sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Matkakuumetta

Olemme lähdössä maaliskuun alussa pariksi viikoksi Lähi-itään, joten matkakuumetta alkaa olla ilmassa. Reissu on ensimmäinen matkani muslimimaahan islamiin palaamiseni jälkeen ja samalla kertaa ensimmäinen matka pienen lapsen kanssa, joten uskon, että uusia kokemuksia on luvassa. Toivottavasti pääosin myönteisiä sellaisia.

Johtuen hyvin vaihtelevista mahdollisuuksistani päästä internetiin matkan aikana blogini päivitys jää seuraavan kahden viikon aikana vähemmälle. Jos Jumala suo, palaan kuitenkin takaisin eman vahvistuneena, runsaasti islamilaista kirjallisuutta mukanani sekä mieli virkistyneenä ja täynnä uusia juttuideoita. Nyt kuitenkin on aika vielä pakata ja yrittää muistaa ottaa ainakin tärkeimmät mukaan. Jäämme Herran haltuun.

perjantai 26. helmikuuta 2010

Kirja-arvio: Tietäjän kylä

Tietäjän kylä on Tietäjä-sarjan kolmas ja viimeinen osa. Tällä kertaa tarina alkaa siitä, kun Hellsten on luentomatkalla Ahvenanmaalla, Maarianhaminassa. Luentoon osallistuu eräs mies, joka kertoo Hellstenille tuntevansa Einarin eli Tietäjän, ja kysyy haluaisiko Hellsten lähteä hänen mukaansa tätä tapaamaan. Näin Hellsten tulee kaapatuksi pieneen saaristolaiskylään, jonka asukkaat osoittautuvat sangen poikkeuksellisiksi. Asukkaita on ikähaitarin molemmista päistä ja kaikkea siltä väliltä, mutta he kaikki tuntuvat tulevan hyvin toimeen keskenään. Yhteisön keskinäiset siteet ovat vahvat, sillä he viettävät paljon aikaa keskenään erilaisten talkoiden ja tapahtumien merkeissä.

Vähitellen Hellstenille selviää, että Einari on tavalla tai toisella pelastanut tämän pienen kylän kaikki asukkaat, joko kirjaimellisesti tai symbolisesti. Asia tulee vielä varmemmaksi, kun Einari kertoo Hellstenille kylän kaikkia asukkaita yhdistävän salaisuuden - historiankertomuksen, joka yhdistää yllättäen myös Hellstenin mukaan kylän menneisyyteen. Lopulta hän onkin vaikean valinnan edessä: voisiko hän jättää entisen elämän taakseen ja aloittaa alusta uudessa paikassa.

Kirjoitan tähän loppuun vielä katkelman kirjasta, joka mielestäni kuvaa hyvin kaikkien sarjan kolmen kirjan pääajatusta. Itseni kirja ainakin havahdutti miettimään, mikä lienee ollut sen tarkoituskin.

Tässä hiljaisuudessa, pienessä ja vaatimattomassa, syrjässä kaikessa, yksinkertaisuudessa, koruttomuudessa ja karuudessa, on jotain mitä me kaikki kaipaamme, mutta jota me emme enää näe, sillä silmämme ovat tulleet sokeiksi. Haemme yhä suurempia elämyksiä, yhä vaikuttavampaa viihdettä, yhä suurempaa, kirkkaampaa ja räikeämpää. Pitää hankkia kaikkea yhä enemmän, jotta turtuneisuudessamme saisimme edes pienen hetken kokea, että olemme elossa. Olemme etääntyneet niin kauaksi siitä, mikä on yksinkertaista, vaatimatonta ja tuttua, ettemme enää tunnista siinä olevaa syvyyttä ja rauhaa. Sisällämme oleva rauhattomuus on johtanut pakonomaiseen elämysten hakemiseen, ja se puolestaan turtuneisuuteen.


Tekniset tiedot:
Hellsten, Tommy: Tietäjän kylä
ISBN: 951-0-29012-2
WSOY 2004
Sidottu, 208 s.
Kirjastoluokka: 84.2

torstai 25. helmikuuta 2010

Kirja-arvio: Tietäjän silmin

Tietäjän silmin on Tietäjä-sarjan toinen teos ja jatkoa ensimmäisen kirjan tapahtumille, jonka olen myös arvioinut tässä blogissa. Taustatietojen saamiseksi kannattaa siis lukea ensin Tietäjä-kirjan arvio.

Tämänkertaisen kirjan tapahtumaketju alkaa, kun Hellsten huomaa kaipaavansa keskusteluja Einarin kanssa ja tämän opetuksia ja ajatuksia. Yllättäen Einari päättääkin palata Hellstenien elämään. Hän kutsuu jälleen Hellstenin mitä odottamattomimpiin tapaamisiin, joiden kautta heillä on mahdollisuus käsitellä ajankohtaisia aiheita: homoutta, miehenä ja naisena olemisen vaikeutta, äitiyden paineita ja kuolemaa.

Tätä toista kirjaa lukiessa mieleeni alkaa tulla yhä selvemmin, että Einari on jonkinlainen julistaja, vaikka hän ei itsestään halua numeroa tehdäkään eikä astua julkisuuden valokeilaan. Kuitenkin kirjassa nousevat aikaisempaa selvemmin kristinuskon asiat ja Einarin asettuminen tietyllä tavalla Kristuksen asemaan, jolla on seuraajia, opetuslapsia. Kuitenkin hänen sanomassaan on myös jotain yleismaailmallista, joka haastaa rikkomaan perinteisiä ajatusmalleja. Hänellä on tapana vastata esitettyihin kysymyksiin esittämällä kysyjälle vastakysymys, jonka kautta kysyjä voi huomata vastauksen piilevän jo valmiiksi hänessä itsessään. Esimerkiksi äitiyden kysymyksen kohdalla Einari korostaa vanhempien eikä yhteiskunnan vastuuta lasten kasvatuksessa. Hänen mukaansa ihmisten pahoivointi alkaa jo päiväkoti-iässä eikä sille suorituskeskeissä yhteiskunnassa näy loppua. Homoseksuaalisuuden kehittymisestä ja ilmenemisestä hänellä on myös omat näkemyksensä.

Teos jatkaa jo ensimmäisestä kirjasta tutuksi käyneellä linjalla, joten jos on sarjan ensimmäisestä kirjasta pitänyt, pitää varmasti tästäkin - ja päinvastoin. Einari itse ei näyttänyt välittävän siitä, millaisen reaktion hänen sanomansa saisi aikaan: hänen oppiensa mukaan kun ihminen tietää mikä hän on, hänen ei tarvitse välittää siitä, miten ihmiset häneen suhtautuvat.

Tekniset tiedot:
Hellsten, Tommy: Tietäjän silmin
ISBN: 951-0-28157-3
WSOY 2003
Sidottu, 168 s.
Kirjastoluokka: 84.2

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Kirja-arvio: Tietäjä

Tietäjä on varmasti yksi erikoisimmista kirjoista, jonka olen lukenut. Hellstenin mukaan se on myös kummallisimpia tapahtumaketjuja, joka hänen elämässään on tapahtunut. Valitsin kirjan luettavakseni puhtaasti siitä syystä, että olen lukenut aikaisemmin joitakin Hellstenin elämänhallintaa ja -taitoa käsitteleviä kirjoja ja pitänyt niistä. Sen sijaan en tiennyt hänen kirjoittaneen myös romaaneja, joten kun sellainen sattui kohdalleni, olin siitä oitis kiinnostunut. Tietäjän lisäksi Hellsten on kirjoittanut myös Tietäjän silmin- ja Tietäjän kylä-teokset, jotka kaikki sivuavat samaa henkilöä. Jos Jumala suo, tulen lukemaan myös nuo kaksi viimeksi mainittua teosta ja arvioimaan ne.

Tietäjän avainhenkilö on Einariksi nimetty arvokkaan näköinen ahvenanmaalainen vanhahko mies. Hän lähestyy Hellsteniä kirjeellä, jossa hän kertoo haluavansa kertoa laajemmalle yleisölle elämäntarinansa mutta ei halua kirjoittaa kirjaa omalla nimellään. Niinpä jo aikaisemmin kirjoja kirjoittanut Hellsten voisi halutessaan kirjoittaa Einarin tarinasta kirjan. Hellsten tarttuu syöttiin ja he alkavat järjestää keskenään tapaamisia. Tapaamiset ovat kuitenkin alusta alkaen kaikkea muuta kuin mitä Hellsten on etukäteen odottanut tai suunnitellut: Einari vaikuttaa välillä kylähullulta, välillä itämaan viisaan tietäjän nykyaikaiselta versiolta. Tapaamisten kautta Einari nostaa esiin monia vaikeita aiheita: häpeän, omanarvontuntoon liittyvät ongelmat, keinotekoisen kiireentunteen sekä sielun, ruumiin ja hengen välisen suhteen.

Tämä kirja on paljon enemmän kuin se antaa aluksi ymmärtää. Minulla ei ollut mitään erityisiä odotuksia kirjan sisällön suhteen, mutta huomasin pian lukevani hyvin syvällistä ja filosofista teosta. Myös Hellsten joutuu asettamaan itsensä koetukselle kerta toisensa jälkeen, kun totutut ajatusrakennelmat kääntyvät päälaelleen. kirjassa jäi vaivaamaan Einarin samastaminen Kristukseen ja profeettaan sekä tietynlainen ajatus siitä, että pyrimme olemaan yhtä Jumalan kanssa eikä kuolemaa sen vuoksi ole olemassa. Jos nämä ajatukset osaa sivuuttaa, jää jäljelle hienoa pohdintaa, joka haastaa lukijan löytämään todellisen minänsä. Jos pitää Hellstenin aikaisemmista teoksista, pitää todennäköisesti myös tästä.

Tekniset tiedot:
Hellsten, Tommy: Tietäjä
ISBN: 951-0-27110-1
WSOY 2002
Sidottu, 217 s.
Kirjastoluokka: 84.2

maanantai 22. helmikuuta 2010

Pakkaspäivien puuhia

Viime viikot ovat olleet poikkeuksellisen haastavia sään kannalta. Pakkasta on riittänyt ja lunta tullut enemmänkin kuin yhden talven tarpeisiin. Kylmällä säällä olen tullut viettäneeksi aikaa sisällä enemmän kuin normaalisti ja se näkyy myös tekemisissäni. Mikäpä sen parempaa kuin hyödyntää aika tekemällä jotain, mitä ei välttämättä muuten ehtisi tai viitsisi.

Olen käyttänyt viimeisen parin viikon aikana suurimman osan liikenevästä vapaa-ajastani virkkaamiseen. Tulin kirjoittaneeksi jokin aika sitten tekstin, jossa kerroin jääneeni koukkuun. No, niin näyttää tosiaan käyneen. Olen saanut aikaiseksi pari pannulappua, olkalaukun ja keskikokoisen pöytäliinan (ei tosin joulunpunaisena kuten tuossa kuvassa, vaan farkunsinisenä). Nyt työn alla on ruutupeite; siitä on vielä tekemättä hieman reilut kaksi ruutua ja ruutujen yhteenvirkkaus. Jos Jumala suo, saan antaa kaikki ne lahjaksi sukulaisille. Saatuani peitteen valmiiksi pidän ehkä hieman taukoa käsitöissä.

Olen saanut luettua suuren osan niistä teoksista, jotka ovat olleet lukulistallani. Eikö olekin aika hassua, että joskus mielenkiintoisia kirjoja löytyy enemmän kuin sillä hetkellä ehtisi lukea ja sitten toisella hetkellä kiinnostavaa luettavaa saa etsiä kivien ja kantojen alta? Tällä hetkellä olen tuossa jälkimmäisessä tilanteessa.

Kevätsiivoustakin on ollut täällä liikkeellä. Ehkä seuraavaksi vuorossa on henkinen puhdistautuminen, sillä olen asettanut tavoitteekseni perehtyä paremmin islamin oppeihin. Tähän asti sen esteenä (tai hidasteena) on ollut sopivan kirjallisuuden puuttuminen, mutta toivon tilanteen muuttuvan tämän kevään aikana. Siunauksellista kevään aikaa itse kullekin taholle.

perjantai 19. helmikuuta 2010

Keinoja uskon vahvistamiseksi

Joskus kaipaan hengellistä oloa ja Jumalan - kunnia ja ylistys Hänelle - yhteyttä tavallista enemmän. Arkipäivän kiireiden ja askareiden keskellä usko tuntuu välillä hautautuvan jonnekin maallisen taakse. "Kuinka sen voisi ulottaa paremmin mukaan jokapäiväiseen elämään?", olen toisinaan miettinyt. "Millä pienillä keinoilla voisi saada aikaan hengellisen mielenrauhan?", on ollut myös mielessäni.

Sitten satuin lukemaan yhtä seuraamistani blogeista, johon bloginpitäjä oli kirjoittanut englanninkieliseltä Sunnipath-sivustolta löytämiään vinkkejä siitä, kuinka uskoa voi vahvistaa. Olen kääntänyt ja samalla hieman muotoillut vinkkejä suomen kieleen sopivammaksi ja kirjoittanut ne tähän alle. Vinkeissä korostuu hengellisen, Pyhän kirjallisuuden lukemisen merkitys ja yhdessäolo toisten uskonsisarien ja - veljien kanssa. Jos Jumala suo, saan hankittua itselleni tämän kevään aikana jo jonkin aikaa odottamaani hadith-kirjallisuutta, josta toivon löytäväni itselleni apua. Tässä kuitenkin ne lupaamani vinkit.

*Yritä osallistua viikoittain islamilaiseen hiljentymiseen, tapaamiseen tai kokoontumiseen.

*Mikäli mahdollista, voit osallistua jonakin viikonloppuna tai iltana jotakin islamin aihepiiriä käsittelevälle kurssille. Löydät sieltä muita muslimeja, joiden seura on hyvä keino vahvistaa uskoasi ja emania. Ja kun tunnet olevasi loppuun palanut, siellä on muita jotka ohjaavat ja auttavat sinua takaisin jaloillesi.

*Yritä lukea päivittäin osa Koraanista ja muistella Jumalaa. Ei ole ollenkaan huono idea aloittaa päivä resitoimalla Koraanin suuria.

*Yritä löytää päivittäinen hetki, jolloin voit lukea hadith-kirjallisuutta kotonasi. Laajimmin käytetty englanninkielinen hadith-kirja lienee Riyadh us Salihin. Varaa aikaa kotona muiden perheenjäsenten kanssa oleskeluun. Lyhytkin aika riittää. Päivittäinen annos Jumalan ja hänen rakastetun profeettansa -rauha hänelle- sanoja auttaa meitä kiintymään uskoomme.

*Rukouksen jälkeen tai muulla sopivalla hetkellä yritä resitoida niin monta kertaa kuin mahdollista sanat seuraavasta hadithista: Jumalan sanansaattaja -rauha ja Jumalan siunaukset hänelle- sanoi: älä unohda sanoa jokaisessa rukouksessa "Rabbi ainni ala dhikrika wa shukrika wa husni ibaadatika (Herra, auta minua muistamaan Sinua, kiittämään Sinua ja palvomaan Sinua kunnolla).(al-Nasaai, 1303)

*Joskus teemme syntiä, mikä tekee meidät heikoiksi uskossamme. Islam auttaa meitä pysymään poissa synnistä... tai synnit auttavat meitä loittonemaan islamista. Aikaisempien syntien katuminen ei ole ollenkaan huono idea. Samalla tavoin kuin meillä on tapana tehdä syntiä, meillä pitäisi olla myös tapa pyytää anteeksi syntejämme heti synninteon jälkeen. Meidän ei pitäisi koskaan vitkutella, sillä kuolema voi osua kohdallemme milloin vain.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Kirja-arvio: Maailma ilman meitä

Maailma ilman meitä on ajatusleikki siitä, mitä tapahtuisi jos koko ihmiskunta yhtäkkiä häviäisi maapallolta. Mitkä asiat säilyisivät ennallaan vain päivän tai viikon, mikä alkaisi muuttua vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluttua? Kirjassa on käsitelty niin valtava määrä asioita, että olen katsonut selvimmäksi tehdä niistä listauksen aihepiirien mukaan.

1. Ikimetsät, koskemattomat alueet
2. Rakennusten luhistuminen: eri rakennusmateriaalien vaikutus hajoamisnopeuteen
3. Kaupunkien luhistuminen: metrot, sillat, rakennukset, tunnelit, pilvenpiirtäjät, maantäyttöalueet
4. Homo sapiensia edeltäneet ihmisen kantamuodot ja niiden vaikutus ympäristöön, jääkaudet ja niiden vaikutus
5. Uuden maailman kadonnut megafauna
6. Afrikan megafauna ja sen selviämisen salaisuus
7. Hylätyt asuinalueet ja niiden vaiheittainen luonnontilaan palautuminen
8. Maanjäristykset ja niiden vaikutus rakennelmiin
9. Muovi: muovirakeiden kulkeutuminen yhä alemmas ravintoketjussa, merten muovijätteet, muovilaatujen erot
10. Öljy: öljynporausalueet, öljysäiliöt, renkaat
11. Maatilat: ihmisten jalostamat lajikkeet, maatilojen metsittyminen ja palautuminen luonnontilaan
12. Antiikin ja nykyajan ihmeet: padot, kanavat ja muut massiiviset rakennelmat
13. Sodat: sotien ansiosta rakennettujen suoja-alueiden, demilitarisoitujen vyöhykkeiden vaikutus kasvistoon ja eläimistöön, miinat
14. Linnut: ihmisistä riippuvaiset linnut, kotikissojen vaikutus lintukantaan, sähkölangat ja puhelinpylväät
15. Ydinvoima: ydinvoimalaitokset, rikastettu ja köyhdytetty uraani, ydinkärjet, ydinjäte ja sen loppusijoitus, radioaktiivinen säteilys
16. Kaivokset ja avolouhokset
17. Hautausperinteet ja vainajien palsamointi
18. Taide: veistokset, patsaat, tekstiilit, valokuvat, maalaukset, musiikki
19. Meri: koralliriutat, kalakannat

Lista on hengästyttävän pitkä ja kertoo ihmisten hyvin monipuolisesta vaikutuksesta maailman useimmissa kolkissa. Varsinkin muovia ja ydinvoimaa käsittelevissä osioissa niiden hyvin pitkäkestoinen ja laaja-alainen vaikutus ympäröiviin ekosysteemeihin saa katsomaan arkisia kulutusvalintoja ja mediassa käytyä ydinvoimakeskustelua uudelta kantilta. Toisaalta on hämmästyttävää ajatella, kuinka esimerkiksi maanalaisten metrotunnelien ylläpitämiseksi joudutaan jatkuvasti tekemään valtavasti töitä, jotta ne säilyisivät käyttökunnossa.

Kirjassa on lukemattomia lyhyitä ja elävästi kirjoitettuja tositarinoita eri ympäristöalan tutkijoista ja heidän tekemästä työstään, jonka vuoksi kirjan sisältö on helppo omaksua, vaikkei ympäristöasioihin tai alan erikoissanastoon olisi perehtynytkään. Hyvin yleistajuinen mutta samalla kattava ja perusteellinen esitys ihmiskunnan vaikutuksesta ympäristöönsä.

Tekniset tiedot:
Weisman, Alan: Maailma ilman meitä
Suomentajat: Ulla Lempinen ja Tiina Ohinmaa
ISBN: 978-951-796-582-8
Atena Kustannus 2009
Nidottu, 400 s.
Kirjastoluokka: 50.1

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Kirja-arvio: Tuhat loistavaa aurinkoa

Tuhat loistavaa aurinkoa on varmasti yksi kuuluisimmista Afganistania käsittelevistä kaunokirjallisista teoksista. Sain odottaa sitä melkoisen tovin kirjastosta, joten sillä näyttää olevan vielä kaksi vuotta ilmestymisen jälkeenkin runsaasti lukijoita.

Kirja kertoo kahden vahvan afganistanilaisnaisen tarinan. Mariam, avioliiton ulkopuolella syntynyt ja siksi isänsä perheen hylkäämä tyttö on vasta viisitoistavuotias, kun hänet naitetaan häntä kolmekymmentä vuotta vanhemmalle leskimiehelle Rashidille. Mariamilla on keskenmeno toisensa perään, mikä aloittaa Rashidin väkivallan kierteen. Ajan kuluessa hänestä tulee sanallisesti ja fyysisesti yhä väkivaltaisempi Mariamia kohtaan.

Laila on puolestaan edistyksellisen perheen tytär, jolle hänen isänsä haluaa korkean koulutuksen, sivistystä ja menestystä. Lailalla on ystävänään poika, Tariq, josta tulee salaa myös hänen rakastettunsa. Lailan vanhempien kuoltua pommi-iskussa ja Tariqin perheen paettua levottomuuksia Pakistaniin Lailasta tulee neljätoistavuotiaana nyt kuusikymppisen Rashidin toinen vaimo. Aluksi naiset eivät tule lainkaan toimeen keskenään, mutta Lailan synnytettyä Rashidin halveksiman tyttölapsen ja aloitettua väkivallan myös uutta vaimoaa kohtaan he vähitellen ystävystyvät. Kun Mariam ja Laila huomaavat Rashidin piilotelleen vuosikausia Tariqia koskevaa salaisuutta, koko perheen elämä saa uuden dramaattisen käänteen.

Teoksen juonellinen rakenne on samantyyppinen kuin Leijapojassa: taustoittavan alun ja suhteellisen tasaisen elämän kuvauksen jälkeen huippukohta, elämän mullistuminen, tapahtuu kertomuksen loppuvaiheessa. Tämän tarinan kohdalla ratkaisu on samalla kertaa sekä surullinen että onnellinen. Kirja on pääosin melko raskasta luettavaa, sillä samanlaiset tapahtumat voivat olla monen naisen arkipäivää.

Tekniset tiedot:
Hosseini, Khaled: Tuhat loistavaa aurinkoa
Suomentaja: Kristiina Savikurki
ISBN: 978-951-1-22255-2
Otava 2008
Sidottu, 399 s.
Kirjastoluokka: 84.2

torstai 11. helmikuuta 2010

Onko islamin aika uudistua?

Seuraava, tämänkertaisen kirjoitukseni lähtökohtana oleva katkelma on peräisin Iviews-verkkolehdessä ilmestyneestä artikkelista Reclaiming Islam. Olen lyhentänyt artikkelia huomattavasti ja poistanut välistä katkelmia luettavuuden helpottamiseksi ja artikkelin pääsanoman selventämiseksi.

[...] From statecraft to aspects of individual daily life, Muslims must live under the pail of Shariah or Islamic law. All rules of conduct, transactions and policies are derived directly from the Qur'an, the example of the Prophet, and interpretive precedents established by the consensus of recognized scholars. Most of the Islamic texts on law, penal codes, civil codes, etc., are based on 14th century law at best - it could be 11th or 12th century.

The word of God quite often needs explanation. So far, the explanation comes only from a small group of men who are certainly competent to provide it. The scholars of Islam, the ulema, who claim the rights to say what God means are trained in Islamic methodology rooted in the Qur'an and the Prophet's example codified in Hadith, yet their interpretive or cognitive deliberations suffer because of a lack of understanding of the complexities of modernity. Hence the corporal punishment, the severing of hands for theft, the stoning of women for violation of marital laws, the law of apostasy and other legal formulations in the treatment of minorities, which still are a part of law in many Muslim countries. [...]

Unquestionably there is now an urgent need for Muslims to look at the "inclusive" message of the Qur'an, which demands respect and tolerance for others. The dominant literalist understanding of the Qur'an through which extremists like of all other religions make the argument for violence must be rejected in favor of fresh insights and understanding. Muslims [...] must demand that Muslim governments and those in authority act responsibly in bringing about the necessary changes which will ensure that the understanding and ruling based on Shariah is consistent with accepted standards of human rights and civil society. [...] It need not be pointed out that Islam itself encourages balance between Reason and Theology; the process of Ijtehad - an essential tool in the exercise of reason in seeking solutions to ongoing problem must now be reactivated and vigorously pursued. New educational policies and curricula for schools and also for the imams in control of mosques and large constituencies of people must lead to new hermeneutics. The challenge is to work diligently toward narrowing that gap between the promise of Qur'anic ideals and the reality of the time. [...]


Artikkelissa oli useita kohtia, jotka herättivät mielessäni ajatuksia ja joita tulen käsittelemään tässä yhteydessä. Ensin haluaisin kuitenkin kertoa jotakin omasta taustastani, joka kenties selventää omaa näkökantaani.

Eräs syistä (kaikkia syitä en ole todennäköisesti vielä edes tiedostanut), jotka saivat minut aikoinaan vieraantumaan kristillisestä seurakunnasta, eroamaan kirkosta ja löytämään uuden hengellisen kodin islamissa oli sen tarjoama kokonaisvaltaisuus. Islam kattaa koko elämän, se yhdistää uskon ja arjen toisistaan erottamattomaksi kokonaisuudeksi. Siinä on jotain ikiaikaista, joka ei yritä mielistellä liikaa. Olin kyllästynyt (evankelisluterilaisen) kirkon yrityksiin saada kirkkoon kävijöitä mitä erilaisimmilla tempauksilla: motoristikirkoilla, viihteellisillä kirkkokonserteilla, kirkon "jalkautumisella kansan pariin". Ajatuksena on kaiketi ollut, että kirkon tulee palvella kansalaisia, mutta näin keinot toisinaan kyseenalaisina. Kaiken lisäksi erilaisista yrityksistä huolimatta kristillisen kirkon jäsenmäärä ei ole edes merkittävästi kasvanut; pikemminkin useat pienemmät uskonnolliset ryhmät ovat lisänneet jäsenmääriään.

Näiden seikkojen vuoksi olen aina hieman varpaillani, kun puhutaan uskonnon uudistamisesta, uusista tavoista nähdä ja soveltaa uskoa. Islam on toki muutakin kuin uskoa, se on kokonainen yhteiskuntajärjestelmä ja tapa elää, mutta silti näen uudistamisella vain rajalliset mahdollisuudet. Ajatellaan esimerkiksi sitä, mitä uudistuminen on saanut aikaan länsimaissa. Joidenkin lukemieni teosten mukaan länsimaissa ja islamilaisissa maissa pukeuduttiin samantyyppisesti noin 100-200 vuotta sitten. Tämän jälkeen länsimaat alkoivat ottaa etumatkaa teknisessä ja taloudellisessa kehityksessä samanaikaisesti kaupungistumisasteen kasvaessa. Pukeutuminen muuttui vähitellen nykyaikaisemmaksi, länsimaisemmaksi, kun taas islamilaisissa maissa pysyttiin pukeutumisen suhteen melko ennallaan ja tekninen kehitys oli hitaampaa.

Samanaikaisesti taloudellisen ja teknisen kehityksen kanssa länsimaiden asukkaat joutuivat kuitenkin yhä kauemmaksi Jumalasta - kunnia ja ylistys Hänelle. Jumalan sijaan yhä tärkeämmäksi on noussut maineen, rahan ja vallan tavoittelu. Alkoholin, huumeiden ja muiden päihteiden käyttö on yleistynyt ja tullut sosiaalisesti yhä sallitummaksi, samoin esimerkiksi avoliiton suosiminen avioliiton sijaan. Länsimaissa yleistyy ylipainoisuus, television katselu ja liikarasittuneisuus. Voidaan kysyä, ovatko nämä tavoittelemisen arvoisia asioita.

Islamin sisäisiä kysymyksiä mietittäessä keskeiseksi nousee nähdäkseni ijtihadin merkitys. Missä määrin ulamalla, islamin uskonoppineilla, on auktoriteettiasema ijtihadiin nähden? Ovatko ulamaan kuuluvat tosiaan niin tietämättömiä nykymaailman monimuotoisuudesta kuin Reclaiming Islam-artikkelin kirjoittanut väittää? Siihen en valitettavasti osaa vastata. Näkisin, että varsinkin länsimaissa toimivien ja asuvien oppineiden tietoisuuteen tulevat väistämättä ainakin jonkinasteisesti oman asuinmaansa ongelmakohdat.

Toinen kysymys on islamin ja ihmisoikeuksien välinen suhde. Tästä aiheesta on kirjoitettu kokonaisia kirjojakin, joita en ole valitettavasti vielä päässyt lukemaan. Yllä olevan artikkelin mukaan sharia-laki on nykyään sovellettuna osittain ihmisoikeuksien vastainen, mutta sitä voitaisiin tulkita myös ihmisoikeuksia kunnioittavasti. Luettuani runsaasti kirjallisuutta erityisesti Afganistaniin liittyen olen tullut tämän väitteen kanssa samaan lopputulokseen. Päättäjien keskuudessa islamin tuntemuksen lisääminen on olennaista. Sen sijaan olen epäileväinen sen suhteen, että Koraanin ja hadithien kirjaimellinen tulkitseminen olisi maailmanlaajuisesti vallitseva tulkintatapa. Ääri-islamistisissa liikkeissä on kuitenkin hyvin vähän muslimeja normaaliin kansankerrostumaan verrattuna.

Islamin uudistuminen ja uudistaminen on kieltämättä niin laaja ja monitahoinen aihe, että tunnen olevani vielä liian tietämätön ottaakseni kaikkia näkökohtia huomioon. Luultavasti jokin merkittävä aihealue on jäänyt minulta kokonaan huomaamatta, Jumala antakoon sen anteeksi. Nämä ovat tämänhetkisen tietämykseni mukaisia mietteitä. Toivottavasti ajatukseni selkiytyvät ja kypsyvät ajan kuluessa, jos Jumala suo.

Kuvan lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Delhi

Kirja-arvio: Leijapoika

Leijapojan päähenkilönä on Amir, nuori afganistanilaispoika. Hän viettää parhaan ystävänsä, perheen kotiapulaisen Hassanin kanssa melko huoletonta elämää 1970-luvun Kabulissa keksien kaikenlaisia leikkejä ja kujeita. Erityisen taitavia he ovat leijanlennätyksessä - huvi, jonka talibanit myöhemmin kielsivät. Kerran erään onnistuneen leijanlennätyskilpailun jälkeen Hassan joutuu kuitenkin ystävyksiä kiusanneen pojan seksuaalisesti pahoinpitelemäksi eikä Amir uskalla mennä apuun.

Asia jää vaivaamaan Amiria vuosikausiksi. Hassan muuttaa isänsä kanssa toiseen kaupunkiin ja Amir pakenee levottomuuksien alettua isänsä kanssa Yhdysvaltoihin, jossa he aloittavat uuden elämän. Siellä Amir löytää itselleen naisen, jonka kanssa hän ehtii avioitua juuri ennen kuin hänen isänsä kuolee syöpään. Avioliitto on onnellinen ja tasapainoinen, vaikkakin pariskunta haaveilee omasta lapsesta.

Eräänä päivänä Amir kuulee perhetuttavansa Pakistanissa olevan vakavasti sairas. Hän päättää matkustaa tapaamaan tuota tuttua, varsinkin kun viestissä lukee vielä "sinulla on mahdollisuus tehdä jotakin hyvin..." Perhetuttu on tiennyt Amirin mieltä painaneesta taakasta kaikki vuodet. Pakistanissa hän kuulee lisää paljastuksia perheestään sekä hänen ja Hassanin suhteesta; menneisyyden haamut palaavat monessa suhteessa takaisin. Samalla Amirilla on mahdollisuus sovittaa syntinsä odottamattomalla tavalla.

Leijapoika on mukaansatempaava ja koskettava kertomus "kielletystä" ystävyydestä pataani-Amirin ja hazara-Hassanin välillä, joka on yhdistetty Afganistanin levottomiin vuosiin. Kirjan loppua kohti juoni tiivistyy luoden hienon lukukokemuksen. Ympyrä sulkeutuu: nuoruusvuosien painajainen palaa piinaamaan, mutta tulee selätetyksi. Todella lukemisen arvoinen kirja.

Tekniset tiedot:
Hosseini, Khaled: Leijapoika
Suomentaja: Erkki Jukarainen
ISBN: 978-951-1-22622-2
Otava 2008
Nidottu, 432 s.
Kirjastoluokka: 84.2

maanantai 8. helmikuuta 2010

Kirja-arvio: Voittaja on yksin

Voittaja on yksin on Paulo Coelhon viime syksynä ilmestynyt uutuusteos, ja olin rehellisesti sanoen yllättynyt, kun onnistuin saamaan sen käsiini kirjastosta ilman erillistä varausta. Siispä heti lukemaan - tai ainakin heti, kun muut velvollisuudet oli ensin hoidettu.

Tapahtumapaikkana toimii vuotuisia elokuvajuhliaan viettävä ranskalainen pikkukaupunki Cannes ja kirjan päähenkilö on rikas venäläinen liikemies Igor. Hän on menettänyt joitakin vuosia sitten rakkaan vaimonsa toiselle miehelle, kuuluisalle muotimiljonäärille. Pari on tullut Cannesiin viettämään juhlaa muiden merkittävien henkilöiden kanssa ja Igor näkee tilaisuutensa koittaneen: hän yrittää saada vaimonsa takaisin. Keinot ovatkin sitten omalaatuiset: Igor tappaa satunnaisesti valitsemiaan henkilöitä hyvin huomaamattomilla, ammattimaisilla tavoilla ja lähettää sen jälkeen entiselle vaimolleen viestin, jossa kertoo "tuhonneensa maailmoja" hänen vuokseen.

Kirjassa uppoudutaan muodin, glamourin, pintaliitoelämän, julkisuuden henkilöiden, mallien ja Superluokan (kuten Coelho heitä kutsuu) elämään. Eri henkilöiden kautta Coelho kertoo
ihmisten halusta saavuttaa kuuluisuutta, rikkautta ja valtaa joskus hyvin epätoivoisillakin tavoilla. Ja kun päämäärä on pitkän yrittämisen jälkeen saavutettu, näillä ihmisillä on sitten täysi työ pysyä pinnalla osallistumalla tilaisuuksiin ja tapahtumiin, jotka eivät tosiasiassa kiinnosta heitä ollenkaan, tekemällä hyvin pitkästyttäviä asioita ja antaa samanaikaisesti vaikutelma, ettei julkisuus ja valta merkitse heille mitään.

Coelho käsittelee tosiaan teoksessaan pinnallista elämää niin perusteellisesti, että omalla kohdallani aloin jo melkein voida huonosti ajatuksesta, että joutuisin elämään sellaista elämää. Moni kirjan henkilöistäkin tuntui tiedostavan, ettei se ehkä ole kaiken tavoittelun arvoista, vaikka ei ehkä pystynytkään muuttamaan elämänsä suuntaa. Odotukseni kirjan suhteen olivat korkeat, joten Voittaja on yksin jäi sanomaltaan hieman pinnallisemmaksi kuin olin toivonut. Filosofista sanomaa saa hakea rivien välistä eikä se kirkastu samalla tavoin kuin joissakin muissa Coelhon teoksissa.

Tekniset tiedot:
Coelho, Paulo: Voittaja on yksin
Suomentaja: Sanna Pernu
ISBN: 978-952-5635-81-2
Bazar Kustannus 2009
Sidottu, 480 s.
Kirjastoluokka: 84.2

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

"Ei ole parantamattomia sairauksia"

Abu Hurairah (Radiyallaahu `anhu): The Messenger of Allah (Sallallaahu `alayhi wa sallam) said: “There is no disease that Allah has created, except that He also has created its treatment.”(Sahih Bukhari, Volume 7, Book 71, Number 582)

Tämänkertaisen pohdintani ja tekstini innoittajana toimii yllä oleva katkelma hadith-kokoelmasta. Kopioin sen tuohon englanninkielisenä, jotta sen merkitys ei tahattomasti muutu käännökseni johdosta. (Kaikkein alkuperäisimmässä muodossaan katkelma olisi tietysti arabiankielisenä, mutta koska arabiantaitoisia on muslimienkin keskuudessa Suomessa vielä suhteellisen vähän, saakoon englanti kelvata tällä kertaa.) Olen miettinyt jo jonkin aikaa, mitä tuo katkelma oikeastaan tarkoittaa. Suoraan suomennettuna sen voisi kääntää "Jumala - kunnia ja ylistys Hänelle - ei ole luonut kuin sellaisia sairauksia joihin hän on luonut myös hoitokeinon". Toisin sanoen, kaikilla sairauksilla ja taudeilla on olemassa jokin hoitomuoto.

Kaikki me tiedämme, että maailmassa kuolee joka hetki ihmisiä erilaisiin sairauksiin. Varsinkin kehitysmaissa kuolemantapauksia aiheuttavat sellaisetkin sairaudet, jotka kehittyneemmissä maissa saadaan hoidettua yksinkertaisin keinoin. Jumalalle kiitos, vähitellen esimerkiksi likaisen veden aiheuttamat sairaudet ja kuolemantapaukset ovat yhä harvinaisempia myös köyhemmillä alueilla. Samaan aikaan, eliniän pidentyessä yleistyvät kuitenkin vanhuuden mukanaan tuomat terveysongelmat.

Tarkoittaako tuo hadith kenties sitä, että vähitellen lääketieteessä onnistutaan löytämään parannuskeino kaikkiin sairauksiin? Tähän saakka lääketieteellisiä läpimurtoja on tullut aina silloin tällöin, ja esimerkiksi Alzheimerin taudin ja eri syöpälaatujen tutkinnassa sanotaan tutkimuksen olevan lähellä merkittävää ratkaisua. Myös geeniteknologian alalla löydetään jatkuvasti uutta tietoa, jota voidaan hyödyntää sairauksien ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja parantamisessa. Esimerkkejä olisi varmasti lisääkin, jos tähän aihepiiriin haluaa tarkemmin perehtyä. Yhtä kaikki, historian kuluessa yhä harvempiin sairauksiin kuollaan, ainakaan jos sairaus on löydetty riittävän ajoissa.

Toisaalta mieleeni nousee väistämättä myös ajatus lumelääkkeistä ja -hoidoista. Ajatuksen ja uskomuksen voima on joskus hämmästyttävä, sillä useat testit ovat osoittaneet, että joissakin tapauksissa lumelääkettä käyttäneet henkilöt ovat voineet parantua vaivoistaan lähes samalla tavoin kuin oikeita lääkkeitä käyttäneet. Jo ajatus siitä, että käyttää lääkettä, voi auttaa paranemaan.
Kenties tämä onkin se, mitä tuon hadithin takana piilee: sairauden hoitomuoto voi olla vielä meille ihmisille tuntematon, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista ja Hän voi antaa ihmiselle paranemiseen tarvittavan voiman. Paranemisen lähtökohtana on ihmisen oma vilpitön halu parantua. Sen jälkeen hän voi rukoilla apua Jumalalta. Hän tietää parhaiten, ja kenties itsekin joskus ymmärrän tuon hadithin perimmäisen tarkoituksen. Nyt voin vain esittää arvailujani.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Muslimikeksintöjä, jotka muuttivat maailmaa

Käsiini sattui mielenkiintoinen artikkeli, jossa kerrotaan muslimien tekemistä keksinnöistä. Artikkeliin on listattu kymmenen erityisen merkittävää keksintöä, jotka ovat muokanneet modernia maailmaa. Alla kyseinen listaus.

1. Leikkaustaito
Noin vuoden 1000 paikkeilla lääkäri Al Zahrawi julkaisi 15oo-sivuisen kuvitetun leikkaustietokirjan, jota käytettiin Euroopan lääketieteellisenä viittauskirjana seuraavat 500 vuotta. Al Zahrawi teki monia lääketieteellisiä keksintöjä, ja hänen tiedetään tehneen esimerkiksi ensimmäinen todistettu keisarinleikkaus.

2. Kahvi
Kahvia valmistettiin ensimmäisen kerran Jemenissä noin 800-luvulla. Alunperin kahvi auttoi suufeja pysymään hereillä yöllisissä rukouksissa; myöhemmin se kulkeutui opiskelijoiden mukana Kairoon ja siitä edelleen 1200-luvulla Turkkiin.

3. Lentokone
Abbas ibn Firnas oli ensimmäinen ihminen, joka yritti rakentaa lentokoneen ja lentää sillä. Hän rakensi 800-luvulla jättimäisiä linnunsiipiä muistuttavan lentolaitteen. Hän teki lentokokeilunsa Cordobassa Espanjassa, onnistui pysymään hetken ilmassa ja vahingoitti tiettävästi osittain selkänsä.

4. Yliopisto
Vuonna 859 marokkolainen prinsessa Fatima al-Firhi perusti Fezin kaupunkiin ensimmäisen tutkintoja myöntävän yliopiston. Hänen sisarensa Miriam perusti puolestaan moskeijan ja yhdessä niistä muodostui kompleksi nimeltään al-Qarawiyyin Mosque and University. Se on toiminnassa edelleen ja muistuttaa islamin oppineisuuden traditiosta.

5. Algebra
Sana 'algebra' on peräisin persialaisen matemaatikon Al-Khwarizmin 800-luvulla julkaisemasta teoksesta "Kitab al-Jabr Wa l-Mugabala". Algebran juuret ovat kreikkalaisessa ja hindujärjestelmissä; uutena algebraan tulivat nyt rationaali- ja irrationaaliluvut sekä geometriset taajuudet.

6. Optiikka
Monet optiikan tärkeimmistä edistysaskeleista on otettu muslimimaissa. Vuoden 1000 paikkeilla Ibn al-Haitham todisti, että ihmiset näkevät esineet niistä heijastuvan valon kautta, joka osuu silmiin. Näin hän kumosi euklidisen ja Ptolemaioksen teoriat siitä, että valo oli peräisin silmästä itsestään. Sama fyysikko kehitti myös camera obscura-ilmiön, joka selittää miksi ihminen näkee kohteet oikeinpäin.

7. Musiikki
Monet soittimet ovat peräisin Lähi-idästä, kuten luuttu ja rahab, viulun kantamuoto. Modernien musiikkiskaalojen kerrotaan olevan peräisin arabialaisesta aakkostosta.

8. Hammasharja
Profeetta Muhammadin -rauha hänelle - kerrotaan olevan hammasharjan käytön popularisoija. Hän käytti Meswak-puun oksaa puhdistamaan hampaansa ja raikastamaan hengityksensä. Meswak-puun kaltaisia aineita käytetään myös nykyisissä hammastahnoissa.

9. Kampi
Monet modernin automatiikan keksinnöt ovat peräisin islamilaisesta maailmasta, mukaan lukien kampi-varsijärjestelmä. Kiertoliikkeen yhdistäminen lineaariseen liikkeeseen mahdollistaa painavien kappaleiden siirtämisen. Tämä 1100-luvulla Al-Jazarin tekemä keksintö on levinnyt ympäri maailman moniin eri käyttötarkoituksiin.

10. Sairaala
Nykyaikaiset sairaalat osastoineen ja opetuskeskuksineen ovat peräisin 800-luvun Egyptistä. Ensimmäinen sairaala oli nimeltään Kairossa sijaitseva the Ahmad ibn Tulun Hospital ja se tarjosi islamin periaatteiden mukaisesti ilmaista hoitoa kaikille sitä tarvitseville. Kairosta vastaavanlaiset sairaalat levisivät vähitellen ympäri islamilaista maailmaa.
Artikkeli kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta http://www.iviews.com/Articles/articles.asp?ref=CN1001-4070

torstai 4. helmikuuta 2010

Kirja-arvio: Viides lapsi

Viides lapsi kertoo Harrietista ja Davidista, 1960-luvulla elävästä pariskunnasta, jolla on vanhanaikaisia haaveita: suuri omakotitalo Lontoon esikaupunkialueella, paljon lapsia ja talo täynnä sukulaisia aina juhlapyhien ja lomien aikaan. Haaveet alkavatkin käydä toteen odotettua aikaisemmin ja kuudessa vuodessa heillä on jo neljä lasta. Elämä näyttää satunnaisista rahahuolista huolimatta varsin idylliseltä.

Kaikki muuttuu kuitenkin, kun perheeseen on tulossa viides lapsi. Jo odotusaika on Harrietille tukala ja kun Beniksi nimetty lapsi vihdoin syntyy, hän ei ole ollenkaan samanlainen helppo lapsi kuin neljä isompaa sisarustaan. Ben ei näytä välittävän muista ihmisistä; hän on roteva ja voimakastahtoinen ja kehittyy ennätysvauhtia. Hän on niin voimakas, että kuristaa hengiltä kaksi lemmikieläintä. Ja ennen kaikkea hän tuntuu vievän kaiken huomion; perheen elämänilo sammuu ja sukulaiset löytävät toisen vierailupaikan. Lääketieteelliset tutkimukset eivät osoita mitään poikkeavaa, mutta silti Ben tuntuu olevan jonkinlainen luonnonoikku. Kolmen vuoden ikäisenä vanhemmat tekevät päätöksen sijoittaa hänet kasvatuslaitokseen. Harriet hakee hänet lopulta takaisin, mutta Benin käytös on koulussakin väkivaltaista eikä hän menesty toisten oppilaiden tavoin.

Viides lapsi kuvaa äidin ristiriitaisia tunteita tilanteessa, jossa vahinkoraskauden tuloksena syntynyt lapsi uhkaa katkaista jaksamisen selkärangan. Kuinka paljon perheen on joustettava yhden vaativan lapsen vuoksi? Voiko yhden lapsen uhrata perheen hyvinvoinnin nimissä? Rakastaako äiti automaattisesti kaikkia lapsiaan? Kirja esittää vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole olemassa yksiselitteisiä vastauksia. En voi olla ajattelematta, että kenties nykypäivänä Benin poikkeavuus olisi saatu paremmin diagnosoitua, jolloin hänelle olisi voitu löytää sopivia hoitokeinoja. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin spekuloinnista, sillä tekipä niin tai näin, ei syyllisyyden tunteilta voi välttyä.

Tekniset tiedot:
Lessing, Doris: Viides lapsi
Suomentaja: Heidi Järvenpää
ISBN: 978-951-1-22825-7
Otava 2007
Sidottu, 160 s.
Kirjastoluokka: 84.2

tiistai 2. helmikuuta 2010

Kirja-arvio: Kissoista

Kirjassaan Kissoista Doris Lessing kertoo elämänsä kissoista. Lessing on syntynyt Persiassa (Iranissa) ja asunut lapsuudessaan Rhodesiassa (Zimbabwessa), kunnes hän muutti Lontooseen. Hän tuntuu olleen todellinen kissaihminen: perheellä oli jo Persiassa kissoja ja Rhodesiassa koko naapurusto piti yhteisesti huolta laajasta kissapopulaatiosta. Lontoossa asuessaan Lessingillä oli kotikissoja.

Kissoista on hyväntahtoinen, joskin samanaikaisesti tarkkanäköinen kuvaus kissojen luonteenpiirteistä ja olemuksesta: kaikkiruokaisista maalaiskissoista ja hyvin itsestään tietoisista kaupunkilaiskissoista; hyvin suojelunhaluisista, äidillisistä kissoista ja toisaalta välinpitämättömistä kissoista; villikissoista ja kesyistä kissoista; sairaista kissoista ja liian suurista pentueista. Joitakin kertoja Lessing pelastaa kotiinsa hylätyn tai loukkaantuneen kissan, joka saa asua hänen luonaan tervehtymisen ajan tai jää uuteen majapaikkaansa kokonaan.

Kirjan tapahtumat etenevät kronologisesti, mutta juoni on hyvin löyhä. Vuodenkierto vuodesta toiseen etenee leppoisasti kissojen ehdoilla, niiden vanhenemista ja uusien pentujen syntymistä seuraten. Vasta kirjan loppupuolella kissoille alkaa ilmestyä myös nimet; sitä ennen Lessing kirjoittaa niistä yleensä värin perusteella. Kirjasta huokuu rakkaus kissoja kohtaan. Jokainen niistä on oma ainutlaatuinen yksilönsä, joka tuo omalla tavallaan lämpöä tavallisiin päiviin. Oikea kissanystävän kirja.

Tekniset tiedot:
Lessing, Doris: Kissoista
Suomentaja: Kristiina Rikman
ISBN: 978-951-1-22850-9
Otava 2009
Sidottu, 207 s.
Kirjastoluokka: 84.2

maanantai 1. helmikuuta 2010

Koukussa

Tulin ostaneeksi jokin aika sitten paksua villalankaa - tiedättehän, sellaista jota neulotaan tai virkataan numero kahdeksan tai kymmenen puikoilla tai koukulla. Kävin ensin neuleohjeita läpi ja löysin sopivalta tuntuvan villatakin ohjeen.

Aika pian oivalsin, että jos tuosta ostamastani langasta aion takin tehdä, se tulee painamaan varmasti melkein puolitoista kiloa ja tuntumaan yhtä paksulta kuin tukeva olohuoneen matto. Ei siis kovin käytännöllinen, saati että sitä voisi kuvitellakaan normaalissa sisätiloissa käyttävänsä hikoilematta. Niinpä ei auttanut muu kuin purkaa jo aloitettu tekele ja etsiä jotain vaihtoehtoista tilalle.

Aika pian sen jälkeen jäin koukkuun. Löysin hartiaviitan virkkausohjeen ja se alkaa olla viimeisiä kerroksia vaille valmis. En ollut virkannut aikoihin, joten varmaankin siksi virkkaaminen on tuntunut mukavalta vaihtelulta neulomiseen verrattuna. Kun malli on tarpeeksi yksinkertainen, jää aikaa samalla miettiä myös muita asioita, saada ajatuksensa taas järjestykseen ja rentoutua.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...