sunnuntai 29. elokuuta 2010

YLE: Uskonto on naisten asia

Silmiini sattui tämä mielenkiintoinen artikkeli, jonka halusin tallentaa myös itselleni.

YLE: Uskonto on naisten asia

Naiset ovat selvästi miehiä uskonnollisempia, kertoo Yle uutiset. Tilanne on Ylen mukaan sama maailmankolkasta ja uskonnosta riippumatta. Myös patriarkaalisina pidetyissä uskonnoissa naisia on enemmän. Tutkijat arvelevat, että erolla voisi siksi olla biologinen selitys.

"Yksi selitysmalli, johon nykyisin moni luottaa, on miesten naisia voimakkaampi riskikäyttäytyminen. Kun ollaan valmiita ottamaan riskejä, ei olla niin turvallisuushakuisia. Turvallisuushakuiset ihmiset ovat usein uskonnollisia, ja naiset näyttäytyvät turvallisuushakuisina", Kati Rantala Kirkon tutkimuskeskuksesta kertoo Ylen haastattelussa.

Naisten laajempaa uskonnollisuutta on aiemmin perusteltu myös miehiä huonommalla koulutuksella, mutta tämä selitys ei enää päde. Yksi selitys on, että naiset usein vastaavat perheen uskonnollisesta kasvatuksesta, ja tämän kasvatuksen arvellaan purevan parhaiten perheen tyttöihin.

Erittäin uskonnolliset ihmiset ovat kuitenkin yleisemmin miehiä kuin naisia. "Uskonnolliset miehet kaipaavat esimerkiksi enemmän uskonnollista julistusta kuin naiset. Mies ei halua sitoutua väljään, epäselvään uskonnollisuuteen.
Naisille ei välttämättä tuota vaikeuksia uskoa samanaikaisesti Jeesuksen ylösnousemukseen ja astrologiaan", Kati Rantala sanoo.

Suomessa uskontokuntiin kuulumattomia miehiä on noin 540 000, mutta naisia vain 400 000. Vastaavasti käytännössä kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä on selkeästi enemmän naisia kuin miehiä.

Naiset myös kokevat itsensä uskonnollisemmiksi kuin miehet. Kansainvälisessä World Values 2005 -tutkimuksessa yli kaksi kolmasosaa suomalaisnaisista koki olevansa uskonnollisia, miehistä vain hieman yli puolet.

Myös valtaosa uusista papeista on Suomessa naisia.

Lähde: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Yle+Uskonto+on+naisten+asia/1135259713997

Vuosi shahadasta

On kulunut lähes päivälleen vuosi siitä, kun lausuin ensimmäisen kerran shahadan, islamin uskontunnustuksen, muslimitodistajien läsnäollessa. Kiitos ja ylistys Jumalalle siitä, että olen saanut elää vuoden virallisesti muslimina. Tunnen itseni onnekkaaksi, kun olen löytänyt sen tien, joka tuntuu olevan minulle tarkoitettu. Samalla tällaisen "vuosipäivän" kynnyksellä ajatukset tuntuvat palaavan menneisiin kuukausiin ja pohdintaan siitä, miten olen onnistunut elämään uuden identiteettini kanssa.

Kerroin kääntymisestäni tutuilleni vähitellen, aina sopivan tilaisuuden tullen yhdelle kerrallaan. Suurin osa tutuistani otti islamiin palaamiseni vastaan hyvin neutraalisti. Osa osoitti yllättyneisyyttä kääntymiseni suhteen, mutta toisaalta sain myös vastakkaisia kommentteja: olen naimisissa muslimimiehen kanssa, joten joidenkin mukaan kääntymiseni samaan uskontoon hänen kanssaan oli käytännössä vain ajan kysymys. Mielestäni se oli aika mielenkiintoisesti sanottu, sillä en pitänyt omaa kääntymistäni missään vaiheessa itsestään selvyytenä. Itse asiassa esimerkiksi mennessämme naimisiin en osannut vielä kuvitella itseäni muslimiksi.

Tunnen olevani pelkuri, mutta en ole saanut kerrotuksi kääntymisestäni vielä kaikille läheisilleni. Luulen, että heillä olisi oikeus tietää, mutta odotan vielä oikeaa hetkeä. Ja samalla keksin kenties lisää tekosyitä olla kertomatta... Olen yrittänyt kerätä rohkeutta ja toivon, että saan vielä kerrottua heille. Jossakin sydämeni pohjalla minulla on tunne, että asiat tulevat julki kun on niiden aika.

Mitä tulee huiviin, olen käyttänyt sitä julkisesti joitakin kertoja. Ulkomailla käydessämme pidin sitä jatkuvasti, koska siellä sen käyttö tuntui olevan huomattavasti helpompaa. Täällä Suomen oloissa haen vielä lisää henkistä itsevarmuutta, sillä asenneympäristö tuntuu olevan aika lailla erilainen. Käyn toisinaan kovaakin sisäistä kamppailua asian suhteen, sillä mielestäni hijabin käyttö kuitenkin kuuluu musliminaiselle. Jos Jumala suo, tulen itsekin käyttämään sitä tulevaisuudessa. Olen melko varma, että tunnen kyllä kun olen valmis alkaa käyttämään sitä.

Monien islamia koskevien pohdintojeni kanssa en ole onneksi jäänyt ihan yksin. Kiitos Jumalalle, mieheni on pitänyt minua maan pinnalla, kun ajatukseni ovat lähteneet ehkä liiankin korkealentoisille urille. Hän on auttanut minua löytämään suhteellisuudentajua ja auttanut ymmärtämään, että olen vielä tieni alussa ja että oppiminen on elinikäinen prosessi. Toisaalta olen huomannut oppineeni jo jonkin verran näinä kuluneina kuukausina: esimerkiksi lukiessani Koraania läpi nyt toiseen kertaan, huomasin että se avautui minulle paljon paremmin kuin ensimmäisellä lukukerralla. Henkilöt, paikannimet ja tapahtumat tuntuivat tutummilta, koska olin lukenut niistä jotakin jo aikaisemmin. Se antaa minulle toivoa siitä, että jos Jumala suo, saan ehkä vähitellen koottua itselleni yhtenäisempää tietoa kaikista niistä tiedonmurusista, joita päähäni on kertynyt. Ehkä vähitellen osaan keskittyä olennaisiin asioihin epäolennaisuuksien sijaan.

Pian tulee siis kuluneeksi vuosi shahadasta. Jossakin mielessä tunnen olleeni sydämeltäni muslimi kuitenkin jo kauemmin, ainakin mitä tulee arvomaailmaani. Kun hieman reilu vuosi sitten ymmärsin, että islam on minulle oikea ratkaisu, tunsin tietynlaista helpotuksentunnetta. Tunsin löytäneeni henkisen kotini ja saaneeni selityksen sille, miksi elämänkatsomukseni on sellainen kuin on. Jos Jumala suo, minulla on edessä vielä useita vuosia elää ja kasvaa muslimina ja sisäistää islamin todellinen sanoma: elää uskoa todeksi. Tällä hetkellä kuljen luottavaisin mielin ja uskon Jumalan johdatukseen.

torstai 26. elokuuta 2010

Kymmenen mietettä

1. Muista, että Herrasi antaa anteeksi kaikille, jotka pyytävät Häneltä anteeksi ja Hän hyväksyy katumuksen niiltä, jotka katuvat ja Hän hyväksyy luokseen palaavat.

2. Näytä armoa heikoille ja tulet onnelliseksi; anna tarpeessa oleville ja tulet menestymään; älä kanna kaunaa äläkä kostonhimoa ja tulet pysymään terveenä.

3. Olet optimistinen, sillä Jumala on kanssasi ja enkelit rukoilevat sinulle anteeksiantoa ja Paratiisi odottaa sinua.

4. Pyyhi kyyneleesi, ajattele hyvää Luojastasi ja heitä pois huolesi muistamalla kaikkia niitä siunauksia, jotka Jumala on sinulle suonut.

5. Älä ajattele, että maailma on koskaan täydellinen kenellekään. Maailmassa ei ole ketään, joka saisi kaiken haluamansa tai ketään, joka olisi vapaa kaikista huolista.

6. Ole kuin korkea puu, jolla on korkeat tavoitteet: jos sitä kohti heitetään kivi, se pudottaa vain hedelmänsä.

7. Oletko koskaan kuullut, että valittaminen toisi takaisin sen mitä on menetetty tai korjaisi tehtyjä virheitä? Joten miksi valittaa ja olla huolissaan?

8. Älä odota vastoinkäymisiä ja onnettomuuksia; odota mieluummin rauhaa, turvallisuutta ja hyvää terveyttä, jos Jumala suo.

9. Sammuta vihan liekit sydämestäsi antamalla anteeksi kaikille niille, jotka ovat loukanneet sinua.

10. Ghusl, wudu, siwak ja järjestyneisyys ovat tehokkaita lääkkeitä kaikenlaiseen huoleen ja ahdistukseen.

Lähde: Aid al-Qarni: You Can Be the Happiest Woman in the World. A Treasure Chest of Reminders.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

"Jos se menee äärimmäisyyksiin, se ei kuulu islamiin!"

Sain innoituksen tähän tekstiin luettuani silmämääräisesti artikkelin If It Is Extreme, It Is Not Islam!, joka löytyy melko aktiivisesti seuraamaltani muslimien asioita käsittelevältä Iviews-sivustolta. Artikkeli oli sen verran pitkä, etten lukenut sitä kunnolla ja ajatuksen kanssa läpi. Aloin kuitenkin miettiä, mitä kaikkea äärimmäistä islamiin liitetään ja kuinka hyvin nuo mielikuvat pitävät paikkansa. Artikkelin pääsanoma tuntui olevan, että ei-muslimit ovat melko huonosti perillä islamin uskosta ja toisaalta muslimit itse ovat tehneet aika vähän virheellisten mielikuvien korjaamiseksi.

Olen lukenut kuluneen vuoden aikana melkoisen määrän muslimimaiden oloja ja yksittäisen muslimien elämänkohtaloista kertovia kirjoja. Osa lienee puhtaasti kaunokirjallisia tuotoksia, kun taas osa pohjautuu tositapahtumiin. Valitettavan monessa lukemassani kirjassa islamin nimissä on kohdeltu huonosti naisia esimerkiksi perheväkivallan, laajojen ympärileikkausten ja kotiin sulkemisen keinoin, vaikka nämä ilmiöt eivät tosiasiassa edes kuulu islamiin. Monet näistä kirjoista ovat olleet myyntimenestyksiä eivätkä siis ole omiaan korjaamaan valtaväestön kuvaa islamista kaikkea muuta kuin rauhaa rakastavana uskontona. Toisenlaisia musliminaisten elämistä kertovia kirjoja on ainakin suomeksi saatavissa vielä hyvin vähän - ehkäpä koska kovin moni ei ole nähnyt niissä mitään kirjoittamisen arvoista? Monelle islam tuokin mieleen erityisesti naisia alistavan uskonnon.

Mielestäni islam on hyvin pitkälle keskitien uskonto ja tapa elää. Äärimmäisyyksiin menevä islamin tulkinta ei ole islamin todellisen hengen mukaista. Sanotaanhan jo Koraanissakin, että tuhlaajia odottaa rangaistus, mutta toisaalta Jumala (kunnia ja ylistys Hänelle) ei rakasta myöskään saitoja. Koraanin kautta Jumala on kehottanut humaaniin käyttäytymiseen vihollisia kohtaan myös sodan aikana - se siitä väkivaltaisen uskonnon mielikuvasta! Islam rohkaisee kohtuulliseen syömiseen ylensyömisen ja jatkuvan paastoamisen sijaan ja meille on säädetty viisi päivittäistä rukousta, jotta voisimme selviytyä myös muista arkisista velvollisuuksistamme. Muslimien ei siis tarvitse elää jatkuvassa rukouksen tilassa, mutta toisaalta muistamme Jumalaa joka päivä säädettyinä aikoina. Muitakin esimerkkejä löytynee, kun asiaa ajattelee pitempään.

Luin jokin aika sitten kirjan The Kabah - the Center of the World for Hajj and Umrah, jossa oli hieman tuon edellä mainitun artikkelin tapaan käsitelty islamia keskitien uskontona. Jo esittämieni näkökohtien lisäksi kirjassa oli monenlaisin matemaattisin laskelmin ja muilla menetelmillä yritettiin osoittaa, että Saudi-Arabian Mekka on maailman keskus. Täytyy sanoa, että luultavasti hyvistä tarkoitusperistä huolimatta kirja vaikutti aika tarkoitushakuiselta. Minulle ainakaan ei ole niinkään merkitystä sillä, onko Saudi-Arabia maantieteelisesti mitattuna maailman keskipisteessä, vaan enemmänkin se, että Mekassa sijaitseva Kaaba on kaikkien maailman muslimien ajatuksissa heidän kääntyessään sitä kohti rukoillessaan. Vastaavanlaisten (maan)tieteellisten vakuuttelujen sijaan meidän tulisi keskittyä enemmän paikkansapitävän islam-kuvan levittämiseen.

torstai 19. elokuuta 2010

Jos Jumala (swt) suo...

Lähde: http://mortyart.blogspot.com/2009/02/
inshaallah-if-it-is-gods-will.html
Joitakin vuosia sitten, kun islamiin palaaminen ei ollut vielä kohdallani ajankohtaista, lainasin kerran muslimitutulleni pienen summan rahaa. Kun kysyin, milloin hän voisi maksaa sen takaisin, sain vastaukseksi: "Ensi viikolla, insha Allah". Ajattelin silloin, että eikö hän totta tosiaan voi sanoa varmaksi, maksaako ensi viikolla vai ei. Itsellänikin olisi ollut tuolle rahalle käyttöä ja halusin suunnitella oman talouteni rahavarojeni mukaisesti. Eräällä toisella kerralla kysyin samaiselta tutulta, milloin hän oli suunnitellut tulevansa käymään meidän luonamme ja sain samanlaisen vastauksen: "Kahden tunnin kuluttua, insha Allah". Olin tottunut täsmällisenä ja rationaalisesti ajattelevana saamaan selkeisiin kysymyksiini yhtä yksiselitteisiä vastauksia, mutta hän tuntui ajattelevan kovin eri tavoin kun minä vielä siihen aikaan. En oikein ymmärtänyt, miksi hän vastasi minulle niin kuin vastasi.

Vasta myöhemmin ymmärsin, mitä sanontatapa - ja samalla muslimeille hyvin olennainen ajattelutapa - insha Allah (suomennettuna "jos Jumala suo") oikein tarkoittaa. Se ei tarkoita, etteivätkö muslimit pyrkisi tekemään parhaansa antamiensa lupausten pitämiseksi ja velvollisuuksiensa täyttämiseksi. Se ei myöskään tarkoita pelkän kohtalon varaan heittäytymistä, passiivisuutta ja fatalistista suhtautumistapaa elämää kohtaan. Toivottavasti se ei ole myöskään kenellekään pelkkä tyhjä sanonta, jolla erottautua muslimiksi tai jota käyttää tarkoituksettomasti.

Mielestäni insha Allah tarkoittaa ennen kaikkea sen ymmärtämistä, että lopulta kaikki tapahtuu vain Jumalan, kunnia ja ylistys Hänelle, tahdosta. Hän antaa menestystä kenelle tahtoo ja Hän lähettää uskoville merkkejä. Näen erityisesti suuret ja äkilliset luonnononnettomuudet Jumalan tapana todentaa tuota sanontaa. Usein silloin tiedotusvälineissä ja yleisessä keskustelussa puhutaan luonnon voimista, mutta eikö kyse ole juuri Jumalan voimista? Samalla tavoin kaikki muutkin odottamattomat tapahtumat muistuttavat siitä, että lopulta kaikki on Jumalan käsissä. Voimme tehdä parhaamme, mutta lopulta on olemassa meitä korkeampi voima.

Insha Allah on myös tapa pyytää Jumalan siunausta ja sitä käytetään yleensä, kun esitetään tulevaisuuteen liittyviä toiveita ja suunnitelmia. Nykyään se on minulle tärkeä sanonta ja pystyn ymmärtämään nyt myös huomattavasti paremmin muslimituttuani. Ajattelen nyt hyvin samalla tavoin kuin hän. Emme voi tietää elinaikamme pituutta tai mitä haasteita Jumala asettaa tiellemme. Emme voi tietää, kuinka kauan saamme pitää läheiset ihmiset vierellämme tai pysyvätkö he tai me itse henkisesti ja fyysisesti terveinä. Voimme vain pyytää Jumalan siunausta ja luottaa siihen, että lopulta me kaikki saamme ansiomme mukaan eikä kenellekään tehdä vääryyttä.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Kirja-arvio: Mistään kotosin

Mistään kotosin on Marjaneh Bakhtiarin esikoisteos, joka on saanut tiettävästi ainakin Ruotsissa paljon menestystä ja huomiota osakseen. Bakhtiari on syntynyt Iranissa ja asunut siellä kuusi ensimmäistä vuottaan, kunnes hänen perheensä muutti Malmön kaupunkiin Ruotsiin. Mistään kotosin-teoksen voi kenties nähdä olevan jonkinlainen peilautuma hänen omista Ruotsin-kokemuksistaan maahanmuuttajana.

Kirjan keskiössä on Iranista Ruotsiin muuttanut Irandoustin perhe, jonka kaikkien perheenjäsenten tuntoja ja kokemuksia käsitellään vuorotellen tarinan edetessä. Elämä tuntuu pyörivän erityisesti murrosikäisten nuorten ympärillä, joille koulumaailma ja aikuiseksi kasvaminen tuntuvat olevan kovin erilaisia kokemuksia kuin vanhempien aikaan heidän kotimaassaan. Nuoret ovat tottuneet jo ruotsalaiseen elämäntapaan, mutta vanhemmille Pohjolan asukkaiden oudot tavat tuottavat edelleen ymmärrys- ja sopeutumusongelmia. Myös ruotsalaisilla tuntuu olevan kaikenlaisia ennakkoluuloja maahanmuuttajia kohtaan, jotka ovat edelleen tietyllä tavalla ulkopuolisia jo pelkän ulkonäkönsä ja puhetapansa perusteella.

Eri arvioissa Mistään kotosin-kirjan kerrotaan olevan hauska ja raikkaalla tavalla piilossa kyteviä ennakkoluuloja ravisteleva teos. Itselleni kirja antoi ajattelemisen aihetta siinä mielessä, että se toi hyvin esiin nuorten kasvuhaasteita, olivatpa nämä ulkomaalaistaustaisia tai maan kotoperäisiä asukkaita. Toisaalta maahanmuuttajille, joille muutto toiseen maahan on aluksi vaikuttanut lupaavalta uudelta alulta, voi uusi maa osoittautua suureksi pettymykseksi. Kaikki ei sujukaan niin kuin oli kuviteltu ja on tasapainoteltava oman kulttuurin ja uuden kotimaan kulttuurin yhteensovittamisen välimaastossa. Tämä konstailematta kirjoitettu teos ei yritä kaunistella asioita.

Tekniset tiedot:
Bakhtiari, Marjaneh: Mistään kotosin
Suomentaja: Leena Peltomaa
ISBN: 978-951-1-20949-2
Otava 2007
Sidottu, 368 s.
Kirjastoluokka: 84.2

perjantai 13. elokuuta 2010

Käsityöretriitti

Jotkut muslimit käyttävät dhikriin, Jumalan muistelemiseen, rukoushelmiä tai -nauhaa, ja itsekin suosin niitä esimerkiksi matkoilla. Laukussani kulkee aina mukana yhdet tai useammat rukoushelmet. Kotioloissa minulle puolestaan pienimuotoiseen islamin retriittiin on osoittautunut sopivimmaksi tavaksi käsitöiden tekeminen eli neulominen ja virkkaaminen. Myös näin Ramadanin aikaan olen kokenut sen hyväksi tavaksi vetäytyä muistamaan Jumalaa Kaikkivaltiasta - ja toisaalta keskeneräisen työn voi laittaa myös sivuun, kun arjen velvollisuudet kutsuvat. Lapsen kanssa kunnolliseen mietiskelyyn on aikaa lähinnä päiväunien hetkinä, mutta Jumalalle voi lähettää lyhyitä kiitos- ja pyyntörukouksia myös esimerkiksi leikkimisen ohessa.

Koska tapanani on ollut kirjoittaa aina silloin tällöin muistiin käsityöt, jotka olen saanut aikaiseksi, teen myös tällä kertaa niin. Ensinnäkin virkkasin jo jokin aika sitten rattaisiin sopivan laukun soveltamalla tätä mallia. Virkkasin laukun tuon alkuperäisen mallin mukaan jo aikaisemmin keväällä ja se meni tuliaisiksi ulkomaille, mutta samalla huomasin, että suuremmassa koossa sillä voisi olla itsellenikin käyttöä.

Sitten huomasin myös toisen laukun ohjeen, mutta koska laukkuja on nyt enemmänkin kuin tarpeeksi, sovelsin erään kauniin laukun ohjetta ja tein siitä tyynynpäällisen. Kun laukun ympäri virkkaa samanlaisen reunuksen, joka on tarkoitettu alkuperäisessä ohjeessa vain sivuihin ja pohjaan, saa aikaiseksi neliön muotoisen tyynynpäällisen yoisen puoliskon. Toinen puoli virkataan ensimmäisen kopioksi.

Seuraavaa sukulaisvierailua ja kenties tulevaa eidiä varten päätin virkata kälylleni hartiahuivin. En ole vielä aikaisemmin antanut hänelle mitään ja toisaalta huivi on aika lailla hänen tyyliinsä sopiva, joten toivon sen tulevan myös käyttöön. Ehkäpä hänkin voi käyttää sitä illan viiletessä pysähtyessään miettimään kulunutta päivää ja kiittäessään kaikesta siitä hyvästä, jonka olemme saaneet osaksemme.

Syksykin lähestyy pikku hiljaa, joten itselleni löysin kauniin jakun ohjeen. Aloitin sen neulomisen eilen ja sen malli on yksinkertaisuudessaan sellainen, että sitä tehdessä ajatus tuntuu kirkastuvan ja sydän suuntautuvan kohti Jumalaa. Kunpa muistaisin aina olla kiitollinen siitä, mitä kaikkea hyvää olen osakseni saanut ja mitä niin usein tulen pitäneeksi itsestään selvyytenä. Ehkäpä tuo jakku päällä, sitten kun olen sen joskus saanut valmiiksi (jos Jumala suo), muistan kaikki nämä ajatukset ja yritän elää niiden mukaisesti.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Siunattua Ramadania!

Nyt se on sitten täällä, Ramadan-kuu. Eilen illalla varmistuneen tiedon mukaan Ramadanin ensimmäinen päivä on tänään. Tunnelmani olivat kieltämättä jännittyneet tänä aamuna, kun luin seuraamieni blogien Ramadan-tervehdyksiä, ja siitä sain idean kirjoittaa lyhyesti aiheesta myös tänne. Sydän tuntuu pamppailevan rinnassa edelleen, sillä tämä on ensimmäinen kerta, kun itse paastoan parhaani mukaan ja yritän omistaa kuukauden Jumalan ja islamilaisten asioiden mietiskelylle. Tästä syystä blogini saattaa päivittyä harvemmin kuin normaalisti: esimerkiksi kirjoja luen todennäköisesti vähemmän ja keskityn muunlaiseen tekemiseen. Islamiin liittyviä kirjoituksia saatan kirjoittaa, mikäli sellaisia tulee mieleeni.

Siunatkoon Jumala tämän  kuukauden ja hyväksyköön paastomme ja rukouksemme. Antakoon Hän meille voimia ja sitkeyttä kestää paaston rasitukset ja houkutukset ja auttakoon näin muistamaan niitä, joilla menee huonommin kuin itsellämme. Opastakoon Hän meidät kärsivällisyyden ja armollisuuden tielle ja avatkoon sydämemme totuudelle. Ameen.

maanantai 9. elokuuta 2010

Kirja-arvio: Profeetta Muhammadin elämäkerta

Jaakko Hämeen-Anttilan suomentama Profeetta Muhammadin  elämäkerta (rauha ja Jumalan siunaukset hänelle) on tiettävästi ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa suomenkielinen laaja muotokuva islamin merkittävimmän ja keskeisimmän profeetan elämästä. Se perustuu Ibn Hismanin 800-luvulla kokoamaan teokseen, jota pidetään yleisesti ottaen varsin luotettavana kuvauksena.

Voisi luulla, että noin 1200 vuotta sitten kirjoitettu teos olisi sanamuodoltaan ja sisällöltään hankalaa luettavaa. Hämeen-Anttila on kuitenkin tehnyt ilmeisen hyvää työtä, sillä Profeetan elämän eri vaiheet on esitetty kirjassa loogisesti etenevässä ja helposti seurattavassa järjestyksessä. Suurin osa kirjasta keskittyy Badrin, Uhudin ja muiden taisteluiden kuvaukseen, mikä kertoo Profeetan eläneen taisteluiden täyttämää elämää levittäessään islamin sanomaa. Vasta oikeastaan kirjan loppupuolella on enemmän mainintoja Profeetan vaimoista; perhe-elämä ja muu Profeetan henkilökohtainen elämä yksityishenkilönä näyttää jääneen huomattavan vähälle huomiolle.

Olin alunperin ajatellut lukea tämän elämäkerran samanaikaisesti Koraanin kanssa, mutta nyt tekemäni ratkaisu lukea se ennen Koraania osoittautui ehkä sopivammaksi. Elämäkerran aikana kerrotaan nimittäin, missä vaiheessa Profeetta sai mitäkin ilmestyksiä ja Koraanin suuria Jumalalta (kunnia ja ylistys Hänelle), joten se auttaa asettamaan Koraanin suurat paremmin asiayhteyksiinsä. Elämäkerran lukemisen yhteydessä minulle korostui ylipäätään se, miten merkityksellistä on ymmärtää, mihin tapahtumiin Koraanin eri suurat liittyvät. Jos niitä irrottaa erikseen, asiayhteys ja merkitys voivat muuttua epätarkoituksenmukaisiksi.

Tekniset tiedot:
Hisham, Ibn: Profeetta Muhammadin elämäkerta
Suomentaja: Jaakko Hämeen-Anttila
ISBN: 952-9842-27-9
Basam Books 1999
Nidottu, 467 s.
Kirjastoluokka: 29.7

perjantai 6. elokuuta 2010

Mihin tarvitsemme viihdettä?

Kaikki alkoi oikeastaan alkukesällä, eräänä tuiki tavallisena päivänä. Olimme matkustamassa tavalliseen tapaan sukulaisten kanssa autossa, kun mieleeni tuli jostakin ajatus: "Näinkö me käytämme aikamme? Kuuntelemme autossa radiosta varsin tyhjänpäiväistä musiikkia, jota emme oikeastaan edes kuuntele. Kuuntelemme radiokilpailuja, jotka eivät todellisuudessa liikuta mietä vähääkään. Täytämme tilan meille merkityksettömillä äänillä, jotta meidän ei tarvitsisi kommunikoida niin paljon keskenämme."

Arkielämämme täyttyy helposti ääni- ja kuvasaasteesta. Varsinkin kaupunkialueella mainoksilta ja mitä erinäköisemmältä viihteeltä on vaikea välttyä. Jokaisen meistä täytyy käydä ainakin joskus ruokakaupassa ja siellä ne odottavat kassan luona: toinen toistaan huutavammat lööpit sekä juoru- ja viihdelehtien kannet. Jääköön nuo lehdet nyt vähemmälle kommentoinnille, sillä ainakin joitakin niistä sopii tosiaan kuvaamaan sana "saaste". Tässä yhteydessä tuntuu kuitenkin olevan paikallaan muistaa yksi varsin osuvista haditheista: muslimi jättää omaan rauhaansa sen, mikä ei hänelle kuulu. Onko julkisuuden henkilöiden yksityiselämä todella niin omaa elämäämme koskettavaa, että saatamme käyttää niiden seuraamiseen kallisarvoista aikaamme? Eikö meidän tulisi keskittyä ennemmin oman elämämme ja tekojemme puntarointiin sen sijaan, että lukisimme ja tuomitsisimme toisten sattumuksia?

Olen myös huomannut, kuinka helppo televisio on jättää auki loppuillaksi sen jälkeen, kun se hyödyllinen ja kiinnostava ohjelma on katsottu. Suurin osa televisio-ohjelmista tuntuu olevan kuitenkin hyvin viihteellisiä ja tarkemmin ajatellen niiden anti jää usein aika ohueksi. Sen lisäksi että monet ilmaiskanavat ovat keskittyneet pelkästään viihteellisen sisällön tuottamiseen, on niin haluaville olemassa vielä lisäksi maksullisia viihdekanavia. Sellaiseenko tosiaan haluamme ilta toisen jälkeen käyttää aikaamme? Mitä niillä on loppujen lopuksi tarjota meille?

On myös olemassa viihdekirjallisuutta. Tässäkin blogissa on jokunen tuohon kirjallisuuden lajiin kuuluva kirja-arvio, vaikka arvelen, että joidenkin mukaan sellaiset eivät ole muslimiblogiin sopivia. Olen itsekin miettinyt asiaa, mutta toistaiseksi olen päättänyt antaa niiden arvioiden jäädä mukaan. En voi sanoa, että kovinkaan moni lukemistani viihdekirjoista olisi suosittelemisen arvoinen, mutta jollakin oudolla tavalla ne ovat antaneet suhteellisuudentajua ja perspektiiviä kaiken islamia käsittelevän kirjallisuuden keskellä.

Miksi viihdettä on sitten nykyään joka paikassa? Millaista tehtävää se täyttää yhteiskunnassamme ja omassa elämässämme? Voisimme aloittaa määrittelemällä, mitä viihteellä oikein tarkoitetaan. Wikipedian mukaan viihde on "yleisnimi kevyelle ajanvietteelle, sellaisille tapahtumille, esityksille tai toiminnoille, joiden tarkoitus on tuottaa huvia tai mielihyvää yksittäiselle ihmiselle tai suuremmalle yleisölle". Muslimeitakaan ei ole kielletty pitämään tietyissä rajoissa hauskaa. Nykyään vain tuntuu, että liian usein se hauskanpito tapahtuu jonkun toisen kustannuksella (esimerkiksi kaikenlaiset kilpailut) tai on muuten moraalisesti arveluttavaa. Viihde on myös läheisessä yhteydessä kaupallisuuteen, jolla herätellään turhia(kin) tarpeita.

Näin Ramadanin, pyhän kuukauden lähestyessä, olen omalta osaltani tehnyt päätöksen noudattaa paremmin edellä mainittua hadithia: jätän omaan rauhaan sen, mikä ei minulle kuulu. Katson sellaisia televisio-ohjelmia, joista on minulle hyötyä ja jätän vähemmälle turhia ohjelmia. Radiota en kuuntele normaalioloissa muutenkaan, mutta sieltäkin voi löytää asiallisia kanavia. Kirjoista pyrin löytämään luettavaksi sellaisia, joilla on jokin itseäni koskettava sanoma ja joita ovin käyttää itseni kehittämiseen. Ylipäätään tunnen kunnioitusta sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka uskaltavat kohdata toisensa ja itsensä ilman jatkuvaa, joka paikan täyttävää ääni- ja kuvatulvaa. Tässä asiassa olen vuosien kuluessa onnistunut petraamaan, mutta tehtävää riittää vielä.

tiistai 3. elokuuta 2010

Rukouksen voima

Vielä joitakin kuukausia sitten tunsin ahdistusta, kun ajattelinkin rukoilemista. Tiesin toki jo ennen islamiin palaamista, että rukous on yksi islamin viidestä peruspilarista ja päivittäin viidesti toistuvana ehkä pilareista kaikkein tärkein. Tunsin, että ollakseni kunnon muslimi minunkin täytyisi rukoilla, sovittaa nuo viisi rukousta osaksi päivittäistä elämääni. Silti en jostakin syystä saanut tehdyksi niin, ja juuri se tuntui ahdistavalta: ennen islamiin palaamista minulla ei ollut minkäänlaista "rukoustaustaa". En ollut tottunut puhumaan Jumalan, kunnia ja ylistys Hänelle, kanssa. Rukoilu tuntui ajatuksenakin itselleni vieraalta.

Lähde: http://www.uta.fi/utain/2006k/2/27944.html
Muutama kuukausi sitten ajatus rukoilusta alkoi kuitenkin kypsyä mielessäni. Tunsin olevani valmis aloittamaan kunnolla rukouksen opettelemisen, ja alku oli niin vaikea kuin olin alunperin kuvitellutkin. Ensinnäkin kunnollisen ja selkeän rukousoppaan löytäminen tuntui melko haasteelliselta, sillä haluan toki suorittaa rukouksen oikein. Rukoilin paperista arabiankielistä tekstiä lukien yrittäen samalla tehdä kaikki rukoussarjaan kuuluvat liikkeet niin hyvin kuin mahdollista. Luin mielessäni monta kertaa päivässä eri rukouksen kohtia, kunnes olin vähitellen oppinut ne kaikki ulkoa. Samalla rukoilukin helpottui: en tarvinnut enää lunttauspaperia, vaan pystyin keskittymään itse rukoukseen, sanojen sisällön miettimiseen ja eri liikkeisiin.

Kuten niin monen muunkin asian kohdalla: alku aina vaikeaa, lopussa kiitos seisoo. Jos Jumala suo, olen oman rukouselämäni alkupuolella. Kuitenkin jo tässä vaiheessa olen huomannut, kuinka tärkeää rukoileminen on. Enää en voisi kuvitella jättäväni rukoilematta: jos jokin rukous on jäänyt esimerkiksi muiden menojen vuoksi väliin, pyrin korvaamaan sen mahdollisimman pian. Tiedän myös, että minun tulisi korvata kaikki ne rukoukset, jotka olen aikaisemmin jättänyt suorittamatta. En kuitenkaan enää tunne sen suhteen ahdistusta, vaan pyrin ottamaan välimatkaa vähitellen kiinni, kunnes rukoukset on suoritettu. 

Rukouksella voi olla uskomaton voima. Varsinkin, kun olen saanut rukoilla rauhassa niin, ettei lapsi hypi samaan aikaan rukousmatolla tai kuljeta pikkuautoa selkääni pitkin, sen avulla voi saavuttaa rauhan tunteen. Se tuo lohdutusta ja toivoa. Päivittäinen rukous on myös oiva tapaa muistaa Jumalaa ja osoittaa kiitollisuutta ja nöyryyttä Häntä kohtaan.Ymmärrän nyt, että kaikella on aikansa. En ollut aikaisemmin valmis rukoilemaan, joten Jumala Kaikkivaltias viisaudessaan antoi minulle nyt mahdollisuuden nähdä aavistuksen rukouksen voimasta. Jos Jumala suo, vähitellen rukouksen merkitys ja vaikutus muuhun elämääni vähitellen vain kasvaa.

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Kirja-arvio: Pyhiinvaellus

Pyhiinvaellus on  - myöhäisestä ilmestymisajankohdastaan huolimatta - Paulo Coelhon ensimmäinen romaani ja kertoo hänen tekemästään pyhiinvaellusmatkasta Santiago de Compostelaan. Compostelan tie, joka tunnetaan myös nimellä pyhän Jaakobin tie tai Linnunradan tie, on ollut vuosisatojen ajan varsinkin katolilaisten suosima pyhiinvaellusreitti, joka kulkee 700 kilometrin pituisen matkan lähinnä Pohjois-Espanjassa.

Coelholla on matkallaan mukana opas, joka on kulkenut tien jo aikaisemmin ja antaa Coelholle tehtäväksi matkan eri vaiheissa erilaisia harjoituksia, jotka tunnetaan RAM-harjoitusten nimellä. Harjoitusten tarkoituksena on auttaa pyhiinvaeltajaa henkisessä kasvussa ja löytämään matkan todellisen tarkoituksen. Coelho joutuukin erilaisten koettelemusten eteen, joissa harjoitusten tuottamat opit osoittautuvat tarpeellisiksi. Pyhiinvaellus saa Coelhon vakuuttumaan kirjailijanurastaan ja auttaa häntä tarttumaan unelmiinsa.

Kirjassa on melko paljon katolilaisia elementtejä esimerkiksi rukousten muodossa ja toisaalta myös muinaisia rituaaleja ja magiaan viittaavia menoja. Siitä huolimatta sillä oli annettavaa myös minulle ja teosta voisi pitää myös yleismaailmallisena, inspiroivana henkisen kasvun kirjana. Hieno lähtölaukaus Coelhon uralle.

Tekniset tiedot:
Coelho, Paulo: Pyhiinvaellus
Suomentaja: Sanna Pernu
ISBN: 951-910-709-6
Bazar Kustannus 2006
Sidottu, 285 s.
Kirjastoluokka: 84.2
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...