maanantai 31. toukokuuta 2010

Suotuisten luonteenpiirteiden kehittäminen

Islam tuli opettamaan ihmisille hyväluontoisuutta. Islam vastustaa kaikkia huonoja luonteenpiirteitä, ja näistä pahin on kiivaus, helposti suuttuminen. Se, joka ei pysty hillitsemään suuttumustaan, ei pysty säilyttämään uskoaan, hyviä tekojaan eikä tapojaan. Suuttumus tuhoaa ja karkoittaa kaikki hyvät asiat. Siksi Profeetta (saws) käski kansaansa välttämään suuttumusta sanoen: ”Vahvin taistelija on se, joka pystyy voittamaan suuttumuksensa!”

Suuttuminen osoittaa mitä huonointa luonnetta. Ärtymys kasvaa ja on valtameren kokoinen kasvualusta kaikille huonoille luonteenpiirteille. Jos pystyt kuivattamaan tuon meren, pahuus ei enää pysty lisääntymään siinä, vaan kuolee. Meidän on lupa olla vihaisia vain omalle nafsillemme, joka yrittää johdattaa meitä pois Herramme luota. On ajateltava: 'Jos olen itse kunnossa, kaikki asiat ovat kunnossa ympärilläni. Jos minussa on jotain vialla, muutkaan ihmiset eivät kohtele minua kunnolla.' Olemme siis vihaisia vain itsellemme ja taistelussa vain omaa egoamme vastaan.

Suuttumusta on kahta laatua. Ensimmäinen on tavallisten ihmisten suuttumusta oman egonsa puolesta, ei Kaikkivaltiaan Allahin tähden. Saatat ihmetellä: 'Eikö ihminen saa suuttua, jos näkee tai kokee vääryyttä?' Kyllä, mutta ensisijaista on aina katsoa omia vikojaan ja egonsa pahuutta, suuttua sille ja rangaista sitä pahan ajattelemisesta ja puhumisesta, kielletyn katsomisesta jne. Suuttuessasi toisille uudista wudusi ja lausu uskontunnustus kolme kertaa sekä 'astaghfirullah' 70 kertaa. Toisenlainen suuttuminen on Allahin tähden, ja se kuuluu niille, jotka ovat jo voittaneet egonsa. Kuitenkin tämänkaltaisen suuttumuksen sijasta olisi parempi paastota kielletyn katsomisesta ja pahoista sanoista ja tehdä se vilpittömin mielin.

Huonosti käyttäytyvät lapset suututtavat vanhempansa helposti. Lapsille on siksi opetettava hyviä tapoja, ja heidät on opetettava myös kuuntelemaan aikuista, kun tämä puhuu. Heille on näyteltävä ankaraa ja puhuttava ankaralla äänellä sisäisesti kuitenkaan suuttumatta.

Valittaako sellainen ihminen, jonka luonne on hyvä? Hyväluonteinen ihminen on kuin terve keho; jos sitä tutkitaan ja kosketellaan, se ei älähdä, mutta jos ihossa on haavaumia, ihminen sanoo 'auts'. Hyväluonteiset ovat terveitä hengellisessä elämässään, mutta huonon luonteen omaavat ovat kuin sairaita tai haavoittuneita; mihinkään ei voi koskea, sillä kaikki aiheuttaa kipua ja valituksia. Siksi ihmisen valittamisen määrää voidaan käyttää hänen luonteensa mittana. Hyväluonteista ihmistä leimaa kärsivällisyys, joka taas on uskon todellistumista. Valittava ihminen sen sijaan on menettänyt kärsivällisyytensä ja uskonsa ja niiden myötä luonteensa hyvyyden.

Profeetta (saws) sanoi: 'Tulin nostamaan teidät alhaisimpien luonteenpiirteiden tasolta kaikkein korkeimmalle hyväluonteisuuden tasolle, missä voitte olla täydellisen onnellisia!' Mikään asia ei tapahdu Allahin sitä tietämättä ja tahtomatta. Sinun on siis sanottava itsellesi: 'Miksi valittaisin, kun Kaikkivaltias on säätänyt tämän?' Tämä on oikea tapa, jota meidän on harjoiteltava jatkuvasti, jotta tyytyisimme Herramme tahtoon kaikissa asioissa. Lopulta yhdyt kaikessa Herrasi tahtoon, ja tämä tarkoittaa todellista onnea sinulle!

Pitääkö meidän tyytyä myös epäoikeudenmukaisuuteen ja vääryyksiin, joita näemme? Sinun on pyrittävä korjaamaan vääryydet ja oikaisemaan virheet niin hyvin kuin vain suinkin on mahdollista, mutta asiat, joihin emme pysty vaikuttamaan, kuten sairaus tai köyhyys meidän on kohdattava valittamatta. Meidän on hyväksyttävä kaikki, mitä Kaikkivaltias Allah antaa tapahtua meille ja muille ihmisille.

Sharia-laki valtuuttaa meidät estämään itsemme ja omaisuutemme ja muiden ihmisten vahingoittamisen. Jos joku esimerkiksi poimii hedelmiä puistasi, ei ole valittamista kieltää häntä, tai jopa aloittaa oikeustoimet lainrikkojaa vastaan. Islamin laki ei salli vahingon tekemistä toiselle, vaan antaa sinulle oikeuden hakea lain suojaa. Ja jos jonkun perheenjäsenesi käytös ei miellytä sinua, sinun on neuvottava häntä hienotunteisesti ja kärsivällisyydellä. Jokaisen ihmisen otsakiharakin on Kaikkivaltiaan Allahin kädessä, etkä voi muuttaa ihmisiä ennen kuin Allah muuttaa heidät. Kenties Allahin tahto on aiheuttaa muutos jossain palvelijassaan, ja Hän lähettää tämän luoksesi; kenties kärsivällisyytesi kantaa hyvää hedelmää jossain ihmisessä.


Hyvän luonteen rakentaminen poistamalla syntejä, kuten pahanpuhuminen, kateus, ylimielisyys, ja saavuttamalla hyviä ominaisuuksia, kuten kärsivällisyys ja kiitollisuus, usein vie aikaa. Jollakin henkilöllä on esimerkiksi paha tapa katsoa kiellettyä. Päästäkseen eroon tästä pahasta tavasta henkilön täytyy ensin tehdä vakaa aikomus poistaa se; hänen täytyy urhoollisesti ponnistella pysytelläkseen synnistä poissa; hänen täytyy pyytää Allahin Ta'ala apua ja tukea. Henkilön ei pitäisi tulla kärsimättömäksi ja lopettaa ponnistelua. Hänen täytyy aina vain tehdä aitoa katumusta (tauba), jos synti tulee tehtyä. Välinpitämättömyys tauban teossa tai sen viivytteleminen on riskialtista – koskaan ei voi tietää milloin kuolemme.

Kaikista tehokkain keino saada kaikki asiat toimimaan helposti ja positiivisesti on hurskaiden seura. Ihmisluonteeseen vaikuttaa vahvasti hänen seuralaisensa. Siksipä hyvä seura onkin todella tärkeää. Muista, että shaytaan hiipii vähäpätöisiltä tuntuvien asioiden kautta; päivä päivältä nafs tulee ärhäkämmäksi ja alkaa tehdä suuria syntejä normaalisti. Muslimin täytyy olla hyvin varuillaan ”sydämen saastumisesta”, sillä se on Allahin rakkauden asuinpaikka. Hadithissa sanotaan, että sydän on kuin peili ja se tummuu likatahroilla, kun syntejä tehdään.

Moni meistä on todella huolehtivaisia rukouksista ja muista suorista palvonnanteoista, mutta kuinka moni on hyvin välinpitämätön siitä, kuinka kohtelemme ihmisiä, kuinka käyttäydymme, kuinka hoidamme kauppatoimet jne.? Meidän tulisi jatkuvasti tehdä muraqabaa (mietiskelyä) ja muhasabaa (itsensä tilillä pitoa) tekemisistämme ja käyttäytymisestämme muiden ihmisten kanssa. Mieti, annatko muille ihmisille heidän oikeutensa. Onko jotain velvoitteita joita laiminlyöt ja jos kuolet juuri nyt, miten sinun käy? Pohdi, käyttäydytkö hyvin vanhempiesi ja puolisosi kanssa sekä annatko lapsille ja palvelijoille heille kuuluvat oikeudet.

Lue sellaisia kirjoja luonteen kasvattamisesta, jotka kannustavat ja tarjoavat ohjeita, kuinka rakentaa islamilaista elämää. Monet tällaisista kirjoista on saatavissa internetistä ilmaiseksi.
Asiaa auttaa myös, jos voit käydä säännöllisesti uskonnollisessa kokoontumisessa aikomuksenasi muuttaa itseäsi.


Yllä oleva teksti on lyhennetty ja muokattu hieman sanamuodoltaan seuraavista lähteistä: http://www.sunnapolku.com/index.php?option=com_content&view=article&id=280:itsensae-muuttaminen-joitain-kieltoja-ja-kehoituksia&catid=69:oppineet-ja-viisaudet&Itemid=82
http://www.sunnapolku.com/index.php?option=com_content&view=article&id=312:hyvaeae-luonnetta-on-olla-suuttumatta-ja-luopua-valittamisesta&catid=74:armon-valtameri&Itemid=133

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Kirja-arvio: Nobelin testamentti

Tukholman kaupungintalolla vietetään vuotuista Nobel-juhlaa, kun Sinisessä salissa tapahtuu ampumavälikohtaus. Toimittaja Annika Bengtzon Kvällspressen-lehdestä on mukana juhlissa muiden silmäätekevien kanssa ja näkee, kuinka kuuluisa lääketieteen tutkija katsoo häntä silmiin kaatuessaan kuolleena lattialle. Myös israelilaista lääketieteen nobelistia ammutaan. Silminnäkijähavainnon ja sitä seuraavan vaitiolovelvollisuuden vuoksi Bengtzon joutuu sivuun rikostoimittajan työstään jutun poliisitutkimuksen ajaksi, mutta hän jatkaa murhatutkimuksen tekoa kotoa käsin.

Vähitellen selviää, että murhista epäillään palkkamurhaajaa nimeltä Kissanpentu. Kyseessä on amerikkalaissyntyinen nainen, joka jättää paljastavia jälkiä paetessaan murhapaikalta ja siirtyessään uuden uhrin luo. Tukholman Karoliinisessa instituutissa tapahtuu vielä kaksi murhaa lisää ja Bengtzon onnistuu pääsemään konktaktiensa avulla lähemmäs murhien ratkaisua. Samalla hän huomaa henkilökohtaisen elämänsä olevan melkoisessa sotkussa: muutto uuteen taloon tuo mukanaan sekä hyödyllisiä että kummallisia naapureita ja todistajanroolin vuoksi hänen työnsä lehdessä on vaakalaudalla. Avioliitto on koetuksella ja lopulta koko perhe joutuu hengenvaaraan.

Pidän Annika Bengtzon-kirjoista juuri Annika Bengtzonin vuoksi. Hänellä on aina monta rautaa tulessa, mutta myös toimittajantyössä tarvittavaa nopeaa päättelykykyä ja kykyä pitää puolensa. Nobelin testamentti ei tuota tässä suhteessa pettymystä. Toisaalta kirjan hieman yllätyksetön elementti oli islamilaisen ryhmän epäily murhista, ja kirjassa kulkeekin yhtenä lankana terroristiepäillyn karkotus Ruotsista. Lopulta kirjan loppuratkaisu löytyy varsin yllättävästä suunnasta ja kirjan viimeiset sivut ovat hyvin intensiivistä luettavaa.

Tekniset tiedot:
Marklund, Liza: Nobelin testamentti
Suomentaja: Outi Knuuttila
ISBN: 978-951-121-229-4
Otava 2006
Sidottu, 464 s.
Kirjastoluokka: 84.2

torstai 27. toukokuuta 2010

Kirja-arvio: Paholainen ja neiti Prym

Paholainen saapuu pikkuruiseen Viscosin kaupunkiin keski-ikäisen matkamiehen muodossa. Ulkomaalaisella miehellä on repussaan yksitoista kultaharkkoa, jotka hän hautaa läheiselle vuorelle kaupungin laidalle ja asettuu taloksi paikalliseen majataloon. Matkamies tapaa majatalon baarin tarjoilijan, neiti Prymin, jolle hän uskoutuu kultaharkoista. Neiti Prymillä on viikko aikaa päättää, kertooko hän harkoista muille kaupunkilaisille. Harkoista riittäisi tarpeeksi kaikille kaupunkilaisille ja seuraavallekin sukupolvelle hyvän elintason ylläpitämiseksi, mutta niiden saamisen ehto on kova: jonkun kaupunkilaisista tulisi saada surmansa. Muussa tapauksessa matkamies lähtisi viikon kuluttua jatkamaan matkaansa harkot mukanaan.

Kertoako vai eikö, siinä pulmaa neiti Prymille. Lopulta matkamies tekee päätöksen hänen puolestaan ja koko kaupunki on ennenkuulumattoman tilanteen edessä. Viscosissa on vain 281 asukasta, jotka kaikki tuntevat toistensa asiat melkein paremmin kuin omansa. Kaupungissa ei ollut ollenkaan lapsia ja se oli päässyt jo rapistumaan ja kuihtumaan. Asukkaat olivat työteliäitä ja tottuneet elämään rehellistä ja vaatimatonta elämää. Harkot toisivat kaupungille sen kehittämiseen ja vetovoiman parantamiseen kipeästi tarvittavan piristysruiskeen, mutta toisaalta: seuraako pahasta koskaan mitään hyvää? Voiko yhden ihmisen uhrata yhteisön kokonaishyödyn nimissä? Millä perusteella uhri valittaisiin? Kuka suorittaisi tappamisen ja ottaisi sen seuraukset kannettavakseen loppuiäkseen? Kuinka tehty päätös vaikuttaisi kaupunkiin ja sen asukkaiden keskinäisiin suhteisiin?

Paholainen ja neiti Prym on hyvän ja pahan suhdetta pohtiva teos, jossa ihmisten rehellisyys ja oikeudentaju joutuvat koetukselle. Tekeekö tilaisuus kenestä tahansa ihmisestä pahan eli onko ihmisen perusluonne pahaan taipuvainen, tuntuu olevan kirjaa kannattelevia kysymyksiä. Lopullisia vastauksia teos ei anna, koska sellaisia ei kaiketi ole olemassakaan. Teos on taattua Coelhoa, joten jos hänen pohdiskelevasta ja filosofisesta tyylistään pitää, pitää myös tästä kirjasta.

Tekniset tiedot:
Coelho, Paulo: Paholainen ja neiti Prym
Suomentaja: Sanna Pernu
ISBN: 951-9-107-03-7
Bazar Kustannus 2007
Sidottu, 200 s.
Kirjastoluokka: 84.2

tiistai 25. toukokuuta 2010

Enkeleiden merkitys islamissa

Islamiin kuuluu usko siihen, että enkeleitä on olemassa ja että he ovat Jumalan (kunnia ja ylistys Hänelle) palvelijoita, jotka Jumala on luonut samaan tapaan kuin henkiolennot (jinnit) ja ihmisetkin. Enkelit voivat myös kuolla, joskin Jumala on antanut heille pitkän elämän. Joillakin enkeleistä on erityistehtäviä: osa voi toimia viestinviejinä Jumalan ja ihmiskunnan välillä, osa kannattelee Jumalan valtaistuinta, osa huolehtii Paratiisista ja osa Helvetistä. Lukuisat enkelit pitävät kirjaa ihmisten hyvistä ja huonoista teoista ja enkelit saavat tarvittaessa myös pilvet liikkumaan.

Enkelien fyysisistä ominaisuuksista on kerrottu seuraavaa: Enkelit on luotu kunnian valosta ja he ovat erityisen kauniita. He voivat liikkua nopeammin kuin valon nopeudella ja he voivat muuttaa tarvittaessa ulkomuotoaan toisenlaiseksi, esimerkiksi ihmismäiseksi. Heillä on aina vähintään kaksi siipeä, mutta joillakin enkeleillä voi olla kolme, neljä tai useampiakin siipiä. Esimerkiksi enkeli Gabrielilla kerrotaan olleen kuusisataa siipeä ja hänen laskeutuessaan asuinpaikaltaan taivaasta maan päälle hän oli niin suurikokoinen, että ylettyi maasta taivaaseen asti. Hänen olkapäältään korvanlehden reunaan oli välimatka, jonka kulkemiseen lintu tarvitsee 70 vuotta.

Jumala on luonut enkelit sellaisiksi, ettei ihminen voi kuulla heidän ääntään tai nähdä heidän olemustaan. Heidän ja ihmisten ominaisuudet eivät ole ylipäätään keskenään verrannollisia. Enkeleitä ei esimerkiksi voi jaotella sukupuolen mukaan eikä heidän tarvitse syödä eikä juoda. He eivät koskaan väsy tai tule pitkästyneiksi. Enkeleiden asuinpaikka on taivas, josta he laskeutuvat maan päälle täyttämään Jumalan heille antamia tehtäviä. Tiettävästi enkeli Gabriel ilmestyi kahdesti profeetta Muhammadille (rauha ja Jumalan siunaukset hänelle), jolloin Muhammadille selvisi yllämainitut ulkonäön piirteet. Enkeli Gabrielin välityksellä Jumala ilmoitti Muhammadille Koraanin sanoman.

Enkelit poikkeavat ihmisistä myös siten, että he tietävät vain sen, mikä heille on opetettu. Heillä ei ole erillistä päättelykykyä, vaan he ovat täysin tottelevaisia Jumalaa ja hänen käskyjään kohtaan. He toimivat kurinalaisesti ja järjestyneesti annettujen ohjeiden mukaisesti. Sanotaankin, että tässä elämässä enkelit ovat lähempänä Jumalaa kuin ihmiset, mutta lopulta ihmiset voivat asettua ylemmälle tasolle, sillä heitä ei ole "ohjelmoitu" käyttäytymään automaattisesti Jumalan tahdon mukaisesti. Ihmisellä on oma tahto ja joukko inhimillisiä ominaisuuksia, jotka enkeleiltä puuttuvat.

Enkelit seuraavat ihmistä koko hänen elämänsä ajan. Kun raskaus on edennyt neljänkymmenenkahden päivän ajan, Jumala lähettää enkelin antamaan sikiölle sen muodon, kuulon, näön, ihon ja luut. Enkelit kysyvät Jumalalta, kumpaa sukupuolta sikiö edustaa ja antavat sikiön kehittyä sen mukaisesti. Lisäksi enkelit valvovat jokaisen ihmisen valve- ja nukkuma-aikaa ja suojelevat heitä pahalta. Toisaalta ihmisen jatkuvana seurana on myös henkiolento, jinn, joka rohkaisee ihmistä tekemään pahaa. Enkelien ja jinnien välillä onkin jatkuva kilpailu. Enkelit kirjoittavat muistiin ihmisen kaikki hyvät ja pahat teot jättämättä sanaakaan pois. Mikäli ihminen pahan teon tehtyään kuitenkin katuu tekoaan kuuden tunnin sisällä teosta, pahaa tekoa ei kirjoiteta muistiin. Ylipäätään enkelit rohkaisevat ja tukevat ihmisiä hyviin tekoihin sekä auttavat oikeamielisiä sodassa ja muina vaikeina aikoina.

Ihmisen kuoleman hetkellä enkelit tulevat ottamaan hänen sielunsa pois ruumiista, epäuskoisten ja syntisten kohdalla vieläpä erityisen karskilla ja säälimättömällä tavalla. Enkelit nimeltä Munkar ja Nakeer tulevat kysymään kuolleelta kysymyksiä hänen hautaansa ja ajavat uskovat Paratiisiin ja epäuskoiset Helvettiin. Enkelit osallistuvat uskovien ja oikeamielisten vainajien hautajaisiinkin.

Yllä olevat kohdat perustuvat kirjaan The World of the Noble Angels, jonka on kirjoittanut Dr. Umar S. al-Ashqar. Kirjan tiedot on koottu Koraanista ja hadith-kokoelmista.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Kirja-arvio: Terveisiä pahan akselilta. Arkea ja politiikkaa maailman suljetuimmissa valtioissa

Terveisiä pahan akselilta on jälleen eräs ulkomaantoimittajan kirjoittama muistelmateos matkoista maailmanpolitiikan polttopisteisiin. Muista vastaavista kirjoista se erottuu lyhyemmillä maakohtaisilla osioilla, joita vastaavasti on sitten useammasta eri maasta. Kirja valottaa virallisen hallituksen ja valtion kanssa vastakkain ajattelevien ihmisten tuntoja ja elämäntapaa Yhdysvaltain määrittelemissä pahan akseliin kuuluvissa valtioissa Pohjois-Koreassa, Iranissa, Irakissa, Syyriassa, Libyassa ja Kuubassa.

Caroline Salzinger on nuori ruotsalainen, uraansa aloitteleva ulkomaantoimittaja. Eri maissa matkatessaan ja sopivia jutunaiheita etsiessään iästä ja sukupuolesta on hänelle sekä hyötyä että haittaa. Hänelle tarjoutuu tilaisuus päästä kosteisiin juhliin alkoholin kieltäneessä Libyassa, tutustua ydinvoimalan toimintaan Iranissa, kiertää loputtomilla Johtajan kunniaksi pystytetyillä monumenteilla Pohjois-Koreassa ja tulla parannetuksi kuumeesta oopiumilla. Kuubassa hän majoittuu makuuhuoneita vuokraavan pariskunnan huoneeseen ja Syyriassa hän hyödyntää maan hallituksen kanssa läheisissä väleissä olevan miehen apua tutustuessaan sopiviin haastateltaviin.

Kirja antaa kovin toisenlaisen kuvan niin sanotuista pahan akselin roistovaltioista kuin mitä viralliset lähteet antavat ymmärtää. Kansan syvät rivit tuntuvat olevan kyllästyneen alistuneita valtioiden viralliseen, propagandan täyttämään sanomaan, vaikka vastarannan kiiskiäkin löytyy. Ainoastaan Pohjois-Koreassa muusta maailmasta tietämättömät kansalaiset ovat jotakuinkin uskollisia maalleen ja sen johtajille. Terveisiä pahan akselilta on hyvin samantyyppinen kuin useat muut lukemani ulkomaantoimittajien tai sotakirjeenvaihtajien kirjoittamat kirjat, mutta yhtä kaikki mielenkiintoista luettavaa.

Tekniset tiedot:
Salzinger, Caroline: Terveisiä pahan akselilta. Arkea ja politiikkaa maailman suljetuimmissa valtioissa
Suomentaja: Ulla Lempinen
ISBN: 978-951-796-521-7
Atena Kustannus 2008
Sidottu, 270 s.
Kirjastoluokka: 32.18

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Rukoilusta

Uskallan väittää, etten ole ainoa muslimi, jolle rukoiluun liittyvät asiat ovat tuottaneet tai tuottavat edelleen jonkin verran päänvaivaa. Palasin islamiin lähes yhdeksän kuukautta sitten, mutta häpeäkseni ja suureksi synnikseni minun on myönnettävä, etten hallitse vieläkään kunnolla islamin oikeaoppista rukoilua. Tunnen siksi huonommuutta moniin muihin muslimeihin nähden.

Valitettavasti minun täytyy myös mainita, että vaikka olenkin tutustunut internetin kautta hyvin hartailta ja hurskailta vaikuttaviin muslimeihin (ja uskon heidän vilpittömästi sellaisia myös olevan), olen myös tavannut melkein yhtä paljon uskonsa harjoittamisen suhteen välinpitämättömiä muslimeja. Tämän viimeksi mainitun joukon mukaan esimerkiksi rukoilu ei ole välttämätöntä eivätkä he näin ollen myöskään rukoile kuin erityistapauksissa.

Ketään ei voi pakottaa uskomaan. Voin hyvin kuvitella, että varsinkin länsimaihin muuttaneilla syntymämuslimeilla voi olla uuteen asuinmaahansa asettumisen yhteydessä tai sen jälkeen jonkinlainen uskonkriisi. Kun suurin osa kanssa-asukkaista on elämänarvoiltaan ja -tavoiltaan itsestä poikkeavia, joutuu omaakin maailmankatsomusta puntaroimaan uudelleen. Voi myös käydä niin, että seura tekee kaltaisekseen. Silloin on helppo keksiä tekosyitä sille, miksi ei tee mieli rukoilla tai paastota, vaikka entisessä kotimaassaan olisi niin tehnytkin. (Toinen ääripää ovat sitten ihmiset, joiden usko vahvistuu huomattavasti vahvemmaksi kuin mitä se oli aikaisemmin, kuin suojakilpenä länsimaisia arvoja vastaan. Tätä ilmiötä en käsittele tarkemmin tässä yhteydessä.)

Toisaalta kokeakseen uskonkriisin ei tarvitse muuttaa pois synnyinmaastaan. Jos on koko ikänsä ollut muslimi ja kasvatettu islamin oppien mukaisesti, on varmaankin normaalia asettaa nämä opit kyseenalaisiksi kasvuvuosien aikana, varsinkin jos on saanut hyvin uskonnollisen kasvatuksen. Se on tapa ottaa etäisyyttä vanhempiin ja muihin kasvattajiin sekä auttaa muodostamaan oman tavan elää uskonsa ja arvojensa mukaista elämää.

Asia, minkä olen kuitenkin ymmärtänyt varsinkin nyt lähiaikoina on se, että rukoilu on yksi niistä viidestä peruspilarista, jotka tekevät muslimista muslimin, Jumalalle alistuneen. Rukoilun avulla on mahdollista vahvistaa uskoa; se on tapa kiittää, osoittaa kunnioitusta Jumalaa kohtaan ja saada turvaa elämään. Siksi olen päättänyt ottaa askeleen eteenpäin ja oppia rukoilemaan paremmin. Ja koska olen ainakin itse kärsinyt sellaisesta ongelmasta, etten ole löytänyt kunnollista, selkeää ja yksiselitteistä rukousopasta, olen päättänyt kirjoittaa tähän blogiin yksinkertaiset rukousohjeet erään teoksen pohjalta, jossa on käsitelty sunnan mukaisia toimintatapoja. Ehkäpä niistä on apua kaltaisilleni henkilöille, jotka ovat painineet saman ongelman kanssa. Jumala antakoon minulle anteeksi, jos ymmärtämättömyyttäni kirjoitan jonkin kohdan ohjeista virheellisesti.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Kirja-arvio: Sinut

Umayya Abu-Hanna muutti Suomeen vuonna 1981 ja on asunut täällä käytännössä koko aikuisuutensa ajan. Hän on koulutukseltaan toimittaja ja tullut tutuksi myös esimerkiksi Vihreiden riveistä Helsingin kaupunginvaltuutettuna ja eduskuntaehdokkaana.

Kirjassaan Sinut Abu-Hanna pohtii identiteetin rakentumista ja rakentamista, suomalaisuutta, toiseutta, kolmatta tilaa ja ylipäätään kohtaamiaan tilanteita asuessaan Suomessa ja vieraillessaan kotikaupungissaan Haifassa. Hän kuvaa olevansa arabi mutta ei muslimi; kristitty mutta oikeastaan ateisti; israelilainen mutta palestiinalainen. Hän koki toiseuden tunteen jo kotimaassaan ja Suomeen muutto vain vahvisti tunnetta. Vuosikausien jälkeenkin hän kertoo tapauksista, joissa hänet on yritetty laittaa takaisin omalle paikalleen, johonkin turvalliseen nurkkaan, josta hänelle ei olisi muille suomalaisille harmia. Käytännössä hän on suomalainen, mutta jo pelkästään hänen ulkonäkönsä estää häntä saamasta samanlaista kohtelua kuin syntyperäinen suomalainen. Kirja avaa silmiä huomaamaan suomalaisesta elämäntavasta ja kulttuurista asioita, jotka vaalealta syntymäsuomalaiselta jäävät havaitsematta ja kokematta. Suomen kielen opettelu on haasteellista, mutta vielä sen perusosaamisen jälkeenkin suomalaisessa tavassa ajatella ja elää löytyy jatkuvasti ihmettelemistä. Huomiot ovat tarkkanäköisiä, osa hassuja ja kipeitäkin.

Pidin tästä kirjasta enemmän kuin Abu-Hannan aikaisemmasta teoksesta, omaelämäkerrasta Nurinkurin. Tällaisen kirjan haluaisin itse kirjoittaa, jos joskus muuttaisin pysyvästi asumaan ulkomaille (vaikkakaan tuskin olisin tekemisissä niin monen julkisuuden henkilön kanssa kuin Abu-Hanna).

Tekniset tiedot:
Abu-Hanna, Umayya: Sinut
ISBN: 978-951-0-30807-3
WSOY 2007
Sidottu, 215 s.
Kirjastoluokka: 99.1

maanantai 17. toukokuuta 2010

Mahtuuko mukaan?

Uskonnot voi nähdä monella tavalla. Ajattelemme, että buddhalaisissa kulttuureissa ihmiset ovat ihanan sallivia, joustavia ja elämä on kaunista. Kuitenkin esimerkiksi Thaimaassa prostituutio ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ovat isoja ongelmia ja naisten asema on huono. Intia liitetään jooogaan, kasvisruokaan ja sielukkuuteen, mutta intialaisen kulttuurin juuret ovat kastijärjestelmässä. Kaikki kulttuurit rakentuvat ihmisistä, ja tämä merkitsee että kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa on sekä hyvää että pahaa. Missä uskonnossa:
*sallitaan moniavioisuus?
*kielletään aborti, vaikka raskaana oleva nainen olisi alaikäinen tyttö, jonka oma isä on raiskannut?
*pyhässä kirjassa kehotetaan kivittämään syntisiä?
*uudistaja on kehottanut vihaamaan juutalaisia?
*rituaaleihin kuuluu syödä Jumalan lihaa ja juoda hänen vertaan?
*rakkauden symboli on ristiinnaulitseminen?
*neitsyys on naisen puhtain olomuoto?
*seksuaalisuus on pahasta?
*yksi mies edustaa Jumalaa maan päällä ja päättää, mikä on oikein ja väärin?
*homous on rikos?
*naiset ovat miehiä alempiarvoisempia?
*sen nimessä on kidutettu yli miljoonaa naista ja tiedemiestä?
sen nimessä on käyty sotia?
*sen nimessä on siunattu ydinpommi?
*on pidetty yllä apartheidia ja siunattu natsihallitsijaa?

Kaikki edellä mainitut näkemykset löytyvät kristinuskosta. Nykyään ylivoimaisimmat kulttuurit ovat kristittyjä. Maailman vahvimman valtion päämies kiittää Jumalaa ennen kuin aloittaa sodan. Ja kulttuurin visuaalinen maailma rakentuu pornografisesta kuvastosta. Ulkopuolisin silmin näitä piirteitä voidaan kutsua kristityn kulttuurin piirteiksi.

Kuulen kun sanot: "Tämähän on hirveä yleistys! Sekoitat aivan erilaiset uskonlahkot, aikakaudet ja jopa maantieteen. Lestadiolaiset, Irlannin katolilaiset, Venäjän ortodoksit, luterilaiset, amishit, jehovantodistajat ja Vatikaani ovat kaikki aivan erilaisia."

Mutta olemme nyt Saudi-Arabiassa ja teemme televisio-ohjelmaa kristinuskosta. olemme soittaneet läheisen päiväkodin papille ja hän on tulossa suoraan lähetykseen kertomaan kristinuskosta meille muslimeille. Kai pappi jos kuka osaa kertoa omasta uskonnostaan. Kuulen kun huudat täyttä kurkkua: "Tuo pappihan on mormoni!" "Äh, menee vaikeaksi jos pitää halkoa hiuksia", minä vastaan.

Juuri niin tehdään, kun käsitellän islamia ja muslimeja. Yhtäkkiä se, että tietää jonkun shiialaisen, tarkoittaa valtavan syvää tuntemusta. Nyt voi tehdä analyysin, joka selittää kaiken: shiia on erilainen kuin sunni, siksi hän voi tappaa sunnin lisäksi myös kristityn. Ja tietysti shiialaisuus ja sen tulkinnat ovat samoja eri maissa ja eri aikoina. Kun vaaditaan kolmannen maailman asukkaiden parempaa tuntemusta, vastataan: "Voi, se on niin monimutkaista ja sekavaa."

Kun tehdään ohjelmaa, joka käsittelee Israelin ja palestiinalaisten poliittista tilannetta, pyydetään studioon Suomen juutalaisseurakunnan puheenjohtaja analysoimaan toisen valtion politiikkaa. Tällä logiikalla minut pitäisi pyytää ohjelmaan, jossa käsitellään Pohjois-Irlannin poliittista tilannetta, olenhan kristitty ja kaiken lisäksi pyhästä maasta. Aamen.

Lähde: Abu-Hanna, Umayya: Sinut (s. 68-69)

perjantai 14. toukokuuta 2010

Kun kaikki ihmiset ovat tätejä ja eläimet pupuja

Näin ainakin lapsemme mielestä. Hän on juuri oppinut muutamia uusia sanoja ja nimeää kaikki näkemänsä ihmiset iästä, sukupuolesta ja ulkonäöstä riippumatta tädeiksi. Kaikki eläimet puolestaan, olipa kyseessä kissa, koira, karhu, hevonen, dinosaurus tai vaikka sammakko, ovat hänen mielestään pupuja. Lapsen kautta elämää oppii kieltämättä katsomaan uudesta näkökulmasta..

Muita kuulumisiani kertoakseni olen innostunut viime aikoina hyväntekeväisyyden ajatuksesta ja pyrin tekemään siitä itselleni jatkuvan toimintatavan. Ymmärsin, että olen monessa suhteessa hyväosainen: minulla on terve lapsi, rakastava mies ja mielekäs elämä. Perheeni välittää minusta emmekä kärsi ainakaan materiaalisesta puutteesta. Olen lahjoittanut muutaman kerran pienen summan Unicefille, koska koen lasten olevan lähellä sydäntäni. Voisin alkaa lahjoittaa pienen summan vaikka kuukausiperusteisesti. Aion myös jatkaa villasukkien neulomista nyt, kun ensimmäinen pari alkaa olla valmis. Pitää yrittää löytää niille hyvä lahjoituskohde ja ne ovat ainakin konkreettinen avustusmuoto.

Uudistin jälleen hieman blogini ulkosasua. Paitsi että löysin tyyliini sopivamman taustan, olen käynyt läpi myös seuraamiani blogeja. Osa niistä on muuttunut yllättäen suljetulle lukijaryhmälle tarkoitetuiksi ja koska en itse kuulu niihin ryhmiin, olen poistanut niitä listaltani. Toisaalta olen onnistunut löytämään muutaman mielenkiintoisen blogin tilalle, vaikka omia mielenkiinnon kohteita vastaavia blogeja tuntuukin olevan välillä kovin vaikea löytää.

Kaipaan Jordaniaan, jossa olimme vierailulla maaliskuussa. Siitä matkasta jäi kieltämättä jotenkin kahtiajakoinen olo: islam oli kiinteästi läsnä jokapäiväisessä elämässä mutta toisaalta liian lähellä. Pidin siitä, että pystyin käyttämään hijabia ilman, että se kiinnittää huomiota. Rukouskutsun kuuli paikallisesta minareetista aina oikeaan aikaan ja näin paikallisten asukkaiden rukoilevan vaikkapa kaupan eteisessä. Kaupassa ei tarvinnut erikseen tutkia, onko jokin liha halalia vai ei. Sain myös itselleni kauniin ja huolella ommellun jilbabin, jota tosin ei raaski ihan joka päivä käyttää. Samalla siellä huomasin, kuinka vajavainen olen muihin verrattuna, kuinka paljon minulla on vielä opittavaa. En ole itse esimerkiksi niin vieraanvarainen kuin voisin olla, sosiaalisista taidoista puhumattakaan. En ole tottunut olemaan päivittäin tekemisissä niin monien ihmisten kanssa, vaikka täällä sitä näin jälkikäteen huomaan kaipaavanikin. Olen ehkä muodollisesti koulutettu, mutta minulla voisi olla enemmän sydämen viisautta. Se reissu oli minulle siis kasvun mahdollisuus. Toivottavasti pääsemme käymään siellä pian uudestaan, jos Jumala suo.

Kirja-arvio: Minä, Safiya

Minä, Safiya kertoo nigerialaisen maalaisnaisen tarinan, joka pääsi myös kansainvälisiin lehtiin 2000-luvun alkupuolella. Kirjan päähenkilö Safiya kasvoi pienessä Tungar Tudun kylässä ja sai elää suhteellisen onnellisen lapsuuden vailla suurempia huolia. Lapsuus loppui kuitenkin liian varhain, kun perhe päätti naittaa hänet 13-vuotiaana miehelle, jonka kanssa hän sai neljä lasta. Kaksi lapsista kuoli vesirokkoon, jonka seurauksena mies päätti hylätä Safiyan. Loput kaksi lasta jäivät miehen perheenjäsenten huostaan, joten Safiya tunsi todella jääneensä yksin. Seuraavat avioliitot eivät olleet sen onnellisempia, sillä Safiya joutui hylätyksi vielä kolme kertaa.

Lopulta Safiya tapasi miehen, johon hän ihastui pikku hiljaa ja joka lupasi mennä hänen kanssaan naimisiin. Mies liehitteli häntä ja Safiya tuli hänelle raskaaksi ennen kuin mies meni Safiyan isän puheille sopiakseen avioliitosta. Raskausuutisen kuullessaan mies hylkäsi hänet ja pyysi Safiyaa tekemään abortin. Kun juttu päätyi oikeuden käsiteltäväksi, mies tunnusti ensin olleensa Safiyan kanssa (jolloin hänen olisi pitänyt mennä naimisiin Safiyan kanssa), mutta muutti sitten kertomustaan siten, ettei mukamas tuntenut koko naista. Safiya oli syyllistynyt islamilaisen sharia-lain mukaan avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen, joten häntä odotti kivitystuomio. Alkoi raskas taistelu tuomiota vastaan, jossa kansainvälisen lehdistön painostuksella oli merkittävä rooli. Safiyan onnistui lopulta saada vapauttava tuomio.

Nigeriassa on otettu käyttöön islamilainen sharia-laki vuonna 1999, kun se sitä ennen oli lähes 50 vuotta poissa käytöstä. Safiyan lisäksi myös eräs toinen nainen Nigeriassa oli saanut kivitystuomion ja hänenkin osaltaan kansainvälisen lehdistön painostuksella oli merkitystä lopullisen tuomion annossa. Safiya korostaa läpi koko kirjan olleensa kunnon muslimi, joka turvaa Jumalaan niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Hänen kohtalokseen oli koitua liiallinen hyväuskoisuus ja ihastuminen, jota petturimainen mies käytti hyväkseen. Kirjan tarina on koskettava ja kaikeksi onneksi sillä on onnellinen loppu.

Tekniset tiedot:
Hussaini Tungar Tudu, Safiya ja Raffaele Masto: Minä Safiya. Nigerialaisen naisen tarina
Suomentaja: Mirja Halonen
ISBN: 951-1-19333-3
Otava 2004
Sidottu, 222 s.
Kirjastoluokka: 99.1

tiistai 11. toukokuuta 2010

Muslim swimsuits bare little on Turkish catwalks

Vaikka en normaalisti juuri muodista välitäkään, halusin ottaa blogiini mukaan tämän musliminaisten uimapuvuista kertovan artikkelin. Yllä olevassa muotinäytöksessä suurin osa malleista oli tosin jotain muuta uskontokuntaa kuin islamia edustavia.

Muslim swimsuit bare little on Turkish catwalks

There's nothing wrong with being beautiful, there's nothing wrong with being classy, nothing wrong with being fashionable, nothing wrong with wearing the latest thing out there. As long as it's modest.
Hair driers blast air and racks of clothing clatter past as organizers make their final preparations for a fashion show.Some of the backstage bustle is downright comical. Short Turkish women, carefully wrapped up in trench-coats and brightly-colored Muslim headscarves, struggle to help towering, leggy models from Slavic and Latin countries change in and out of outfits.
This is not your typical fashion show. The show is highlighting Islamic women's clothing -- even though very few of the models working here are Muslim.
"Listen, I'm coming from Venezuela [where] we are always walking in shorts, t-shirts, flip-flops. Not afraid to show it. But here it's totally different," said Cristina Buderacky, a model who stood more then six feet tall in a peach-colored lycra outfit that resembled a pair of long-sleeved pyjamas with blousy trousers.
She later made a half-serious plea for help as a Turkish woman slipped a two-piece "bonnet" over her head. The headpiece tightly covered Buderacky's hair, leaving only her neck and face exposed.Nearby, a Russian-speaking model dressed in a sky-blue version of the same outfit whispered to a friend, "I look like a clown."Moments later, to the soundtrack of throbbing dance music, the women strutted across the stage dressed in an array of these pastel-colored costumes. The costumes are part of a swimsuit collection.
Known as Hasema after the Turkish company that manufactures them, the full-body suits are designed to let conservative women swim and exercise at the beach or pool without being too revealing.
Turan Kisa, an export marketer for Hasema, said the suits are exported to 35 countries."Muslim women are choosing these models," he said holding up a sequin-embroidered lilac-colored full-body bathing suit. "Especially the last five years, Muslim women [are] really following fashion.
"According to the manufacturers at this trade show, the Islamic women's fashion industry is growing and evolving. It also seems to be co-opting sales and marketing methods perfected in the secular fashion world."Ten years ago, most of the colors were black or grey," says Halim Ozahi of the Turkish manufacturer Buketex. "Now you can see everywhere pink, yellow, blue."Ozahi said during the same time period his company had gone from manufacturing 10 different dress designs to more then 150.The designs on display here are a far cry from the black robes and all-concealing burqas many Westerners associate with the Islamic world.

"The younger generation of Muslims coming up, they want something stylish," said Hamza Ali, a visiting American who works with the South Carolina-based company Muslimclothing.com."There's nothing wrong with being beautiful, there's nothing wrong with being classy, nothing wrong with being fashionable, nothing wrong with wearing the latest thing out there. As long as it's modest," Ali added.
This relatively new industry may be growing, but it still appears to be dominated by men. Most of the sales representatives manning booths at the trade show are male.Nur Yamankaradeniz is one exception. She designs high-priced gowns studded with Swarovski crystals for conservative Muslim women as well as their secular counterparts."A covered person should not be scary, she should look nice," Yamankaradeniz said. "We are trying very hard to get them to accept this."Yamankaradeniz herself was dressed in a black trench-coat, with a lavender blouse, a brown paisley-patterned headscarf, and a gold watch studded with diamonds.
One of the few Muslim models hired to stride the catwalk here is Alfina Nasyrova, a woman who wore a midriff revealing t-shirt as she did her make-up backstage."In these clothes, you are feeling so clean, so pure," she said, after changing into a blue-and-white striped full body Hasema swim suit.Asked whether she would wear a Hasema to the beach this summer, she answered, with a laugh, "Normally, I wear a bikini."

maanantai 10. toukokuuta 2010

Kirja-arvio: Sovinto. Islam, länsi ja demokratia

(Pahoittelen kansikuvan puuttumista.) Benazir Bhutto oli varsinainen taistelija ja optimisti. Hän toimi Pakistanin hallituksessa ja politiikassa isänsä jalanjäljissä yrittäen rakentaa toimivampaa Pakistanin valtiota. Bhutto toimi myös Pakistanin pääministerinä, kunnes joutui lähtemään maanpakoon kahdeksaksi vuodeksi. Hän tiesi riskeistä palatessaan kotimaahansa, mutta se ei estänyt häntä ajamasta demokratian sanomaa aina kuolemaansa saakka. Hän eli ja kuoli demokratian edistämisen puolesta.

Kirjassaan Sovinto: islam, länsi ja demokratia Bhutto pyrkii konkreettisten esimerkkien ja historiallisten tosiasioiden valossa osoittamaan, etteivät islam ja demokratia ole toisiaan poissulkevia asioita, vaan itse asiassa islam on demokraattinen uskonto ja elämäntapa. Kirjasta ilmenee, että uljaista sanoista ja lupauksista huolimatta länsimaat ovat edistäneet demokraattista kehitystä lähinnä vain sellaisissa maissa, joissa se on ollut länsimaiden etujen mukaista. Toisaalta länsimaat ovat tukeneet liittolaisinaan myös sellaisia diktatuureja, jotka ovat edistäneet länsimaiden etuja. Länsimaiden toimet ovat itse asiassa olleet esimerkiksi Pakistanin ja Irakin osalta demokratiavastaisia, ja kirjassa riittää runsaasti muitakin vastaavanlaisia maaesimerkkejä. Toisaalta Bhutto korostaa, etteivät länsimaat ole yksin lukuisten muslimimaiden ongelmien takana, vaan niitä ovat aiheuttaneet yhtä lailla islamin eri sisäiset suuntaukset ja niiden näkemyserot, erityisesti sunnien ja shiiojen välillä.

Sovinto on kaunistelematon kirja, joka jakaa vastuun niille, joille se kuuluu. Bhutto ajaa myös peittelemättä naisten asiaa: hän näkee, että demokratian vahvistumisen edellytyksenä on erityisesti keskiluokan laajentuminen, joka edellyttää molempia sukupuolia koskevan koulutuksen järjestämistä. Koulutetut naiset levittävät tietoa myös lapsilleen, jolloin elintaso ja yleinen tietämys kohenevat. Keskiluokan ja demokratian vahvistumisen myötä ääriainekset saavat todennäköisimmin yhä vähemmän kannattajia riveihinsä, jolloin yhteiskunnalliset olot kokonaisuudessaan kohentuvat. Kirja on hieno analyysi länsimaiden ja muslimimaiden välisistä suhteista, jonka tarkoituksena on luoda sovinto näiden maiden välille.

Tekniset tiedot:
Bhutto, Benazir: Sovinto. Islam, länsi ja demokratia
Suomentaja: Pentti Sinnemäki
ISBN: 978-951-31-4314-5
Tammi 2008
Nidottu, 411 s.
Kirjastoluokka: 32.18

perjantai 7. toukokuuta 2010

Puikkojen viemää

Olen viime viikkojen aikana saanut aikaiseksi muutaman neuletyön. Ehkä yllättävää tähän vuodenaikaan, mutta neuloin itselleni topin (kuvasta poiketen ruskan eri sävyissä), jonka alla voi pitää pitkähihaista paitaa ja sen kanssa hieman samantyyppisen liivin (valkoharmaana ja ilman kuvassa näkyviä hihoja). Olen sen verran vilukissa, että näille löytyy viileänä kesänäkin käyttöä ja nämä molemmat olivat todella nopeatekoiset paksun langan vuoksi. Seuraavaa sukulaisvierailua odotellessa tein myös varastoon jo yhden tyynynpäällisen, jonka voi sitten viedä tuliaisina. Yhteen se luultavasti jääkin, oli nimittäin melko työläs kaikkine palmikkoineen.

Koska olen jo tähän mennessä neulonut itselleni kaikenlaista eivätkä sukulaistenkaan varastot ole äärettömät, olen saanut ajatuksen neuloa esimerkiksi sukkia lahjoitettavaksi niitä tarvitseville. Kuin sopivasti tätä tilaisuutta varten löysin komeroiden kätköistä yläasteella neulotun villapaidan, josta purettuna tuli melko isot kerät lankaa. Niistä saa ainakin kolmet sukat, joista ensimmäiset olen jo aloittanut. Ei kun ideoimaan, millaiset muista sukkapareista voisi tulla ja etsiä sitten sopiva paikkka, jonne valmiit sukat voi lahjoittaa (esimerkiksi kodittomat tai vanhainkotien yksinäiset vanhukset). Olen todennut, että itselleni neulominen on parhaita tapoja saada ajatukset järjestykseen ja samalla voi tehdä vaikka dhikriä, muistella Jumalaa.

torstai 6. toukokuuta 2010

Kaksi koria ja muita keinoja saada huolet hallintaan

Ota esille kaksi koria, kuvitteellisetkin käyvät. Mieti sitten, millaisia huolia sinulla on. Tarvittaessa voit kirjoittaa ne muistiin erillisille paperilapuille. Laita ensimmäiseen koriin sellaiset huolet, joiden poistamiseksi voit tehdä jotakin ja toiseen koriin sellaiset huolet, joille et voi tehdä mitään. Periaatteessa kaikki huolet jakautuvat näihin kahteen koriin.

Ensin käsitellään se huolikori, jolle voit tehdä jotakin. Jos sinulla on esimerkiksi rahahuolia tai ihmissuhdeongelmia tai kärsit jatkuvasta kiireestä, laita ne tähän koriin. Mieti tarvittavat käytännön toimenpiteet, joilla nämä huolet saadaan poistettua. Laadi kunkin huolen kohdalla toimintasuunnitelma ja toimi sen mukaan niin hyvin kuin suinkin voit. On varmasti helpointa aloittaa sellaisista huolista, joiden poistamiseksi tarvitsee tehdä vain vähän. Poista kukin huoli korista sitä mukaa kun se ei enää tuota sinulle huolta eli se on hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

Sitten käsitellään toinen huolikori. Se sisältää ne huolet, joille et voi tehdä mitään. Kenties olet ensimmäistä koria läpi käydessä ja huolia poistaessa huomannut, että jokin siellä olleista huolista kuuluukin tähän koriin. Siirrä ne siis tänne. Mieti vielä kerran, pystyisitkö tekemään näille huolille jotakin ja jos et, heitä ne menemään. Kori on sitten tyhjä ja sinulla on sen verran vähemmän huolia kannettavanasi.

Olen muokannut yllä kerrotun neuvon 29. huhtikuuta uusitusta, Maarit Tastulan emännöimästä Seitsemäs taivas-ohjelmasta. Tastulan vieraana oli eräs naisfilosofi, jolla oli mielenkiintoisia pohdintoja useistakin aiheista. Koriharjoitus oli kuitenkin konkreettisin ja siksi ehkä tässä yhteydessä käyttökelpoisin. Sitä voi kokeilla aina silloin tällöin, kun huolet tuntuvat vievän kaiken elinvoiman. Huolestuneisuus voi olla joskus niin hallitsevaa, että se voi kahlita energian kaiken muun tekemiseen. Kuitenkin turhista huolista on mahdollista päästä eroon, tai ainakin asettaa ne oikeisiin mittasuhteisiin. Ja ihan oikeillekin huolille on usein tehtävissä jotakin, jotta ne eivät täytä ihan koko ajatusmaailmaa.

Koraanin mukaan mitä uskovampi ihminen on, sitä enemmän häntä elämänsä aikana koetellaan. Koettelemukset jatkuvat aina viimeisiin hetkiin saakka. Toisaalta islamin mukaan kaikki tapahtuu, mikäli Jumala niin suo. Jumala on viisaudessaan ja kaikkitietävyydessään luonut meille hyviä ja huonoja päiviä. Ajattelen niin, että ne huonommat päivät on tarkoitettu oman luonteemme kehittämiseen: jotta oppisimme olemaan kärsivällisempiä ja armollisempia itseämme ja toisiamme kohtaan, jotta itsekurimme kehittyisi ja jotta oppisimme olemaan kiitollisia siitä mitä meille on annettu.

Itselläni on vielä kehittymisen varaa huolten hallinnan suhteen. Kun jokin suurempi muutos on tapahtumassa elämässä, saatan pohtia asioita yöllä tuntikausia. Ja sittenkin kun fyysinen väsymys on vienyt voiton, alitajunta jatkaa ratkaisun etsimistä. Joskus aamulla herätessä olen sitten viisaampi, mutta yhtä useassa tapauksessa asiat ovat lähes yhtä ratkaisemattomia kuin edellisiltana nukkumaan mennessä. Täytynee siis kokeilla, josko koriharjoituksesta olisi apua.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Kirja-arvio: Lentävällä matolla Bagdadiin

Hala Jaber on Lontoossa asuva, alunperin Libanonista kotoisin oleva sotakirjeenvaihtaja. Hänellä on puolisonsa Steven kanssa kova halu saada omia lapsia. Vuosien yritysten ja lääkärikäyntien jälkeenkään edessä ei kuitenkaan näy valoa: Halan lapsettomuus on lääkärien mukaan "selittämätöntä". Hala päättää saada muuta ajateltavaa ja lähtee toimittajaksi raportoimaan Irakin sodasta.

Bagdadissa lapsien ajatteleminen ei jätä Halaa kuitenkaan rauhaan. Hän ei yksinkertaisesti pysty raportoimaan objektiivisesti kaikista niistä siviileille tapahtuneista julmuuksista, joita sota on saanut aikaan. Hän alkaa kirjoittaa juttuja erityisesti lapsiin kohdistuneista iskuista. Etsiessään sopivaa orpolasta artikkeliaan varten hän kiertää eri sairaaloissa ja tapaa lopulta Zahran, ilmaiskussa molemmat vanhempansa ja viisi sisarustaan menettäneen nuoren tytön, jonka palovammat ovat hyvin vakavia. Häneltä on jäänyt iskun seurauksena henkiin vain kolmen kuukauden ikäinen sisar, Hawra. Hala menettää välittömästi sydämensä näille kahdelle lapselle ja haluaisi adoptoida heidät taatakseen heille valoisamman tulevaisuuden. Mutta onko oikein repiä lapset juuriltaan omien äidillisten tunteiden vuoksi?

Adoptiotoiveet saavat yllättäen odottamattoman käänteen ja Hala joutuu kohtaamaan lapsettomuuteen ja äitiyteen liittyävt kipeät kysymykset kerta toisensa jälkeen. Lopulta hän huomaa, ettei äitiyden kokemiseen tarvita välttämättä biologista lasta ja että Jumala on viisaudessaan osannut järjestää asiat parhain päin. Kirjan tarina muuttuu yhä koskettavammaksi loppua kohti ja loppu ei voisi juuri kauniimpi ollakaan.

Entä mistä kirja on sitten saanut nimensä? Hala käyttää usein Libanonin ja Bagdadin välillä matkatessaan Flying Carpet-nimistä lentoyhtiötä. Joku on keksinyt antaa lentoyhtiölle sadunomaisen nimen kuin vastapainona sen monille levottomille kohteille, jonne sen koneet lentävät.

Tekniset tiedot:
Jaber, Hala: Lentävällä matolla Bagdadiin
Suomentaja: Tuija Tuomaala
ISBN: 978-951-31-4529-3
Tammi 2009
Sidottu, 262 s.
Kirjastoluokka: 99.1
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...