perjantai 30. syyskuuta 2011

Neuletöitä syysiltojen iloksi

Työelämään palaaminen on näkynyt blogini päivitystiheydessä dramaattisesti. Siinä missä minulla oli ennen aikaa pohtia asioita siinä määrin syvällisesti, että niistä sai jutun juurta kasaan ja toisinaan jotakin julkaistavaksikin asti, nykyään voi mennä useampi päivä ettei päässä tunnu liikkuvan juuri mitään. Olen kirjoittanut vain vähän aikaa sitten muutamankin kirja-arvion hidasta ja oravanpyörästä irrottautumista suosivaa elämäntapaa ylistävistä kirjoista ja ollut niiden kanssa täysin samaa mieltä. Silti lyhyessä ajassa olen itse ajautunut samoihin vanhoihin kuvioihin: omistautumaan työnteolle niin, että ainakin arkisin elämään ei juuri muuta tunnu kuuluvankaan. En tiedä, pitäisikö minun olla surullinen asian suhteen. Julkisten liikennevälineiden käyttäjien seuraamisen perusteella moni näyttää jakavan elämäntapani. Toivon, että pystyn säilyttämään jonkinlaisen suhteellisuudentajun, etten uhraa lastani työnteon vuoksi. Tämä lienee tunnollisten ihmisten dilemma: työn ja perheen yhdistäminen.

Vaikka rakastamiani kirjoja en ehdikään lukea niin paljon kuin haluaisin, olen löytänyt uudelleen sen rinnalle hetken kateissa olleen käsityöharrastuksen. Kaipasin jotakin vastapainoa työlle ja siksi päätin tarttua uudenlaiseen haasteeseen: neulomaan villatakin poikittain. Tämä malli on niin kaunis, etten voinut vastustaa kiusausta kokeilla, osaanko tehdä samanlaisen myös itse. Väreinä minulla on sekoitus luonnonvalkoista, vaaleansinistä, tummansinistä ja ruskeaa, jotka muodostavat kauniin raidoituksen. Langat olivat sopivasti tarjouksessa; normaalistihan liukuvärjätyt langat ovat melko hinnakkaita. Lopputulosta pitänee silti odotella jonkin aikaa: lanka on niin ohutta, että ahkerallakin neulomistahdilla takin valmistumiseen menee tovi jos toinenkin.

Sen sijaan sain nopeasti valmiiksi säärystimet. Paksusta langasta neulotut villaiset säärten lämmittimet ovat melkein välttämättömyys hameita käyttävälle naisihmiselle, jonka täytyy pärjätä ulkona kylmemmälläkin säällä. Ne tuntuvat välttämättömyydeltä ainakin minulle; olen siirtynyt hameiden käyttöön lähes ympärivuotisesti kylmimpiä aikoja lukuun ottamatta. Minulla on taipumusta palelemiseen, joten villa-asusteet auttavat mukavasti siinä asiassa - tyylistä tinkimättä.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Kirja-arvio: Maailman tila 2011. Kuinka maailma ruokitaan

Worldwatch-instituutin vuosittain julkaisema raportti maailman tilasta keskittyy tänä vuonna ruoantuotantoon ja ruokakriisin ratkaisukeinoihin. Maailman miljoonien nälkäänäkevien ongelman ratkaisemiseksi on usein ehdotettu ruoantuotannon lisäämistä ja jo olemassa olevan tuotantoalan käytön tehostamista, mutta nyt arvioitavana oleva teos kiinnittääkin huomiota aivan muunlaisiin asioihin: luonnonmukaisempaan maatalouteen, maaperän köyhtymisen aihettamiin ongelmiin sekä lähiruokaan ja paikallisten lajikkeiden ja eläinrotujen kohtaamiin uhkiin. Teoksessa esitetään monia jo pienimuotoisessa käytössä olevia keksintöjä, jotka auttavat paikallisesti viljelyssä sekä ruoan ja viljan säilyttämisessä. Raportti kiinnittää nimittäin erityistä huomiota siihen, että usein ongelmana ei olekaan se, etteikö esimerkiksi viljaa ja vihanneksia tuotettaisi tarpeeksi: niiden säilytystavat vain voivat olla sellaisia, että huomattava osa sadosta pilaantuu varastoissa. Hävikki on siis melkoinen, ja keinot sadon säilyvyyden varmistamiseksi auttaisivat merkittävästi ruokakriisin ratkaisemisessa. Kirjassa käydään läpi myös muita tärkeitä teemoja, kuten naisviljelijöiden tietotaidon hyödyntämistä ja vauraiden maiden kiinnostusta vuokrata viljelymaata Afrikan maista omaa käyttöä varten.

Suuri osa kirjasta on ennestään tuttua tietoa; mielenkiintoa lisää lukuisten paikallisten esimerkkien esittely. Lisäksi minulle tuli ainakin uutena tietona se, että esimerkiksi Saudi-Arabia ja Etelä-Korea ovat tehneet sopimuksia joidenkin Afrikan maiden kanssa merkittävien maa-alojen vuokraamisesta niin, että niistä saatava sato kulkeutuu vauraiden maiden asukkaiden suihin. Teos keskittyy käytännössä kokonaan Afrikkaan, mikä tuli minulle myös jonkinlaisena yllätyksenä. Kokonaisuudessaan teos on kunnianhimoinen esitys maailman ruoantuotannon tilasta. Se sopii yksityiskohtaisuudestaan huolimatta myös aihepiiriin aikaisemmin perehtymättömän luettavaksi ja antaa uutta ajattelemisen aihetta meitä kaikkia koskettavasta aiheesta.

Tekniset tiedot:
Worldwatch-intituutti: Maailman tila 2011. Kuinka maailma ruokitaan
Suomentajat: Eeva-Liisa Hallanaro ja Kati Pitkänen
ISBN:978-952-495-203-3
Gaudeamus 2011
Nidottu, 271 s.
Kirjastoluokka: 50.1053

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Liebster Blog-palkinto


Olen saanut ilon ja kunnian vastaanottaa Liebster Blog-palkinnon How To Deal-blogin pitäjältä ja yhdeltä blogini seuraajista, Zarina Hassemilta. Lämpimät kiitokset palkinnon myöntämisestä Zarina! Olen otettu, sillä palkittujen blogien joukosta minun oli ainoa suomenkielinen ja vain täten levittää palkintoa myös suomalaisten(kin) bloggaagien keskuuteen. Liebster Blog-palkinnon ideana on tehdä tunnetummaksi blogeja, joilla on alla 200 seuraajaa. (Suomen kontekstissa alle 100 seuraajaa olisi mielestäni ehkä sopivampi raja.)

Liebster Blog-palkintoon kuuluu seuraavat säännöt:

1. Osoita kiitollisuutesi palkinnon myöntänyttä blogin pitäjää kohtaan laittamalla linkki hänen blogiinsa.
2. Valitse viisi sopivaa blogia saamaan Liebster Blog-palkinto ja ilmoita ko. blogien pitäjille palkinnosta jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Laita kuva palkinnosta blogiisi.
4. Nauti blogimaailman kannustavimpien bloggaagien tuesta.
5. Viimeiseksi, pidä hauskaa ja levitä hyvää sanomaa eteenpäin.

Koska olen jo täyttänyt muut kohdat, laitan tähän vielä listan blogeista, jotka mielestäni ansaitsevat enemmän huomiota ja, jos Jumala suo, saavat osan siitä tämän palkinnon myötä. Palkinnon saajiksi olisi voinut valita monia muitakin - valinta oli aika vaikea, mutta yritin valita sellaisia, jotka ovat aikaisemmin jääneet vähemmälle huomiolle.

Forever Fatimah
The Forenoon
Vanilla ice cream floats
Maitolasi
Maaginen arkki

maanantai 19. syyskuuta 2011

Leima hanuriin

Kuka tahansa voi tehdä itselleen lipun tai leimasimen, mutta niiden käyttöä rajoitetaan lukuisin säädöksin. Palestiinalaistaiteilija Khaled Jarrar kylläistyi siihen, että hänen kansallaan ei ole oikeutta valvoa omia rajojaan tai leimata passeja. Israel kontrolloi liikennettä palestiinalaisalueille, eikä niille ole ulkopuolisilla pääsyä ilman miehittäjän hyväksyntää.

Jarrar suunnitteli leiman Palestiinalle ja meni omatoimisesti Ramallahin linja-autoasemalle leimaamaan matkalaisten passeja. "Olen taitelija ja uskon, että että minun ihmisoikeuksiini kuuluu oikeus kertoa, että olen olemassa", Jarrar toteaa. "Kukaan ei leimaa Palestiinaan saapuvien passeja. Päätin tarttua toimeen ja olen nyt leimannut reilut sata passia, näistä seitsemän oli israelilaisia."

Ongelmiahan siitä seurasi. Länsiranta ei ole itsenäinen eikä Palestiina valtio. "Pyysin henkilöitä, joiden passit olin leimannut, ottamaan yhteyttä sähköpostitse ja kertomaan kokemuksistaan." Kaikkien myöhemmät rajanylitykset eivät olleet ongelmattomia leiman takia. "Esimerkiksi erään Israelin ja Yhdysvaltain kaksoiskansalaisen israelilainen passi leikattiin mitättömäksi leiman takia. Onneksi hän pystyi jatkamaan tunteja kestäneiden kuulustelujen jälkeen matkaansa Yhdysvaltain passilla."

Kuten yritysten logot, myös valtioiden symbolit ovat paljon kertovia. Suomen leijona tallaa itäisten maiden käyrää sapelia ja Suomen lippua koristaa uskonnollinen symboli, risti. Jarrarin leiman keskeisenä elementtinä on rauhan kyyhky. Kannanotto sekin.

Jarrar on aikaisemminkin puuttunut liikkumisen vapauteen taideprojekteissaan. Hänen dokumenttinsa Journey 110 kuvasi palestiinalaisia, jotka joutuivat kahlaamaan viemäreiden kautta Länsirannalta Jerusalemiin. Siirtyminen väkivalloin jaetun Beit Haninan lähiön laidalta toiselle oli ja on edelleen vaivalloista ja nöyryyttävää.

Pitäessään valokuvanäyttelyn israelilaisten valvomalla rajanylityspisteellä Jarrar puolestaan kytki sotilaat osaksi taideteosta. Valokuvat muuttuivat taideteoksista työkaluiksi, joiden avulla taidetta tehtii. Samoin tapahtuu passien leimaamisen kanssa; leimatut passit ja niiden herättämät reaktiot ovat kaikki osa teosta.

Palestiinalaisten kamppailu itsenäisyyden puolesta on saanut näkyvyyttä kansainvälisessä mediassa lähinnä väkivallan leimahdellessa. Silti väkivallattomallakin toiminnalla on ollut osansa tässä projektissa. Tähän jatkumoon Jarrar putoaa sopivasti. "Uskon, että taiteella voi muuttaa maailmaa, puheella vaikuttaa", Jarrar sanoo. "Minun taiteeni on poliittinen kannanotto ja toivon, että se muistuttaa ihmisiä siitä että Palestiina on valtio, joka odottaa syntymäänsä."

Erityisen ajankohtainen Jarrarin projekti on syyskuussa, kun palestiinalaiset hakevat tunnustusta YK:lta. Tavoitteena on saada järjestöltä joko tunnustus itsenäisyydestä tai vähintäänkin pysyvä jäsenyys YK:ssa. Sanomattakin on selvää, että Israel vastustaa tämänkaltaisia pyrkimyksiä.

- Voima-lehti syyskuu 2011

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kirja-arvio: Identiteetti ja väkivalta

Amartya Sen, intialaissyntyinen Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa asunut taloustieteen nobelisti, ruotii teoksessaan Identiteetti ja väkivalta nykymaailman selkkauksia identiteetin moninaisista ulottuvuuksista käsin. Teos osoittaa, kuinka yksisilmäisesti ihmisiä on luokiteltu tiettyihin identiteetteihin kuuluviksi vain heidän uskontonsa tai kulttuurinsa perusteella. Senin teoksen perussanoma on, että meillä kaikilla on samanaikaisesti useita eri identiteettejä, joiden merkitys vaihtelee asiayhteydestä riippuen.

Teoksessa identiteetin ulottuvuuksia on käsitelty viime vuosien konfliktien, kuten terroristi-iskujen, kautta. Suuren huomion saa myös Samuel Huntingtonin surullisenkuuluisa väite "sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä", joka saa Seniltä yksityiskohtaista kritiikkiä. Ylipäätään sivilisaation käsite sekä Lännen merkitys maailmanhistoriassa tulee teoksessa uudelleen arvioitavaksi. Useat länsimaisina ilmiöinä pidetyt asiat kun ovatkin peräisin länsimaiden ulkopuolelta. Teoksen loppupuolella pohditaan myös globalisaatioon ja monikulttuurisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Identiteetti ja väkivalta vastaa vastaanpanemattoman terävillä argumenteilla viime vuosien yleisiin keskusteluihin, joissa ihmisryhmiä on kutistettu ahtailla määrittelyillä tiettyihin identiteetteihin (ja vain niihin) kuuluviksi. Löysin tästä teoksesta monia ajatuksia, jotka jaan mutta joita en ollut itse osannut pukea sanoiksi. Tämä on monikulttuurisuuskysymyksistä kiinnostuneelle varmasti puhuttelevaa luettavaa.

Tekniset tiedot:
Sen, Amartya: Identiteetti ja väkivalta
Suomentaja: Jussi Korhonen
ISBN: 978-952-5734-03-4
Basam Books 2009
Nidottu, 240 s.
Kirjastoluokka: 32.2

perjantai 16. syyskuuta 2011

Toisia ihmisiä


Lähde: http://www.iltalehti.fi/
"Useimmat meistä ovat toisia ihmisiä. Heidän ajatuksensa ovat toisten mielipiteitä, heidän elämänsä jäljitelmä, heidän intohimonsa lainausta." - Oscar Wilde

Olen miettinyt viime aikoina useammasta suunnasta sitä, kuinka sosiaalisia ihmisiä olemme: kuinka alttiita ulkopuolisille vaikutteille, kuinka valmiita elämään toisten määrittelemää elämää, kuinka paljon rohkeutta vaatii erottua joukosta. Pääkapunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa jonkinasteiseen erilaisuuteen on jo totuttu; esimerkiksi maahanmuuttajat eivät enää erotu räikeästi katukuvassa ja erilaisia tyylisuuntauksia tulee vastaan jo lähes joka kadunkulmassa. Silti koko Suomen mittakaavassa voi vieläkin mielestäni puhua melko yhtenäisestä kulttuurista.

Olen laskenut siunauksekseni sen, etten ole luonteeltani kovin sosiaalinen. Itse asiassa monen mielestä minua voisi kuvata hyvin viime aikoina yleistyneellä luonnehdinnalla "sosiaalinen erakko". Viihdyn hyvin kotona eikä minua vaivaa se, etten ole perillä viimeisimmistä muotivillityksistä tai pinnalla olevista elokuvista, musiikista tai muista menoista. Silti minustakin tuntuu vaikealta erottua liikaa valtavirrasta. Olen esimerkiksi alkanut käyttää huivia jokunen  kuukausi sitten, mutta tunnen sosiaalisesti helpommaksi käyttää sitä niin, että se peittää vain hiukseni eikä kaulaa. Toisin sanoen minua ei suoralta kädeltä tunnista muslimiksi, ellei osaa katsoa tarkkaan. Puhun uskostani, jos sitä suoraan kysytään (muutaman kerran on niinkin käynyt), mutta muuten pidän siitä, että saan liikkua kohtuullisen huomaamattomasti.

Valtavirran mukaan elämisessä ei ole mitään pahaa niin kauan kuin se tuntuu oman sisimmän mukaan oikealta. Sen sijaan niille, joita oma elämänmuoto tai ulkonäkö ahdistaa, oikea ratkaisu voi olla vain oman sydämen äänen seuraaminen. Jumalan sanotaan asuvan sydämessä - siksi uskon sieltä kumpuavan ajatukset, jotka ohjaavat meitä oikeaan suuntaan elämässämme. Todellisuutta on se, että emme elä tyhjiössä, vaan toiset ihmiset vaikuttavat suoraan ja välillisesti siihen, millaiseksi elämämme muodostuu. Siksi sydämen äänen seuraaminen voi tuntua joskus vaikealta. Lopulta se on kuitenkin ainoa todellinen vaihtoehto.

Kirja-arvio: Pientä elämää etsimässä

Tutustuin kirjan Pientä elämää etsimässä  teemoihin alunperin samannimisen blogin kautta. Olen ollut monen muun ihmisen tapaan kiinnostunut hyvästä elämänlaadusta, rauhallisesta elämäntahdista ja pienistä asioista nauttimisesta. Siksi päätin blogin lisäksi lukea myös Bergmanin kirjan, joka keskittyy juuri näihin aihepiireihin.

Bergman edusti joitakin vuosia sitten supernaista kaikilla materiaalisilla tehokkuuden mittareilla mitattuna. Hänellä oli vaativa työ, kasvava määrä lapsia ja joukko kunnianhimoisia harrastuksia, jotka pitivät hänet kiireisenä lähes vuorokauden kaikkina hetkinä. Viimein kolmannen lapsen kanssa tapahtui odottamattomia asioita, jotka muuttivat Bergmanin elämänsuuntaa ja ajattelutapaa peruuttamattomalla tavalla. Hän heräsi pohtimaan uudesta näkökulmasta kiirettä, vanhemmuutta, suorituspaineita, työn kaikennielevyyttä, lainanottamista - ylipäätään "yletöntä puuhakkuutta", kuten hän asian sopivasti ilmaisee. Bergmanin ratkaisu on tahdin hidastaminen ja perusasioiden uudestaan löytäminen ja niiden arvostaminen. Hän omistaa osan kirjastaan myös lapsille, joilta voimme oppia enemmän kuin uskommekaan. Aina ei tarvitse mennä kauas nähdäkseen hyvin.

Pientä elämää etsimässä jatkaa samoilla linjoilla kuin esimerkiksi Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä. Siinä on hienoja oivalluksia, mutta myös varoituksia niistä sudenkuopista, joihin oravanpyörästään pois pyristelevä voi langeta ellei ole tarkkana. Kirjan alun hengästyttävän tahdin jälkeen loppu on seesteisempi ja vakuuttaa, että pienilläkin muutoksilla oma elämä on mahdollista saada paremmin hallintaan.

Tekniset tiedot:
Bergman, Marikka: Pientä elämää etsimässä
ISBN: 978-952-5734-87-4
Basam Books 2010
Nidottu, 210 s.
Kirjastoluokka: 17.3

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Kirja-arvio: Kuinka Koraania luetaan

Mona Siddiqui on laatinut tiiviin Kuinka Koraania luetaan -oppaan kaikille, jotka ovat kiinnostuneet muslimien pyhästä kirjasta Koraanista. Teoksessaan Siddiqui, brittiläinen islamin tutkimuksen professori ja itsekin muslimi, käsittelee niitä tapoja, joilla Koraani on aikojen saatossa ymmärretty niin oppineissa piireissä kuin kansan keskuudessa. Hän jakaa tutkimuksensa eri teemoihin, kuten Jumalan ykseyteen, profetiaan, ihmisen luomiseen, rituaaleihin sekä Koraanin suhteesta siveyteen, muiden kirjauskontojen edustajiin, lakiin (erityisesti shariaan) ja Koraanin tieteelliseen tutkimukseen.

Siddiquin kirjan ansioksi voi lukea sen, että käyttämiensä esimerkkien kautta hän antaa mahdollisuuden nähdä islam myönteisemmässä valossa ja auttaa ymmärtämään paremmin muslimien maailmankuvaa. Islam elää vahvasti mukana arjessa ja tämän oppaan kautta ei-muslimien on kenties helpompi käsittää esimerkiksi erilaisten rituaalien merkitys muslimien elämässä. Mukana on myös päivän polttavia aiheita, kuten hijabin käyttö (ja käyttökielto) länsimaissa sekä muslimien suhtautuminen terrorismiin.

Pienikokoinen kirja on helppo kantaa vaikka mukana ja kansantajuisuutensa vuoksi se sopii mainiosti lukijoille, joilla ei ole aikaisempaa syvällistä tietämystä islamista tai Koraanista. Itselleni kirja tarjosi valitettavan vähän uutta tietoa, mutta osoitti kylläkin jälleen sen, kuinka monitahoinen kirja Koraani on. Toivon erityisesti islamiin kielteisesti ja varauksella suhtautuvien tarttuvan tähän kirjaan ja huomaavan, etteivät esimerkiksi musliminaiset ole niin alistettuja kuin yleisesti länsimaisittain halutaan ajatella.

Tekniset tiedot:
Siddiqui, Mona: Kuinka Koraania luetaan
Suomentaja: Petri Stenman
ISBN: 978-952-471-984-1
Like Kustannus 2007
Nidottu, 159 s.
Kirjastoluokka: 29.7

perjantai 9. syyskuuta 2011

Kirja-arvio: Neljän dollarin päivä. Ekomatka Aasiaan ja Australiaan

Marketta Horn päättää viettää vuorotteluvapaansa matkaillen mahdollisimman ekologisesti Itä-Euroopan kautta Aasian poikki aina Australiaan ja takaisin. Horn on kokeilevan ekologisen yhteisön, Suomineidon, perustaja ja vakaumukseltaan buddhalainen. Hän matkustaa 14 kuukauden aikana 34 eri maassa ja käyttää matkakassana 3 700 dollaria. Kulkuvälineinä toimivat pääasiassa bussit ja junat, toisinaan myös polkupyörä ja kimppakuljetus autolla. Yönsä hän viettää milloin hosteilleissa, luostareissa, kulkuvälineissä tai paikallisissa kodeissa, milloin paljaan taivaan alla. Horn viettää matkastaan puoli vuotta Intiassa erityyppisissä joogakeskuksissa; matkan loppupuolella hän keskittyy suuntaamaan kulkunsa ekologisiin yhteisöihin, joissa saa majoituksen muutaman tunnin päivittäistä työpanosta vastaan.

Neljän dollarin päivä - ekomatka Aasiaan ja Australiaan kertoo päiväkirjamuodossa matkasta maailman toiselle puolelle ja takaisin. Se paljastaa karulla tavalla, kuinka nykyään kaikkien oletetaan matkustavan lentämällä - joihinkin maihin on vaikeaa saada esimerkiksi viisumi, ellei sen hakijalla ole osoittaa lentolippua matkansa todentamiseksi. Kirja on reppureissaajan opas parhaimmillaan ja hitaan matkustamisen ylistyspuhe. Se havahduttaa huomaamaan kulutuskulttuurin leviämisen kääntöpuolen: useissa kehittyvissä maissa erityisesti muovijätteen keräyksen puute on saanut kaupungit ja maaseudunkin lähes peittymään muoviin.

Kirja on yksityiskohtaisesti kirjoitettu ja matkakirjoista pitävälle mukava lukuelämys, joka ei lopu kesken. Itseäni jäi vaivaamaan Hornin tietynlainen asenne musliminaisia kohtaan, jota hän ei peittele: "En jää Malesiaan, koska teidän huivinne kauhistuttavat. Olen niin pahoillani teidän naisten puolesta" ja "Naiset eivät saaneet esiintyä edes mainoksissa ilman muslimihuivejaan. Olin iloinen, että laukussani oli suora lippu Singaporeen."(Molemmat lainaukset s. 335.) Muutoin niin avoimin mielin matkustava Horn on tältä osin mielestäni ahdasmielinen. Kokonaisuudessaan kirja on kuitenkin keskitasoa.

Tekniset tiedot:
Horn, Marketta: Neljän dollarin päivä. Ekomatka Aasiaan ja Australiaan
ISBN: 978-952-01-0198-5
Like Kustannus 2008
Sidottu, 462 s.
Kirjastoluokka: 40.8

torstai 8. syyskuuta 2011

Rumin tuotantoa - valittuja runoja

Hardship

Hardship may dishearten at first,
but every hardship passes away.
All despair is followed by hope;
all darkness is followed by sunshine.

Thorns

Why should I grieve because of a thorn?
Once it had made laughter known to me.
Whatever you lost through the stroke of destiny,
know it was to save you from adversity.
One small affliction keeps off greater afflictions;
one small loss prevents greater losses.

Grief

I saw grief drinking a cup of sorrow and called out,
"It tastes sweet, does it not?"
"You've caught me," grief answered,
"and you've ruined my business,
how can I sell sorrow when you know it's a blessing?"

Nämä runot ovat peräisin Jannah.org-sivustolta, jossa on paljon muitakin islamilaisia runoja. Nämä ylläolevat pääsivät mukaan blogiini, koska niissä on mielestäni positiivinen ja pohjavire ja toivoa antava sanoma.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Muslimin elämää nollasta kymppiin

0 on niiden asioiden määrä, joista Jumala (swt) ei ole tietoinen. Tämän asian ymmärtäminen oli minulle islamiin palaamisen yhteydessä aikamoinen oivallus: niin ansiota tuovat kuin syntiset tekonikin tulevat kirjatuksi muistiin, josta ne käydään läpi Viimeisenä päivänä. Toisaalta Jumalan (swt) kaikkivoipaisuuden tunnustaminen on tuonut elämääni toisinaan myös helpotuksen tunteen: minulla ei ole enää samanlaista tarvetta tuomita toisten tekoja, sillä tiedän, että Jumala (swt) on lopullinen ja paras Tuomari eikä kukaan koe silloin vääryyttä.

1 on niiden jumalien lukumäärä, johon uskon. Jumala (swt) on Yksi eikä Hän tarvitse ketään tai mitään. Jos Jumala suo, kasvan uskossani niin, etten enää kanna niin paljon huolta kaikesta vaan pystyn luottamaan siihen, että kaikki järjestyy niin kuin on tarkoitettu.

2 on elossa olevien vanhempieni lukumäärä. Olen niiden onnekkaiden joukossa, joilla on ollut mahdollisuus kasvaa ja elää molempien vanhempiensa kanssa ja ottaa heiltä opikseen niin hyvässä kuin pahassakin vielä aikuisiälläkin. Emme ole aina kaikesta samaa mieltä ja elämäntapamme ovat nykyisellään aika lailla toisistaan poikkeavat, mutta olen saanut heiltä hyvän perusluottamuksen ja monenlaista tietoa ja taitoja elämää varten. Islam korostaa vanhempien kunnioittamista, vaikka heidän kanssaan ei aina tulisikaan toimeen.

3 tulee muslimin elämässä vastaan tämän tästä: ennen rukousta käsivarret, nenä, suu, kasvot ja jalat pestään kolme kertaa ja esimerkiksi uskontunnustus tulee lausua kolme kertaa islamiin palaamisen yhteydessä. Erään selityksen mukaan kolmea käytetään näissä yhteyksissä, koska se on pienin pariton numero. Islamin tärkein numero on kuitenkin yksi, sillä islam on monoteistinen uskonto.

4 on islamin sallimien vaimojen lukumäärä. Varsinkin islamiin kielteisesti suhtautuvilla tuntuu islamista lähes ensimmäiseksi tulevan mieleen terrorismin lisäksi juuri tämä asia, ja itsekin tiesin sen jo paljon ennen kuin aloin tutustua islamiin paremmin. Tämä seikka oli myös yksi niistä kysymyksistä, joita pyörittelin mielessäni siinä vaiheessa, kun mietin vakavissani islamiin palaamisen mahdollisuutta. Lopulta keskustelu mieheni kanssa sai minut näkemään tämän kysymyksen oikeissa mittasuhteissaan.

5 peruspilaria muodostavat islamin ytimen. Uskontunnustus, rukous, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus ovat kaikkien muslimien perusvelvollisuuksia ja kukin täyttää ne parhaan kykynsä mukaan. Minulle nämä pilarit merkitsevät jokapäiväistä muistutusta uskonyhteisöön, ummaan, kuulumisesta. Almujen annon olen tosin automatisoinut niin, että tililtäni lähtee kuukausittain suoraveloituksena pieni lahjoitus hyväntekeväisyysjärjestölle. Viisi merkitsee myös päivittäisten rukousten lukumäärää, josta yritän pitää kiinni.

6 on islamin perususkomusten määrä. Muslimi uskoo Jumalaan (swt), enkeleihin, Jumalan (swt) lähettämiin kirjoihin, profeettoihin ja sanansaattajiin, tuomiopäivään ja ylösnousemukseen sekä kohtaloon. Ne ovat islamin uskon perusta.

7 on viikonpäivien määrä ja samalla jonkinlainen perusajanjakso, jonka puitteissa tulisi saada viikon töiden lisäksi myös levättyä ja tehtyä itselle kiinnostavia asioita. Jumala (swt) loi maailman seitsemässä päivässä, joten ainakin kuvainnollisesti viikkoon mahtuu koko elämä. Jumalan (swt) kerrotaan myös luoneen seitsemän taivasta.

8 islamin merkittävintä profeettaa ovat Muhammadin ohella Nooa, Jeesus, Jaakob, Abraham, Joosef, Iisak ja Jaakob (rauha heille kaikille). Profeettojen elämäkerrat ovat inspiroivaa luettavaa: profeetat ovat ihmisiä, jotka ovat saaneet Jumalalta (swt) tehtävän levittää uskoa kansansa keskuudessa. Monet islamin profeetoista ovat yhteisiä kristinuskon profeettojen kanssa.

9 on islamilaisessa kalenterissa Ramadan eli kuukausi, jolloin Koraani ilmestyi ihmiskunnalle. Ramadan on islamin merkittävin kuukausi, mikä näkyy myös katukuvassa erityisesti muslimimaissa. Paaston lisäksi Ramadan merkitsee muitakin tapoja tavoitella vahvempaa uskoa ja muuttaa elämää parempaan suuntaan. Kuukauden päättymisen jälkeen ainakin minun olo on jotenkin tyhjä; intensiivisten päivien jälkeen niiden anti pitäisi saada kanavoitua tulevien kuukausien hyödyksi.

10 tarkoittaa ainakin koulumaailmassa parasta arvosanaa eli nappiin mennyttä suoritusta. Muslimille tämä maailma on vain katoava ja väliaikainen paikka; lopullinen ja paras palkinto on pääsy Paratiisiin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...