keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Kurkota korkeuksiin



Pessimisti näkee mahdollisuuksissa vaikeuksia, optimisti vaikeuksissa mahdollisuuksia.

- Winston Churchill

tiistai 27. joulukuuta 2011

Kirja-arvio: Peppi ja Sokrates. Filosofinen matka Astrid Lindgrenin maailmaan

Sadun keinoin voi pohtia maailmaa filosofisesta näkökulmasta, kuten esimerkiksi Muumit tai Nalle Puhin tarinoiden satuhahmot tekevät. Yksi monitahoisista, ristiriitaisiakin ajatuksia herättäneistä satuhahmoista on Astrid Lindgrenin kirjoista tuttu Peppi Pitkätossu, joka teki kirjallisen ensiesiintymisen vuonna 1945 ja joka on vaikuttanut siis jo useamman sukupolven lapsuuteen.

Peppi ja Sokrates - filosofinen matka Astrid Lindgrenin maailmaan keskittyy nimensä mukaisesti erityisesti Pepin persoonallisuuden ja maailmankatsomuksen filosofiseen käsittelyyn; teoksen sivuosassa ovat muut Lindgrenin luomat satuhahmot, kuten Mio, Katto-Kassinen ja Ronja Ryövärintytär. Peppi saikin ilmestymisajankohtanaan osakseen kriittisiäkin ääniä: ennakkoluuloja ja piintyneitä tapoja railakkaasti kyseenalaistavana ja nenäkkäänä yksin Huvikummussa asuvana tyttönä hän oli kaikkia ajan ihanteita vastaan. Teos pyrkii osoittamaan, että Peppi on synnynnäinen filosofi, jolla on useita yhteisiä ominaisuuksia Sokrateen kanssa: hän kyselee ja tietämätöntä leikkimällä saa esiin vastapuolen ajatuksen heikkoudet. Monissa maissa matkanneena Pepille on kertynyt tietoutta eri kansojen tavoista ja hän antaa piupaut sovinnaisuudelle ja turhalle kursailulle tarttuen samalla myös moniin tabuina pidettyihin asioihin. Peppiä voi luonnehtia myös kielitieteilijäksi; hän testaa keksimäänsä uutta sanaa perusteellisesti ennen kuin saa selville sen merkityksen. Peppi on feministi, tyttöjen puolesta puhuja, joka kiekurapillereitä syömällä saa elää koko ajan lapsena.

Teos on koottu eri aihepiirejä käsittelevien lukujen ympärille. Kunkin luvun lopussa pääsevät ääneen Pepin laivan, Hopsun, kaksi merimiestä, jotka tuovat Huvikumpuun myös nykyaikaan siirretyn Sokrateen. Teos jatkaa siten Lindgrenin lapsenomaisen kekseliästä tyyliä. Tämä teos on varmasti Pepistä ja muista Lindgrenin satuhahmoista pitävien mieleen.

Tekniset tiedot:
Gaare, Jörgen ja Öystein Sjaastad: Peppi ja Sokrates. Filosofinen matka Astrid Lindgrenin maailmaan
Suomentaja: Laura Voipio
ISBN: 951-625-896-4
Kirjapaja 2003
Sidottu, 229 s.
Kirjastoluokka: 11

maanantai 19. joulukuuta 2011

Kirja-arvio: Kaipauksen puolustus

Kaipauksen puolustus tarttuu vähemmän käsiteltyyn aiheeseen: kaihon- ja kaipauksen tunteisiin. Mikä liikuttaa sisintämme kuullessamme surumielisen laulun ja mihin tarvitsemme yksinäisyyden ja surun tuomaa kaipauksen tunnetta? Miksi kaipaamme menneisyyteen tai tulevaisuuteen? Wikström kirjoittaa teoksessaan kaihon anatomiasta: siitä kuinka ilon ja tavoitteiden saavuttamisen hetkelläkin kaiho on usein läsnä ja kuinka arjen täyttäminen näennäisellä tekemisellä vaikeuttaa meitä kuulemasta särkynyttä ääntä sisällämme. Suuri kaihon ja kaipauksen aiheuttaja on tietenkin kuolema, vaikeasti puhuttava ja käsiteltävä aihe, josta Wikström onnistuu kirjoittamaan liikuttavalla tavalla. Hän osoittaa myös, että kaiholla ja kaipauksella on paljon tekemistä pyhyyden, uskontojen ja uskon kanssa. Abrahamilaisten uskontojen eli kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin mukaan karkotus Paratiisista aiheutti sen, että ihminen on jäänyt etsimään kadotettua paratiisiaan.

Wikströmin mukaan hänen tarkoituksensa on tämän teoksen kautta pohtia henkilökohtaisesti kaihoa, tunnetta joka usein sivuutetaan vaikeana aiheena. Teoksessa onkin limitetty filosofista pohdintaa, kuten joidenkin filosofien ja muiden ajattelijoiden mietteitä, Wikströmin omiin arkipäivän kokemuksiin uskontopsykologian professorina. Hän löytää arjesta pyhän ulottuvuuden, pienistä hetkistä jotakin sisintä syvästi koskettavaa. Vaikka teoksen esimerkit ovat pääosin käytännössä kokonaan kristillisestä maailmasta, Wikström korostaa esimerkiksi pyhyyden olevan uskontokunnat ylittävä kokemus.

Wikströmistä on muodostunut yksi ehdottomista suosikkikirjailijoistani luettuani tähän mennessä vasta kaksi hänen kirjoittamaansa teosta. Kaipauksen puolustus on käteen sopivan kokoinen ja helposti vaikkapa pätkissä luettavissa, vaikka itse olisinkin halunnut lukea sen kerralla alusta loppuun. Tätä kirjaa lukiessa tulee yksinkertaisesti hyvä ja levollinen olo. Suosittelen lämpimästi.

Tekniset tiedot:
Wikström, Owe: Kaipauksen puolustus
Suomentaja: Oili Räsänen
ISBN: 978-951-607-918-2
Kirjapaja 2010
Sidottu, 214 s.
Kirjastoluokka: 17.3

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Hajamielinen uskovainen

Olen viime viikkoina, ehkäpä noin parin kuukauden ajan, huomannut tietynlaista ulkopuolisuutta jokapäiväistä elämää kohtaan. Johtuneeko joulun lähestymisestä ja siitä, että tähän vuodenaikaan materiaalisuus tuntuu korostuvan entisestään, että moni asia on tuntunut niin turhalta ja mitäänsanomattomalta. Vaikka emme itse joulua vietäkään, on Suomessa vaikea välttyä vuoden kuumimman ostosjuhlan huomaamiselta ainakin sen jokaviikkoisen kauppareissun yhteydessä. Toinen toistaan tyrkyttävimpien mainoslehtien pudotessa postiluukusta tulee kieltämättä vieraantunut olo.

Luulen, että kohdallani on kyse myös jonkinlaisesta eksistentiaalisesta kriisistä. Olen pohtinut, mitä merkitystä on niin monella asialla, joihin tuntemani ihmiset tuntuvat keskittyvän. Mitä merkitystä on uusimmalla astiastolla, sateisella säällä tai jollakin tietyllä DVD:llä? Mitä merkitystä on materiaalisilla asioilla suuressa mittakaavassa? Mitä merkitystä on surra asioita, joille ei voi mitään sen sijaan, että keskittyisi korjaamaan niitä epäkohtia, joiden eteen voi tehdä jotakin? Olenko tosiaan ajatuksineni yksin, kun niin monelta suunnalta tuntuu kuuluvan aivan päinvastainen viesti:  "kuluttamalla olet olemassa". Menestystä(kin) mitataan usein materiaalisilla mittareilla. Olen ollut niin ajatuksiini uppoutuneena, että toisinaan hätkähdän itsekin, kuinka en ole huomannut elämää ympärilläni. Huomaan käyneeni suihkussa siitä, että kostea pyyhkeeni löytyy roikkumasta kuivausnarulla; huomaan viikonlopun saapumisen siitä, että jääkaappi odottaa viikottaista täydennystään.

Tulee mieleen klassinen "hajamielinen professori"- ilmiö, jota nykyaikana voisi flow-tilaksikin kutsua. Se merkitsee intensiivistä keskittymistä esimerkiksi työhön, jolloin kaikki muu ulkopuolinen jää huomion ulkopuolelle ja tehdyksi enemmän tai vähemmän mekaanisesti, ajatuksia siihen juurikaan uhraamatta. Kohdallani voisi ehkä puhua hajamielisestä uskovaisesta, sillä olen tuntenut syvää kiitollisuutta siitä, että tunnen tulleeni johdatetuksi oikealle tielle. Samalla liitän kädet rukoukseen ja toivon Jumalan, Kunnia ja Ylistys Hänelle, siunausta ja johdatusta muillekin: löytämään olennaisen epäolennaisen joukosta, toivon epätoivon hetkellä, kirkkauden pimeyden painaessa päälle ja levollisuuden epätietoisuuden vallitessa.

Mikäpä näitä on pohtiessa tähtitaivaan alla.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Kirja-arvio: Ihminen ja terroristi

(Pahoittelen kansikuvan puuttumista.) Filosofi ja kirjailija Heidi Liehu tarttuu teoksessaan Ihminen ja terroristi yhteen nykyajan puhutuimmista aiheista, terrorismiin, ja sen suhteesta ihmisyyteen. Liehun teos on julkaistu vuonna 2004, joten se ei käsittele aivan viime vuosien tapahtumia, mutta sen innoittajana lienevät olleet 11.9.2011 tapahtuneet terrori-iskut ja toisaalta Saddam Husseinin kukistumiseen johtanut Irakin sota, jonka ympäriltä Liehu kehittelee ajatuksiaan eteenpäin.

Liehu kirjoittaa ja kehittelee ajatuksiaan osittain päiväkirjanomaisesti (erityisesti Irakin sodan tapahtumia hän seuraa paikoin tarkastikin), osittain tiettyjen teemojen pohjalta. Teoksen avainsanoja ovat sodan ja terrorismin lisäksi esimerkiksi väkivalta, kristinusko ja islam (ylipäätään 'miehisten' uskontojen suhde väkivaltaan ja sotaan, kuten Liehu asian määrittelee), itsemurhaiskut ja naisten rooli väkivallan tuottajana ja uhreina. Liehu pohtii myös median passivoivaa vaikutusta ja Yhdysvaltojen asemaa maailmanpoliisina ja yllättäen myös varsinkin jokunen vuosi sitten enemmänkin esillä ollutta Ranskan päätöstä kieltää muslimeilta huntujen käyttö julkisissa kouluissa. Teos pitää siis sisällään filosofisia ajatuksia lähes laidasta laitaan koottuna löyhästi väkivallan teeman ympärille.

Liehun muistelut menneiltä vuosilta sisältävät myös henkilökohtaisia muistoja; monet meistä muistavat missä olivat silloin, kun jotakin maailmanpoliittisesti tärkeää on tapahtunut. Varsinkin teoksen alkupuolella pohdinta on kuitenkin ajoittain aika korkealentoista, kuten filosofilta voi odottaakin. Vaikka aihe ei ole kevyimmästä päästä, kenties teoksen otsikointi kertoo jotakin: kannessa lukee IHMINEN ja terroristi (täsmälleen tuolla kirjasinkoolla), mikä antaa toivoa siitä, että lopulta ihmisyys voittaa.

Tekniset tiedot:
Liehu, Heidi: Ihminen ja terroristi
ISBN: 952-5273-05-9
Sphinx 2004
Nidottu, 229 s.
Kirjastoluokka: 32.5

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Kirja-arvio: Kaikki irti arjesta

Arki on meille jokaiselle ainakin jossakin määrin tuttu asia, mutta tieteessä sitä on pidetty melko vaikeana aiheena tutkia. Ehkäpä sitä ei ole koettu tarpeeksi merkitykselliseksi, jotta siitä saisi aikaan kunnianhimoista ja arvostettua tutkimusta, josta olisi vielä jotakin käytännön hyötyäkin. Kaikki irti arjesta on kokoelma tämän vuoden Tieteen päivien annista, jonka aiheena oli "arjen arvoitus". Tieteen päivät ja sitä kautta myös tämä teos kokoavat yhteen eri tieteenalojen näkökulmia arkeamme koskettaviin aiheisiin, kuten syntymään ja kuolemaan, tunne-elämään, terveyteen, vanhenemiseen, eläkkeeseen, ajanhallintaan, arjen puhekieleen, asumiseen, työelämään, ympäristöön ja tekniikkaan.

Kaikki irti arjesta- teoksen luvut ovat omien alojensa asiantuntijoiden ja tutkijoiden kirjoittamia ja siksi niissä näkyy kirjoittajien oma kädenjälki. Osa luvuista on tiukemmin kiinni arjessa kuin toiset, joissa liikutaan teoreettisemmalla tasolla. Lukujen lopussa on vielä aiheeseen jollakin tapaa liittyviä lyhyitä artikkeleita ja lista lisälukemisesta asiasta enemmän kiinnostuneille. Osaa aiheista en suoralta kädeltä itse liittäisi arkeen kuuluvaksi, mutta asia on toki monitahoinen ja jokaiselle meistä arki on jossakin määrin erilainen kuin kanssaeläjillemme. Kirjan etuina pidän sitä, että siinä on paljon tuoretta, jokseenkin päiväntasaista tietoa ja monitieteinen näkökulma. Siinä oli myös useita minua kiinnostavia lukuja, kuten kaupunkitilan käyttö sekä asumisen nykyiset ja tulevaisuuden ratkaisut. Olisin kaivannut kirjaan luvun vielä monikulttuuristuvasta Suomesta; myös uskontoa on teoksessa käsitelty varsin suppeasti. Uskoisin teoksen kuitenkin sopivan lukijalle, joka on kiinnostunut suomalaisen arjen kehittymisestä ja tulevaisuudennäkymistä.

Tekniset tiedot:
Andersson, Leif C., Ilari Hetemäki, Riitta Mustonen ja Ari Sihvola (toim.): Kaikki irti arjesta
ISBN: 978-952-495-193-7
Gaudeamus 2011
Nidottu, 302 s.
Kirjastoluokka: 30.12

perjantai 9. joulukuuta 2011

Suomi pienoiskoossa

Jos Suomi olisi sadan hengen muodostama kylä, siellä olisi:

- 47 asuntokuntaa
-19 yksinelävää ja 16 kahden hengen asuntokuntaa
-11 lapsiperhettä
-17 alle viisitoistavuotiasta henkilöä
-52 asuntoa, joista 31 on omistusasuntoja
-42 pakastinta
-66 työikäistä eli 15-64-vuotiasta, joista 68% käy töissä
-61 moottoriajoneuvoa
-6 kotimaanmatkaa yhtä asukasta kohti
-34 laajakaistayhteyttä
-90 henkilöä, jotka ovat käyttäneet internetiä viimeisen kolmen kuukauden aikana
-54 jonkin perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittanutta
-51 marjastajaa, 38 kalastajaa ja 7 metsästäjää
-14 henkilöä, jotka omistavat metsää
-32 ylipainoista
-8 absolutistia
-46 henkilöä, jotka harrastavat liikuntaa kahdesta kolmeen kertaan viikossa
- 45 minuuttia seurustelua perheenjäsenten ja tuttujen kesken päivittäin

Lähde: Jussi Melkas ja Heli Mikkelä: Suomi-kylä - arkea pienoiskoossa. Artikkeli Kaikki irti arjesta-teoksesta, s. 119-121.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Kirja-arvio: Läsnäolon taito. Johdatus kiireettömään elämään

Nykyisin paljon puhutut aiheet läsnäolo, hidastaminen ja elämän olennaisuuksien löytäminen ovat tämän kirjan keskeisimpinä teemoina, mutta varsin raikkaassa muodossa. Owe Wikström, ruotsalainen uskontopsykologian professori, on koonnut helposti lähestyttävään pakettiin ajatuksia tietoisesti tai tiedostamattomasti itseään etsivälle ihmiselle esimerkiksi levottomuudesta, nuoruuden ja menestyksen myyteistä, elämysteollisuudesta, hitauden pelosta sekä hyvästä ja huonosta yksinäisyydestä. Teoksen lopussa Wikström kertoo kolmesta "pyhiinvaellusmatkastaan", samalla kertaa sekä ulkoisista että mielen sisäisistä matkoista varsin epätavanomaisiin kohteisiin.

Wikströmin kirjoitustapa on mukaansatempaava, lukujen otsikointi mielikuvituksellinen ja teos pokkarimuodossa sellainen, että tämän kirjan kiireinen ihminen ottaa mielellään mukaan vaikka työmatkalle. Luvut ovat sopivan lyhyitä, joten tätä kirjaa voi tosiaan lukea lyhyissä pätkissä ja saavuttaa samalla pienimuotoisen retriitinomaisen tilan. Tekstiä voisi kuvailla sanoilla polveileva, mietiskelevä ja viipyilevä. Mielestäni kirjan ehdottomana etuna on se, että Wikström kertoo paljon omista kokemuksistaan sisäisen matkan tekijänä. Teoksen kristillinen pohjavire tulee esiin selkeämmin vasta loppupuolen kolmen "pyhiinvaelluksen" kohdalla, joten pidän tätä teosta enemmänkin yleisenä uskontofilosofisena teoksena, jolla on tarjottavaa lukijan omasta uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta. Jos Jumala suo, tämä ei jää suinkaan viimeiseksi lukemakseni Wikströmin teokseksi, sen verran rohkaiseva ja koskettava lukukokemus Läsnäolon taito oli. Koin sen antavan vahvuutta oman tien valintaan ja sen rohkeaan seuraamiseen. Suosittelen lämpimästi.

Tekniset tiedot:
Wikström, Owe: Läsnäolon taito. Johdatus kiireettömään elämään
Suomentajat: Peter Gustavson ja Miia Wittaniemi
ISBN: 951-607-868-0
Kirjapaja 2008
Nidottu, 271 s.
Kirjastoluokka: 17.3

Elämän väliaikaisuudesta

Seuraavat puhuttelevat katkelmat ovat peräisin Owe Wikströmin teoksesta Läsnäolon taito - Johdatus kiireettömään elämään. Teos kokonaisuudessaan on hieno ja ehdottomasti lukemisen arvoinen ja kirjoitan siitä erillisen arvion. Tässä kuitenkin vähän etukäteen muutamia mietelmiä aiheeseen liittyen. Hakasulkeiden sisällä olevat huomiot ovat minun lisäämiäni.


[...] Jos ihminen tahtoo kohdata Jumalan, hänen on aloitettava ulkoisesta maailmasta. Hänen on vierailtava sen sairaan sukulaisen luona, jonka luona hän ei koskaan käy, soitettava sille yksinäiselle ihmiselle, josta kukaan ei välitä,  etsittävä niitä, jotka muiden mielestä ovat ikävystyttäviä, mielenkiinnottomia ja joita siksi vältetään. Heidän luonaan on hengellisen elämän alku. Elämäsi Kristuksen [tai Jumalan] seuraajana ei koskaan voi alkaa muualta kuin rakkaudesta ja läheisyydessäsi olevien todellisten ihmisten kunnioittamisesta. Ja tämä koskee juuri heitä, jotka sinä tunnet - se on kaukana urhoollisesta työstä lähetyskentillä tai kolmannen maailman viidakoista. Kristillinen [ja islamilainen] hengellisyys rakentuu muun muassa sille havainnolle, että ihmisen antaessa sille, jolla on vähän tai ei mitään, hän saa sitäkin enemmän takaisin [...] (s. 204)

                                                    ¤  ¤  ¤

[...] Juuri tietoisuus väliaikaisuudesta on samalla myös elämänilon lähde. Elämän, joka ihmiselle annetaan hoidettavaksi, hän ottaa vastaan hämmästyneenä, lahjana. Lapsi, joka hyppelee auringossa, ei sure sitä, että kesä on kohta mennyt. Elämänilo häviää heti, kun siitä yritetään pitää kiinni.[...] Mitä kouristuksenomaisemmin ihminen pitää kiinni elämästään, sitä enemmän hän menettää kykyään nauttia siitä. Mitä paremmin hän käsittää, miten häilyvää elämä on, sitä enemmän hän pystyy siitä iloitsemaan. Siksi hänen pitää välillä harjoitella luopumista siitä, mitä hänellä luonnostaan on. Luopumalla joskus siitä, mistä hän tavallisesti nauttii, ihminen voi oppia itsekuria, oppia odottamisen iloa, välttämätöntä valmistautumista. (s. 250)

maanantai 5. joulukuuta 2011

Oikea asenne ratkaisee

I have not failed. I have found 10,000 ways that do not work. - Thomas Edison

Jumala antakoon meille rohkeutta ja voimia taistella sellaisten asioiden puolesta, jotka sydämissämme tiedämme oikeiksi. Vaikka emme ehkä pääsisikään haluamaamme päämäärään, tiedämme silloin kuitenkin tehneemme parhaamme ja voimme olla levollisin mielin. Jumala näkee sydämiimme ja tekojemme taakse silloinkin, kun emme tiedosta vaikuttimiamme itse. Oikea asenne ja tarkoitus ratkaisevat.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Kirja-arvio: Elämän ekaluokkalaiset

Lääkäri ja kirjailija Helinä Siikala on julkaissut joukon elämäntaitoon ja oman itsensä hyväksymiseen liittyviä teoksia, joista arvioitavanani on nyt ihmisen kokonaisvaltaisuutta korostava Elämän ekaluokkalaiset-teos. Se on kokoelma muutaman sivun mittaisia, aikaisemmin Helsingin Sanomissa ja Voi Hyvin-lehdessä ilmestyneitä kolumneja Siikalan lähes neljänkymmenen lääkärivuoden ajalta: kokemuksia ja tuntemuksia itsestä, tuttavista, potilaista, perheen- ja suvun jäsenistä, kollegoista ja yhteiskunnan yleisestä asenneilmastosta. Aihepiireinä ovat erityisesti terveydenhuolto ja terveys sekä koti ja arki. Siikala kirjoittaa esimerkiksi medikalisaatiosta ja pehmeistä hoitotavoista, läsnäolon ja pienten asioiden merkityksestä, tiedon ja tunteen vastakkainasettelusta ja armollisuudesta itseä kohtaan. Siikalan kantavana ajatuksena on, että ihminen on kokonaisvaltainen luomus, minkä olemme nykyaikana erilaisten vaatimusten aikana unohtaneet. Ihmiset ovat ulkoistaneet hyvinvointinsa ja terveydestään huolehtimisen.

Lyhyet kirjoitukset sopivat luettavaksi vaikkapa yksi tai muutama kerrallaan, sillä niiden jälkeen ainakin minulle heräsi ajatuksia, joille on hyvä antaa aikaa kehittyä mielessä. Siikala on ammattinsa puolesta ollut tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa, mikä on herättänyt hänet huomaamaan yhteiskuntamme epäkohtia. Yhden osuvimmista mietteistä hän kuuli ala-asteikäiseltä pojalta, joka kysyi Siikalalta: "Näkeekö muuten lääkäri, kun se katsoo potilaan kipeään kurkkuun, ettei se ole kurkku mikä on kipeä, vaan että ihmisen sydän on mennyt rikki?" Terävästi ja samalla kertaa lempeästi vaihtoehtoisten toimintamallien puolesta puhuva Siikala valloitti ainakin minun mieleni tällä kokoelmallaan.

Tekniset tiedot:
Siikala, Helinä: Elämän ekaluokkalaiset
ISBN: 951-1-20956-6
Otava 2006
Sidottu, 224 s.
Kirjastoluokka: 17.3

torstai 24. marraskuuta 2011

Menossa ja tulossa

Menossa

Spontaanius. Työelämään palaamisen jälkeen lähes kaikki tekemiset ja menot on pitänyt suunnitella hyvissä ajoin etukäteen. Suunnittelemattomuutta voi kokeilla ehkä siinä, että valitsee ruokaostoksilla jotakin valmiiksi tehdyn ostoslistan ulkopuolelta. Suurissa linjoissa etukäteen suunnitteleminen on kuitenkin nykyään kaiken a ja o.

Työn pysyminen työpaikalla. Näinä luvattuina etätyön aikoina olen itsekin päässyt kokeilemaan palkkatyön tekemistä kotoa käsin. Kätevä ratkaisu erilaisten menojen yllättäessä, kunhan se jää kohdallani satunnaiseksi ratkaisuksi. En nimittäin osaa aina lopettaa työntekoa tuntien tultua täyteen, sillä ainahan voi tehdä vielä tuon ja tuon jutun alta pois...

Tavaralahjat. Eidin ja muiden juhlapäivien kynnyksellä mielessä pyörii aina sama kysymys: mitä antaa lahjaksi tai pieneksi tuliaiseksi juhlan tai vierailun yhteydessä? Olen omissa hankinnoissani alkanut suosia käsityöläisten tekemiä tuotteita - tai vielä parempaa, erilaisia palveluita. Monella meillä on tavaraa jo ongelmaksi asti, joten esimerkiksi syötäväksi tarkoitetut lahjat (leivonnaiset, kakut yms.)ovat varteenotettava vaihtoehto. Toisaalta kynttilät ovat oiva valinta: vähitellen häviävä materia korvautuu (toivottavasti) lämpimillä muistoilla.

Liha. En ole luopunut kokonaan lihasta, mutta syksyn tullen mieleni on tehnyt enemmän kasviksia ja hedelmiä. Kerran valmistin entiseen tapaan kanaa, mutta tuntui jotenkin vastenmieliseltä syödä sitä. Olenkin siirtynyt suosiolla enemmän kasviksiin, keittoihin, leipään ja maitotuotteisiin.

Tulossa

Musta. Jostakin selittämättömästä syystä olen mieltynyt käyttämään mustia vaatteita yhdistettynä harmaaseen, ruskeaan tai valkoiseen. Varma ja toimiva valinta, jota joku voisi kutsua myös tylsäksi. Ei kuitenkaan tarvitse käyttää aamulla liiaksi aikaa sopivien asukokonaisuuksien löytämiseksi.

Uusi vuosi. Islamilaista uutta vuotta vietetään tämän viikon lopulla, jolloin alkaa vuosi 1433. Vain Jumala (swt) tietää, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Rukoilkaamme, että saamme silloinkin osamme siunauksesta ja Jumalan armosta.

Kynttilät ja kotoilu. Pimeä ja viileä sää kutsuu viettämään aikaa kotona teekupposen ja kynttilöiden lämmössä. Vaikka lunta ei vielä näillä korkeuksilla olekaan maassa (tai ehkä juuri sen takia), vietän minä kotihiiri entistä enemmän vapaa-aikaa oman kodin rauhassa. Ja vaikka en joulukoristeista perustakaan, tuovat erilaiset koristevalot kuitenkin kaivattua tunnelmaa pimeällä ulkona liikkuessa. Kartoin kynttilöitä muutaman vuoden vauvavaiheen takia, mutta nyt niitäkin uskaltaa taas kokeilla kotonakin.

Valokuvat. Olen saanut hankituksi digikameran, joten nyt voin kenties toteuttaa silloin tällöin mielessäni liikkuneen idean julkaista joitakin itse otettuja valokuvia blogissani. Ehkäpä ainakin joistakin valmistuneista käsitöistä voisi ottaa kuvia, niin ei olisi aina pelkkien ohjelinkkien varassa.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Kirja-arvio: Tiibetin tyttäret

Tiibetin tyttäret kertoo kiehtovan, lähes sadan vuoden taakse ulottuvan tarinan kolmesta naisesta, joilla kullakin on erilainen suhde Tiibetiin. Mola, perheen isoäiti ja buddhalaisnunna, on syntynyt ja kasvanut Tiibetissä ja synnyttänyt useita lapsia, joista lopulta vain yksi tytär, Sonam, jää henkiin. Sonamin oma tytär Yangzom on puolestaan syntynyt Sveitsissä, mutta tuntee syvää yhteyttä Tiibetiin ennen kaikkea perhesiteiden ja tiibetin kielen osaamisen vuoksi.

Molan perhe joutuu pakenemaan rakkaasta kotimaastaan kiinalaisten sotilaiden hyökättyä maahan. Tiibetin terveydenhuolto on hyvin alkeellinen ja ruoka vähissä; pakomatka Himalajan yli Intiaan on raskas, mutta pakolaisia kannustaa eteenpäin ajatus paremmista oloista ja pääsystä samaa maahan Dalai-Laman kanssa. Matkalla on mukana silloin kuusivuotias Sonam, jonka onnistuu myöhemmin päästä myös kouluun. Työssään ravintolassa Sonam tapaa sveitsiläisen Martinin, josta tulee monen mutkan kautta hänen aviomiehensä. Tiibetiläisten oloista kiinnostunut ja välittävä Martin sulattaa myös Molan sydämen, ja lopulta heidän onnistuu muuttaa Sveitsiin. Perheen tytär Yangzom oppiikin tuntemaan Tiibetin vain äitinsä ja isoäitinsä kautta, kunnes olojen rauhoituttua heidän on mahdollisuus palata tutuille seuduille tapaamaan henkiin jääneitä sukulaisia.

Tiibet on kiehtonut minua niin kauan kuin muistan; mielikuviani tuosta maasta dominoivat buddhalaisuus ja kansan uskonnollinen vakaumus, joka auttaa heitä kestämään köyhissä oloissa. Tiibetin tyttärien isoäiti Mola edustaakin vahvaa buddhalaista uskoa, jota ei heikennä edes kiinalaissotilaiden hyökkäys maahan. Sonam edustaa puolestaan naista kahden kulttuurin välissä; nuorella iällä kotimaastaan paenneena hän osaa kuvitella elävänäs muuallakin kuin kotimaassaan. Nuorinta sukupolvea edustava Yangzom on Tiibet-aktivisti, mutta ei voisi kuvitella asuvansa siellä. Teos onkin arvokas kuvaus pienestä kansasta, joka on jäänyt paitsi kansainvälisestä huomiosta mutta jolla on rikas henkinen menneisyys ja kulttuurihistoria. Samalla se kertoo niistä haasteista, joita syntyy kahden todella erilaisen kulttuurin kohdatessa. Vilpittömyydessään tämä kirja on mielestäni hieno lukukokemus.

Tekniset tiedot:
Brauen, Yangzom: Tiibetin tyttäret
Suomentaja: Riitta Virkkunen
ISBN: 978-951-20-8418-0
Ajatus Kirjat 2011
Sidottu, 391 s.
Kirjastoluokka: 99.1

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Islamilaisen arkkitehtuurin piirteitä

Minua ja muita arkkitehtuurin ja islamin välisestä suhteesta kiinnostuneita on hemmoteltu viime viikkoina useammallakin mielenkiintoisella Iviews-sivustolla ilmestyneellä artikkelilla. Julkaisin jo aikaisemmin artikkelin valon merkityksestä islamilaisessa arkkitehtuurissa ja taiteessa täällä. Koraanin ja sunnan merkitys islamilaisen arkkitehtuurin perustana on aiheena tässä artikkelissa ja uusimmassa julkaisussa pyritään lisäämään yleisesti ymmärtämystä islamilaista arkkitehtuuria kohtaan. Koska artikkelit ovat luettavissa ainakin jonkin aikaa alkuperäislähteissään, olen tyytynyt listaamaan alle joitakin arkkitehtuurin pääpiirteitä, jotka noista artikkeleista nousevat esiin. Mahdolliset tulkinnalliset tai käännösvirheet ovat puhtaasti minun.

1. Islamilaisen arkkitehtuurin tulisi vastata sekä uskonnollisiin että eri aikakausien, maantieteellisten alueiden, kulttuurien ja käytännön vaatimuksiin. Arkkitehtuurin tavoitteena on valaista ja inspiroida sekä tuoda esiin islamilaiseen kulttuuriin ja väestöön liittyvää identiteettiä. Jotkin arkkitehtuurin osa-alueet on voitu omaksua muista filosofioista, ja nämä piirteet on sittemmin islamilaistettu. Arkkitehtuuria määrittää lähtökohtaisesti uskonto, eivät kansojen tarpeet tai toiveet.

2. Koraani ja sunna tarjoavat kattavat puitteet arkkitehtuurin suunnitteluun ja käyttöön. Muslimiarkkitehdin tulisi siten nähdä itsensä ensisijaisesti Jumalan palvelijana ja toissijaisesti arkkitehtina. Koraani ja sunna toimivat arvopohjana arkkitehtuurin suunnitteluun ja toteuttamiseen, mutta käytännön ratkaisut jäävät arkkitehdin toteutettavaksi.

3. Islamilaisen arkkitehtuurin tärkeitä perusperiaatteita ovat tarkoituksenmukaisuus, turvallisuus, puhtaus ja ympäristöystävällisyys. Näiden periaatteiden on tarkoitus toimia inspiraation lisäksi myös rajoitteina, jotta arkkitehtuuria ei käytettäisi vääriin tarkoituksiin, kuten maineen tai sosiaalisten ja henkilökohtaisten saavutusten esittelyyn.

4. Medina on islamilaisen arkkitehtuurin prototyyppi, sillä siellä profeetta Muhammad (saws) ja ensimmäisen sukupolven muslimit pystyivät ensimmäiseksi toteuttamaan islamin sanoman fyysisesti.

5. Islamilaisen arkkitehtuurin tarkoituksena on auttaa muslimeita toteuttamaan maallisia ja henkisiä tehtäviään. Arkkitehtuurin suunnittelua ja toteutusta rajoittavat maantieteellisestä sijainnista riippuen erilaiset säännökset liittyen esimerkiksi lainsäädäntöön, naapurustoon, julkisiin palveluihin sekä tavoitteeseen välttää tuottamasta harmia.

torstai 17. marraskuuta 2011

Kirja-arvio: Arjen islam. Somalinaisten elämää Suomessa

Arjen islam - somalinaisten elämää Suomessa on Marja Tiilikaisen väitöskirja, joka kokoaa yksien kansien väliin Suomen näkyvän, mutta suhteellisen pienen ja vähän tunnetun vähemmistön ajatuksia, tuntoja, kokemuksia ja käytäntöjä arjen tasolla. Somalit ja erityisesti somalinaiset ovat tämän kirjan keskiössä ja heitä tarkastellaan teoksessa erityisesti arjessa elävän ja koetun islamin näkökulmasta. Millaista on elää maahanmuuttajana Suomessa? Kuinka somalialainen perhekäsitys poikkeaa suomalaisesta ja millaisia käytännön haasteita eläminen Suomessa on tuonut eteen? Kuinka somalinaiset kokevat sairauden ja millaisia parannuskeinoja heillä on käytössään? Millaisia muistijälkiä Somalian sisällissota ja pako levottomuuksista on jättänyt somalien muistiin ja millaisia selviytymismekanismeja he ovat kehittäneet selvitäkseen elämässä eteenpäin? Kuinka islam elää somalinaisten arjessa? Kuinka yhteyksiä Somaliaan ylläpidetään? Millainen merkitys Koraanilla on arjessa ja sairauksien parantamisessa? Teos käsittelee laajan kirjon erilaisia kysymyksiä, jotka valottavat käytännönläheisesti somalinaisten aiemmin huonosti tunnettua yksityiselämää.

Marja Tiilikaisen eittämättömänä etuna on ollut hänen sukupuolensa: tutkimuksen somalinaisten parissa on mahdollistanut se, että hän naisena on voinut olla mukana monissa arjen kohtaamisissa somalinaisten kodeissa, juhlissa, naisten kokoontumisissa ja toisaalta suomalaisena myös auttamassa sellaisten asioiden hoitamisessa, joissa somalien kielitaito tai muu osaaminen ei välttämättä ole riittävää. Tiilikaisen tutkimuskenttä on ollut lähellä, vaikka aluksi luottamuksellisen ilmapiirin rakentaminen olikin haasteellista. Lopputulos on kuitenkin laadukas ja kansantajuinen.

Laajemmalle lukijakunnalle suunnattujen väitöskirjojen popularisoinnissa haasteena on tutkimusaineiston ja -tulosten kirjoittaminen siinä muodossa, että ne ovat helposti luettavissa ja ymmärrettävissä. Mielestäni siinä tämä teos on onnistunut erinomaisesti; teoreettinen osuus on kutistettu vähäiseksi ja pääpaino on tutkimusmateriaalin läpikäymisessä, jossa somalinaisten oma ääni on päässyt hyvin kuuluviin. Tällaiselle teokselle on ollut tarvetta ja toivon mahdollisimman monien lukevan sen, jotta ymmärtämys somaleita kohtaan lisääntyisi.

Tekniset tiedot:
Tiilikainen, Marja: Arjen islam. Somalinaisten elämää Suomessa
ISBN: 951-768-140-2
Osuuskunta Vastapaino 2003
Nidottu, 322 s.
Kirjastoluokka: 32.3

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Pettävä nautinto

57:20 Tietäkää, että tämän maailman elämä on vain leikkiä, ajanvietettä, koreilua ja keskinäistä kerskailua, rikkauden ja perheen kartuttamista. Se on kuin sadekuuro, jonka aiheuttama vihanta kasvullisuus ilahduttaa viljelijöitä, mutta tämä sitten kuihtuukin, ja sinä näet sen kellastuvan ja lakastuvan. Tulevassa elämässä on kuritus ankara, mutta Jumalan luona myös anteeksianto ja mielisuosio; niin, maallinen elämä on pelkkää pettävää nautintoa.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kirja-arvio: Toiveet jotka toteutuvat

Itävaltalainen Thomas Glavinic on minulle kirjailijana uusi tuttavuus ja Toiveet jotka toteutuvat erikoisin kirja, jonka olen lukenut pitkään aikaan. Kirjan tapahtumat alkavat puistossa ruokatunnilla, jolloin mainostoimistossa työskentelevä Jonas tapaa vanhan miehen. Mies lupaa toteuttaa Jonaksen kolme toivetta, ja epäluuloinen Jonas ryhtyy leikkiin mukaan. Jonaksella onkin monia toiveita: että hän voisi elää vaimonsa kanssa mutta pitää myös rakastajattaren, että hänen lyhytkasvuinen poikansa kasvaisi lisää pituutta, että hän olisi taloudellisesti menestynyt, että... Ja kummallista kyllä, Jonaksen toiveet alkavatkin toteutua, mutta eivät aivan niin kuin hän oli kuvitellut.

Jonaksen osakkeiden arvo nousee odottamatta ja hänen poikansa kasvaa hurjasti pituutta, mutta samalla toiveet alkavat elää omaa elämäänsä: tapahtuu liikenneonnettomuuksia ja eriskummallisia yhteensattumia. Eräänä iltana Jonaksen vaimo kuolee kylpyammeeseen, ja hautajaisissa vaimosta paljastuu pitkään varjeltu salaisuus. Öisin Jonas matkaa absurdiin mielenmaisemaan, joka ei jätä häntä rauhaan.

Toiveet jotka toteutuvat on samaan aikaan epätodellinen ja arkinen tarina. Tapahtumat ovat odottamattomia ja käänteet nopeita, joten juonen seuraamisessa saa olla tarkkana. Tiukasti todellisuudessa kiinni olevalle tämä ei ole varmaankaan paras lukuvaihtoehto. Itse luin tämän siksi, että tunsin kaipaavani jotain todella erilaista lukemista, ja siinä tämä teos kyllä täytti ehdot. Tästä ei tullut minun suosikkia, mutta ehkä tätä tyylilajia enemmän harrastava osaa arvostaa teosta minua enemmän.

Tekniset tiedot:
Glavinic, Thomas: Toiveet jotka toteutuvat
Suomentaja: Tiina Hakala
ISBN: 978-951-796-648-1
Atena Kustannus 2010
Sidottu, 347 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Spiritual Awakening and the Future of Our World

Seuraava artikkeli on lyhennelmä Asad Khanin Iviews-sivustolla hiljattain ilmestyneestä samannimisestä artikkelista, joka kokoaa mielestäni onnistuneesti yhteen ajatuksia ja näkökulmia arabimaiden kansannousujen suhteesta yksilön hengelliseen heräämiseen. Artikkeli on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.


Ever since man was created, the Angels questioned the Creator about the bloodshed and mischief that would be manifest due the actions of man. Almighty God, the Greatest, replied "I know that which you do not" (Quran 2:30). God knew that He had created a being that was capable of bringing the forces of nature under his control - so long as he acted aright and with full reliance in his Maker. And so man was set on Earth to fulfill the noble mission of this stewardship: to ensure that the environment, nature, and all people co-exist peacefully with due rights and consideration given to all the elements.

But man was created in a complex fashion - his mind, heart, body and inner-self would be in constant flux and imbalance, with passions and desire often getting the better than reason and intellect; with negative attitudes such as arrogance, greed and envy getting the better of virtues like humility, charity and forgiveness. This battle of the inner and outer forces of man are the very basis of his 'testing period' here on Earth, as God, the Almighty states "Who created death and life in order to test which of you is best in deed" (
Quran 67:2).

The crowning glory of every man is to be successful on the The Great Day when he will be held responsible for all his thoughts, intentions, feelings, motives and actions. There will be no escaping from the Accountability of Almighty God in His Great Court - all of a person's life will be laid bare - his own limbs, emotions and motives will give evidence to testify either for or against him. Successful will be the man who earns God's grace That Day and successful will be the ones whose balance of good is weightier than his bad deeds.

Islamic Awakening of an individual can only occur when every person realizes his and her own personal duty towards themselves, their neighbors and society, towards nature and the environment, and ultimately towards God. This realization will lead to a heightened level of personal honor and a sense of nobility - that he has been created by God "Then He (God) fashioned him in due proportion, and breathed into him a spirit from us (the soul)" (
Quran 32:9). This realization combined with an attitude of accountability will help create an atmosphere of responsibility and due care.

Every child, mother and person knows what it means to act with love, care, kindness, patience and understanding. These virtues are recognized the world over as they are a part of God's nature: as all good belongs to Him, emanates from Him, and returns to Him alone. We, who call ourselves as Muslims - who wish to lead an Islamic life - need to be more aware of when our passions and evil forces are attempting to make us act contrary to the higher virtues, values and characteristics. We need to understand that our benevolence, grace and compassion are much greater at winning the game of life than when we exercise our lesser selves - acting with anger or irrationality will only debase our own credibility, it goes against our moral nature, and is not befitting for our purer soul.

In this way, Awakening occurs precisely due to Awareness: the keys to this awareness are many, but to mention some important ones here (a) every person has to increase their knowledge of life, the truth of this world, and the grand scheme of God; (b) they ought to ensure that they use the 'aql (intellect), which has been bestowed upon humans to differentiate them from other living entities, working for the greater good through beneficial innovation, functioning within the framework of God's Law; (c) to retain a healthy level of critical thinking, to have an attitude of curiosity, and to question openly the norms of our times, life, history and nature.

As well as this personal responsibility given to every man, there is an added responsibility upon the leaders of every nation to help 'navigate mankind's ship to a safe and prosperous destination'; as Muslims, we believe this is the fulfillment of the soul's yearning - to be in proximity with its Creator. On Earth, we are guided to seek this divine proximity through prayer, devotion, positive contribution, self-sacrifice and charity. There is not a person on Earth who will not recognize a genuine act of kindness, care or charity. We must give more back than we take, if man is to reach the heights that have been destined for him.

When we wish to understand world events, we cannot really dissociate the spiritual dimension from the physical one, as this will only lead to a lesser understanding of causes and effects. As believers in God's Message, His Book and His Messengers, we must trust in His Judgment and Wisdom at all times: that He is ultimately The One Who controls all affairs and to Him is our final return. Despite confusion, turmoil, politicking, double standards, negation of rights, injustices, propaganda, subjugation, oppression, denial of truths and fairness, we must remember that "God (Allah) has power over all things."

Much can be said about the world events and current 'Islamic Awakening' but the central point, as it always is, is about higher matters of fairness, justice and trust in God, His Commandments and His Order. Herein lies the 'test' referred to earlier, of not only every individual, but of also the nations and states that constitute such people and races. God's mercy and bounties are distributed freely - imagine for a moment that there are now over seven billion people inhabiting the Earth, and still there is more than sufficient food, water, shelter and clothing to for all. Truly, "Allah has power over all things."

When people are taken away from this central point of acting in accordance to God's commands, they rely on their own senses and faculties alone - perceiving that their strengths and judgments are greater than any other. This only happens when a person, or a people, who are depending on God's mercy anyway to live on this Earth of His, begin to consciously deny God as the rightful Owner, Creator, Provider and Master of the Universe. Steeped in self-indulgence, the luxuries and comforts surrounding them dull their spiritual senses and arrogance, false pride and jealousy take over. This arrogance leads to corruption and abuse of power, which in turn leads to acts of greed and monopolization.

This is precisely how the rulers and dictators in the Middle East region have been behaving over the past 40 to 50 years or so. They are no different to a dictator from any other region of the world, as the nature of a dictator is the same whichever country he maybe ruling: to rule with tyranny and disregard of basic freedoms of speech, consultations, debates and democratic processes. But sometimes, it can be argued that a people bring to power such dictators, or rulers, as they themselves deserve: it's a two-way process. 


A new approach needed?

Is it a striking co-incidence that the people across the Middle East and Asia have suffered an almost similar fate as the Israelites over the past 40 years or so? Could it be said that the people across the region in general became weak-hearted, lost faith and courage and were left to wander in distraction for this period? Libya has been ruled by a dictator for forty two years, and Syria an equivalent time - so too in Yemen, Tunisia, Egypt, Bahrain, Saudi Arabia, Morocco and many other countries where authoritative regimes have been ruling autocratically.

But now the people are re-inventing themselves and saying a resilient "no!" to dictatorship, authoritative rule and brutal regimes. Using technology, combined with the spirit and dynamism of youth, strengthened with values of fairness, equality, truth and transparency, people are rising to make unprecedented changes sweeping the whole region. No-one had any idea that this would happen the way it has in such a short span of time. This is why it is important to refer back to Scripture/s to see the events through the spiritual lens and put such aspects into proper historical context and reading.

We like to believe that now there seems to be a 'new approach' towards self-expression that is helping to re-balance the power struggle in the Middle East and across the World. The vibrancy of the recent 'Arab Spring' is having effect in places further outside of the Middle East, such as sub-Saharan Africa, Europe (Spain, Greece, Turkey), South Russia and Latin America. Some may claim that the current uprisings have their seeds in the recent events of the Intifada in Palestine and the Islamic Revolution in Iran, both inspired by spiritual leaders like Sheikh Ahmed Yassin and Imam Khomeini, respectively. Every part of the world has deep history and pages can be written about them - about Afghanistan, Iraq, Pakistan, Malaysia, Lebanon and on it goes. World events will never stop happening, as long as the World keeps spinning around its axis till The Great Day.

So let us take a closer look at why these struggles occur; what drives them not only on the state level, but at an individual level, for we have come to realize that the individual constitutes the nation. We have also seen how a people can be deserving of a type of leader (such as dictator) due their own characteristics, and as in the case of Moses and his people, how a good leader can be the head of a stubborn, stiff-necked and uncooperative mass. History reveals many answers; Nature reveals many answers; and Revelation provides us many answers and insights.

The two sons of Adam were Habil and Qabil (in English Bible Abel and Cain, respectively). Cain was the elder and Abel the younger - the righteous and innocent one. Presuming on the right of the elder, Cain was puffed up with arrogance and jealousy, which led him to commit the crime of murder. The cool, calm reply of Abel "Surely," is full of meaning. He is innocent and God-fearing and the threat of death does not alter his state of belief and trust in God. He loves his Maker as he is effectively saying: "I am not going to retaliate though I have as much power as you have against me. I fear my Maker for I know He cherishes all His Creation. Let me warn you that you are doing wrong. I do not intend even to resist, but do you know what the consequences will be to you?
You will be in spiritual torment."

The innocent unselfish pleading of the younger brother had no effect, for the soul of the other was full of pride, selfishness and jealousy. He committed the murder, but in doing so, ruined his own self. The story of Cain is referred to in order to tell the story of Israel. Israel rebelled against God, slew and insulted righteous men who did them no harm, but on the contrary came in all humility.

When God withdrew His favor from Israel because of its sins and bestowed it on a brother nation, the jealousy of Israel plunged it deeper into sin. To kill, or seek to kill, an individual because he represents an ideal is to kill all who uphold the ideal. Whereas saving an individual life in the same circumstances is equivalent to saving the whole community. What could be stronger condemnation of individual assassination and revenge?

Honest Soul-Searching

So the current uprisings and revolutions are a culmination of years of inward reflections, yearning's of the people's soul to be closer to Him, free to call out His name with genuine pride and real honor and to live under His safe rule and good law. These revolutions are still taking shape - five months is nothing much in the grand scheme of things.

The Future of the any nation belongs to the people and in the world-over the people, want the same basic human rights: freedom of speech, opportunity, livelihood, education, travel, trade, business and security. The 'war on terror' was a convenient phrase to pursue the policy of 'forward presence' in sovereign lands according to the (non-)rules of 'asymmetric warfare'. The so-called 'axis of evil' has been presented to the world as a way of dividing the planet along the 'you are either with us or against us' paradigm.

It is the current uprising and revolutions that is re-shaping the whole pattern and the re-shuffle of traditional power grids continues. Now a new language and a new idiom are required to secure the hearts and minds of the masses. People are not afraid of calling out for the truth. They are no longer afraid of pulling the reins of power in confidence towards the path of self-determination. The old regimes are losing ground, and I believe the East-West divide is narrowing all the time because the human needs, values, ideals and sufferings are the same as expressed the world over.

The 'new approach' is in fact a return to the honest self-expression as Abel demonstrated to his murderous brother Cain: "Do what you want, the truth is on my side." This same truth is what is causing pain to people across Europe and America - the great divide between those who 'have' and those who 'have not'. The once great institutions of Education, Health, and Care Support are dwindling in face of huge economic crisis brought about due to the greed of the few in the banking world. This very economic crisis is causing the current political re-shuffle as people are claiming back their basic rights and privileges.

The whole world is undergoing a soul-searching exercise - the negative forces and impurities are being purged. The Earth is tired of carrying evil on its stomach, and the Great God above is allowing enough time for a rational re-assessment to take place country-by-country, people-by-people, and individual-by-individual.

A return to the historical era of Prophet Muhammad (peace be upon him) is beckoning. The re-alignment will be complete with the old order crumbling and the new, purer, just order replacing it. The Islamic Awakening is still nascent, as much remains to be done, and the impurities still need to be filtered post-colonization era and dictatorial rule. Again, it will be deemed by some, and the question presents itself once again, could the colonization process itself be considered an act of God? That US is currently the world's dominant superpower, despite its huge deficit of $14trillion, so are not its actions a result of following Divine inspiration? This can be argued, but surely a sea-change is in process, with the former attitudes of complete hegemony arguably not plausible anymore as actions and motives are scrutinized ever-more with today's communications methods including social media.

The role of the next batch of purer leaders will be to write a new narrative - one of peace, security, love and charity. They will demonstrate Higher Order by living by Principles of Justice and Divine Commandments. The Holy scripture/s will not be diluted or relegated to abstract theological polemics, but be the guiding light for the people and nations who wish to prosper, because they understand that the spiritual and physical dimensions are closely intertwined.

The on-going story of life is always the same as re-accounted here through the case of Moses and his people, as well as between Cain and Abel; the tussle between good and evil, light and dark, truth and falsehood, greed and generosity. It is the law of nature and history that the pendulum always swings to normalize the world affairs, though the history of conflict will continue due to our testing probationary period here on Earth.

Peaceful, democratic dissent and demonstrations are paving the way for change. Nations are healing and reconciling their differences. The contradictions between the elite and the masses are being re-addressed. Injustices and overstepping of boundaries may still occur here and there, but the new dialogue has the pendulum swinging well in the favor of Justice. Cultural forces are shaping a new vision for the people that have unleashed their creative power. Democracy will now be on suitable terms, not just on grounds of self-interest. People know who they really are, and deep down they sense that there is an alternative, indeed a better way to prosperity and global peace.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Kirja-arvio: Nimeltään Tea-Bag

Ruotsalainen Runoilija Jesper Humlin joutuu elämässään tienhaaraan, kun hänen kustantajansa alkaa vaatia häneltä vaikeasti avautuvien runojen sijaan myyvää rikosromaania, tyttöystävä Andrea tuntee biologisen kellonsa käyvän ja vaatii yhteistä lasta ja Jesperin äiti vaatii jatkuvaa huomiota sopimattomiin kellonaikoihin. Jesperin elämä näyttää huolien ja vaatimusten täyttämältä eikä ulospääsytietä ole helppo löytää.

Erinäisten sattumusten kautta Jesper matkustaa pitämään kirjailijailtaa nyrkkeilykerholle ja tapaa siellä joukon maahanmuuttajia. Erityisesti hänen mieleensä jäävät nuoret maahanmuuttajanaiset Tea-Bag, Leyla ja Tanja. Näiden naisten kautta Jesperille aukeaa ovi paperittomien pakolaisten elämään, joiden ei virallisesti kuuluisi olla edes olemassa. Vasta perustetulla kirjoittajakurssilla naiset saavat pukea sanoiksi vaikeat kokemuksensa pakomatkallaan Ruotsiin. Samalla Jesperkin tuntee lopulta löytäneensä ratkaisun elämäänsä painaneisiin ongelmiin.

En ole lukenut aikoihin kaunokirjallisuutta, mutta tähän teokseen päätin tarttua sen aihepiirin vuoksi. Vaikka teoksen tarina ei suoraan olekaan todennäköisesti totta, on se varmasti jonkinlainen peilikuva laittomasti maassa oleskelevien maahanmuuttajien todellisuudesta ja siksi avartavaa luettavaa. Satiiri tällaisen aihepiirin käsittelyssä toimii mielestäni hienosti ja Henning Mankellin kirjoitustyyli on uponnut minuun aikaisemminkin. Mankell on saanut kevennettyä teoksen rankkaa aihepiiriä Jesper Humlinin elämänhallinnan ongelmien humoristisella kuvauksella, jolloin teos on helpommin luettavissa. Pidin tästä teoksesta.

Tekniset tiedot:
Mankell, Henning: Nimeltään Tea-Bag
Suomentaja: Laura Jänisniemi
ISBN: 951-1-18133-5
Otava 2004
Sidottu, 379 s.
Kirjastoluokka: 1.4

maanantai 31. lokakuuta 2011

Kirja-arvio: Vasta nyt näen

Vasta nyt näen on kokoelma eri alojen vaikuttajien kertomuksia siitä, mitkä hetket heidän elämässään ovat olleet vaikuttavia - sellaisia, joina he ovat ymmärtäneet jotakin olennaista elämästään. Mukana on yhteensä neljätoista 1920- ja 1940-luvun välisenä aikana syntynyttä tunnettua henkilöä, joiden elämän yksityinen puoli ei ole ollut aikaisemmin julkisuudessa esillä. Tarinansa saavat kertoa esimerkiksi Yrjö Kukkapuro, Pentti Linkola, Arne Nevanlinna, Risto Pelkonen, Annikki Tähti ja Rafael Wardi.

Kunkin henkilön tarina on kerrottu minä-muodossa, jolloin siihen on helppo eläytyä. Tarinat ovat kiehtovia ja avaavat keskenään todella erilaisten ihmisten elämistä asioita, jotka auttavat selittämään heidän nykyistä maailmankatsomustaan ja kehitystä niihn rooleihin, joissa heidät nykyisin  parhaiten tunnetaan. Paksulle valokuvapaperille painettu teos sisältää pelkistettyjä, Kaisa Rautaheimon ottamia valokuvia kustakin haastateltavasta ja kunkin tarinan lopussa on tiivistelmä henkilön keskeisimmistä saavutuksista.

Minulla ei ollut oikein minkäänlaisia odotuksia tämän teoksen suhteen, joten olin todella positiivisesti yllättynyt mukanaan vievistä elämäntarinoista. Kirjaan oli varmasti tarkoituksella valittu sellaisia haastateltavia, joilla on ikänsä puolesta kertynyt tarpeeksi elämänkokemusta erottaa elämänsä tärkeimmät hetket ja joiden elämät eivät ole iltapäivälehdissä loppuun kaluttuja. Tarinat olivat viehättäviä ja niitä olisi voinut lukea useammastakin henkilöstä.

Tekniset tiedot:
Kylänpää, Riitta: Vasta nyt näen
ISBN: 978-951-1-23284-1
Otava 2009
Sidottu, 224 s.
Kirjastoluokka: 99.1

lauantai 29. lokakuuta 2011

Elämän tärkeimmät asiat

Lähde: http://www.kaarina.fi (kuva Juha
Haanpää)
Jos tekisit listauksen elämäsi tärkeimmistä asioista, näyttäisikö listasi kärkiviisikko tällaiselta:

1. auringonvalo
2. internetyhteys
3. puhdas juomavesi
4. jääkaappi
5. Facebook

Olin suoraan sanottuna ällistynyt lukiessani viikko takaperin Vantaan Laurista brittien keskuudessa tehdystä kyselytutkimuksesta, jossa yli 3 000 kyselyyn osallistunutta henkilöä listasi asioita, joita ilman he eivät voi elää. Tuloksena saatiin ylläoleva listaus useimmiten mainituista asioista.

Ei kai pitäisi olla yllättynyt ainakaan sen perusteella, kuinka paljon palstatilaa Facebook saa nykyään uutisoinnissa ja kuinka kaikki tuntuu tapahtuvan nykyään internetissä. Harvassa on nykyään sellainen suomalaiskotikaan, jossa ei ole nettiyhteyttä. Silti... Minne on kadonnut arvostus terveyttä, vapautta, rakkautta, perhettä, riittävää ruokaa ja asuntoa/kotia kohtaan? Ehkäpä suurimmalla osalla meistä länsimaisista ihmisistä perustarpeet on niin täytetty, ettei niitä osata ajatella muuna kuin itsestään selvyyksinä. Onko meille käynyt niin kuin eräässä laulussa pohditaan:

Why it always seems to go
That we don't know what we have got till it's gone
They raped paradise
And put up a parking lot

Miltä sinun listauksesi näyttäisi?

perjantai 28. lokakuuta 2011

Kirja-arvio: Muistelmat. Iranin viimeinen shaahitar kertoo

Muistelmat - Iranin viimeinen shaahitar kertoo on kuvaus Iranin yhteiskunnan vaiheista 1930-luvulta 1980-luvun alkuun maan hallitsijan Muhammad Reza Pahlavin kolmannen vaimon, Farah Pahlavin, kertomana. Parin rakkaustarina alkaa satumaisesti ja yllättäen ja vuosien saatossa he saavat neljä lasta. Hallitsija ja koko Iranin kansa iloitsevat shaahin suvun jatkumisesta (lapsista joita shaahin kaksi ensimmäistä vaimoa eivät voineet hänelle antaa), mutta shaahitar ei tyydy pelkkään hallitsijan puolison ja jälkikasvusta huolehtijan rooliin. Iranin maareformin aikaan hänellä on aktiivinen rooli yhteiskunnallisten olojen kehittäjänä ja kansalaiset kertovat hänelle huoliaan tietäen tulevansa kuulluiksi.

Vuosiin hallitsijan puolisona kuuluu tapaamisia valtiopäämiesten kanssa ja asumista toisinaan melko vaatimattomissakin palatseissa. Kirjassaan Farah Pahlavi kuvaa miestään tunnolliseksi ja välittäväksi hallitsijaksi, jolle kansalaisten asiat ovat tärkeitä eikä shaahitar itse jää huonommaksi. Kansan noustua kapinaan 1970-luvun loppuvuosina hallitsijapari joutuu pakenemaan maasta toiseen ja etsimään lääketieteellistä hoitoa shaahin vähitellen pahenevaan syöpään. Perheenjäsenet joutuvat asumaan erossa toisistaan ja viimein shaahi kuolee jättäen vaimonsa maan tilapäiseksi hallitsijaksi ennen kuin perheen vanhin poika saavuttaa 20 vuoden iän ja astuu valtaistuimelle.

Farah Pahlavin vuosiin nuoresta arkkitehtiopiskelijasta shaahin kolmanneksi vaimoksi ja neljän lapsen äidiksi mahtuu ilon ja onnen hetkien lisäksi myös paljon dramaattisia käänteitä. Teos on suorasukainen kuvaus niistä haasteista, joita eläminen shaahin rinnalla toi hänen kohdattavakseen. Samalla se kuvaa Iranin monivivahteista lähihistoriaa hallitsijan vaimon näkökulmasta.

Tekniset tiedot:
Pahlavi, Farha Diba: Muistelmat. Iranin viimeinen shaahitar kertoo
Suomentaja: Marja Haapio
ISBN: 951-0-29365-2
WSOY 2004
Sidottu, 408 s.
Kirjastoluokka: 99.13

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Valitse seurasi viisaasti

Mielestäni hyvän seuran tunnistaa ainakin seuraavista ominaisuuksista:

*olet hyväksytty omana itsenäsi
*saat inspiraatiota ja elämänvoimaa; positiivinen pohjavire, joka luo myönteisen hyvinvoinnin kierteen
*uskosi vahvistuu etkä tule johdatetuksi väärälle tielle
*yhdessäolo tuntuu kaikista mieluisalta ja perustuu vapaaehtoisuuteen
*henkisen ja fyysisen hyväksikäytön puuttuminen
*ei juoruilua eikä pahan puhumista toisten selän takana

Lähde: http://mikkol-miettii.blogspot.com
Tulin ajatelleeksi tätä teemaa, kun mietin tulevia kuukausia ja mahdollisia tapaamisia ystävien, sukulaisten ja tuttavien kanssa ja toisaalta kaikkia kuluneita vuosia, joihin on mahtunut jos jonkinlaisia tapaamisia ja kohtaamisia. Joidenkin henkilöiden seura vetää vaistomaisesti puoleensa ja herättää myönteisiä ajatuksia ja odotuksia, kun taas toiset tapaamiset tiedän jo etukäteen kielteisemmiksi ja suhtaudunkin niihin karttelevasti. Kaikkien kanssa pitää tunnetusti ainakin parhaansa mukaan yrittää tulla toimeen, vaikka kaikeksi onneksi saamme melko pitkälti itse päättää, kenen kanssa vietämme aikaamme. Silti toisinaan erinäisten velvollisuuksien ja sitoumusten vuoksi olemme tekemisissä sellaistenkin ihmisten kanssa, jotka eivät ole meille välttämättä hyväksi.

Seura vaikuttaa kuin huomaamatta siihen, millaisiksi tulemme ajatuksinemme ja käyttäytymiseltämme. Olemme kaikki sosiaalisia olentoja, joiden on vaikeaa elää umpiossa, täysin toisten antamien vaikutteiden ulottumattomissa. Varsinkin nuoremmalla iällä kyseenalaisen seuran aikaansaama sosiaalinen paine voi saada tekemään asioita, joista ei itse oikeasti pidä ja joita joutuu jälkikäteen katumaan. Vaatii rohkeutta olla erilainen ja kieltäytyä ja ottaa samalla riski tulla jätetyksi joukon ulkopuolelle - joukon, jonka kokoonpano perustuu usein yhdenmukaisuuden vaatimukseen. Siinä mielessä olen onnellinen siitä, että kouluvuodet ja murrosiän rosoisin aika ovat takana ja on mahdollisuus valita vapaammin ihmiset ja yhteisö, jonka kanssa päivänsä kuluttaa. Aikuistuttua ei ole enää niin kiinni vanhemmissakaan, jotka ehkä hyvääkin tarkoittaen ovat voineet ohjata suuntaan, joka ei lopulta osoittautunut kaikkein parhaaksi.

Silti aikuisenakin voi joutua johdatetuksi melko helpostikin vääränlaiseen seuraan, jos ei itse ole tietoinen omista päämääristään ja siitä, mikä on itselle hyväksi. Toisinaan on tuntunut jopa kohtuuttoman vaativalta arvioida, missä kulkee raja suotuisan ja haitallisen seuran välillä. Muslimiksi palaaminen on antanut minulle varmuutta jättäytyä pois sellaisten henkilöiden parista, joiden olen huomannut vaikuttavan kielteisesti henkiseen kehittymiseeni. On kuin olisi saanut puettua selkeiksi ohjenuoriksi sen, mikä on aikaisemmin vain vaistonvaraisesti tuntunut väärältä. Jumala antakoon meille siskoille ja veljillekin vahvuutta kulkea oman sydämemme äänen mukaan. Ehkäpä olemme islamiin palaamisen myötä menettäneet jonkin ryhmän, johon aikaisemmin kuuluimme. Olemme kuitenkin saaneet tilalle jotakin parempaan - maailmanlaajuisen umman, joka voi parhaimmillaan tukea meitä aivan arkipäivän tasolla. Antakoon se meille voimia ja olkaamme itse sen osana tekemässä siitä entistä vahvempi voimatekijä.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Ajatuksia vaatteista ja pukeutumisesta

Sain jokin aika sitten kimmokkeen miettiä omaa suhtautumistani vaatteisiin ja pukeutumiseen keskustellessani asiasta erään tuttavani kanssa (joka saattaakin tunnistaa itsensä, mikäli sattuu tämän tekstin lukemaan). Aihe oli niin laaja, että jäin miettimään sitä vielä kauan keskustelun jälkeenkin ja tuntuu, että saan siitä edelleen uusia puolia esiin.

Muslimiksi palaamisen myötä pukeutumiseni on muuttunut jonkin verran. Pidän entistäkin tarkemmin huolen siitä, että olen tarpeeksi peittävästi pukeutunut ja nykyisin vaikkapa huivin unohtaminen tuntuisi melkoiselta katastrofilta. Nukkuessani olen nähnyt muutaman kerran painajaisia siitä, kuinka olen julkisella paikalla ilman huivia - oloni on ollut turvaton ja alaston, vaikka kanssaihmiset eivät ole huomanneet mitään poikkeavaa. Olen pakonomaisesti alkanut etsiä paikkaa, jonne voisin mennä piiloon ennen kuin löytäisin jotakin itseni peitoksi. Kyse on varmaankin yhtä lailla fyysisestä pukeutumisesta kuin siitä, että tietynlaiset vaatteet antavat hyvän ja miellyttävän olon.

Juuri fyysisesti ja psyykkisesti miellyttävä olo on korostunut viime vuosina vaatevalinnoissani. Mielestäni parhaat vaatteet ovat sellaiset, jotka voi pukemisen jälkeen unohtaa. Sellaiset vaatteet eivät purista tai kiristä ja materiaalit ovat mahdollisimman luonnonmukaiset ja hengittävät. Toisinaan kylläkin joutuu tyytymään sellaisiin vaatteisiin, joita täällä on saatavissa: esimerkiksi pitkien väljien hameiden osalta Suomi ei ole kaikkein ihanteellisin maa, ellei sitten ole siunattu ompelutaidoilla, jolloin pystyy vaatettamaan itse itsensä.

Yksi tavoitteistani on olla takertumatta elämässä liikaa materiaan. Vaatteiden kohdalla se tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei vaatteiden merkillä ole juurikaan merkitystä. En usko markkinoijien lupauksiin siitä, että tietynmerkkiset vaatteet tekisivät meistä onnellisempia ja menestyvämpiä. Vaatteet  merkitsevät minulle ennemminkin kulutustavaroita, joita meillä jokaisella on oltava edes muutaman vaatekerran verran voidaksemme pukeutua säädyllisesti ja pysyä lämpiminä ja suojattuina säältä ja ulkomaailmalta. Ja kuten sanottu, en pukeutumisen jälkeen juurikaan pane merkille vaatteitani. Ne ovat vain ulkokuorta.

Ehkäpä parasta vähittäisessä pukeutumistyylin muutoksessa on ollut se, että olen saanut mahdollisuuden lahjoittaa joitakin vanhoja vaatteitani pois. Olen niiden myötä voinut heittää hyvästit vanhalle minälleni ja toivottaa tervetulleeksi enemmänkin sisäisesti ja vähemmässä määrin ulkoisesti uudistuneen olemukseni. Perille on vielä matkaa, mutta juuri nyt olen hyvässä vaiheessa ajattelutapaani nähden.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Kirja-arvio: Pelastakaa Pojat!

Pelastakaa Pojat! on jonkinasteinen hätähuuto nykyajan poikien puolesta. Sen punaisena lankana on lisätä ymmärrystä pojista ja ylipäätään miessukupuolesta, joka ei aina tule kohdelluksi ja ymmärretyksi tarpeidensa mukaisesti. Nykyisin poikalasten vanhemmat voivat kokea olevansa pulassa, sillä aikaisempien sukupolvien kasvatustavat eivät välttämättä tunnu enää sopivilta: ajat ja pojat ovat muuttuneet ja vaativat uudenlaista tietoa. Pelastakaa Pojat! tarjoaakin näkökulmia ja käytännön vihjeitä eri ikäkausiin.

Teos on kokonaisvaltainen esittely poikien kehityksestä aina vauvavuosista koululaiseksi, murrosikään ja aikuisuuden kynnykselle saakka. Pojat tunnustetaan tytöistä poikkeaviksi, mitä ei kuitenkaan pidä ajatella vain kielteisellä tavalla: vaikka he voivat olla kasvuympäristölleen tyttöjä haastavampia, on pojissa usein olemassa myös erityisen herkkä ja haavoittuvainen puoli. Poikien terveen itsetunnon kehittymisen kannalta olennaista on hänen ympärillään olevat miehet, joita vasten hän voi peilata itseään ja ottaa ehkä malliakin. Teoksessa on käsitelty myös erityisesti pojille ja nuorille miehille kasaantuneita ongelmia ja haasteita, kuten alkoholin ja muiden päihteiden ongelmakäyttöä, riskikäyttäytymistä liikenteessä, lähisuhdeväkivaltaa sekä tapaturma- ja itsemurha-alttiutta.

Pidin siitä, että tämä kirja käy suoraan asiaan ja puhuu myös ongelmista niiden oikeilla nimillä. Teoksessa viitataan useisiin tutkimustuloksiin ja mukana on myös katkelmia poikien ja heidän vanhempiensa kirjoituksista. Ongelmien lisäksi puhutaan myös kaikista niistä hienoista asioista, joissa pojat ovat vahvoilla ja keinoista, joilla poikien itsetuntoa, itsetuntemusta ja kehonhallintaa on mahdollista vahvistaa. Suosittelen tätä teosta vanhemmille ja kasvattajille niin varhaiskasvatuksessa kuin kouluissakin.

Tekniset tiedot:
Cacciotore, Raisa ja Samuli Koiso-Kanttila: Pelastkaa Pojat!
ISBN: 978-952-492-074-2
Minerva Kustannus 2008
Sidottu, 344 s.
Kirjastoluokka: 38.1

perjantai 14. lokakuuta 2011

Tänään

Jokaisessa viikossa on kaksi päivää, joista emme koskaan saisi olla huolissamme. Kaksi päivää, joita ei saa rasittaa peloilla eikä epäilyksillä.

Toinen päivistä on eilinen erehdyksineen ja huolineen; virheineen ja vikoineen; suruineen ja tuskineen. Eilispäivä on ikuisiksi ajoiksi vetäytynyt pois vaikutuspiiristämme. Kaikki maailman mammonat ovat riittämättömiä tuomaan takaisin eilistä.

Emme voi peruuttaa yhtään tekoa jonka olemme tehneet; emme voi pyyhkiä pois yhtään sanottua sanaa. Eilispäivä on vain yksinkertaisesti ollut ja mennyt.

Toinen päivistä taas on huominen. Se on yhtä kaukana kuin eilinen - saavuttamattomissa. Huomisen aurinko nousee joko loistavana tai pilvillä verhoiltuna. Mutta se nousee!

Meillä ei ole mitään osuutta huomispäivään ennen kuin aurinko nousee, sillä huomista ei vielä ole.
Näin meillä jää vain yksi päivä.Tänään!

Elä siis ja nauti tästä hetkestä. Nyt on tänään. Tee sille jotain ennen kuin siitä tulee eilinen.
- Lähde: Positiivarit

Sisäisen rauhan oireet

Löysin Positiivareiden sivuilta useita mielenkiintoisia ja puhuttelevia huoneentauluja, joista olen nyt poiminut muutamia sopivimpia myös omaan blogiini. Mielestäni positiivinen ajattelutapa on tarpeen varsinkin nyt pimeimmän vuodenajan koittaessa, jolloin mieli tuntuu jotenkin automaattisesti kääntyvän sisäänpäin samalla, kun elämä fyysisestikin siirtyy enemmän sisätiloihin. Seuraavaksi siis oireita, joista tunnistaa sisäisen rauhan:


1. Taipumus ajatella ja toimia spontaanisti, ei menneiden kokemusten aiheuttamien pelkojen pohjalta.

2. Pettämätön kyky nauttia jokaisesta hetkestä.

3. Haluttomuus itsensä tuomitsemiseen.

4. Haluttomuus muiden tuomitsemiseen.

5. Haluttomuus konflikteihin.

6. Haluttomuus tulkita muiden tekoja.

7. Kyvyttömyys murehtia.

8. Toistuvat, ylitsevuotavat kiitollisuuden tunteet.

9. Tyydytystä tuottava ykseyden tunne muihin ihmisiin ja luontoon.

10. Toistuvat sydämestä tulevat hymyilykohtaukset.

11. Kasvava alttius vastaanottaa muiden antamaa rakkautta sekä vastustamaton halu jakaa sitä itse.

12. Kasvava alttius antaa asioiden tapahtua mieluummin kuin saada ne tapahtumaan.

- Jeff Rockwell -

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Kirja-arvio: Pieniä ilmastotekoja. Opas arkipäivän valintoihin

Pieniä ilmastotekoja - opas arkipäivän valintoihin pureutuu nykypäivän kenties polttavimpaan kysymykseen: ilmastonmuutokseen ja yksilön mahdollisuuksiiin vaikuttaa omalta osaltaan sen etenemisen hidastumiseen. Kirja on jaettu käytännönläheisiin aihepiireihin: perustietoon ilmastonmuutoksesta ja sen jälkeen arkielämän osa-alueisiin, joilla jokainen meistä voi omalta osaltaan toimia ympäristöystävällisemmin. Aihepiirit sisältävät kodin, puhdistusaineet, ruokavalinnat, roskien käsittelyn, työympäristön, koulumaailman, autoilun, kuljetukset, lämmityksen, kesämökin, harrastusvalinnat, ympäristöystävälliset juhlat ja lahjat sekä matkailun. Jokaisessa aihealueessa on runsaasti käytännönläheisiä esimerkkejä suurimmista sähkösyöpöistä, tuhoisimmista käyttäytymistavoista ja vastaavasti on esitelty kannustavia valintoja, jotka säästävät monessa tapauksessa ympäristön ja ilmaston lisäksi omaa kukkaroa, hermoja ja parantavat henkistä ja fyysistä jaksamista. Eikä ympäristön suosimisen tarvitse aina olla niin jäykkää ja vakavamielistä: kirjassa on esimerkiksi esitelty joitakin mielenkiintoisia ja varteenotettavia häälahjavaihtoehtoja ja ilmastoystävällisiä matkavalintoja.

Itse ympäristön ystävänä, mutta valitettavasti välillä hieman liian viitsimättömänä tämä kirja tarjosi paljon käytännön tapoja pienentää hiilijalanjälkeä, joskin monia niistä olen toteuttanut jo tähänkin saakka. Kirjan esimerkkien kohdalla on kerrottu konkreettiset päästövähennykset ja säästynyt raha, jonka kunkin ilmastoteon toteuttaminen saa aikaan. Opasmaiseksi teoksen tekee aihepiirimäinen jako, jota keventävät kannen kuvan mukaiset värikkäät tietoiskuruudut ja kuvitus pitkin kirjaa. Mielestäni tämä on varsin perusteos tältä aihealueelta ja tarjoaa paljon toteuttamiskelpoisia esimerkkejä ainakin sellaisissa maissa, joissa on mahdollista valita ympäristöystävällisemmin.

Tekniset tiedot:
Persson, Mikael, Bodil Sjöström ja Per Johnsson: Pieniä ilmastotekoja. Opas arkipäivän valintoihin
Suomentaja: Juho Gröndahl ja Lotta Heikkeri
ISBN: 978-952-5613-51-3
Nemo Kustannus 2007
Sidottu, 206s.
Kirjastoluokka: 50.1

lauantai 8. lokakuuta 2011

Kirja-arvio: Tiistaisin Morrien luona

(Pahoittelen kansikuvan puuttumista.) Heti alkuun minun täytyy sanoa, että Tiistaisin Morrien luona on yksi ehdottomista suosikkikirjoistani. Ostin sen kymmenisen vuotta sen ollessa lähes painotuore, sillä jokin vaisto minussa kertoi, että tämä kirja minun kannattaisi hankkia itselleni. Luin sen silloin kahteen kertaan lähes yhteen menoon ja olin siitä todella vaikuttunut. Nyt törmäsin tähän kirjaan sattumalta kirjastossa ja jotta tulisin lukeneeksi sen jälleen yhden kerran, lainasin sen, vaikka omakin kappale siis löytyy kotoa.

Tiistaisin Morrien kanssa kertoo urheilutoimittaja Mitch Albomista, joka on vuosien varrella uppoutunut niin työnsä lumoihin, ettei hänellä paljon muuta elämää olekaan. Eräänä päivänä hän näkee televisiossa sattumalta ohjelman yliopistonsa professorista, Morrie Schwartzista, jolla on todettu parantumaton ALS-sairaus. Se saa Mitchin muistamaan idealistisen yliopistoajan ja rakkaan professorinsa, jonka luokse hän päättää mennä vierailulle. Vuodet ilman yhteydenottoja tuntuvat häviävän hetkessä ja siitä lähtien he tapaavat kerran viikossa, tiistaisin, aina Morrien kuolemaan saakka.

14 viikon aikana Morrien fyysinen olemus kutistuu ja riutuu, mutta hänen persoonansa säkenöi entistäkin kirkkaammin. Tiistai-keskusteluissaan Mitch ja Morrie käsittelevät kaikille tärkeitä aiheita, kuten rakkautta, parisuhdetta ja perhettä, vanhenemisen ja kuoleman pelkoa, länsimaista kulttuuria ja rahaa. Aina omalaatuisena ja epäsovinnaisena tunnettu Morrie on päättänyt tehdä kuolemastaan projektin ja itsestään koekappaleen, jonka kautta muillakin on mahdollisuus käsitellä vaikeiksi koettuja aiheita. Kuoleman lähestyminen avaa ajatukset perimmäisille kysymyksille ja muuttaa myös Mitchin ajattelutapaa peruuttamattomalla tavalla. Tämä kirja on yksi koskettavimmista lukemistani kirjoista ja suosittelen sitä lämpimästi aivan kaikille.

Tekniset tiedot:
Albom, Mitch: Tiistaisin Morrien luona
Suomentaja: Raija Viitanen
ISBN: 951-0-23649-7
WSOY 1999
Sidottu, 195 s.
Kirjastoluokka: 99.13

torstai 6. lokakuuta 2011

Elämän hoito-ohje

Olohuoneeni ikkunasta tuijottavat väsyneiden marjapensaiden hedelmättömät oksat. Niiden käpristynyt ja vaivainen olemus muistuttaa puutarhurin kehnoudesta. Vuosi toisensa jälkeen ne tuottavat uuden rönsyn, jolle marjaterttu ei vahingossakaan eksy. Joka syksy mieleeni hiipii sama ajatus:"Jotain tarttis tehdä."

Lähde: http://www.pihakeidas.fi
Viinimarjapensaiden hoidossa olen tyytynyt vuosien kuluessa aina samaan metodiin: karsin marjoja tuottamattomat oksat pois ja yritän leikata pensaan harmonisen näköiseksi. Ei toimi enää. Vuosi toisensa jälkeen marjoja tulee entistä vähemmän ja karsittavaa on rutkasti. Ilkeästi vääntyneistä oksista on enää mahdotonta saksia tasapainoista luomusta.

Nyt on muutoksen aika. Otan riskin. Aion nimittäin leikata pensaat maan tasalle. Olen miettinyt tätä vaihtoehtoa jo useamman vuoden, mutta jostain syystä en ole raivaussahaan rohjennut tarttua. Ehkä olen pelännyt, ettei maan tasalle ajelluista pensaista nouse enää mitään elämää. Olen mieluummin katsellut vuosikaudet kitumista kuin halunnut tilalle kokonaan uutta.

Onkohan niin, että ihminen hoitaa puutarhaansa niin kuin elämäänsä? Toiset katkovat säälimättä hedelmättömät oksat ja luottavat siihen, että Suuri Puutarhuri antaa kasvun. He purkavat telttansa maan tasalle ja uskovat uuden alun mahdollisuuteen. Toiset taas mieluummin säilyttävät kituvankin elämän hengissä eivätkö usko, että todellinen elämä syntyy karsimisesta, ei kärsimisestä.

Uskon ytimessä ei asu kärsiminen ja haalea elämä. Siellä asuu kuolema ja uusi mahdollisuus.

-Mikko Salmen kirjoitus Vantaan Laurin Vartin retriitti-palstalla.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Kirja-arvio: Arabiäitien matkassa

Pia Ruotsala on tunnustuksellinen kristitty, kahden tyttären äiti ja vaimo, joka saa perheineen mahdollisuuden lähteä tekemään lähetystyötä Jordaniaan. Samalla Ruotsalalle avautuu aivan uusi maailma: arabien perhe-elämä. Hän haastattelee sekä kristittyjä että muslimiäitejä pääosin Ammanissa, Jordanian pääkaupungissa. Äidit saavat harvoin tarjotun mahdollisuuden tulla kuulluiksi huolineen, arjen kokemuksineen ja ylpeyden aiheineen. Ruotsala peilaa teoksessaan niin yhtäläisyyksiä kuin eroja suomalaisen ja toisaalta jordanialaisten kristittyjen ja muslimiäitien välillä. Moni asia on samanlainen, mutta yllätyksiä puoleen ja toiseen riittää yhtä lailla.

Teos on jaettu lukuihin eri aihepiirien mukaan, varsin loogisessa järjestyksessä. Aiheina on esimerkiksi äidiksi valmistautuminen ja perhesuunnittelu (tai sen puute) sekä äitiyden parhaat hetket ja ylpeyden aiheet. Teoksessa mietitään myös, onko äidin paikka pelkästään kotona vai voiko äiti osallistua myös työelämään ja millä seurauksilla. Pohditaan varsinkin suvun vanhimpien naisten merkitystä lasten kasvatuksessa, isän roolia ja tehtäviä perheessä ja lapsen osaa perheenjäsenä olipa hän sitten tyttö tai poika. Arabien keskuudessa perinteisillä tavoilla ja uskomuksilla on vielä suhteellisen suuri merkitys lasten kasvatuksessa, mitä myös käsitellään omassa luvussaan. Teoksen loppupuolella Ruotsala miettii vielä uskonnon vaikutusta perhe-elämään sekä eroja kristittyjen ja muslimilasten kasvatuksessa.

Ruotsala tuo omat näkemyksensä ja vakaumuksensa selkeästi ja avoimesti esille, mitä pidän tärkeänä tämänkaltaisessa kirjassa. Hän on pyrkinyt haastattelemaan eri asemissa ja elämäntilanteissa olevia naisia saadakseen monipuolisemman kuvan arabinaisten ja äitien arjesta, maailmankatsomuksesta, kulttuurista ja uskomuksista. Teos liikkuu täysin arjen tasolla ja käytetyt esimerkit ovat todella mielenkiintoisia ja niihin on helppo samastua. Kulttuurieroja ja erilaisia käsityksiä sopivista kasvatustavoista löytyy todella runsaasti, mutta suuret linjat tuntuvat olevan niin suomalaisten kuin arabikristittyjen ja -muslimien keskuudessa varsin samankaltaisia. Suosittelen tätä kirjaa perheasioista, äitiydestä ja niiden kulttuurisista eroista kiinnostuneelle lukijalle.

Tekniset tiedot:
Ruotsala, Pia: Arabiäitien matkassa
ISBN: 951-624-338-X
Suomen Lähetysseura 2006
Sidottu, 162 s.
Kirjastoluokka: 30.15

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Kirja-arvio: Leiri. Tarinoita ihmisistä jotka haluavat kotiin

Toimittaja Annu Kekäläinen vietti keväällä 2008 kolme kuukautta kenialaisella Kakuman pakolaisleirillä tutustuen sen asukkaisiin, elämänmenoon ja elinolojen lainalaisuuksiin. Välikaikaiseksi tarkoitettu leiri on ollut olemassa jo lähemmäs parikymmentä vuotta ja monet nuorempaan sukupolveen kuuluvat eivät ole muunlaista elämää nähneetkään. Kekäläinen pääsi leiriin ottamaan valokuvia ja tekemään haastatteluja, joista osa on julkaistu hänen teoksessaan Leiri - tarinoita ihmisistä jotka haluavat kotiin. Mukaan on päässyt aika erilaisia tarinoita, ihmiskohtaloita, joita yhdistää tavalla tai toisella päätyminen samalle pakolaisleirille.

Teoksensa kautta Kekäläinen kertoo niin miesten kuin naistenkin, joissakin tapauksissa käytännössä vielä lapsien, subjektiivisia tarinoita siitä millaista on asua pakolaisleirillä ja millaiseksi eläminen siellä ihmisen tekee. Kakuma näyttäytyy kirjassa omalakisena yhteisönä, maailmankolkkana josta on muodostunut monille pysyvä asuinpaikka huolimatta toiveista päästä kiintiöpakolaisena vauraampiin länsimaihin. Suurinta osaa tämä onni ei kohtaa koskaan, vaan selviytymistavat on keksittävä muilla keinoin: itseään myymällä, useita identiteettejä omaksumalla, hyödyntämällä leiriltä poispäässeiden tai kuolleiden ruokakortteja. Kekäläinen on haastatellut myös leirillä työskentelevää fundraiseria, varojen kerääjää, jonka tehtävänä on saada pakolaisleirin asukkaat näyttämään medioisssa niin surkeilta, että länsimaiden asukkaat haluaisivat lahjoittaa heidän hyväkseen rahaa. Avustustoiminta on leirillä asuvien elinehto, vaikka sekään ei auta aina välttämättömissäkään asioissa.

Leiri - tarinoita ihmisistä jotka haluavat kotiin alkaa mielestäni kerronnallisesti hieman sekavasti enkä ainakaan itse meinannut aluksi päästä jyvälle juonesta. Alun jälkeen alkavat kuitenkin pakolaisleirin asukkaiden haastattelut, jotka on ryhmitelty siten, että niiden lukeminen on helppoa - ainakaan jos tarinoiden sisältöä ei jää syvemmin pohtimaan. Monella on nuoresta iästään huolimatta raskas historia takanaan ja Kekäläinen toteaakin, ettei pysty kuuntelemaan sellaisia tarinoita muuten kuin ulkoistamalla ajatuksensa. Liiallinen ajattelu saisi hänet lopettamaan haastattelut alkuunsa. Kolmen kuukauden jälkeen hän palaa Suomeen, sillä "leirillä alkaa tuntua, että tulee aika lähteä, kun kaikki epänormaali muuttuu normaaliksi". Tämä teos on ainutlaatuinen katsaus pakolaisleirin arkeen asukkaiden itsensä kertomana, joten sisältö on sen mukainen.

Tekniset tiedot:
Kekäläinen, Annu: Leiri. Tarinoita ihmisistä, jotka haluavat kotiin
ISBN: 978-951-0-35791-0
WSOY 2010
Nidottu, 239 s.
Kirjastoluokka: 32.2

perjantai 30. syyskuuta 2011

Neuletöitä syysiltojen iloksi

Työelämään palaaminen on näkynyt blogini päivitystiheydessä dramaattisesti. Siinä missä minulla oli ennen aikaa pohtia asioita siinä määrin syvällisesti, että niistä sai jutun juurta kasaan ja toisinaan jotakin julkaistavaksikin asti, nykyään voi mennä useampi päivä ettei päässä tunnu liikkuvan juuri mitään. Olen kirjoittanut vain vähän aikaa sitten muutamankin kirja-arvion hidasta ja oravanpyörästä irrottautumista suosivaa elämäntapaa ylistävistä kirjoista ja ollut niiden kanssa täysin samaa mieltä. Silti lyhyessä ajassa olen itse ajautunut samoihin vanhoihin kuvioihin: omistautumaan työnteolle niin, että ainakin arkisin elämään ei juuri muuta tunnu kuuluvankaan. En tiedä, pitäisikö minun olla surullinen asian suhteen. Julkisten liikennevälineiden käyttäjien seuraamisen perusteella moni näyttää jakavan elämäntapani. Toivon, että pystyn säilyttämään jonkinlaisen suhteellisuudentajun, etten uhraa lastani työnteon vuoksi. Tämä lienee tunnollisten ihmisten dilemma: työn ja perheen yhdistäminen.

Vaikka rakastamiani kirjoja en ehdikään lukea niin paljon kuin haluaisin, olen löytänyt uudelleen sen rinnalle hetken kateissa olleen käsityöharrastuksen. Kaipasin jotakin vastapainoa työlle ja siksi päätin tarttua uudenlaiseen haasteeseen: neulomaan villatakin poikittain. Tämä malli on niin kaunis, etten voinut vastustaa kiusausta kokeilla, osaanko tehdä samanlaisen myös itse. Väreinä minulla on sekoitus luonnonvalkoista, vaaleansinistä, tummansinistä ja ruskeaa, jotka muodostavat kauniin raidoituksen. Langat olivat sopivasti tarjouksessa; normaalistihan liukuvärjätyt langat ovat melko hinnakkaita. Lopputulosta pitänee silti odotella jonkin aikaa: lanka on niin ohutta, että ahkerallakin neulomistahdilla takin valmistumiseen menee tovi jos toinenkin.

Sen sijaan sain nopeasti valmiiksi säärystimet. Paksusta langasta neulotut villaiset säärten lämmittimet ovat melkein välttämättömyys hameita käyttävälle naisihmiselle, jonka täytyy pärjätä ulkona kylmemmälläkin säällä. Ne tuntuvat välttämättömyydeltä ainakin minulle; olen siirtynyt hameiden käyttöön lähes ympärivuotisesti kylmimpiä aikoja lukuun ottamatta. Minulla on taipumusta palelemiseen, joten villa-asusteet auttavat mukavasti siinä asiassa - tyylistä tinkimättä.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Kirja-arvio: Maailman tila 2011. Kuinka maailma ruokitaan

Worldwatch-instituutin vuosittain julkaisema raportti maailman tilasta keskittyy tänä vuonna ruoantuotantoon ja ruokakriisin ratkaisukeinoihin. Maailman miljoonien nälkäänäkevien ongelman ratkaisemiseksi on usein ehdotettu ruoantuotannon lisäämistä ja jo olemassa olevan tuotantoalan käytön tehostamista, mutta nyt arvioitavana oleva teos kiinnittääkin huomiota aivan muunlaisiin asioihin: luonnonmukaisempaan maatalouteen, maaperän köyhtymisen aihettamiin ongelmiin sekä lähiruokaan ja paikallisten lajikkeiden ja eläinrotujen kohtaamiin uhkiin. Teoksessa esitetään monia jo pienimuotoisessa käytössä olevia keksintöjä, jotka auttavat paikallisesti viljelyssä sekä ruoan ja viljan säilyttämisessä. Raportti kiinnittää nimittäin erityistä huomiota siihen, että usein ongelmana ei olekaan se, etteikö esimerkiksi viljaa ja vihanneksia tuotettaisi tarpeeksi: niiden säilytystavat vain voivat olla sellaisia, että huomattava osa sadosta pilaantuu varastoissa. Hävikki on siis melkoinen, ja keinot sadon säilyvyyden varmistamiseksi auttaisivat merkittävästi ruokakriisin ratkaisemisessa. Kirjassa käydään läpi myös muita tärkeitä teemoja, kuten naisviljelijöiden tietotaidon hyödyntämistä ja vauraiden maiden kiinnostusta vuokrata viljelymaata Afrikan maista omaa käyttöä varten.

Suuri osa kirjasta on ennestään tuttua tietoa; mielenkiintoa lisää lukuisten paikallisten esimerkkien esittely. Lisäksi minulle tuli ainakin uutena tietona se, että esimerkiksi Saudi-Arabia ja Etelä-Korea ovat tehneet sopimuksia joidenkin Afrikan maiden kanssa merkittävien maa-alojen vuokraamisesta niin, että niistä saatava sato kulkeutuu vauraiden maiden asukkaiden suihin. Teos keskittyy käytännössä kokonaan Afrikkaan, mikä tuli minulle myös jonkinlaisena yllätyksenä. Kokonaisuudessaan teos on kunnianhimoinen esitys maailman ruoantuotannon tilasta. Se sopii yksityiskohtaisuudestaan huolimatta myös aihepiiriin aikaisemmin perehtymättömän luettavaksi ja antaa uutta ajattelemisen aihetta meitä kaikkia koskettavasta aiheesta.

Tekniset tiedot:
Worldwatch-intituutti: Maailman tila 2011. Kuinka maailma ruokitaan
Suomentajat: Eeva-Liisa Hallanaro ja Kati Pitkänen
ISBN:978-952-495-203-3
Gaudeamus 2011
Nidottu, 271 s.
Kirjastoluokka: 50.1053

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Liebster Blog-palkinto


Olen saanut ilon ja kunnian vastaanottaa Liebster Blog-palkinnon How To Deal-blogin pitäjältä ja yhdeltä blogini seuraajista, Zarina Hassemilta. Lämpimät kiitokset palkinnon myöntämisestä Zarina! Olen otettu, sillä palkittujen blogien joukosta minun oli ainoa suomenkielinen ja vain täten levittää palkintoa myös suomalaisten(kin) bloggaagien keskuuteen. Liebster Blog-palkinnon ideana on tehdä tunnetummaksi blogeja, joilla on alla 200 seuraajaa. (Suomen kontekstissa alle 100 seuraajaa olisi mielestäni ehkä sopivampi raja.)

Liebster Blog-palkintoon kuuluu seuraavat säännöt:

1. Osoita kiitollisuutesi palkinnon myöntänyttä blogin pitäjää kohtaan laittamalla linkki hänen blogiinsa.
2. Valitse viisi sopivaa blogia saamaan Liebster Blog-palkinto ja ilmoita ko. blogien pitäjille palkinnosta jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Laita kuva palkinnosta blogiisi.
4. Nauti blogimaailman kannustavimpien bloggaagien tuesta.
5. Viimeiseksi, pidä hauskaa ja levitä hyvää sanomaa eteenpäin.

Koska olen jo täyttänyt muut kohdat, laitan tähän vielä listan blogeista, jotka mielestäni ansaitsevat enemmän huomiota ja, jos Jumala suo, saavat osan siitä tämän palkinnon myötä. Palkinnon saajiksi olisi voinut valita monia muitakin - valinta oli aika vaikea, mutta yritin valita sellaisia, jotka ovat aikaisemmin jääneet vähemmälle huomiolle.

Forever Fatimah
The Forenoon
Vanilla ice cream floats
Maitolasi
Maaginen arkki

maanantai 19. syyskuuta 2011

Leima hanuriin

Kuka tahansa voi tehdä itselleen lipun tai leimasimen, mutta niiden käyttöä rajoitetaan lukuisin säädöksin. Palestiinalaistaiteilija Khaled Jarrar kylläistyi siihen, että hänen kansallaan ei ole oikeutta valvoa omia rajojaan tai leimata passeja. Israel kontrolloi liikennettä palestiinalaisalueille, eikä niille ole ulkopuolisilla pääsyä ilman miehittäjän hyväksyntää.

Jarrar suunnitteli leiman Palestiinalle ja meni omatoimisesti Ramallahin linja-autoasemalle leimaamaan matkalaisten passeja. "Olen taitelija ja uskon, että että minun ihmisoikeuksiini kuuluu oikeus kertoa, että olen olemassa", Jarrar toteaa. "Kukaan ei leimaa Palestiinaan saapuvien passeja. Päätin tarttua toimeen ja olen nyt leimannut reilut sata passia, näistä seitsemän oli israelilaisia."

Ongelmiahan siitä seurasi. Länsiranta ei ole itsenäinen eikä Palestiina valtio. "Pyysin henkilöitä, joiden passit olin leimannut, ottamaan yhteyttä sähköpostitse ja kertomaan kokemuksistaan." Kaikkien myöhemmät rajanylitykset eivät olleet ongelmattomia leiman takia. "Esimerkiksi erään Israelin ja Yhdysvaltain kaksoiskansalaisen israelilainen passi leikattiin mitättömäksi leiman takia. Onneksi hän pystyi jatkamaan tunteja kestäneiden kuulustelujen jälkeen matkaansa Yhdysvaltain passilla."

Kuten yritysten logot, myös valtioiden symbolit ovat paljon kertovia. Suomen leijona tallaa itäisten maiden käyrää sapelia ja Suomen lippua koristaa uskonnollinen symboli, risti. Jarrarin leiman keskeisenä elementtinä on rauhan kyyhky. Kannanotto sekin.

Jarrar on aikaisemminkin puuttunut liikkumisen vapauteen taideprojekteissaan. Hänen dokumenttinsa Journey 110 kuvasi palestiinalaisia, jotka joutuivat kahlaamaan viemäreiden kautta Länsirannalta Jerusalemiin. Siirtyminen väkivalloin jaetun Beit Haninan lähiön laidalta toiselle oli ja on edelleen vaivalloista ja nöyryyttävää.

Pitäessään valokuvanäyttelyn israelilaisten valvomalla rajanylityspisteellä Jarrar puolestaan kytki sotilaat osaksi taideteosta. Valokuvat muuttuivat taideteoksista työkaluiksi, joiden avulla taidetta tehtii. Samoin tapahtuu passien leimaamisen kanssa; leimatut passit ja niiden herättämät reaktiot ovat kaikki osa teosta.

Palestiinalaisten kamppailu itsenäisyyden puolesta on saanut näkyvyyttä kansainvälisessä mediassa lähinnä väkivallan leimahdellessa. Silti väkivallattomallakin toiminnalla on ollut osansa tässä projektissa. Tähän jatkumoon Jarrar putoaa sopivasti. "Uskon, että taiteella voi muuttaa maailmaa, puheella vaikuttaa", Jarrar sanoo. "Minun taiteeni on poliittinen kannanotto ja toivon, että se muistuttaa ihmisiä siitä että Palestiina on valtio, joka odottaa syntymäänsä."

Erityisen ajankohtainen Jarrarin projekti on syyskuussa, kun palestiinalaiset hakevat tunnustusta YK:lta. Tavoitteena on saada järjestöltä joko tunnustus itsenäisyydestä tai vähintäänkin pysyvä jäsenyys YK:ssa. Sanomattakin on selvää, että Israel vastustaa tämänkaltaisia pyrkimyksiä.

- Voima-lehti syyskuu 2011
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...