitteelliset sukulaiset" tai ryhmät korvasivat perheen, ja kuinka tämä
oli tärkeää sekä uusien jäsenten värväämisessä että pommittajan ajatusmaailman
muokkaamisessa. Muistin myös entisen Irlannin kansallisarmeijan kouluttajan ja
kaksoismurhaajan, joka kertoi tuopin ääressä lontoolaisessa pubissa, ettei
hänellä ollut mitään käyttöä teineille, jotka "menivät kotiin" joka ilta. "Jos
saan olla heidän kanssaan kolme kuukautta jollain syrjäisellä maatilalla, teen
heistä tappajia", hän sanoi.
Tekniset tiedot:
Burke, Jason: Matkalla Kandahariin. Yhteenottojen keskellä islamilaisessa maailmassa
Suomentaja: Tero Valkonen
ISBN: 978-952-5534-65-8
Basam Books 2007
Nidottu, 341 s.
Kirjastoluokka: 98.11

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Välitilassa

Näin joulun lähestyessä olen miettinyt entistä useammin muslimi-identiteettiäni. Taustatietona kerrottakoon, että minulle joulu tuntui oikealta joululta oikeastaan vain lapsuusvuosina (olen siis kasvanut kristityssä, ei-uskovaisessa perheessä). Silloin meillä kävi joulupukki ja kukin lapsista ja aikuisista sai kohtuullisen määrän lahjoja. Joulun todellinen sanoma tuntui kuitenkin ohentuvan vuosi vuodelta varsinkin kaupallistumisen myötä. Näin yhä useamman ihmisen stressaantuvan, velkaantuvan ja menettävän hermonsa mokoman juhlan vaatimien valmistelujen vuoksi. Juhlan varsinainen tarkoitus alkoi tuntua ja tuntuu edelleen hyvin materialistiselta.

Joulusta tai muista juhlapyhistä luopuminen ei siis ole ollut kohdallani vaikeaa; olinhan tavallaan jo luopunut niistä jo hyvän aikaa ennen kuin tiedostin olevani muslimi. Silti jotenkin tunnen olevani edelleen tietynlaisessa välitilassa. Olen luopunut suomalaisina ja kristillisinä pidetyistä juhlapyhistä, mutta en ole vielä omaksunut täysin islamilaisia juhlaperinteitä. Se on kieltämättä hieman hankalaa paikkakunnallani, jossa muslimit muodostavat hyvin pienen vähemmistön. Juhlia kun on ollut tapana juhlia nimenomaan yhdessä perheen tai tuttavien kesken, mutta nyt tuo ryhmä puuttuu. Ramadanin päättävä Eid al-Fitr ja pyhiinvaelluskauden aikaan sijoittuva Eid al-Adha, uhrijuhla, ovat minulle tuttuja vain kirjojen, lehtien ja internetin kautta. Näihin juhliin en ole saanut vielä konkreettisesti osallistua, mutta toivon tilanteen muuttuvan tulevaisuudessa, jos Jumala suo.

Olen myös miettinyt aikaa, jolloin lapseni on niin vanha, että hän ymmärtää juhlaperinteen merkityksen. Silloin toivon voivani antaa hänelle mahdollisuuden osallistua tärkeimpiin islamilaisiin juhliin ja kokea näin olevansa osa maailmanlaajuista islamilaista yhteisöä. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että juhlat ovat vain pieni, joskin merkittävä osa vuoden kiertokulkua. Suurin osa päivistämme on normaalia arkea. Se, miten käytämme nuo arkipäivät, on lopulta merkityksellisempää kuin juhlapäivien suunnittelu. Joskus arkipäivissäkin on juhlan tuntua, kun sen vain oppii huomaamaan.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Islamin arki. Maailma marokkolaisin silmin

Tämä kirja osui käsiini sattumalta, en tiennyt etukäteen sen olemassaolosta. Islamin arki: Maailma marokkolaisin silmin-kirjan kirjoittaja Marko Juntunen on kulttuuriantropologi, joka on tutkinut käytännön islamia ja on hän myös väitellyt samaan aihepiiriin liittyen. Teos on syntynyt hänen Marokossa viettämiensä ajanjaksojen pohjalta, jolloin hän on haastatellut marokkolaista 'Abd al 'Alia lukuisista eri aiheista.

Kirjan ensimmäistä ja viimeistä lukua lukuun ottamatta teos koostuu haastattelumateriaalista, vuoropuhelusta. Teos antaa siis paljon tilaa paikalliselle äänelle eikä yritä selittää asioita valmiiksi. Haastattelujen aiheita ovat esimerkiksi naisten ja miesten väliset suhteet, seurustelu, avioliitto, laiton siirtolaisuus ja maahanmuutto Espanjaan ja Italiaan, pyhät miehet ja pahan silmän merkitys, uskonnollinen elämä, koulutus, lahjonta, kuolema ja lukuisia muita. 'Abd al 'Alilla on kerrottavanaan värikkäitä tarinoita paitsi oman elämänsä varrelta, myös laajasta suvustaan ja tuttavapiiristään marokkolaisista kaupungeista, joista tuttava-, sukulaisuus- ja naapuruusverkkojen ansiosta kaikki tuntuvat tuntevat toisensa. Abd al Ali kertoo usein ensin, mitä islam sanoo kustakin aiheesta ja sitten, miten marokkolaisten käytännön toiminta poikkeaa oikeaoppisesta islamista.

Juntunen kertoo johdannossa kirjansa kirjoittamisen motivoivaksi tekijäksi Madridin terroristi-iskut, joiden yhdeksi päätekijäksi paljastui marokkolainen nuori mies. Juntusta häiritsi kovasti ajatus siitä, että tuon nuorukaisen vuoksi kaikki marokkolaiset ja kenties myös kaikki muslimit leimattiin potentiaalisiksi terroristeiksi. Hän halusi kirjoittaa kirjan, joka antaisi toisenlaisen kuvan maasta, jossa halu päästä Eurooppaan saa sen asukkaat joskus tekemään hyvin epätoivoisia tekoja. Tuossa tavoitteessaan Juntunen on mielestäni myös onnistunut. Tarinoiden perusteella muodostuu varsin monimutoinen kuva marokkolaisesta elämänkatsomuksesta ja toimintatavoista.

Tekniset tiedot:
Juntunen, Marko: Islamin arki. Maailma marokkolaisin silmin
ISBN: 951-20-6995-4
Gummerus 2005
Sidottu, 206 s.
Kirjastoluokka: 29.7

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Pöllöpoika

Pöllöpoika on Torey Haydenin kirjoittama nuortenkirja, joka kertoo yksitoistavuotiaasta Davidista. Davidilla ei ole koskaan ollut mitään omaa: hän ei muista isäänsä tai äitiään ja isosiskokin on sijoitettu asumaan eri paikkaan. Davidin elämä on kulunut eri sijoitusperheissä asuessa ja häntä kiusataan koulussa.

Kerran metsässä kulkiessaan David löytää pöllönmunan ja ottaa sen mukaansa aikomuksenaan säilyttää sitä löytämässään hylätyssä vajassa. Vaja kuuluu kuitenkin Madeleinen, Mabin, isälle, ja kerran Mab sattuu paikalle Davidin ollessa siellä. He käyvät molemmat samaa luokkaa, sillä kahdeksanvuotias Mab on siirretty ylemmälle luokalle kaksi kertaa. David ja Mab päättävät hautoa munan yhdessä ja samalla he ystävystyvät. He haluavat kasvattaa pöllöstä itselleen metsästyspöllön. Munasta kuoriutunut suopöllö ei kuitenkaan viihdy vankeudessa, vaan hyvästä hoidosta huolimatta se kuolee.

Kirja sopii hyvin nuorelle lukijakunnalle, sillä se käsittelee koulumaailmaa ala-asteikäisten itsensä näkökulmasta. Kaksi hyvin erilaisissa oloissa kasvanutta lasta huomaa yhteisen kiinnostuksen kohteen kautta, että tytöt ja pojat voivat olla keskenään ystäviä. Myös Mabia on kiusattu koulumenestyksensä vuoksi, joten hän tietää mitä on olla yksin. David oppii kasvatusäidiltään, että menetyksestään huolimatta hän on saanut jotakin arvokasta sen tilalle. Kirja ei ole liian lapsellinen aikuisenkaan luettavaksi, vaan se voi auttaa ymmärtämään elämää lasten näkökulmasta. Samalla Hayden on osoittanut olevansa myös nuorten kirjailija.

Tekniset tiedot:
Hayden, Torey: Pöllöpoika
Suomentaja: Suvi Mikkola
ISBN: 951-1-19535-2
Otava 2005
Sidottu, 205 s.
Kirjastoluokka: 84.2

lauantai 12. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Koraanin selitysteos

Koraanin selitysteos on Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoittama teos, jonka tarkoituksena on avata ja selventää, ehkä taustoittaakin Koraanin vaikeaselkosimpia kohtia suomalaislukijoille. Teos on tiettävästi ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa suomenkielinen Koraanin selitysteos, muilla kielillä samasta aihepiiristä teoksia on ilmestynyt enemmänkin. Itselleni tämä teos on ensimmäinen Koraanin selitysteos tai kommentaari, jonka olen lukenut.

Teos alkaa johdattavilla alkusanoilla ja jatkuu selitysosiolla. Lopuksi kirjassa käsitellään vielä tiiviissä muodossa profeetta Muhammedin elämäkerta ja selitys Koraanin suurien ajoituksesta. Varsiniasen kirjan sisällön muodostaa siis kuitenkin selitysosio, jossa Koraanin kaikki suurat järjestyksessä on selitetty vaikeaselkoisimmilta kohdiltaan. Useissa kohdissa jakeiden merkitystä on myös taustoitettu laajemmilla selityksillä.

Koraanin selitysteos on tietysti parhaimmillaan ja tarkoituksenmukaisimmassa käytössä luettaessa sitä samanaikaisesti Koraanin ohella. Itse kävin sen läpi tällä kertaa ilman Koraania. Tällöin esimerkiksi kaikki pienet, yhden tai muutaman rivin mittaiset selitykset jäävät "hyödyntämättä", mutta pitemmät, taustoittavat selitykset (joita niitäkin on kirjassa kiitettävä määrä) tuovat kuitenkin uutta tietoa ja näkökulmia. Täytyy vain muistaa, että kyseessä on kuitenkin selitys, ei välttämättä lopullinen totuus. Kirja ansaitsee erityismaininnan siitä, että vaikka Koraanissa useita aiheita käsitellään monissa eri kohdissa, vastaavanlaiselta toistolta on kuitenkin vältytty selityksissä.

Tekniset tiedot:
Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos
ISBN: 952-9842-15-5
Basam Books 2001
Nidottu, 251 s.
Kirjastoluokka: 29.7

torstai 10. joulukuuta 2009

Islam Japanissa

Luettuani Sujata Masseyn Rei Shimura Havaijilla aloin miettiä, mitä olinkaan lukenut tai kuullut islamista Japanissa. Enpä juurikaan mitään. Kuitenkin jonnekin alitajuntaani oli tallentunut nippelitieto jostakin opuksesta, jonka mukaan Japanissa on erityisesti islamiin palanneita naisia, joiden lukumäärä on ollut viime vuosina hienokseltaan kasvussa.

Siispä tiedonjanoa sammuttaakseni tein muutamia hakuja internetistä (olisin suosinut mieluummin kirjoja, mutta koska en ole vielä tähän mennessä löytänyt Kaakkois-Aasian islamia käsitteleviä kirjoja, jäi internet ainoaksi vaihtoehdoksi). En onnistunut saamaan tietoa niin paljon kuin olisim toivonut, mutta tässä joitakin mielenkiintoisimmista tuloksista. Jumala antakoon anteeksi, jos olen kirjoittanut jotakin väärää tietoa.

*Japanin väestöstä noin 0,2% eli noin 250 000 henkeä on muslimeja; näistä japanilaista alkuperää olevia on noin 50 000
*islamin uskoa ei tunnettu Japanissa ennen vuotta 1877, jolloin se saapui maahan läntisen uskonnollisen ajattelutavan mukana
*ensimmäinen japanilainen palasi islamiin vuonna 1909
*ensimmäinen moskeija rakennettiin vuonna 1935 Koben kaupunkiin. Se on edelleen Japanin ainoa jäljellä oleva moskeija
*nykypäiviin saakka turkkilaiset ovat muodostaneet suurimman muslimiyhteisön Japanissa
*ongelmana edelleen islamin opetuksen saaminen omalla äidinkielellä
*japanilaisten yhtäläisyyksiä islamin kanssa: puhtauden ihanne, rehellisyys ja uskollisuus, käytöstavat, hyväntekeväisyys
*joidenkin arvioiden mukaan japanilaisten opiskelijoiden määrä arabiyliopistoissa voi lisätä muslimeiksi palaavien määrää ja yleistä hyväksyntää islamia kohtaan. Japanilaisissa yliopistoissa toimii myös pieniä islamilaisia yhdistyksiä
*islamiin palanneita on erityisesti nuorten naisten keskuudessa
*tällä hetkellä Japanissa ei ole islamilaisia kouluja
* haasteena islamin leviämisessä on materiaalinen kulttuuri, japaninkielisen islamilaisen kirjallisuuden vähäisyys ja välinpitämättömyys uskontoja kohtaan

Kirja-arvio: Nukkelapsi

Nukkelapsi on kertomus koulumaailmasta, ala-asteikäisistä Toreyn erityisopetukseen tulleista lapsista, joiden elämää seurataan yhden lukuvuoden ajan. Erityisluokan oppilaisiin kuuluu Billie, Shane, Zane, Jesse ja Venus sekä osan vuodesta myös Grennie ja Alice. Jokaisella lapsista on yksi tai useampia koulunkäyntiä ja kehitystä haittaavia ominaisuuksia, yleisimpinä ylivilkkaus, rauhattomuus, keskittymiskyvyttömyys tai kaikki nämä yhdesä. Jessellä puolestaan on Touretten oireyhtymä, joka aiheuttaa omat haasteensa. Lisää haasteita Toreylle tarjoaa hänen avustajakseen määrätty Lucie. Hän ja Torey ovat monessa suhteessa kuin yö ja päivä, eikä yhteistyö ota oikein sujuakseen. Lopulta Torey saa luokkaan toisen avustajan Lucien siirtyessä toisen koulun palvelukseen.

Kirjan nimi on peräisin Venukselta, joka on vakavasti kaltoinkohdeltu nuori tyttö. Häneltä on puuttunut varhaislapsuudessa älyllisiä virikkeitä sekä henkinen ja fyysinen vuorovaikutus läheisten ihmisten kanssa, jonka vuoksi hän muistuttaa useimmissa tilanteissa enemmän vahanukkea kuin elävää ihmistä. Poikkeuksena ovat hänen uhkaavaksi kokemat tilanteet, jolloin hän muuttuu erittäin aggressiiviseksi ja hyökkääväksi. Toreyn tehtävksi jää "herättää tyttö eloon", ja siinä riittääkin tekemistä. Venuksella on suuri sisarusparvi, joista jokaisella on ongelmia koulunkäynnin ja yleensäkin elämänhallinnan kanssa. He kaikki asuvat perheen äidin ja isäpuolen kanssa huonosti varustellussa asuntovaunussa.

Nukkelapsi on erittäin taitavasti kirjoitettu ja juonta on helppo seurata. Mitään kevyttä luettavaa se ei kuitenkaan ole, varsinkaan siinä vaiheessa kun paljastuu, millaisen kaltoinkohtelun ja pahoinpitelyn kohteeksi Venus on joutunut. Lopulta kaikki lapsista sijoitetaan sijaiskoteihin ja vanhemmat päätyvät vankilaan. Venus pääsee lopultakin parempiin oloihin, huolehtivaan perheeseen. Jännityksen purkautuminen ilmenee kuitenkin masennuksena. Dramaattisia käänteitä kirjasta ei tosiaan puutu. Kaikkinensa vain toivoisi, että kirjan tapahtumat olisivat keksittyjä.

Tekniset tiedot:
Hayden, Torey: Nukkelapsi
Suomentaja: Eeva-Liisa Jaakkola
ISBN: 951-1-18497-0
Otava 2007
Nidottu, 336 s.
Kirjastoluokka: 84.2

tiistai 8. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Satayksi päivää

Luettuani Seierstadin läpimurtoteoksen Kabulin kirjakauppias huomasin, että häneltä on ilmestynyt myös muita kirjoja. Ehkä luen Groznyin enkelit jossakin vaiheessa, nyt vuorossa oli kuitenkin Satayksi päivää. Odotan sen olevan kerronnaltaan yhtä taitavaa kuin tuo toinen aikaisemmin lukemani teos.

Kirja on jaettu kolmeen osaan: ennen Irakin sotaa, sodan aikaiseen ja sodan jälkeiseen jaksoon. Seierstad matkustaa ensimmäisen kerran Irakiin, kun sota odottaa vielä tuloaan. Ilmassa on kuitenkin jännittyneisyyttä. Varsinkin alussa toimittajien kesken on kova kilpailu myönnettävistä viisumeista; sodan alkaessa maasta alkaa kuitenkin poispäin pyrkivä liike, kun irakilaiset ja ulkomaalaiset pakenevat turvallisempiin oloihin. Seierstad päättää kuitenkin jäädä, ensin päiväksi tai kahdeksi kunnes lopulta on liian turvatonta lähteä, sillä ilmasota muuttuu pian vähintään yhtä vaaralliseksi maasodaksi. Sitä paitsi, kuten hän itse päättelee, maassa on myös paljon irakilaisia, joilla ei ole mahdollisuutta lähteä.

Satayksi päivää on kertomus kulissien takaa; toimittajien, irakilaisten ja uutisten pinnan alta. Uutisissa harvoin mainitaan suojaliiveistä, kynttilöistä, pähkinöistä, taateleista, taskulampuista, pattereista, aggregaateista ja johdoista, joita toimittajat ja paikallinen väki joutuvat hamstraamaan sodan kestämisen varalle. kuolemantapaukset jäävät usein maininnoiksi, vaikka yksittäisille ihmisille kyse on tietysti paljon suuremmista mentyksistä. Kirja saa myös miettimään, mikä saa ihmisen menemään varta vasten sota-alueelle, kuoleman ja inhimillisen kärsimyksen keskelle. Esimerkiksi kirjassa mainittu suomalainen Teijo on tullut Irakiin ihmiskilveksi, jotta maan kriittiset laitokset, sairaalat ja koulut säästyisivät pommituksilta. Mielestäni Satayksi päivää ansaitsisi laajemman lukijakunnan kuin mitä se tähän mennessä saanut. Kirja on taitavasti kirjoitettu ja antaa uuden näkökulman aiheeseen, jonka useimmat meistä tuntevat usein vain sanomalehtiuutisten kautta.

Tekniset tiedot:
Seierstad, Åsne: Satayksi päivää
Suomentaja: Veikko Kiuru
ISBN: 951-0-29090-3
WSOY 2004
Sidottu, 308 s.
Kirjastoluokka: 99.1

P.S. Olen liittänyt alle tuoreen uutisen Irakista. Pommitukset ja levottomuudet jatkuvat edelleen, inhimillinen kärsimys typistyy muutamaan hassuun lauseeseen sanomalehdessä. Otin uutisen mukaan, en siksi että se olisi Seierstadin kirjoittama, vaan siksi että se on muistutus siitä turtuneisuudesta, jota jatkuva sotauutisointi saa aikaan. Esimerkiksi siksi minulle teki hyvää lukea mitä kaikkea uutisten taakse kätkeytyy.

-----------------

Seitsemän lasta kuoli pommi-iskussa koulun luona Bagdadissa

7.12.2009 17:44
STT–Reuters
Karim Kadim / AP

Bagdad. Seitsemän lasta sai surmansa ja yli 40 haavoittui pommi-iskussa Bagdadissa maanantaina. Pommi räjähti koulurakennuksen luona kun 6-12-vuotiaat oppilaat olivat lähdössä kotiin päivän päätteeksi.

Armeijan edustaja sanoi ettei ollut varmaa, oliko pommin tarkoitus räjähtää juuri lasten päästessä koulusta. Hänen mukaansa oli mahdollista, että räjähde laukesi vahingossa kun joku sytytti lähellä olevan roskakasan tuleen.

Räjähdyksen voimasta maahan tuli kaksi metriä syvä ja viisi metriä leveä kuoppa. Räjähdys sattui pääosin shiiojen asuttamassa Sadrin kaupunginosassa. Iskussa vaurioituneessa koulurakennuksessa on sekä ala- että yläaste.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Islamin monimuotoisuus

Sain kimmokkeen tämän kirjan lukemiseen Verhon takaa-blogista. Blogia ei enää päivitetä, mutta sitä aikaisemmin pitänyt nimimerkki Suomalaisnainen burqassa kertoi yhdessä blogiviestissään lukeneensa Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoittaman Islamin monimuotoisuus-kirjan saadakseen puolueettoman kuvan shiialaisuudesta. Yllättäen, tuo puolueeton kuva oli ollut vielä kauempana sunnalaisuudesta kuin nimimerkin oma aikaisempi käsitys. Olin aikaisemmin päättänyt lukea tämän kirjan hieman myöhemmin, mutta nyt uteliaisuuteni heräsi siinä määrin, että päätinkin lukea teoksen saman tien. Samalla saisin tietoa myös muista, minulle tuntemattomammista islamin suuntauksista.

Shiialaisuus on tosiaan saanut paljon tilaa tässä teoksessa. Paitsi että teoksessa on käsitelty itse shiialaisuutta varsin laajasti, ovat myös lukuisat muut islamin suuntaukset saaneet siitä vahvoja vaikutteita. Tässä vielä luetteloa eri suuntauksista: kharidziitit, abbasidit, hadith-liike, sunnalaisuus, suufilaisuus, klassinen shiialaisuus, 12-shiialaisuus, zaidilaisuus, ismailiitit (druusit, nizarit, tayyibit, khodzat), bahai, shaikhilaisuus, baabilaisuus, ahmadiya, Nation of Islam, American Muslim Mission sekä Koraani-fundamentalismi ja Sunna-fundamentalismi. Siinäpä listaa kerrakseen eikä mukana ole edes kaikkia pienimpiä ryhmittymiä. Täytyy myös huomata, että Hämeen-Anttilan teos on kymmenen vuoden takaa, joten esimerkiksi fundamentalismin puolella on voinut tulla uusia ryhmittymiä.

Olin aika hämmästynyt lukiessani sunnalaisuuden ja shiialaisuuden eroista. Paitsi keskeisen imaamioppieroavaisuuden osalta, shiialaisuus poikkeaa sunnalaisuudesta myös esimerkiksi sanoman messiaanisuuden, lopun aikaa odottavan painotuksen osalta. Shiialaisuudessa tunnetaan myös sielunvaellus ja kuten edellä mainittu, imaameilla on hyvin keskeinen asema. Imaamit voivat kätkeytyä ja palata, heillä on tietynlainen jumalallinen erityisasema. Näille eroavaisuuksille olisi varmaan paikallaan omistaa oma blogitekstinsä. Joka tapauksessa, lukuisat edellä mainituista islamin suuntauksista ovat peräisin shiialaisuudesta. Kuitenkin erityisesti Yhdysvalloissa esimerkiksi bahailaisuuden islamilainen sanoma on muodostunut varsin ohueksi. Joistakin suuntauksista on muodostunut pikemminkin omia uusia uskontojaan. Esimerkiksi Nation of Islam-liikkeen pääajatukset tuntuvat hyvin vierailta omalle islamilaiselle (sunnalaiselle) ajattelutavalleni.

En voi sanoa olevani tämän teoksen lukemisen jälkeen eri islamin suuntausten asiantuntija. Jonkinlaisen yleiskatsauksen kirja kuitenkin antaa. Itse asiassa suuntausten kehittyminen on selitetty paikoin niin yksityiskohtaisesti, että ainakin itselleni kokonaiskuva jäi ehkä muodostumatta. Esimerkiksi hakuteoksena kirja toimii kuitenkin mainiosti.

Tekniset tiedot:

Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus

ISBN: 951-662-749-8

Gaudeamus 1999

Nidottu, 256 s.

Kirjastoluokka: 29.7

perjantai 4. joulukuuta 2009

Inspiroivat lahjakkuudet

Katsoin viime kesän aikana melko säännöllisesti MTV3-kanavalta 45Min Special-ohjelmaa. Mieleeni on jäänyt niistä erityisesti muutamakin jakso, joista esiin nostan nyt tässä yhteydessä kuitenkin yhden tietyn: jakson, jossa esiteltiin erityisiä lahjakkuuksia.

Muistan ohjelmasta eritoten teini-ikäisen tai nuoren naisen, joka oli poikkeuksellisen lahjakas maalari ja kuvataiteilija. Hän sai kertomansa mukaan eräänlaisia taivaallisia ilmestyksiä, joiden perusteella hän maalasi lähinnä hengellisiä aiheita. Hän oli jo ehtinyt pitää useita taidenäyttelyitä hyvällä menestyksellä ja hänellä on oma ateljee kotitalonsa yhteydessä. Toinen lahjakkuuksista oli israelilainen 8-vuotias poika, jolla oli mestarillinen kyky soittaa pianoa. Hän soitti huomattavasti paremmin kuin useat täysi-ikäiset ammattipianistit. Niinpä tällä pojalla riittikin kysyntää tunnettujen jazzravintoloiden tunnelmanluojana aina aamuyön tunneille saakka.

Tällaista ohjelmaa katsellessani mielessäni pyöri useita ajatuksia. Olin tietysti otettu näiden nuorten luontaisesta lahjakkuudesta. Olin myös hyvin tyytyväinen siihen, että heillä on ollut mahdollisuus kehittää erityisosaamistaan (se kun ei ole itsestäänselvyys varsinkaan köyhemmissä maissa). Heille tuntui olevan suoranainen nautinto tehdä rakastamiaan asioita; tekemisessä oli vielä lapsuuden ja nuoruuden into jäljellä. Sellaisen ei toivo häviävän edes silloin, jos ja kun tällä erityislahjakkuudella voi ansaita elantonsa. Se on oikea ihannetilanne.

Toisaalta tällaiset ohjelmat saavat ajattelemaan myös omaa osaamista ja lahjakkuutta. Mitä osaan, missä olen erityisen hyvä? Miten voisin kehittää itseäni ja omaa osaamistani? Miten huomaan itseni ja lapseni piilevän lahjakkuuden? Olen nimittäin vakuuttunut siitä, ettei lasten tulisi olla vanhempien (toteutumattomien) unelmien täyttäjiä, vaan heidän tulisi saada luoda omia unelmia ja toteuttaa niitä taitojensa ja mahdollisuuksien puitteissa. Jokaisella on oma elämä elettävänään. Kaikista ei tule kuuluisia maalareita, kirjailijoita, jalkapalloilijoita tai muusikkoja eikä ole tarkoituskaan tulla. Suhteellisen harvoilla ihmisillä on erityislahjakkuutta, mutta uskon että jokainen ihminen on hyvä jossakin. Jumala, kunnioitettu ja ylistetty olkoon Hän, on siunannut meitä kutakin parhaaksi katsomallaan tavalla. Tehtävämme on kuoria nuo taidot ja ominaisuudet esiin ja käyttää niitä itsemme ja ympäristömme kehittämiseen.

torstai 3. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Johdatus Koraaniin

Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoittamien, islamia käsittelevien kirjojen lukeminen jatkuu osaltani Johdatus Koraaniin-teoksella. Olen päättänyt lukea Hämeen-Anttilan keskeisimmät teokset siinä järjestyksessä kuin ne satun käsiini saamaan, joten nyt on vuorossa tämä. (Hämeen-Anttilalta on ilmestynyt yli 40 teosta, joista kuitenkaan läheskään kaikki eivät kuulu paikkakuntani kirjaston valikoimiin.)

Johdatus Koraaniin on paljon muutakin kuin suoranaisesti Koraaniin liittyvä teos, ainakin mikäli Koraani ymmärretään pelkästään Pyhänä kirjana. Se taustoittaa kattavasti esi-islamilaisia olosuhteita, jotka vallitsivat islamin synnyn kannalta merkittävimmillä alueilla sekä profeetta Muhammadia historiallisena henkilönä ja vaikuttajana oman aikansa yhteiskunnassa. Profeetan elämänvaiheiden käsittelylle on varattu kirjassa oma päälukunsa. Varsinainen Koraania käsittelevä osuus sisältää esimerkiksi sen kokoamiseen, suurien ajoitukseen, rakenteeseen ja muotoon liittyvät luvut. Kirjassa käsitellään niin ikään erilaisia Koraanin tutkimussuuntauksia ja tulkintamalleja aina keskiajalta nykypäivään saakka, niin islamilaisten maiden sisällä kuin länsimaissakin.

Hämeen-Anttilalla on hämmästyttävä taito kirjoittaa samanaikaisesti asiantuntija- ja maallikkolukijakunnalle, minkä totesin taas tämän kirjan lukemisen yhteydessä. Kirja sisältää runsaasti tietoa, joka on kuitenkin helposti luettavassa ja omaksuttavassa muodossa. Itse ainakin tunsin saaneeni taas jonkin verran lisäystä yleistietoihini, vaikken voikaan sanoa muistavani läheskään kaikkia kirjassa esitettyjä vuosilukuja tai henkilöiden nimiä.

Tekniset tiedot:
Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin
ISBN: 951-662-924-5
Gaudeamus 2006
Nidottu, 239 s.
Kirjastoluokka: 29.7

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Kirja-arvio: Kabulin kirjakauppias

Jos olen oikein käsittänyt, Kabulin kirjakauppias on se teos, joka aloitti Afganistania käsittelevän kaunokirjallisuuden menestysbuumin länsimaissa. Talibanien aikaisesta hallinnosta kertovia kirjoja on sen jälkeen ilmestynyt jo varsin monia; itsekin olen jo lukenut ja arvioinut niistä muutamia ja lukulistallani on vielä odottamassa jokunen samaa aihepiiriä käsittelevä kirja. Tuntuu kuin Afganistan ja varsinkin Kabul olisivat jotenkin yliedustettuina lukulistallani muihin islamilaisiin maihin verrattuna.

Joka tapauksessa, halusin lukea tämän teoksen jo senkin vuoksi, että saisin selville sen suosion salaisuuden. Toiseksi aihepiiri itsessään kuulosti kiinnostavalta. Kirjan tapahtumat keskittyvät afganistanilaisen kirjakauppiaan Sultan Khanin ja hänen perheensä ympärille, jota norjalainen toimittaja Åsne Seierstad seuraa asumalla perheen parissa. Sultanilla on kunnianhimoinen suunnitelma: ylläpitää maailman laajinta Afganistania käsittelevien kirjojen kokoelmaa sekä myydä islamilaisten teosten ohella kattavasti myös muuta kirjallisuutta maassa, jonka lukutaidottomuusaste on yksi maailman korkeimmista. Kirjassa seurataan Afganistania talibanien hallinnon aikana ja sen jälkeen sekä Sultanin perhe-elämää kahden vaimonsa kanssa sukunsa merkittävänä miehenä, joka joutuu keksimään mitä erilaisempia keinoja selvityä ja harjoittaa elinkeinoaan erittäin rajoitetuissa oloissa. Sultanin elämä on toki helpompaa kuin afganilaisten keskimäärin, sillä hän on huomattavan rikas, lukutaitoinen ja ennen kaikkea mies. Kirjassa sivutaan moneen otteeseen afgaaninaisten vaikeaa asemaa, joskin miehilläkin on haasteensa talibanien hallinnon seurauksena.

Kabulin kirjakauppias on juuri niin mukaansatempaava kuin etukäteen olin kuvitellut. Siinä oli paljon samoja aineksia kuin muissa, aikaisemmin lukemissani Afganistania käsittelevissä kaunokirjallisissa teoksissa. Seierstad kertookin, että vaikka ihmisten nimet ja joitakin muita tietoja on muutettu, tapahtumat perustuvat tosiasioihin. Kokonaisuudessaan mielestäni lukemisen arvoinen ja mielenkiintoinen kirja.

Tekniset tiedot:
Seierstad, Åsne: Kabulin kirjakauppias
Suomentaja: Veikko Kiuru
ISBN: 951-0-28327-4
WSOY 2003
Sidottu, 257 s.
Kirjastoluokka: 99.1
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...