keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Kirja-arvio: Nojoud, 10 vuotta, eronnut

Nojoud on nuori jemeniläistyttö, joka on varttunut varhaislapsuutensa pienessä ja syrjäisessä maalaiskylässä. Tarkkaa ikäänsä hän ei tiedä, hänellähän ei ole henkilötodistusta, mutta hän on arviolta noin kymmenen vuoden ikäinen. Jossakin vaiheessa köyhä perhe muuttaa Jemenin pääkaupunkiin Sanaan. Kerjääminen ja pienimuotoinen kaupustelu ei kuitenkaan riitä tuomaan perheelle tarpeeksi tuloja, vaan Nojoudin isä päättää naittaa hänet kolmekymppiselle miehelle. Toiseksi syyksi isä ilmoittaa sen, että perheen kunnia on vaarassa esimerkiksi naapurimiesten vuoksi.

Niinpä Nojoudista tulee lapsivaimo. Aviolittosopimuksen vastaisesti hänen aviomiehensä ei kuitenkaan ole kajoamatta häneen, kunnes hän on saavuttanut murrosiän eikä hän anna Nojoudin leikkiä ikäistensä lasten kanssa. Hänen täytyy lopettaa koulunkäynti heti avioiduttuaan. Kaiken kaikkiaan aviomiehen perhe osoittautuu säälimättömäksi häntä kohtaan ja hänen miehensä pahoinpitelee ja halventaa häntä perheensä tuella. Nojoudin tilanne käy kestämättömäksi ja hänen onnistuu paeta oikeustalolle, jossa hän vaatii saada avioeron. Alkaa kamppailu perinteisiä ajattelutapoja vastaan, jossa tiedotusvälineet ovat näkyvästi esillä alusta alkaen. Nojoudin tapauksesta nousee pian kansainvälinen kohu.

Nojoud, 10 vuotta, eronnut on pieni kirjanen, joka kertoo suuren tarinan lapsivaimon itsensä näkökulmasta. Nojoudin tarinan rohkaisemina muutama muukin lapsivaimo on alkanut vaatia ja saanut avioeron väkivaltaisesta liitosta. Samalla useissa maissa on rohkaistuttu keskustelemaan lapsiavioliittojen riskeistä ja laissa säädettyjä avioliiton alaikärajojen noudattamista on alettu valvoa tehokkaammin. Se on mielestäni hyvä suunta, ja jos tämä kirja osaltaan voi viedä asiaa eteenpäin, tietävät lapsivaimot jatkossa paremmin oikeuksistaan.

Tekniset tiedot:
Ali, Nojoud ja Delphine Minoui: Nojoud, 10 vuotta, eronnut
Suomentaja: Päivi Pouttu-Deliere
ISBN: 978-951-208-038-0
Gummerus 2009
Sidottu, 182 s.
Kirjastoluokka: 99.1

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Profeetta Abrahamin elämä

Profeetta Abraham (Ibraheem), rauha hänelle, oli minulle aikaisemmin kristinuskon ja Raamatun kautta hämärästi tuttu henkilö. Abraham on myös islamin arvostama profeetta, joten seuraavaksi olen koonnut muutamia katkelmia hänen elämänsä varrelta siinä muodossa kuin hänestä kerrotaan Koraanissa ja muissa islamilaisissa lähteissä.

Abrahamin kerrotaan syntyneen Babyloniassa perheen toiseksi pojaksi. Perhe muutti sittemmin Jerusalemin lähistölle ja sieltä Arabian niemimaalle ja Syyriaan. Tuohon aikaan Abrahamin asuinseudun kansat palvoivat seitsemää tähteä ja kumartuivat pohjoisnapaa kohti. Niinpä Jumala, kunnia ja ylistys Hänelle, lähetti Abrahamin johdattamaan ihmiset oikealle tielle. Hän kohtasi paljon vastustusta aina omasta isästään lähtien. Viimein vastustajat päättivät heittää Abrahamin tuleen, mutta Jumala muutti tulen niin viileäksi ettei se vahingoittanut häntä. Myöhemmin Abraham sanoi, että tulessa ollessaan ne 40-50 päivää olivat hänen elämänsä parhaimmat.

Abrahamin vaimon nimi oli Saara (Sârah). Hän oli hedelmätön ja siten heillä ei ollut lapsia. Heidän oltuaan kaksikymmentä vuotta Jerusalemissa Saara ehdotti Abrahamille, että he ottaisivat orjatytön nimeltään Hager, jonka kanssa Abraham voisi saada lapsia. Niinpä suunnitelma pantiin toimeen.

Vaikka orjatytön raskaudella oli Saaran suostumus, Saara tuli mustasukkaiseksi poikavauvasta. Osittain syynä oli se, että Hager tuli ylpeäksi ja piti itseään omistajaansa Saaraa parempana. Saara valitti asiasta Abrahamille, joka kuljetti Hagerin ja heidän yhteisen poikansa Ismaelin paikkaan, jossa ei ollut muita asukkaita eikä juuri kasvillisuuttakaan. Jumala pitäisi heistä huolen. Hager juoksi seitsemän kertaa Marwah-vuoren luokse ja takaisin laaksoon etsiessään pojalleen juotavaa, kunnes kuuli enkelin äänen, joka johdatti hänet nykyisin zamzam-lähteenä tunnetulle alueelle. Tämä juoksu on edelleen osa pyhiinvaellusta.

Abrahamin ollessa 99-vuotias hänen poikansa Ismael oli 13-vuotias. Tuolloin Abraham sai Jumalalta ilmoituksen ympärileikata poikansa sekä kaikki jotka asuivat heidän keskuudessaan mukaan lukien orjat. Tämän ilmoituksen myötä ympärileikkaus tuli koskemaan kaikkia miespuolisia henkilöitä. Abraham ympärileikkasi itsensä ollessaan 120-vuotias.

Lopulta Saara synnytti Iisakin ollessaan jo 90-vuotias. Abrahamillakin oli tuolloin ikää jo sata vuotta. Tämän jälkeen he saivat vielä Jaakobin. Jaakobin kerrotaan rakentaneen Al-Aqsan moskeijan ja Abraham ja Ismael rakensivat puolestaan Masjid Al-Haramin moskeijan. Abrahamin kerrotaan myös rakentaneen Kaaban. profeetan sanoma julistettiin yleiseksi viestiksi kaikille kansoille rodusta, kansallisuudesta ja kielestä riippumatta.

Kenties kuuluisin tapaus Abrahamin elämässä oli hänen poikansa Ismaelin uhraaminen. Abraham sai Jumalalta käskyn uhrata poikansa viiltämällä tämän kaulasuoni terävällä veitsellä. Ennen tekoaan hän kertoi aikeestaan ja kysyi pojaltaan, mitä mieltä tämä oli teosta. Ismael osoitti kuuliaisuutta ja tottelevaisuutta isäänsä ja Jumalan tahtoa kohtaan ja sanoi, että Abrahamin tulee toimia saaneensa käskyn mukaisesti. Kun Abraham ryhtyi toimeen, veitsi ei kuitenkaan viiltänyt suonta; Jumala jätti Ismaelin henkiin ja oli näin koetellut Abrahamin uskon ja kuuliaisuuden lujuutta. Abraham toimii näin hyvänä esimerkkinä muille uskoville. Uhraustapahtuma on kuvattu myös yllä olevassa kuvassa ja se johti toisen vuosittaisen merkittävän islamilaisen juhlan, Eid al-Adhan, syntyyn.

Yllä olevat kohdat ovat peräisin kirjasta Stories of the Prophets, jonka on kirjoittanut Ibn Katheer. Kirjan tarinat ovat peräisin Koraanin lisäksi eri hadith-kokoelmista, erityisesti luotetuimpina pidetyistä Muslimin ja Bukharin kokoelmista. Kirjassa ei toki ole kaikkien profeettojen tarinoita - heitä on islamin mukaan historian kuluessa ollut yhteensä 124 000, rauha heille kaikille - vaan sellaisista, joista on tallennettu tietoja hadith-kokoelmiin.

Kuvan lähde: http://www.muslimfestivals.org/archive/history/eid_al_adha.htm

Kirja-arvio: Häkkipoika

Tällä kertaa Haydenin elämään astuu visainen tapaus, kun hän on töissä yksityisellä klinikalla. Kevin oli kirjaimellisesti häkkipoika. Paitsi ettei hän puhunut, hänellä oli lukuisia pelkoja, joita tavallisen ihmisen on vaikea ymmärtää: hän pelkäsi peseytymistä, vaatteiden riisumista ja kierrevihkojen selkämyksiä vain muutamia mainitaksekseni. Ainoa paikka, jossa hän tunsi olevansa jotakuinkin turvassa, oli pöydän alla tuoleista rakennetun häkin sisällä. Sinne hän kiertyi sykkyrään ja heijasi itseään. Kevin oli jo 16-vuotias ja viettänyt lähes puolet elämästään puhumattomana.

Tuolin selkänojat muodostivat Kevinin ympärille fyysiset kalterit, mutta hän oli ympäröinyt mielensäkin tietynlaiseen häkkiin. Kun pelkojen kalterit alkoivat vähitellen poistua, tilalle alkoi tulla silmitön viha väkivaltaista isäpuolta kohtaan. Toipumista ei edistänyt sekään, ettei hänen historiaansa oltu juuri tallennettu muistiin. Monet pitivät Keviniä toivottomana tapauksena, johon ei kannattanut käyttää aikaa. Kirjan loppuvaiheille saakka hänen toipumisensa vaikuttaakin epävarmalta: välillä Kevin haluaisi jäädä itsekin hulluksi, jollaisena monet häntä pitävät.

Häkkipojassa eniten hämmästyttää Kevinin äiti. Hän on valinnut mieluummin elämän väkivaltaisen ja arvaamattoman miesystävänsä kuin lastensa kanssa ja on siksi luopunut lastensa huoltajuudesta. Hän katsoi vierestä lastensa pahoinpitelyä tekemättä mitään. En vain voi ymmärtää sellaista käytöstä. Onneksi Kevin löytää yllättävän tavan päästä paremmin sinuiksi menneisyytensä kanssa.

Tekniset tiedot:
Hayden, Torey: Häkkipoika
Suomentaja: Seppo Raudaskoski
ISBN: 978-951-1-22312-2
Otava 2008
Sidottu, 366 s.
Kirjastoluokka. 99.1

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Kirja-arvio: Aavetyttö

Aavetyttö on jälleen yksi Haydenin erityisopettajavuosilta peräisin oleva muistelmakirja, ja sen puitteet ovat melko samankaltaiset kuin hänen aikaisemmissa romaaneissaan: Hayden on saanut opetettavakseen pienen neljän oppilaan erityisluokan uneliaassa pikkukaupungissa. Hän aloittaa työnsä joululoman jälkeen ja yrittää saada luokkaan yhteishenkeä oppilaiden vaihtelevista taustoista huolimatta. Tällä kertaa vain kaikki vaikuttaa aavemaiselta jo alkumetreiltä lähtien: opettajan vakanssi avautui, koska edellinen erityisopettaja oli tehnyt itsemurhan.

Toinen kirjan aavemainen elementti on yhdeksänvuotias Jadie, valikoivasti puhumaton tyttö, joka kulkee lähes kaksinkerroin kumarassa. Vuosia jatkunut puhumattomuus loppuu lähes heti Haydenin työn alettua, mutta puhumattomuuden taustalla vaikuttaneet syyt vaativat enemmän aikaa paljastuakseen. Jadien painajaismaiset muistot ovat traumatisoineet hänet pahoin eikä kaikki pikkukaupungissa ole niin kiiltokuvamaista kuin alunperin voisi luulla. Hayden joutuu vaikean paikan eteen joutuessaan nostamaan syytteen ilman konkreettisia todisteita.

Aavetyttö on paikoin kammottavaa luettavaa enkä suosittele sitä kaltaiselleni heikkohermoiselle lukijalle ainakaan iltalukemiseksi (virhe jonka itse tein). Kirjassa on aineksia kauhuromaaniksi, sillä Jadien ongelmien taustalla arvellaan olevan mahdollisesti satanismia, okkultismia ja mustaa magiaa. Jälleen kerran herää sama kysymys kuin aikaisempiakin Haydenin kirjoja lukiessaan: kuinka kukaan vanhempi voi antaa näin tapahtua omalle lapselleen?


Tekniset tiedot:
Hayden, Torey: Aavetyttö
Suomentaja: Seppo Raudaskoski
ISBN: 951-121-510-8
Otava 2007
Sidottu, 301 s.
Kirjastoluokka: 99.1

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Scorpions: Send Me An Angel

Scorpions-yhtyeen kappaleessa Send Me An Angel on mielestäni joitakin profeetallisia (tai ainakin hengellisiä) piirteitä. Ehkä olen lukenut viime aikoina liikaa islamin profeetoista kertovaa kirjaa (seuraavaksi aion muuten kirjoittaa profeetta Abrahamista, rauha hänelle, jos Jumala suo) tai ehkä aivoni ovat muuten virittyneet näkemään uskonnollista ja hengellistä sellaisessakin, missä sitä ei ole. Mene ja tiedä.

En ole ottanut selvää siitä, mitä uskontokuntaa (jos mitään) kyseisen yhtyeen jäsenet edustavat (en itse asiassa edes tiedä heidän nimiään..) tai mikä tarina laulun taakse kätkeytyy. Jos siis olen täysin hakoteillä tulkintani suhteen, Jumala antakoon minulle erehdykseni anteeksi. Kaikkein viimeiseksi haluaisin tehdä pilkkaa Jumalasta.

Laulun sanoja voi toki tulkita monella tavalla ja jokainen tulkitsija peilaa sitä omien kokemustensa ja ajatus- ja arvomaailmansa kautta. Minulle Send Me An Angel-kappaleessa hengellisyyteen viittaa jo laulun nimi. Ja kuka on tuo jo ensimmäisessä säkeessä mainittu viisas mies, joka ohjaa sanoillaan ja neuvoillaan pimeydestä valoon? Joltakin sivustolta löytämäni viitauksen mukaan myös islamiin palaaminen on verrattavissa totuuden valon löytämiseksi. Ihmiset kulkevat pimeydessä, kunnes totuus valkenee heille. Uskonnollista heräämistä voi verrata matkaan, aihe jota tuossa laulussakin käydään läpi.

Laulussa käsitellään myös oman paikan löytämistä myrskyn silmässä ja ruusujen etsimistä matkan varrelta, kunhan muistaa vain olla varuillaan pistävien ruusunpiikkien vuoksi. Muslimina tämän voisi ajatella niin, että elämässä pitäisi etsiä hyvää ja nähdä hyvää kaikessa, kunhan ei sorru liikaan sinisilmäisyyteen. Lisäksi viittaus luvatun maan oven löytämiseksi saa minut ajattelemaan Paratiisia, jonka Jumala on luvannut uskoville palkkioksi kuuliaisuudesta tämän maailman elämässä. Juutalaiset toki käsittävät Luvatun maan hieman eri tavoin, tietyksi maaksi tässä elämässä. Joka tapauksessa, laulusta voi löytää melko lailla uskonnollisia viitteitä, varsinkin jos sitä ei ole edes tarkoituksella suunniteltu hengelliseksi.

The wise man said just walk this way
To the dawn of the light
The wind will blow into your face
As the years pass you by
Hear this voice from deep inside
It's the call of your heart
Close your eyes and your will find
The passage out of the dark


Here I am
Will you send me an angel
Here I am
In the land of the morning star


The wise man said just find your place
In the eye of the storm
Seek the roses along the way
Just beware of the thorns


Here I am
Will you send me an angel
Here I am
In the land of the morning star


The wise man said just raise your hand
And reach out for the spell
Find the door to the promised land
Just believe in yourself
Hear this voice from deep inside
It's the call of your heart
Close your eyes and your will find
The passage out of the dark


Here I am
Will you send me an angel
Here I am
In the land of the morning star
Here I am
Will you send me an angel
Here I am
In the land of the morning star

Kirja-arvio: Koti eläintarhassa

Tässä taas yksi kirjastoreissun yllätyslöydöistä, joka tarttui käteeni ja osoittautui odotettua paremmaksi. En yleensä ole lukenut eläimiin liittyvää kirjallisuutta, mutta ties vaikka tilanne nyt muuttuisi.

Koti eläintarhassa on tarina siitä, kuinka englantilaisperhe kuulee myynnissä olevasta, pahoin rappeutuneesta eläintarhasta ja päättää ostaa sen itselleen. Aikaisempaa käytännön kokemusta eläinten hoidosta ei juurikaan ole eikä liiemmin ylimääräistä rahaakaan, mutta innostusta sitäkin enemmän. Toisella yrittämällä osto onnistuu ja valtava kunnostustyö pistetään alulle samalla, kun perhe tutustuu tarhan eläimiin ja niiden hoitamiseen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puutu, mutta uutteruudella ja työhönsä sitoutuneen henkilökunnan avulla suunta kääntyy vähitellen ylöspäin. Sitten vain jännittämään, saako eläintarha toimiluvan ja onnistuuko se luomaan aikaisemman huonon maineensa tilalle jotakin houkuttelevampaa. Kaikkea varjostaa kuitenkin tarhan hankkeen päämiehenä toimivan henkilön (eli tämän kirjan kirjoittaneen miehen) vaimon aivokasvain, joka ei ota parantuakseen.

Koti eläintarhassa on kirjoitettu melko erikoisesta aiheesta ja mikäli se on tositarina, kuten kirjan takakannessa väitetään, ei voi kuin nostaa hattua tuolle uhkarohkeaan tekoon ryhtyneelle perheelle. Kirjan lukeminen luo omalla tavallaan uskoa omien unelmien seuraamiseen ja toteuttamiseen, vaikka ne tuntuisivat välillä erikoisiltakin. Vaikeuksien keskeltäkin voi nousta voittoon, tuntuu olevan kirjan sanoma. Elävästi ja huumorilla kirjoitettu kirja.

Tekniset tiedot:
Mee, Sebastian: Koti eläintarhassa
Suomentaja: Laura Beck
ISBN: 978-951-1-22840-0
Otava 2009
Sidottu, 297 s.
Kirjastoluokka: 58.062

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Kirja-arvio: Palatsipäiväkirja. 12 vuotta prinssi Charlesin hovikirjurina

Palatsipäiväkirja on Sarah Goodallin muistelmateos hänen vuosistaan prinssi Charlesin palveluksessa Englannin hovissa 1980-luvun loppuvuosilta aivan 2000-luvun alkuun. Goodall vaikuttaa iloluontoiselta ihmiseltä, joka osaa nauraa omille kömmähdyksilleen, kosteille juhlille ja vaihtuville poikakavereilleen. Hänellä on sisäinen Nanny, eräänlainen järjen ääni, joka palauttaa hänet tarpeen tullen takaisin maan kamaralle. Palkka prinssin hovikirjurina ei ole kummoinen, mutta ainakin siihen sisältyy hienoja luontoisetuja ja hovin ammattinimikkeetkin ovat omaa luokkaansa! Yli kymmenen palvelusvuoden jälkeen Goodall ajautuu kuitenkin sellaisiin ongelmiin, ettei hän niistä enää puhumalla selviä.

Englannin kuninkaallisten elämä näyttäytyy kirjassa juhlien ja mitä erilaisimpien skandaalien sävyttämänä vuoristoratana. Goodallin palvelusvuodet ajoittuvat niihin vuosiin, kun prinssi Charlesin ja prinsessa Dianan avioliitto alkaa lopullisesti rakoilla ja molemmilla on tahoillaan omat rakastettunsa. Lopulta prinsessa Diana kuolee traagisissa merkeissä Pariisissa ja prinssi Charles avioituu Camillansa kanssa. Samoihin aikoihin Goodallin vuodet hovikirjurina ovat ohi, mutta muistot palatsin yli kymmenestä vuodesta eivät katoa.

Tämänkaltaisten kirjojen suosion voi ymmärtää ihmisten puhtaalla tirkistelynhalulla. Samasta syystä monet juorulehdetkin tekevät kauppansa. Kuninkaallisten elämä ja arki ovat niin tavallisesta kuolevaisesta poikkeavia, että voi hyvin arvata lähes jokaisen heidän lähipiirissä olleen julkaiseman teoksen saavan lukijoita. Itselleni jäi prinssi Charlesista kirjan perusteella aika yksinäinen kuva: hänen asemassaan ei voi koskaan olla varma, kuka on todellinen ystävä ja kuka puolestaan tekee hänelle palveluksia vain hänen asemansa vuoksi. Palatsipäiväkirja on viihdyttävästi kirjoitettu, joskin epäilen kaikkien "paljastusten" todenpitävyyttä.


Tekniset tiedot:
Goodall, Sarah ja Nicholas Monson: Palatsipäiväkirja. 12 vuotta prinssi Charlesin hovikirjurina
Suomentaja: Jelena Vallenius
ISBN: 978-952-5613-49-0
Kustannusosakeyhtiö Nemo 2007
Nidottu, 382 s.
Kirjastoluokka: 99.1

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Kertomuksia Aatamista ja Eevasta

Aatami on ensimmäinen islamin profeetoista, rauha hänelle. Aatamin kerrotaan eläneen ensin yksin, kunnes Jumala loi hänen elinkumppanikseen Eevan. Yhdessä he muodostivat ihmiskunnan ensimmäisen sukupolven. Aatamista kerrotaan toki myös kristillisissä ja juutalaisissa Pyhissä kirjoissa, mutta seuraavaksi muutamia kertomuksia Aatamista ja Eevasta siten kuin islam heidät tuntee.

Jumala osoitti Aatamille kunnioitusta neljällä tavalla: Hän loi hänet Jalolla kädellään, puhalsi hengen hänen sieluunsa, käski enkeleiden kumartua hänelle ja opetti hänelle kaikkien asioiden nimet. Kaikki enkelit Iblistä lukuun ottamatta osoittivat kunnioitustaan Aatamille. Iblis oli kateellinen, sillä enkelit oli luotu tulesta, kun taas Aatami oli luotu savesta.

Oppineiden keskuudessa on erimielisyyttä sen suhteen, oliko Aatamin ja Eevan asuttama Paratiisi maan päällä vai taivaissa. Joidenkin mukaan kyseessä oli paikka maan päällä, sillä Jumalan lupaamassa Paratiisissa ei ole mitään epämukavuuksia, kiusauksia, yötä eikä päivää. Toisten oppineiden mukaan kyseinen paikka oli taivaassa, sillä syntiinlankeemuksen jälkeen Eevan ja Aatamin tuli laskeutua Jumalan määräyksestä maan päälle. Aatamin ja Eevan asuinpaikka oli mahdollisesti heitä varten erikseen luotu, vain heille tarkoitettu paikka. Ei ole myöskään yksimielisyyttä siitä, kuinka kauan aikaa Aatami ja Eeva viettivät Paratiisissa.

Kerrotaan, että Jumala loi Aatamin perjantain viimeisenä tuntina ja pejantaina heidät myös karkotettiin Paratiisista. Tuohon aikaan päivän pituus vastasi joidenkin hadithien mukaan kuutta tuhatta vuotta. Yksi tunti vastasi 83 vuotta ja neljää kuukautta. Tämän mukaan Paratiisissa vietetty aika olisi ollut melko pitkä. Aatamin kerrotaan olleen pelkässä ruumiin muodossa neljäkymmentä vuotta ennen kuin Jumala puhalsi häneen hengen. Paratiisissa Aatami ja Eeva olivat huomattavasti suurikokoisempia kuin laskeuduttuaan maahan, jolloin he kutistuivat normaalin ihmisen kokoon.
Eevan kerrotaan olleen raskaana joidenkin kertomusten mukaan peräti 120 kertaa, ja huomattava määrä raskauksista oli kaksoisraskauksia. Samasta raskaudesta peräisin olevien kaksosten ei ollut sopivaa mennä naimisiin keskenään, joten puolisot olivat peräisin aina eri raskauksista.

Aatamin kerrotaan eläneen lähes tuhat vuotta. Eri hadithien mukaan hän pyysi Jumalaa siirtämään omasta iästään 40-60 vuotta pojalleen Davidille (Dawood), jotta tämä voisi elää pidempään. Lahjoitettu vuosimäärä väheni Aatamin omasta tuhannen vuoden eliniästä. Joidenkin hadithien mukaan Aatami olisi elänyt täydet tuhat vuotta; näiden lähteiden mukaan puuttuva vuosimäärä tulee täyteen, kun Paratiisissa vietetyt vuodet lasketaan yhteen maan päällä vietettyjen kanssa. Aatamin hautapaikasta ei ole yksimielisyyttä. Joidenkin arvioiden mukaan hauta sijaitsee Intiassa lähellä vuorta, jolta hän laskeutui Paratiisista. Toisen arvion mukaan hauta sijaitsee Abu Qubaysin vuorella Mekassa. Erään oppineen mukaan Nooa on haudannut Aatamin ja Eevan tulvan aikaan lähelle Jerusalemia. Jumala tietää parhaiten.

Yllä olevat kohdat ovat peräisin kirjasta Stories of the Prophets, jonka on kirjoittanut Ibn Katheer. Kirjan tarinat ovat peräisin Koraanin lisäksi eri hadith-kokoelmista, erityisesti luotetuimpina pidetyistä Muslimin ja Bukharin kokoelmista. Kirjassa ei toki ole kaikkien profeettojen tarinoita - heitä on islamin mukaan historian kuluessa ollut yhteensä 124 000, rauha heille kaikille - vaan sellaisista, joista on tallennettu tietoja hadith-kokoelmiin.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

"Rusinat pullasta"-mentaliteetti

Oletetaan, että olet opiskelija. Ehkä olet tosielämässäkin sellainen, mutta tässä ajatusleikissä et ole oikein motivoitunut tekemään kaikkea, mitä opettajat sinulta vaativat ja toivovat. Perjantain viimeisillä luennoilla sinua harvemmin näkee, sillä viikonlopun ilot kutsuvat jo. Niinpä moni kirjatentti on jäänyt suorittamatta, monet tentitkin kun on joku keksinyt sijoittaa opiskelijoiden kiusaksi perjantai-iltapäivään. Kyllähän ne vielä ehtii, sitten joskus tulevaisuudessa.. Toisaalta myöskään aamuluennot voi mielestäsi hyvin jättää väliin, ellei kyseessä ole jokin erityisen kiinnostava kurssi tai ellei kurssilla ole läsnäolopakkoa.

On opiskelussa toki mielestäsi hyviäkin puolia. Opiskelijakortilla saa mukavia alennuksia ja ainakin osa kurssikavereista on omaksunut saman asenteen kuin sinä: akateemisesta vapaudesta kannattaa ottaa kaikki irti nyt kun se on vielä mahdollista. Miksei siis poimia pullasta vain rusinat ja jättää kuiva käntty muiden pureksittavaksi?

Et ole oikein tainnut sisäistää opiskelun perimmäistä tarkoitusta - sitä että se on lopulta itseäsi varten ja tuottaa sellaista henkistä pääomaa, jota kukaan ei voi viedä sinulta pois (tietysti Jumalaa lukuun ottamatta, kunnia ja ylistys Hänelle).

Nykymaailmassa yllä mainitun kaltainen "rusinat pullasta"-ilmiö tuntuu olevan yhä vallitsevampi lähes alalla kuin alalla. Asiasta kuin asiasta pyritään poimimaan itselle parhaiten sopivat ja mieluisimmat palat ja jätetään loput sikseen. Sain ajatuksen tämän jutun kirjoittamiseen Tulevaisuus.org-foorumilla olleesta videosta Burger King Religion, jonka mukaan nykyään uskonnostakin voi omaksua vain itselle mieluisat osat, "rakentaa" oma uskonto itse valituista osa-alueista ja luoda siten itselle sopivat säännöt. En katsonut itse videota, mutta siihen liittyvä selitys sai kyllä ajatukset liikkeelle.

Minulle usko tuo mielenrauhaa, vakauden tunnetta. En voi kiistää sitä, etteikö kaikkein helpointa ole aluksi omaksua sellaisia (islamin) uskon osa-alueita, jotka ovat helpoiten ymmärrettävissä ja toteutettavissa. Jostainhan sitä pitää aloittaa. Usko ei kuitenkaan voi jäädä siihen, vaan vähitellen myös "vaikeammat" osa-alueet tulisi omaksua. Minulle uskon vahvistamisessa on auttanut suuresti lukeminen. Sen kautta olen vähitellen ymmärtänyt, miksi mikäkin asia on islamissa tärkeä. Ymmärtäminen lisää motivaatiota tehdä asioita, jotka voivat tuntua hankalilta. Usko ei ole kuitenkaan vain ulkoista suorittamista, vaan aikomus on tärkein. Asioita voi tokin tehdä toisten vuoksi, mutta vain vilpittömin mielin tehtynä niillä on todellista merkitystä. Vilpillä huijaamme lopulta vain itseämme, sillä Jumala on Kaikkitietävä.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Jeesus, islamin profeetta

Olen lukenut viime viikkojen aikana yhtä matkalöydöistäni, kirjaa nimeltä Jesus - Prophet of Islam. Sen on kirjoittanut osittain Muhammad 'Ata' ar-Rahim ja hänen kuoltuaan kesken kirjoitustyön kirjan saattoi julkaisuasuunsa Ahmad Thomson.

Olin ennen islamiin palaamistani kristitty, kuten esittelytekstistänikin saattaa todeta. En ollut mitenkään mainittavan uskonnollinen, vaikka hengelliset asiat yleisesti ottaen ovat kiinnostaneet ja kiehtoneet minua lähes kaikki nuoruusvuoteni aina tähän päivään saakka. Niinpä en ollut kristinuskosta perillä käytännössä sen enempää kuin mitä siitä oli koulussa ja rippileirillä opetettu. Omaksuin peruskoulun ja kirkon välittämän kuvan kristinuskosta ja Jeesuksesta, vaikkein kaikkea ymmärtänytkään.

Nyt kun olen lukenut hieman enemmän esimerkiksi Jeesuksesta - rauha ja Jumalan siunaukset hänelle - olen saanut hänestä aivan uudenlaisen kuvan. Tuossa mainitsemassani kirjassa käy esimerkiksi ilmi
* etteivät kirkon opetukset aina vastaa Raamatun sanomaa
* että joitakin kirkon kannalta kyseenalaisia evankeliumeja on yritetty tuhota niiden sanoman leviämisen estämiseksi
* että Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit ovat kaikki sellaisten henkilöiden kirjoittamia, joilla ei ole ollut ensi käden kosketusta Jeesukseen
* että toisin uskovia kristittyjä on yritetty eri keinoin hiljentää kautta historian
* että kristittyjen joukossa on ollut jo kauan ihmisiä, joiden on ollut mahdotonta sulattaa ajatusta Jeesuksesta Jumalan poikana
* että Jeesusta ei ristiinnaulittu vaan hänen tilallaan oli Juudas
* että Jeesus ei noussut kuolleista
Kaikki nuo seikat yhdessä tuntuvat rapauttavan koko kristinuskon ydintä, sen perussanomaa kolminaisuusopista ja Jeesuksen jumalallisuudesta. Näin pääsiäisen aikaan katsoin uusin silmin televisiosta näytettyä pätkää Via Crucis-kulkueesta Helsingissä. Jesus - Prophet of Islam on toki muslimien kirjoittama, joten joku lukijoista voi vedota sen puolueellisuuteen. Olenkin päättänyt etsiä käsiini vielä Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoittaman Jeesus, Allahin profeetta-kirjan ja katsoa, miltä osin se vastaa tätä nyt lukemaani kirjaa.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Naisten työllisyys muslimimaiden haasteena

Löysin mielenkiintoisen artikkelin naisten työllistämisestä Saudi-Arabiassa - sama ilmiö lienee tuttu lähes kaikissa muslimimaissa. Naisten työllistyminen ja työllistäminen on niin monitahoinen kysymys, että ruodin sitä tarkemmin mahdollisesti myöhemmin. Tässä yhteydessä mainitsen vain, ettei islam itsessään kiellä naisten työntekoa, kunhan työnteko ei estä muiden perhevelvollisuuksien hoitoa. Länsimaissa musliminaisten työnteko lienee enemminkin sääntö kuin poikkeus: korkeammat elinkustannukset pakottavat käytännössä molemmat puolisot töihin ja joskus voi käydä niinkin, että vaimo saa työpaikan kun taas miehellä käy huonompi tuuri. Alla kuitenkin artikkeli muslimi- ja arabimaihin liittyen.


Women’s employment a big challenge for authorities
By LAURA BASHRAHEEL ARAB NEWS
Published: Apr 4, 2010 01:58 Updated: Apr 5, 2010 02:21

JEDDAH: In spite of promising policies and programs to encourage the full participation of women in the Saudi labor market, less than 15 percent of the Kingdom’s work force is made up of women, says a recent study.

According to the study, the Kingdom still has an enormous source of untapped potential in its labor force, which heavily relies on expatriates at the moment. It adds that legislative, social, educational and occupational constraints prevent women from fully participating in the Saudi labor market.

The study — titled “Women’s Employment in Saudi Arabia: A Major Challenge” — discusses women’s employment and education in the Kingdom, and provides solutions to obstacles. It also explains how overcoming these constraints is essential if the Kingdom is to create a dynamic market economy. It has been undertaken by Dr. Mona Al-Munajjed, a senior adviser with the Ideation Center, Booz & Company’s leading think tank in the Middle East.

“Women employment is one of the most important issues not only in Saudi Arabia but in all the Arab world. We decided in Booz & Company which is a leading global management consulting firm that this is a major subject that has to be tackled,” said Al-Munajjed.

The study suggests major sweeping reforms that have to be introduced into the educational system to prepare Saudi women for competitive jobs. While the Saudi government is making major efforts to improve the status of women in terms of employment, a number of social, legislative, educational and occupational factors continue to hinder the full participation of Saudi women in the labor market, thereby preventing the Kingdom from reaching its full economic potential.

“Since women’s role within Saudi society has traditionally been that of wife and mother, the move toward greater female participation in the labor force has been met with skepticism, debate and even hostility,” said Al-Munajjed.

According to the study, since 1992, women’s participation rate in the Saudi national labor force has nearly tripled, from 5.4 percent to 14.4 percent. However, this represents one of the lowest levels of women participation in the labor force in the region: The UAE’s national female participation rate is 59 percent, Kuwait’s is 42.49 percent, Qatar’s is 36.4 percent, Bahrain’s is 34.3 percent and Malaysia’s is 46.1 percent. In addition, the 26.9 percent unemployment rate for Saudi women in the labor force in 2008 was nearly four times higher than that for Saudi men.

“In 2007, 93 percent of all women university graduates specialized in education and humanities, while a shortage of jobs in those fields has resulted in Saudis seeking work abroad. More than 300 Saudi women graduates have already accepted teaching jobs in Kuwait, Qatar and Bahrain,” said Al-Munajjed.

Uneducated women are even more challenged, especially in rural areas. In 2007, UNESCO estimated that 20.6 percent of Saudi women over the age of 15 were illiterate. With only three percent of women illiterates finding an active role in the labor market, over one million Saudi women find themselves unable to enter the labor market due to lack of education or appropriate skills.

The public sector is the largest employer of Saudi women, and women currently make up around 30 percent of government employees. Around 95 percent of working Saudi women are in the public sector: 85 percent in education — in both teaching and administrative positions, six percent in public health, and four percent in administration. “The results will be sent to all ministries in the Kingdom, all Booz & Company researches goes to governmental institutions,” Al-Munajjed added.

The number of Saudi women working in the banking sector has increased dramatically by 280 percent, from 972 in 2,000 to 3,700 in 2008. The majority of Saudi women working in the private sector are concentrated in urban areas, including 39 percent in Riyadh province, 25 percent in the region of Makkah, 24 percent in the Eastern Province, five percent in Madinah province, and only two percent in Qassim and Asir provinces. “Saudi Arabia has taken many positive steps aimed at promoting women’s advancement within the labor market,” Al-Munajjed noted.

A 2004 regulation established women’s sections within the government and employment and training initiatives. In 2006, the labor code was revised to include measures relating to maternity and medical care leave, nurseries, vacations and pension provision. The difficulties for women in the labor market were summed up in the study to several points including the lack of good quality education for women. The public sector educational system does not provide girls with the skills they need to compete in the labor market.

The study concluded that there is a lack of opportunities for women in decision-making and management positions, and that less than one percent of decision-making posts are held by Saudi women. Trade unions are not permitted in Saudi Arabia, so women do not have a mechanism to fight for or protect their rights. The problem is compounded by the lack of a specialized women’s unit at the Ministry of Labor and the dearth of women appointed to positions within the Saudi legal system.

“To this end, the Saudi government needs to ratify, enforce and implement legislation that promotes equal participation in the labor market, implement policies that create employment opportunities for women, and establish institutional mechanisms that promote women’s well being and success in the work force,” Al-Munajjed commented.

Lähde: http://arabnews.com/saudiarabia/article38842.ece

Kirja-arvio: Paluu viidakkoon

Paluu viidakkoon on Sabinen tarina hänen paluustaan lapsuutensa viidakkoon viidentoista vuoden poissaolon jälkeen. Sabine kasvoi ja vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Länsi-Papuan viidakossa fayu-heimon parissa yhdessä vanhempiensa kanssa, kunnes muutti 17-vuotiaana opiskelemaan Sveitsiin. Nykyisin hän asuu lapsineen Saksassa. Lapsuutensa tarinan Sabine on kertonut kirjassa Viidakkolapsi ja Paluu viidakkoon on jatkoa tälle tarinalle.

Sabinen matkan tarkoituksena on saada tietyllä tavalla välit selviksi menneisyyden kanssa, jotta hän voisi jatkaa elämäänsä Saksassa. Matka osoittautuu kuitenkin erilaiseksi kuin hän on ajatellut: lapsuuden muistot palaavat mieleen ja hän tuntuu ottavan vanhan paikkansa yhteisössä kuin puuttuva palapelin pala. Paluu Saksaan tuntuu päivä päivältä entistä vaikeammalta eikä sitä helpota yhtään tieto siitä, että hänen pienilukuinen, rakas fayu-heimonsa on vaarassa hävitä kokonaan hallituksen väkivaltaisten iskujen seurauksena. Sabine päättää julkaista silminnäkijöiden kertomukset oman henkensä uhalla.

Paluu viidakkoon on kertomus kulttuurien yhteentörmäyksestä, oman identiteetin pohtimisesta ja oman paikan etsimisestä. Sabine näkee kotiheimonsa ikivanhan elämäntavan saaneen uusia vaikutteita, mutta näkee toisaalta myös kotimaansa Saksan uudessa valossa. Kirja ylitti odotukseni: se on huolella kirjoitettu ja peilaa taitavasti kahden kulttuurin välissä elävän henkilön minäkuvaa.

Tekniset tiedot:
Kuegler, Sabine: Paluu viidakkoon
Suomentaja: Ilona Nykyri
ISBN: 951-556-129-9
Otava 2007
Sidottu, 302 s.
Kirjastoluokka: 99.1

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Kirja-arvio: Valkoisen Kaupungin viisas mulla. Kertomuksia mulla Nasraddinista

Valkoisen Kaupungin viisas mulla on pieni kirjanen, johon Jaakko Hämeen-Anttila on valikoinut ja kerännyt erityisesti Lähi-idän alueella kerrottuja kansantarinoita mulla Nasraddinista. Nasraddinin, joka tunnetaan myös nimellä Dzuha ja Turkissa nimellä Ghodza (internetissä myös Nasrud(d)in), kerrotaan olevan viisas narri, kylähullu ja maataviljelevä oppinut, joka saa kuulijat pohtimaan omaa viisauttaan. Kirjasta on ilmestynyt sittemmin laajennettu laitos, joka on nimeltään Viisas narri - kertomuksia mulla Nasraddinista. Olen aikaisemmin käsitellyt mulla Nasraddinia Aini Linjakummun Islamin globaalit verkostot-kirjan arvostelun yhteydessä, jossa Linjakumpu oli ottanut islamilaisen huumorin yhdeksi esimerkkitapauksekseen.

Kirjan kertomukset ovat vaihtelevan mittaisia, aina lyhyistä muutaman rivin vitsityyppisistä jutuista parin sivun mittaisiin tarinoihin. Kertomukset kertovat Nasraddinille tapahtuneista sattumuksista. Laitoin merkille, että varkauspaukset sekä mullan viittaan ja avioliittoon liittyvät kertomukset ovat aiheiltaan varmaankin yleisimpiä. Kirja on nopealukuinen ja kertomusten lyhyen muodon vuoksi lyhyessäkin ajassa ehtii lukemaan useamman kertomuksen. Kirjoitan tähän lopuksi vielä yhden esimerkkitarinan.

Kuumana kesäpäivänä Dzuha ratsasti kohti erästä toista kaupunkia, ja matkan pituus pakotti hänet etsimään välillä suojaa pähkinäpuun varjosta. Dzuha sitoi aasinsa kiinni, kuivasi hikensä ja asettui lepäämään. Lähistöllä kasvoi myös kurpitsaköynnös, ja aikansa kuluksi Dzuha katseli sen hedelmiä ja mietiskeli: " Miksikähän pähkinäpuu, joka on niin suuri ja mahtava, kantaa niin pieniä hedelmiä, kun taas alhainen köynnös tuottaa moisia hienoja hedelmiä? Eikö sen pitäisi olla toisin päin?" Juuri samassa lintu sattui kopauttamaan nokallaan yhtä oähkinää niin, että pähkinä putosi alas ja osui suoraan Dzuhan päähän.

Dzuha tempaisi myssyn päästään ja lausui: "Minä kadun, Jumalani, minä kadun. En enää toista kertaa puutu Sinun luomistyöhösi. Kaikki, mitä Sinä teet, on viisasta; jos asia olisi ollut niin kuin minä ajattelin, olisin saanut kurpitsan päähäni."
Tekniset tiedot:
Hämeen-Anttila, Jaakko (toim.): Valkoisen Kaupungin viisas mulla. Kertomuksia mulla Nasraddinista
ISBN: 952-9842-10-4
Basam Books 1999
Nidottu, 112 s.
Kirjastoluokka: 84.2

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Kirja-arvio: Käsilaukun syvin olemus. Opas (melkein) kaikkeen muodikkaaseen

Käsilaukun syvin olemus osui silmiini kirjaston hyllyltä ja heräteostoksen tapaan se oli varsinainen herätelainaus. En voi sanoa olevani muodista kovinkaan kiinnostunut tai innostunut, mutta esimerkiksi muotiblogien ja -lehtien takana täytyy olla jotakin, joka kerää niille jatkuvasti runsaasti naislukijoita. Mietin, että tämä kirja voisi antaa ilmiölle joitakin selityksiä.

Kirja tarttuu huumorin keinoin moniin muotimaailman ilmiöihin, kuten eri tuotemerkkeihin, malleihin, vaatekappaleisiin ja niiden suunnittelijoihin, ryppyvoiteisiin, juhliin, muotinäytöksiin ja julkkiksiin. Jokainen aihe on saanut kirjassa oman lukunsa, jotka on järjestetty aakkosjärjestykseen kuin tietosanakirjassa ikään. Ainakin minun kokemattomiin silmiini kirjan sisältö näyttää hyvin kattavalta ja kirjoitustyyliltään varsin suorasukaiselta.

Muoti on oiva renki, mutta on surullista, jos se pääsee naisen elämässä isännän asemaan. Kirjassa on esimerkkejä naisista, joiden elämän ainoita tarkoituksia näyttää olevan hyvältä näyttäminen muiden edessä, minkä he uskovat onnistuvat kalliiden designluomusten avulla - toisinaan paremmin ja toisinaan taas huonommin tavoitteessaan onnistuen. Epäilen, ettei tätä kirjaa ole oikein tarkoitettu minun kaltaisilleni ihmisille, sillä se jätti niin ähkyn ja pinnallisen olon, että nyt kaipaan kovasti jotain syvällisempää luettavaa.

Tekniset tiedot:
Freeman, Hadley: Käsilaukun syvin olemus. Opas (melkein) kaikkeen muodikkaaseen
Suomentaja: Sampsa Peltonen
ISBN: 978-951-796-567-5
Otava 2009
Sidottu, 281 s.
Kirjastoluokka: 90.21
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...