maanantai 30. toukokuuta 2011

Kirja-arvio: Tämä on Afrikka

Tekniikan tohtori ja Vihreiden entinen kansanedustaja Eero Paloheimo on vieraillut useissa Afrikan maissa vuosien varrella, erityisesti mantereen keskiosissa, ja koonnut kokemuksistaan teoksen Tämä on Afrikka, jota voi lukea samalla kertaa kaunokirjallisena kirjoituskokoelmana Afrikan maista ja toisaalta tietokirjallisena katsauksena Afrikan maiden yhteiskunnallisesta tilanteesta. Eri matkojen kokemukset on koottu löyhästi eri aihepiirejä koskevien lukujen alle, eri maiden kokemuksia ja eri aikaan tapahtuneita matkoja yhdistellen. Kirjan aihepiirit käsittelevät esimerkiksi hallinnollista byrokratiaa, eri uskontojen ilmenemismuotoja, asumistapoja maalla ja kaupungeissa, koulunkäyntiä, Darfurin kriisialuetta ja pakolaisleirejä, luonnonsuojelualueita, vierailuja tuotantolaitoksissa ja kansalaisjärjestöjen toimintaa. Viimeisin Paloheimon matkoista päättyy vuoden 2006 lopulla, joten matkakirjoitukset käsittelevät afrikkalaista todellisuutta lähinnä 2000-luvun osalta. Kirjan lopussa on kohtuullisen laaja tietopaketti ja tilastoja Afrikan eri maista sekä Paloheimon näkemyksiä siitä, mitä Afrikan maiden tilanteelle olisi tehtävissä.

Teoksen sivuilta tuoksuu ja maistuu Afrikka:  kuravellistä keitetyn kahvin hiekanmurut narskuvat hampaissa, lukija voi kuvitella olevansa mukana täpötäyteen pakatun linja-auton kyydissä ja osallistuvansa vapaaehtoisena huussinrakennusprojektiin, jonka lopputuote jää lopulta käyttämättömäksi, kuten niin moni muukin ulkopuolisen suunnittelema luomus. Paloheimon kokemukset on koottu vaihtelevan pituisiksi luvuiksi hieman novellien tapaan. Paikoin kerrontaa olisi voinut mielestäni tiivistää. Paloheimon käyttämän jaottelun perusteella matkat sekoittuvat toisiinsa, joten puhdasmutoisena matkakertomuksena tätä kirjaa ei voi pitää. Afrikasta kiinnostuneelle teos tarjoaa kuitenkin paljon mielenkiintoista luettavaa.

Tekniset tiedot:
Paloheimo, Eero: Tämä on Afrikka
ISBN: 978-951-0-33083-8
WSOY 2007
Nidottu, 467 s.
Kirjastoluokka: 48.2

lauantai 28. toukokuuta 2011

Islam and Protecting Our Planet

Seuraava lyhyt artikkeli on peräisin paljon lainaamaltani Iviews-sivustolta, jota käyn lukemassa aina sopivan tilaisuuden tullen. Islam on kokonaisvaltainen uskonto ja elämäntapa, mikä näkyy myös siinä, että se antaa ohjeita luonnon ja ympäristön suojelemiseksi. Velvollisuutemme on jättää maapallo parempaan tilaan kuin se oli ennen meitä. Tässä artikkelissa on muutamia ajatuksia islamín ja luonnonsuojelun välisestä suhteesta aiheesta kirjan kirjoittaneen Ibrahim Abdul-Matinin näkemyksien mukaisesti.

Islam and Protecting Our Planet

People are often surprised when I tell them that my faith, Islam, has an ecological imperative. In fact, I believe that all faiths have, at their very core, this same imperative.


I wrote a book about this. Green Deen: What Islam Teaches About Protecting the Planet examines Islamic principles that support environmentalism and presents stories of Muslim Americans who are part of the solution across four areas - water, waste, energy and food. The book also makes a case for interfaith involvement in the environmental movement.

In my book tour across the country, I talked to many Muslims, Christians, Jews, Buddhists and atheists regarding their stance on humanity's role on the planet Earth. I have come to understand two core concepts which resonate across those strands of belief (and disbelief).

The first concept is to leave the Earth better than we found it. The second concept is that humans must be agents of change.

The idea of leaving the Earth better than we found it closely aligns with the role of prophets: to leave human beings better than they found them. Abraham, Moses, Jesus and Muhammad (among many others), peace and blessings be upon them all, brought messages and teachings to improve the state of their people, whether it was to instill hope, end slavery, or abolish corruption.

In Islam, there are several sayings of the Prophet Muhammad where he tells people to pick up trash wherever they see it, or to respect a river and never waste its water. There are similar teachings in other religions, but this is not just a religious idea. When I was an Outward Bound instructor, our mantra was to leave no trace. We always left a campsite better than we found it. As children, our parents raised us to clean up after ourselves. Why not extend this ethic to the Earth as a whole? We have inherited a great thing in this Earth and all its bounty. Why not leave it better than we found it for those who will come after us?

The second concept, to be agents of change, is presented in the Quran, the Holy Book of Islam:

"Truly, God does not change the condition of a people until they change what is in themselves" (Quran 13:11).

To put it bluntly, we cannot wait for God. Change can come from us and be supported by God. Prayer is essential but it must be combined with action. In order to act, we must recognize what our actions have done thus far. There's another verse in the Quran that supports the idea that humans do actually impact the planet:

"Corruption has appeared on the land and in the sea because of what the hands of humans have wrought. This is in order that we have given them a taste of the consequences of their misdeeds that perhaps they will turn to the path of right guidance" (Quran 30:41).

People of faith, it's time to stand up and admit that we have been part of the problem. This is our planet and it is our mess. We have to start fixing it. Whether you call it climate change, pollution or Armageddon, we were not put on this Earth to be coy. We have a responsibility to fix what we broke, and its not going to happen by just wishing - or praying - it away. God is here to help us help ourselves. We have to pray AND be actively engaged in the hard work of protecting the planet.

Our prophets are history's greatest agents of change. Jesus was active in transforming people with his actions. Moses confronted Pharaoh and led his people to freedom. Prophet Muhammad enacted rules to prevent people from taking advantage of one another in business.

To all the self-proclaimed religious people: We send blessings upon our prophet; now, let's emulate them. It's time to roll up our sleeves, accept our faith's imperative and get the Earth out of this ecological mess.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Kirja-arvio: Unelma vapaudesta. Lapsuuteni haaremissa

(Pahoittelen kansikuvan puuttumista.) Fatima Mernissi kertoo kirjassaan Unelma vapaudesta - lapsuuteni haaremissa omakohtaisista kokemuksistaan elämästä haaremissa 1940-luvun Marokossa. Tuohon aikaan haaremit olivat vielä melko yleisiä ja suurperheillä oli tapana elää yhdessä niin, että pojat vaimoineen ja lapsineen asuivat saman katon alla. Naisten elämänpiiri rajoittui haaremin seinien sisäpuolelle: aika kului kauneutta hoitaen, käsitöitä tehden ja taitavien tarinankertojen kertomuksia kuunnellen. Toisinaan naiset viihdyttävät itseään menemällä kielletylle terassille, elokuviin tai polttamalla salaa savukkeita. Useimmat naisista olivat lukutaidottomia, mutta Fatima ja muutamat muut perheen lapset pääsevät kouluun haaremin ulkopuolelle ja käyttävät sitä kautta saamiaan vapauksia hyväkseen. Haaremin naisilta imemänsä viisauden turvin Fatima uskoo voivansa vielä jonain päivänä lentää vapauteen.

Unelma vapaudesta on lapsen näkökulmasta kirjoitettu teos ajalta, johon ei enää ole paluuta. Fatima kuvaa lapsuuttaan ja varhaisnuoruuttaan hellyyttävällä tavalla ja tarjoaa samalla mahdollisuuden kurkistaa elämänmenoon haaremin seinien sisäpuolella. Hän kyseenalaistaa naisten paikan pelkkinä kodin hengettärinä ja edustaa siten tuon ajan uudempaa ajattelua. Teos on mainio aikalaiskuvaus, jossa on myös mustavalkoisia valokuvia haaremista.

Tekniset tiedot:
Mernissi, Fatima: Unelma vapaudesta. Lapsuuteni haaremissa
Suomentaja: Kaarina Turtia
ISBN: 951-1-13342-X
Otava 1995
Sidottu, 269 s.
Kirjastoluokka: 99.1

lauantai 21. toukokuuta 2011

Kirja-arvio: Polkupyörällä Intiassa. Lehmiä, jumalia ja maantiepölyä

Matti Rämö on YLE Teksti-tv:n toimittaja ja hänellä on omakohtaisia kokemuksia Intiasta aina yliopistoajoista asti, jolloin hän opiskeli esimerkiksi kehitysmaantiedettä ja kehitysmaatutkimusta ja teki maisterintutkintoon liittyvän opinnäytetyönsä Intiaan liittyen. Noin kymmenen vuoden tauon jälkeen Rämö palaa Intiaan: hän haluaa viedä osan äitivainajansa tuhkasta Varanasiin ja matkustaa samalla Delhistä Mumbaihin polkupyörällä. Matka on yli 2 600 kilometrin mittainen ja etenee pääosin National Highwaytä pitkin. Polkupyörällä Intiassa on matkakertomus kokemuksista tuon matkan varrelta, kuukauden mittaiselta taivallukselta maan pohjoisosista kohti etelää.

Rämöllä on aikaisempaakin kokemusta pitkän matkan polkupyörämatkailusta Saharassa, mutta Intia on hieman toisenlainen kokemus: varsinkin matkan alkupuolella matkantekoa hidastavat lukuisat rengasrikot ja tietä käyttävät kulkuväylänään niin ihmiset, autot, kuorma-autot, vespataksit kuin lehmät ja työnorsutkin. Päivän muutaman tunnin pakollinen helletauko merkitsee polkemisen jatkaminen pimeän laskeutumisen jälkeenkin, jolloin pimeys ja kuoppainen tie asettavat omat haasteensa matkanteolle. Yöpaikkojen taso on varsin kirjava ja Rämö saa tottua olemaan lähes jatkuvan huomion keskipisteenä valittuaan erikoisen matkustustavan.

Teos etenee päiväkirjan tapaan. Jokaiselle päivälle on merkitty ajettu kilometrimäärä ja päivän aikana kulutettu euromäärä. Tapahtumien kuvailu on niin tarkkaa, että matkalla voi kuvitella olevansa itse mukana. Kirjoitustyyli on mukaansatempaava; Rämö osaa löytää huumoria myös vaikeista tilanteista ja väsymyksen painaessa intensiivisen polkemisen seurauksena. Teos on hieno matkakertomus, joka saa plussaa siitä, että kertoja on suomalainen.

Tekniset tiedot:
Rämö, Matti: Polkupyörällä Intiassa. Lehmiä, jumalia ja maantiepölyä
ISBN: 978-952-492-427-6
Minerva Kustannus 2010
Nidottu, 301 s.
Kirjastoluokka: 48.132

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

70 suurinta syntiä

Seuraava lista on peräisin Jannah.org-sivustolta ja sisältää muistutuksen niistä 70 suurimmasta synnistä, joihin muslimi voi syyllistyä. Otin tämän listauksen mukaan yhtä paljon itseäni varten kuin opastuksena muillekin. Suuret synnit ovat asioita, jotka Jumala (Kunnioitettu ja Ylistetty olkoon Hän) on kieltänyt Koraanissa ja profeetta Muhammadin (rauha ja Jumalan siunaus hänelle) näyttämän esimerkin, sunnan ja hadithien, kautta.

01. Kenenkään tai minkään yhdistäminen Jumalaan.
02. Murha.
03. Taikuuden harjoittaminen.
04. Rukoilun jättäminen.
05. Zakatin (almuveron) maksamatta jättäminen.
06. Paastoamattomuus Ramadanin aikana ilman hyvää syytä.
07. Pyhiinvaelluksen (hajj) suorittamatta jättäminen ilman hyvää syytä.
08. Epäkunnioittavuus vanhempia kohtaan.
09. Sukulaisten hylkääminen.
10. Haureus ja aviorikos.
11. Homoseksuaalisuus (sodomia).
12. Korko (riba).
13. Orvon omaisuuden väärinkäyttö.
14. Jumalasta ja Hänen lähettiläistään valehteleminen.
15. Taistelukentältä pakeneminen.
16. Johtajan harhaanjohtava ja epäreilu käytös alamaisiaan kohtaan.
17. Ylpeys ja ylimielisyys.
18. Väärän todistuksen antaminen.
19. Viinin juominen.
20. Uhkapeli.
21. Kunniallisten naisten herjaaminen.
22. Sotasaaliin varastaminen.
23. Varastaminen.
24. Ryöstö valtatiellä.
25. Väärän valan antaminen.
26. Alistaminen.
27. Laiton ansio.
28. Laittomasta saadun omaisuuden kuluttaminen.
29. Itsemurhan tekeminen.
30. Jatkuva valehtelu.
31. Epäreilu tuomitseminen.
32. Lahjusten hyväksyminen ja antaminen.
33. Naisten matkiminen miehiä ja miesten matkiminen naisia.
34. Aisankannattajana toimiminen.
35. Eronneen naisen naiminen, jotta hänestä tulisi laillinen aviomiehelleen.
36. Suojautumattomuus virtsaa vastaan.
37. Mahtaileminen.
38. Uskonnosta oppiminen tätä maailmaa varten ja tiedon salaaminen.
39. Luottamuksen pettäminen.
40. Palvelusten laskeminen.
41. Jumalan vallan kieltäminen.
42. Ihmisten yksityisten keskustelujen kuunteleminen.
43. Juorujen kertominen.
44. Kiroilu.
45. Sopimusten rikkominen.
46. Ennustuksiin ja astrologiaan uskominen.
47. Vaimon huono käytös aviomiestään kohtaan.
48. Patsaiden ja kuvien tekeminen.
49. Valittaminen, vaikeroiminen, vaatteiden repiminen ja muu samankaltainen toiminta vastoinkäymisten kohdatessa.
50. Toisten kohteleminen epäreilusti.
51. Määräilevä käytös vaimoa, palvelijaa, heikkoja ja eläimiä kohtaan.
52. Naapurin loukkaaminen.
53. Muslimien loukkaaminen ja hyväksikäyttö.
54. Ihmisten loukkaaminen ja ylimielinen asenne heitä kohtaan.
55. Vaatteilla ylpeileminen.
56. Miehillä silkin ja kullan käyttäminen.
57. Orjan karkaaminen isäntänsä luota.
58. Sellaisen eläimen teurastaminen, joka on uhrattu muulle kuin Jumalalle.
59. Tietoisesti katsoa olevansa isä muulle kuin omalle lapselle.
60. Väkivaltainen väittely ja kinastelu.
61. Ylimääräisen veden pidättäminen.
62. Valheellinen mittaaminen ja punnitseminen.
63. Turvallisuudentunne Jumalan suunnitelmasta.
64. Jumalan oikeamielisten ystävien loukkaaminen.
65. Yksin rukoileminen yhteisössä rukoilemisen sijaan ilman hyväksyttävää syytä.
66. Jatkuva perjantairukousten poisjättäminen ilman hyväksyttävää syytä.
67. Perillisten oikeuksien loukkaaminen testamenttilahjoituksella.
68. Saatanan huijaaminen ja vehkeily.
69. Muslimien vihollisen hyväksi vakoileminen.
70. Jumalan lähettiläiden seuralaisten kiroaminen tai loukkaaminen.

Lähde: Muhammad bin 'Uthman Adh-Dhahabi: The Major Sins Al-Kaba'r, englanniksi kääntänyt Mohammad Moinuddin Siddiqui.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Kirja-arvio: Muumit ja olemisen arvoitus

Muumit ja olemisen arvoitus näyttää Muumilaaksosta ja sen asukkaista niiden filosofisen puolen. Muumi-kirjoja on yleisesti pidetty osana lasten kirjallisuutta, mutta niillä on paljon annettavaa myös aikuisille, minkä tämä nyt arvioitavana oleva kirja jälleen osoittaa. Entinen filosofian opettaja ja kirjailija Jukka Laajarinne on ottanut filosofian suuntauksista eksistentialismin ja sen edustajista Kierkegaardin, Heideggerin ja Sartren näkemykset ja löytää niistä hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä muumien ajatusmaailmaan. Nuuskamuikkunen vaeltaa Yksinäisille Vuorille, Vilijonkka viettää epäkäytännöllisessä talossaan muiden odotusten mukaista elämää, Muumipappa näkee elämänsä lipuvan ohi seuratessaan muiden puuhia ja Muumimamma on iloinen tulvan tultua siitä, ettei hänen tarvitse tiskata astioita. Muumilaakson asukkailla on samanlaisia perustavanlaatuisia kysymyksiä pohdittavanaan kuin meillä muillakin: Kuka olen? Mikä on identiteettini, merkitykseni ja paikkani tässä maailmassa?

Tähän saakka muumit ovat tulleet minulle tutuiksi lähinnä Muumilaakson tarinat-nimisen televisiosarjan kautta. Muumit ja olemisen arvoitus herätti minussa halun lukea alkuperäisiä Muumi-kirjoja. Tove Jansson on onnistunut mestarillisesti kirjoittamaan elämän perimmäisistä kysymyksistä niin lapsia kuin aikuisiakin koskettavalla tavalla. Laajarinteen teos on tyylikäs aina kannen ja sisäsivujen muumipiirroksia myöten.

Tekniset tiedot:
Laajarinne, Jukka: Muumit ja olemisen arvoitus
ISBN: 978-951-796-592-7
Atena Kustannus 2009
Sidottu, 238 s.
Kirjastoluokka: 86.22

Kirja-arvio: Irlantilainen aamiainen. Kertomuksia vihreältä saarelta

Irlantilainen aamiainen -kertomuksia vihreältä saarelta on toinen Hannan Tuurin teos ja nimensä mukaisesti sekin kertoo elämästä Irlannissa. Hän muutti Mayoon vuonna 2004 opiskelemaan puutarhanhoitoa ja samalla ihastui irlantilaiseen elämänmenoon siinä määrin, että jäi asumaan maahan avomiehensä kanssa. Teoksen 27 lyhyttä, novellinomaista kertomusta vievät lukijan vihreän saaren ajattoman ja omalaatuisen mielenlaadun alkulähteille: nauttimaan tuhtia lihapitoista irlantilaista aamiaista, ottamaan osaa St. Patrickin päivän paraatiin, miettimään kelttiläisyyden vaikutusta nykyirlantilaisuuteen, tulemaan mukaan hammaslääkärin vastaanotolle, käymään rautakaupassa ja vierailemaan paikallisissa hautajaisissa.

Teoksen kieli ja kirjoitustapa on Tuurin ensimmäisen teoksen tapaan kevyt ja helppolukuinen, elämästä nautiskeleva. Osa aiheista on tosin hieman surumielisiä ja teoksesta voi lähes aistia kosteiden, sateentuoksuisten nummien ikiaikaisen kutsun. Kirjan luettuaan on helppo samastua siihen, miksi Tuuri päätti jäädä asumaan juuri Irlantiin.

Tekniset tiedot:
Tuuri, Hanna: Irlantilainen aamiainen. Kertomuksia vihreältä saarelta
ISBN: 978-951-1-24504-9
Otava 2010
Nidottu, 157 s.
Kirjastoluokka: 45.71

torstai 12. toukokuuta 2011

Kirja-arvio: Silminnäkijänä Gazassa

Silminnäkijänä Gazassa tarjoaa ensi käden tietoa ja kokemuksia Gazan tapahtumista kahden norjalaisen erikoislääkärin, Mads Gilbertin ja Erik Fossen, kuvaamana. Gilbertillä ja Fossella on pitkäaikainen kokemus lääkärinä toimimisesta sotatoimi- ja kriisialueilla, mutta pariviikkoinen työrupeama Gazassa vuodenvaihteessa 2008-2009 on jotakin ennen kokematonta: israelilaiset eivät jätä iskuiltaan rauhaan edes moskeijoita tai YK:n ylläpitämiä kouluja. Erityisen laajojen pommitusten jälkeen sairaalaan virtaa potilaita niin suurina joukkoina, etteivät kaikki ehdi saada tarvitsemaansa hoitoa. Lääkkeistä, ruoasta ja lähes kaikesta mahdollisesta on pulaa, työ jatkuu lähes ympäri vuorokauden ja kaikkien henkinen ja fyysinen kestävyys on äärirajoilla.

Teos kuvaa lääkärien työtä arkipäivän tasolla sodan keskellä, mutta samalla se on voimakas kannanotto Israelin toimia vastaan. Lääkärintyön ohella Gilbert ja Fosse toimivat niinä harvoina länsimaisina tietolähteinä, jotka Israel on sallinut saapua palestiinalaisalueille kertomaan tapahtumista kansainvälisille tiedotusvälineille. Raportoidessaan erityisesti siviileihin kohdistuvista ihmisoikeus- ja sotarikoksista he tekevät tärkeää työtä palestiinalaisten hyväksi ja omalta osaltaan auttavat pitämään heitä kansainvälisen kiinnostuksen kohteena. Teosta lukiessa ei voi olla ihmettelemättä sitä, kuinka Israelin on hiljaisesti hyväksytty jatkaa palestiinalaisten sortamista ja lähes täydellistä eristämistä kansainvälisen yhteisön siihen puuttumatta. Israel on oikeuttanut toimensa vedoten siihen, että sodankäynti on "humaania" ja siviiliuhreja säästävää. Teoksen lukuisat valokuvat kertovat omaa kieltään tilanteen toivottomuudesta.

Tekniset tiedot:
Gilbert, Mads ja Erik Fosse: Silminnäkijänä Gazassa
Suomentaja: Päivi Kivelä
ISBN: 978-952-01-0505-1
Like Kustannus 2010
Sidottu, 361 s.
Kirjastoluokka: 98.114

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Arab Women Protesters: Not Free, Just Figureheads

Alla on ajatuksia herättävä artikkeli poliittisesti aktiivisten naisten asemasta eri arabimaiden kansannousujen yhteydessä, josta osa on tehnyt jo sellaisen johtopäätöksen, että arabimaiden naisia koskevat käsitykset ovat murroksessa. Naiset ovat taistelleet eturintamassa jo Profeetan (saws) ajoista lähtien ja uskonto sallii naisten poliittisen osallistumisen, vaikkakaan kaikissa yhteiskunnissa naisten kaikkia oikeuksia ei ole tunnustettu. Artikkelin on kirjoittanut sudanilaissyntyinen Nesrine Malik ja se löytyy kokonaisuudessaan AltMuslimah-sivustolta.

A common theme since the Arab uprisings started has been the celebration of the role of women in the protests. Some have even gone so far as to say that the "stereotype of the submissive, repressed victim has been shattered by female protesters in Egypt, Tunisia and Yemen". I am not sure that women on the ground in these countries feel the same way, or feel that their participation in the protests is unprecedented.


While I understand how tempting it is to draw grand conclusions from such seismic events, those who say the perception of women has been revolutionised are either jejune or lacking in historical perspective.

It is nothing new. Women have often been at the forefront of popular dissent on the rare occasions when it has happened, and activists such as Nawal el Saadawi have been thorns in the side of Arab regimes for decades. Tawakul Karman, the 32-year-old Yemeni human rights activist, who now finds herself heading the popular protest movement had been a campaigner and agitator long before the protests started.

Soumaya Ghannoushi also cites the case of Saida Sadouni, a 77-year-old woman who is now "widely hailed as the mother of Tunisia's revolution, a living record of her country's modern history and its struggle for emancipation". This is not an uncommon theme.

While the prominence of women in the revolutions has been moving, there is a psychology behind celebrating and glorifying women's political activity when it is part of a popular push. In these times women are almost tokenised by men as the ultimate downtrodden victims, the sign that things are desperate, that even members of the fairer sex are leaving their hearths and taking to the streets. The perception isn't that women are fighting for their own rights, but merely that they are underwriting the revolution by bringing their matronly dignity to the crowd like some mascot.

I recognise this in Tawakul Karman's reports of the salutes and respect she receives from Yemeni tribal leaders and soldiers. She has even been asked whether she would run for president. It will be interesting to see how much the reverential goodwill of the uprising will be extended if Ali Abdullah Saleh is deposed. Somehow I do not see these same tribal leaders and military men pledging allegiance to her as head of state.

Islam's cultural heritage is replete with stories of female warriors fighting alongside the Prophet and withstanding torture and starvation at the hands of their enemies. It is part of the lip service paid to the history of gender equality in the region. In the same way that Bilal bin Rabah, a black disciple of the Prophet who became Islam's first muezzin, is wheeled out any time someone mentions racism in the Arab world, Sumayyah bint Khayyat, the first martyr in Islam, is cited as evidence that women have always been allowed to participate politically. But in reality, religion has little to boast about as far as the advancement of women's rights is concerned.

It is the same currency of "dignity", so emotively useful during the fight, that is used against women once the revolutionary fervour has died down. Last week, Amnesty International called on the Egyptian authorities to investigate "virginity tests" inflicted by the army on women protesters arrested in Tahrir Square. It is alleged that those who were tested were threatened with the charge of prostitution should they be found to be lacking virginity. In the marketplace of rights and demands jostling in the immediate vacuum of the transition of power, women's rights are the first to be relegated.

It is not the removal of dictators that will advance the cause of women in the region. We should not be placated by the fact that men "allowed" women to protest side by side with them, nor should we be lulled into thinking that the dynamic unleashed by the revolution is irreversible.

Nothing is guaranteed. If there is one thing that I have learned from my mother and grandmothers it is that the place of women in Arab society is always in a state of flux, progressing unexpectedly and regressing at other times, like most other human rights, dependent on the economic/political/religious mood. But if the treatment of women is the most accurate barometer and litmus test of the vitality of a body politic, then very little has been revolutionised.

One thing gives me heart: there is an uncommon galvanising of women across classes and religious inclination. We should take this opportunity not to be complacent. We should remain vigilant and hope this sorority manages to build some real momentum by organising, campaigning and lobbying in civil groups as opposed to celebrating the shattering of stereotypes.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Kirja-arvio: Images of Muhammad. Narratives of the Prophet in Islam Across the Centuries

Images of Muhammad - Narratives of the Prophet in Islam Across the Centuries paneutuu nimensä mukaisesti profeetta Muhammadista (saws) aikojen saatossa kerrottujen tarinoiden tarkasteluun. Teoksessa käsitellään Profeetan ja Koraanin välistä suhdetta - sitä että Profeetta toimi muslimien pyhän kirjan välittäjänä, mutta hänet itsensä mainitaan Koraanissa nimeltä vain muutamia kertoja. Profeetan tekoja ja arvomaailmaa välittävät hänen aikalaistensa tallentamat hadithit, ja hänestä on kirjoitettu lukuisia enemmän ja vähemmän todenperäisiä elämäkertoja, sira. Muhammad toimi monella tapaa muslimien esikuvana ja hänen merkityksensä on edelleen hyvin keskeinen. Teoksessa kerrotaankin myös, miten Profeetta ja häntä ympäröivät kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tekijät ovat vaikuttaneet shiialaisten ja suufien kirjallisuuteen sekä myöhemmän keskiajan ja nykyajan elämäkertakirjallisuuteen.

Varsinaisten elämäkertojen sijaan tämä teos keskittyy kuvaamaan tapoja, joilla Profeettaa on kuvattu eri aikoina. Osa kirjallisuudesta kuvaa häntä hyvin fyysisillä käsitteillä antaen hänestä inhimillisen vaikutelman. Teoksen mukaan erityisesti nykyajan intialaiset muslimitietokirjailijat ovat esittäneet hänet myös erehtyväisenä. Teos rakentaa kuvan siitä, kuin Profeetan elämäkerta on rakentunut ja kuinka sitä on vähitellen muokattu sekä sitä, miten eri kulttuuriset vaikutteet ovat muokanneet yleistä kuvaa Profeetasta. Teoksen luettavuutta lisää sen ilmava taittotapa ja moderni fontin käyttö. Ylipäätään pidin tästä kirjasta, sillä se omalla tavallaan kokoaa yhteen vuosisatojen tavat nähdä ja kuvata profeetta Muhammad.

Tekniset tiedot:
Khalidi, Tarif: Images of Muhammad. Narratives of the Prophet in Islam Across the Centuries
ISBN: 978-0-385-51816-1
Doubleday 2009
Sidottu, 342 s.
Kirjastoluokka: 29.7

Erilainen bussinkuljettaja

Tämän viikon Anna-lehdessä oli Hymy on hyväntekeväisyyttä-niminen,viisisivuinen artikkeli Helsingin sisäisillä linjoilla 58 ja 59 bussia kuljettavasta Uthman Pirttimäestä. Pirttimäki palasi islamiin kuutisen vuotta sitten ja haki samalla töihin bussinkuljettajaksi, jotta pystyisi saamaan perjantai-iltapäivisin muutaman tunnin vapaata moskeijassa käyntiä varten. Työ puutarha-alalla jäi ja samalla Helsingin bussiliikenne sai hänestä uuden, postiivisen  ja kohteliaan kuljettajan joka onnistuu nostamaan hymyn matkustajien huulille.

Pirttimäen bussinkuljettajan työstä on lyhyt artikkeli myös Ylen sivuilla. Varsin sympaattisen ja ystävällisen oloinen veli, vaikka en ole vielä sattunut matkustajaksi hänen kuljettamaansa bussiin.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

The Muslim Woman "Unveiled"

You look at me and call me oppressed
Simply because of the way I'm dressed.

You know me not for what's inside,
You judge the clothing I wear with pride.

My body's not for your eyes to hold,
You must speak to my mind, not my feminine mold.

I'm an individual, I'm no man's slave.
It's Allah's pleasure that I only crave.

I have a voice so I will be heard,
For in my heart I carry His word.

"O ye women, wrap close your cloak,
So you won't be bothered by ignorant folk."

Man doesn't tell me to dress this way,
It's a Law from God that I obey.

Oppressed is something I'm truly NOT,
For liberation is what I've got.

It was given to me many years ago,
With the right to prosper, the right to grow.

I can climb mountains or cross the seas,
Expand my mind in all degrees.

For God Himself gave us LIB-ER-TY,
When He sent Islam
To You and Me!

- Izdehar Albowyha: The Muslim Woman "Unveiled". Runo on peräisin Guided Ways-sivustolta.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Islamin musiikkikielto

Lähde: http://www.teosto.fi/

Tässä eräs yleistajuinen artikkeli, jonka löysin sattumalta islamin musiikkikieltoon liittyen. Artikkeli on peräisin IslamTodayn sivulta, josta olen sen suomentanut sanamuotoa hienoisesti muokaten luettavuuden parantamiseksi (kuitenkin niin, että tekstin merkityssisältö on pysynyt samana).

Abû Mâlik al-Ash`arî relates: “I heard the Prophet (peace be upon him) say: “There will be a group of my people who will make permissible for themselves adultery, pure silk, intoxicants and musical instruments.”


Tämä on autenttinen hadith. Sahih al-Bukharin kokoelmassa kyseinen hadith on tallennettu mu'allaq-nimellä tunnettuna riippuvana kerrontana. Ibn Hajar al-`Asqalânî on tutkinut tätä kerronnan ja osoittanut sen olevan jälijitettävissä yhdeksän täysin toisiinsa liittyvän välitysketjun kautta [Profeettaan].

Musiikkiin liittyvien sääntöjen osalta kaikki islamilaiset oppineet ovat yksimielisiä siitä, että musiikki, joka liittyy juomiseen, turmelukseen sekä sopimattomaan ja epäislamilaiseen käyttäytymiseen ​​on kielletty. Oppineiden mielipiteet poikkeavat toisistaan ​​sellaisen musiikin osalta, joka on vapaa tällaisista kielteisistä mielleyhtymistä.

Suurin osa islamin uskonoppineista kieltää musiikin ja soittimet sellaisenaan, vaikka niihin ei liittyisi mitään negatiivisia mielleyhtymiä. On olemassa lukuisia haditheja, jotka ovat negatiivisia musiikkia kohtaan - mukaan lukien Abu Malik al-Ash `ari Sahih al-Bukhari välittämä hadith: "Kuulin Profeetan (rauha hänelle) sanovan: "Tulee olemaan ryhmä minun kansaani, jotka tekevät sallituksi aviorikoksen, puhtaan silkin, päihteet ja soittimet."

Useimmat tutkijat tulkitsevat tämän kiistattomasti aidoksi todistetun hadithin tarkoittavan sitä, että musiikki on laitonta. Tämä on selvästi hadithin antaman vihjauksen vaikutusta. Ajatus "tehdä sallituksi" viittaa siihen, että asia on ollut alunperin kielletty. Lisäksi instrumentaalimusiikki mainitaan "tehdyn sallituksi" yhdessä sellaisten tekijöiden kanssa, jotka ovat yksiselitteisesti lainvastaisia, mikä antaa viitteitä siitä, että soittimia koskevat samat säännöt. Islamin uskonoppineet, jotka kieltävät musiikin - ja he ovat suuri enemmistö uskonoppineista kaikkien neljän lakikoulukunnan osalta - käyttävät tätä hadithia perustana yleiselle päätökselle kieltää musiikki.

Toinen hadith, joka viittaa naisten useissa eri yhteyksissä soittamaan daff-soittimeen, nähdään poikkeuksena pääsäännöstä. Sunnan mukaiset poikkeukset viittaavat aina pelkästään ihmisääneen ja daff-soittimeen (tamburiini ilman kelloja).

Uskonoppineet, jotka kieltävät musiikin tunnustavat tämän poikkeuksen. Kuitenkin he ovat eri mieltä siitä, kuinka laajalle tämä poikkeus ulottuu. Jotkut opineet pitävät poikkeusta yleisesti otettavana ja mahdollistavat daff-soittimen miehille ja naisille kaikissa tilanteissa. Jotkut rajoittavat poikkeuksen naisiin. Jotkut rajoittavat sen juhliin. Jotkut rajoittavat poikkeuksen naisten juhliin. Itse soittimen osalta jotkut uskonoppineet rajoittavat myönnytyksen daff-soittimeen, kun taas toiset sallivat kelloin varustetun tamburiinin ja muuntyyppiset rummut.

On olemassa muutamia oppineita, jotka sallivat kielteisistä mielleyhtymistä vapaan musiikin. Näihin oppineisiin kuuluu Ibn Hazm ja jossakin määrin Abu Hamid al-Ghazali. Suurin osa tutkijoista, jotka sallivat kielteisistä mielleyhtymistä vapaan musiikin tulkitsevat samoja tekstejä eri tavoin. He väittävät, että musiikkikielto on kontekstuaalista. Pohjimmiltaan he eivät näe eri haditheissa yleistä musiikkikieltoa, vaan musiikin kieltämistä sellaisten toimien yhteydessä, joita voidaan pitää kyseenalaisina. Tämän vuoksi he pitävät yleissääntönä, että musiikki itsesään on sallittua.

Ne, jotka haluavat puolustaa musiikin laillisuutta menevät usein pidemmälle ja ottavat esille hadithin laulamisesta ja daff-soittimesta erityistilaisuuksissa tukemaan musiikin ja soittimien yleistä sallittavuutta. He näkevät eri musiikkia paheksuvissa haditheissa tapauksia, jotka ovat poikkeuksia musiikin yleiseen sallittavuuteen - että musiikki on kiellettyä vain silloin, kun sitä on käytetty syntisissä yhteyksissä.

Jokainen meistä voi vertailla näitä vastakkaisia väitteitä objektiivisesti, ja päättää kumpi näistä kahdesta tulkinnasta vaikuttaa todennäköisesti turvallisemmalta ja kaikkein oikeimmalta ja kumpi näistä tulkinnoista on lähempänä toiveajattelua.

Ja Allah tietää parhaiten.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Kirja-arvio: Vaiennetut äänet. Kiinalaisia naiskohtaloita

Vaiennetut äänet - kiinalaisia naiskohtaloita on kokoelma kiinalaisella radioasemalla työskennelleen toimittaja Xinranin vastaanottamia tositarinoita naisilta, jotka ovat halunneet jakaa elämäntarinansa muiden radionkuuntelijoiden kanssa. Jokailtainen suorana lähetetty ohjelma saavutti Kiinassa huikean suosion ja antoi muuten yhteiskunnassa vähemmän huomiota saaneille naisille mahdollisuuden kertoa rankoistakin kokemuksistaan suvun miesten ja puolueen varjoista. Kiinalaisesta näkökulmasta radio-ohjelma oli uskallettu ja siinä käsiteltiin ajoittain myös tabuina pidettyinä aiheita, kuten seksuaalisuutta ja pakkoavioliittoja.

Kirjaan valituista naisista kukin on saanut oman lukunsa. Naisten tarinoita on yhteensä viisitoista, ja osa luvuista käsittelee myös itse Xinranin elämää. Naiset edustavat kaikkia yhteiskuntaluokkia, niin kaupungin ja maaseudun äärimmäisen köyhissä oloissa eläviä kuin kaupungin sykkeestä nauttivia äkkirikastuneitakin. Naiset kertovat myös omaan sukupuoleen kohdistuvast seksuaalisesta kiinnostuksesta, maanjäristyksestä selviytymisestä, insestistä, järjestetyistä avioliitoista ja rakkaudesta, jonka vuoksi eräs nainen oli valmis odottamaan 45 vuotta.

Kirjan tarinat ovat uskomattomia selviytymistarinoita naisilta, joilta on vaadittu niin henkistä, fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyyttä käydä läpi kokemuksiaan ja lopulta vielä jakaa ne ventovieraiden kanssa. Osa tarinoista on universaaleja, mutta osassa kiinalainen yhteiskunta ja ajattelutapa ovat niin läsnä, ettei niiden voisi kuvitella tapahtuvan muualla kuin Kiinassa. Tälle kirjalle toivoisi laajemmankin lukijakunnan kuin mitä se on nykyisellään tavoittanut.

Tekniset tiedot:
Xinran: Vaiennetut äänet. Kiinalaisia naiskohtaloita
Suomentaja: Terhi Kuusisto
ISBN: 931-31-2639-0
Tammi 2003
Sidottu, 267 s.
Kirjastoluokka: 99.1
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...