keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Kirja-arvio: Homer-kissa uskomaton elämä. Pelottoman kissan tarina eli mitä opin rakkaudesta ja elämästä sokean ihmekissan seurassa

Gwen Cooper ei tiedä mihin hän on ryhtymässä, kun hän saa puhelun eläinlääkärituttavaltaan, joka kertoo hänelle orvosta ja sokeasta kissanpennusta. Kahden kissan omistajana järki sanoo hänelle olla ottamatta enää kolmatta lemmikkiä, mutta sydän on eri mieltä ja pian Homeriksi ristitty parin viikon ikäinen pentu muuttaa Gwenin kotiin.

Homerin tekee erityiseksi se, että siltä on poistettu molemmat silmät pahan silmätulehduksen seurauksena eikä se ole koskaan ollut näkevä. Se ei siis tiedä menettäneensä mitään ja rohkeutta riittää hyvinkin näkevän kissan edestä: se ei näe vaaroja eikä osaa pelätä itseään isompia lajikumppaneitaan. Se tutkii ja kurkottelee pelottomasti luottaen siihen, että kiipeääpä se miten ylös tahansa, se pääsee keinolla tai toisella aina takaisin turvalliselle maankamaralle. Homerin asenne tarttuu myös Gweniin ja kissan kautta hän tutustuu myös uusiin ihmisiin, joista moni ihastuu sokeaan kissaan oikopäätä. Puolison löytäminen onkin toinen juttu, sillä kolmen kissan taloudessa riittää vilinää enemmän kuin riittämiin eikä moni ole valmis oman arvonsa tuntevien lemmikkien kanssa saman katon alle. Homerin kautta tämäkin asia tosin lopulta järjestyy, vaikka ei aivan niin kuin voisi kuvitella...

Tämä on toinen lähiaikoina lukemani kissa-aiheinen kirja ja yhtä mukaansatempaava kuin Hoivakodin kissa Oscar, vaikkakin tyyliltään jonkin verran erilainen. Cooperin nuorekkaan ja huumorintajuisen tyylin taustalla on hänen elämänsä kolmenkympin kynnyksellä epävarmassa työelämässä ja samanikäisten ystävien parissa. Hänellä on vaikeuksia löytää paikkansa, kunnes Homerin ilmestyminen hänen elämäänsä asettaa asiat oikealle tolalle. Tämä on ehdoton luettava kissojen ystäville ja miksei muillekin, joihin vetoaa eläinten vaikutus ihmisiin. Itse pidin yrityisesti arjen kuvauksista kolmen kissan omistajana ja rivien välistä huokuvasta elämänviisaudesta, jonka vain kissat osaavat tuoda esille.

Tekniset tiedot:
Cooper, Gwen: Homer-kissa uskomaton elämä. Pelottoman kissan tarina eli mitä opin rakkaudesta ja elämästä sokean ihmekissan seurassa
Suomentaja: Marja Helanen-Ahtola
ISBN: 978-951-0-35921-1
WSOY 2011
Sidottu, 374 s.
Kirjastoluokka: 654.92

maanantai 27. helmikuuta 2012

Hetkiä Jumalan kanssa

Lähde: http://www.graphics18.com/quotes-2/
god-quotes/happy-moments-praise-god-difficult-moments-seek-god/
Mitä tähän voi enää lisätä...

lauantai 25. helmikuuta 2012

Kirja-arvio: Hoivakodin kissa Oscar

Rhode Islandilla sijaitsevan Steere Housen dementikkojen kuntoutus- ja hoivakodin asukkaisiin kuuluu potilaiden lisäksi joukko kissoja ja muutama muukin eläin, mutta Oscar-kissa on ylitse muiden. Sillä on kyky huomata lähestyvä kuolema ja se viettääkin elämän viimeiset hetket kuolevan hoivakodin asukkaan luona. Pääosa asukkaista on jo iäkkäitä, joten kuolemantapauksia riittää ja siten Oscarin erikoislahja huomataan niin talon henkilökunnan kuin potilaiden omaisten keskuudessa. Hoivakodissa työskentelevä geriatri ja lääketieteen apulaisprofessori David Dosa ei ota ensin uskoakseen Oscarin kykyä, mutta vähitellen hänkin huomaa kissan erityislaatuisen persoonallisuuden. Dosa päättää tutkia tapausta tarkemmin ja haastattelee jo edesmenneiden hoivakodin asukkaiden omaisia. Heillä on hämmästyttävän yhtenäisiä tarinoita kerrottavanaan tästä poikkeuksellisesta kissasta.

Joillakin eläimillä on kykyjä, jotka ihmisiltä puuttuvat: esimerkiksi koiria on koulutettu haistamaan syöpä ja jotkut eläimet voivat ennustaa maanjäristyksen lähestymisen. Oscarinkin arvellaan mahdollisesti haistavan lähestyvä kuolema potilaan hormonimuutoksista. Selitys ei kuitenkaan vähennä Oscarin tarinan viehätysvoimaa eikä sitä tosiasiaa, että tieteellinen tietämyksemme on rajallinen. Joka tapauksessa Oscar tuntuu vaistomaisesti tietävän, milloin potilas ja omaiset tarvitsevat eniten lohtua ja seuraa. Silloin se on paikalla, vaikka muuten se pitääkin piileskelystä.

Minulla oli suuret odotukset tämän kirjan suhteen, sillä olin lukenut siitä positiivisia arvosteluja. Kirja onkin hyvin lämminhenkinen ja kertoo useista hoivakodin asukkaista unohtamatta David Dosaa itseään, joka kertoo arjesta ja työstään dementikkojen ja Alzheimerin tautia sairastavien parissa. Hän selvästi nauttii työstään ja se välittyy myös kirjan sivuilta. Dementian myötä monen potilaan elämä tuntuu menevän hitaammin tai nopeammin kohti loppuaan, mutta eläimet voivat toimia lohdun ja virikkeiden tuojina vielä viime metreilläkin. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi muillekin kuin kissoista ja vanhustyöstä kiinnostuneille: itse en kuulu erityisesti kumpaankaan ryhmään, mutta luin kirjan lähes yhdeltä istumalta.

Tekniset tiedot:
Dosa, David: Hoivakodin kissa Oscar
Suomentaja: Pekka Tuomisto
ISBN: 978-951-1-24756-2
Otava 2011
Sidottu, 254 s.
Kirjastoluokka: 654.92

tiistai 21. helmikuuta 2012

Kirja-arvio: Nine lives. In Search of the Sacred in Modern India

Nine lives - In Search of the Sacred in Modern India on sukellus yhdeksän hyvin erilaisen elämäntien valinneen ihmisen kertomus pyhän kokemisesta Intiassa. Tarinat on koonnut yhteen skotlantilaissyntyinen, nykyisin Intiassa perheensä kanssa asuva kirjailija ja historioitsija William Dalrymple. Intia on kokenut viime vuosikymmeninä rajun muutoksen, joka on mullistanut erityisesti kaupunkien elämää. Uskonnoilla on silti edelleen merkittävä rooli monien ihmisten elämässä, vaikka uskonnon reunaehdot ja harjoittamisen tavat ovatkin vuosien varrella jonkin verran muuttuneet.

Teoksessa äänensä saavat kuuluviin hyvin omaperäiset henkilöt. Jainalaisuutta tunnustava nunna saa voimaa askeettisuudesta ja varoo kaikin tavoin vahingoittamasta yhtäkään elävää olentoa; pääosan vuodesta vankilassa työskentelevä mies pukeutuu muutamaksi kuukaudeksi vuodessa jumalaksi ja tanssii tiensä ihmisten sydämiin; temppelissä asuva nainen tanssii ja tarjoaa seksuaalisia palveluja uskonnon nimissä; nainen jättää työnsä juuttitehtaassa ja keskiluokkaisen perhe-elämän ja muuttaa asumaan hautausmaalle tunnustaen tantrismia; lukutaidoton vuohipaimen toimii eeppisten laulujen laulajana yhdessä vaimonsa kanssa; sufismia tunnustava uskovainen kertoo sufien rakkaudesta runoihin ja lauluihin; hindumies valmistaa elääkseen uskonnollisia patsaita; buddhalainen kertoo vaikeuksista Tiibetissä ja halustaan valmistaa mahdollisimman hienoja rukouslippuja; ja sokea kiertävä laulaja kertoo oman tarinansa. Intiaan mahtuu uskontoja laidasta laitaan ja jokaista tarinaa yhdistää se, että kertojilla on uskonnollinen vakaumus, joka motivoi heidän toimintaansa.

Kirjan ehdottomana etuna on se, että Dalrymple jättäytyy hyvin taka-alalle ja antaa pääosan intialaisille itselleen. Hän on haastatellut hyvin erilaisia ihmisiä ja useissa haastatteluissa on mukana myös ihmisiä haastateltavien lähipiiristä. Haastattelujen lomaan on lisätty tietoa kustakin uskonnollisesta suuntauksesta. Useissa käsitellyissä uskonnoissa vaikuttaa olevan yhteisiä teemoja, vaikka usein näiden uskontojen edustajat asuvatkin maantieteellisesti varsin rajoittuneella alueella. Dalrymplen kirjoitustyyli on mukaansa tempaava ja helposti seurattava ja tämä teoksen voi lukea, vaikka ei itse ajattelisikaan uskonnon harjoittajien kanssa samalla tavalla. Itselleni ainakin teos valotti joidenkin vähemmän tunnettujen uskonnollisten suuntausten ajatusmaailmaa uskonon harjoittajien itsensä näkökulmasta. Tämä ei jääne viimeiseksi teokseksi, jonka Dalrympleltä luen.

Tekniset tiedot:
Dalrymple, William: Nine lives. In Search of the Sacred in Modern India
ISBN: 978-1-4088-0061-4
Bloomsbury 2009
Sidottu, 284 s.
Kirjastoluokka: 42.9

torstai 16. helmikuuta 2012

Kirja-arvio: Among Muslims. Everyday Life on the Frontiers of Pakistan

Kathleen Jamie, skotlantilainen runoilija ja kirjallisuutta yliopistossa opettanut nuori nainen, matkusti ensimmäisen kerran Pakistaniin 1990-luvun alussa. Hän palasi maahan uudelleen 2000-luvun alkupuolella, molemmilla kerroilla syrjäisille alueille Pakistanin itäiselle rajaseudulla. Nuori naimaton ja yksinään liikkuva länsimainen nainen kiinnittää huomiota paikallisten asukkaiden keskuudessa, ja lukiessa jääkin epäselväksi, onko Jamien matkojen tarkoituksena muukin kuin puhdas mielenkiinto Pakistania kohtaan ja lupaus kustantajalle kirjoittaa jatkoa aikaisemmin ilmestyneeseen Pakistania käsittelevään teokseen.

Jamien onnistuu tutustua paikalliseen shiaperheeseen ja muihin paikallisiin ihmisiin, ja perheen tytärten kautta hänelle aukeaa harvinainen mahdollisuus tutustua pakistanilaisten naisten arkipäivään. Jamie on tosin eri asemassa paikallisiin naisiin verrattuna, sillä ulkomaalaisena hänen ei odoteta käyttäytyvän yhtä pidättyväisesti ja hänellä on mahdollisuus matkustaa melko vapaasti eri paikoissa ja asioida myös miesten kanssa. Erityisesti Jamieta tuntuukin viehättävän syrjäiset seudut, joissa elämä soljuu vielä paljolti perinteiseen tapaan. Jamie tapaa sattumalta toisen länsimaisen naisen, uskovaisen kristityn, jolla on haasteita tehdä maassa lähetystyötä. Matkat tarjoavat hienovaraisia viitteitä myös siitä, millainen Pakistan on ollut ennen islamin tuloa. Ja mitäpä olisi reissu ilman lunta ja jännitystä siitä, pääseekö parhaat päivät nähneellä autolla perille asti.

Olisin kaivannut kirjaan enemmän lukuja, sillä nyt teoksessa on vain muutama luku jaettuna paikkakuntien mukaan. Lyhyemmillä luvuilla teokseen olisi voinut saada selkeämmän ja helpommin seurattavan rakenteen. Pidin kuitenkin Jamien asenteesta: hän matkustaa oppiakseen uutta, ymmärtääkseen paremmin pakistanilaisten ajatusmaailmaa ja saadakseen muutkin kenties ymmärtämään paremmin tuota maata. Jamie esimerkiksi pukeutuu paikallisten tapaan salwar khameezeen, väljään asuun, ja välttää provoisoivaa käyttäytymistä. Teos on luettava ja sisältää kiinnostavaa pohdintaa siitä, millaista on kahden täysin erilaisten kulttuurin kohtaaminen. Ehkäpä Jamien kirjoitustyylissä on kuitenkin jotakin, joka aiheuttaa sen, että pieni kipinä puuttuu, minkä vuoksi teos ei nouse kirkkaimpien suosikkieni joukkoon.

Tekniset tiedot:
Jamie, Kathleen: Among Muslims. Everyday Life on the Frontiers of Pakistan
ISBN: 1-58005-086-7
Seal Press 2002
Nidottu, 250 s.
Kirjastoluokka: 42.9

tiistai 14. helmikuuta 2012

Naapuruudesta

Sattuipa silmääni mielenkiintoinen kuriositeetti - tiesittekö tämän islamin määrittelemästä naapuruudesta?

Islamilaisen lain [sharian? suom. huom.]mukaan henkilöllä, jonka maa on myynnissä olevan maan vieressä, on etuosto-oikeus myytävään maahan, lähisukulaisia mahdollisesti lukuun ottamatta. Jos naapuri on poissa, myyjän täytyy odottaa hänen paluutaan antaakseen hänelle option ennen maan myymistä kenellekään muulle.

Ystävällisyys naapureita kohtaan on myös sosiaalinen velvollisuus. Hadith sanoo:" Se ei ole hyvä muslimi, joka syö itsensä kylläiseksi ja jättää naapurinsa nälkäiseksi." Naapurin laillinen määritelmä voi vaihdella riippuen koulukunnasta tarkoittaen henkilöä, joka asuu neljänkymmenen talon tai kyynärän* säteellä tai henkilöä joka käy samassa moskeijassa.

Lähde: Glasse, Cyril: The Concise Encyclopaedia of Islam (s. 394)

* Kyynärä on kulttuurista riippuen noin 45-70cm, joten teoksessa käytetty 40 kyynärän mitta naapuruuden mittana on varsin lyhyt. Alkuperäisteoksessa on käytetty cubit kääntyy minun sanakirjassani kuitenkin vain kyynäräksi.

Edellinen lainaus on ainakin minusta ajatuksia herättävä: kuinka moni meistä ainakaan kaupungissa asuvista tietää paljonkaan naapureistaan? Useimmissa tapauksissa emme voi vaikuttaa siihen, ketä saamme naapureiksemme ja toisinaan saamme sietää epäasiallistakin käytöstä tai kotirauhan puuttumista. Jossakin mielessä anonyymius on helpottavaa - ei ole pakko seurustella kenenkään kanssa. Toisaalta sosiaalisten suhteiden löystyminen tai häviäminen on johtanut monen kohdalla henkisen pahoinvoinnin lisääntymiseen. Kyttäyskulttuuria tuskin kukaan kaipaa, mutta ehkäpä liike jonkinasteisen välittämisen suuntaan olisi paikallaan.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Kirja-arvio: Damascus. Taste of a City

Rafik Schami asui 25 vuotta Damaskoksessa ja menetti sille sydämensä. Sanonta "Kun ihminen on elänyt seitsemän vuotta Damaskoksessa, Damaskos elää hänessä" näyttää siis pitävän hänen kohdallaan erinomaisesti paikkansa. Kolmekymmentä vuotta poismuuton jälkeen Schami saa idean kirjoittaa kirjan entisestä kotikaupungistaan ja hyödyntää siinä edelleen Damaskoksessa asuvaa sisartaan Marieta, joka kiertää ympäri kaupunkia vuoden verran keräten muistiinpanoja mielenkiintoisista paikoista, henkilöistä, historiallisista tapahtumista ja ruokaohjeista.

Teos on koottu luvuista, jotka järjestyksessä lukemalla pääsee kävelykierrokselle Damaskoksen eri alueille. Kullakin alueella Marie tuntee henkilökohtaisesti tai jonkun toisen henkilön kautta henkilön tai perheen, jolla on jonkinlainen suhde ruokaan ja ruoanlaittoon. Osalla henkilöistä on surullinen tarina, osa on surkeita kokkeja, kun taas toisilta valmistuvat monet paikalliset herkut. Kaikkia perheitä leimaa kuitenkin äärimmäinen vieraanvaraisuus, joka on Lähi-idässä niin tyypillistä. Tarinoiden kautta välittyy kuva Damaskoksesta värikkäänä kaupunkina, jolla on pitkä historia ja jonka asukkaat ovat ryhmittyneet alueittain etnisen alkuperänsä perusteella. Teos johdattaa esimerkiksi useisiin yksityiskoteihin, maankuuluun jäätelöbaariin, kahvilaan, moskeijan pihalle, basaariin ja kylpylään.

Voisin kuvitella monien lainaavan tämän teoksen sen reseptien vuoksi, vaikkakaan kirjastossa tätä teosta ole luokiteltu kotitalouden alaan kuuluvaksi. Teoksesta löytyvät kaikki yleisimmät Lähi-idän ruokien ohjeet, kuten viininlehtikääryleet, tabbouleh (persilja-minttusalaatti), falafelpyörykät, hummus unohtamatta vähemmän tunnettujakaan ruokalajeja, joista joihinkin on teoksessa ehdotettu myös erilaisia vaihtoehtoja. Innokas kokki voi loihtia ohjeita seuraamalla ruokapöytäänsä Lähi-idän tunnelmaa. Itselleni teos toimi paremmin nojatuolimatkana kaupunkiin, jossa olen pikaisesti vieraillut ja johon haluaisin palata vielä uudelleen. Pieni miinus teoksen taitosta: teksti on niin lähellä keskilaitaa, että kirjaa lukiessa sitä täytyy koko ajan puristaa auki, mikä väsyttää pitemmän päälle käsiä. Kokonaisuudessaan kuitenkin hieno lukukokemus tästä kaupungista kiinnostuneelle.

Tekniset tiedot:
Fadel, Marie ja Rafik Schami: Damascus. Taste of a City
ISBN: 1-904950-30-2
Haus Publishing 2005
Nidottu, 309 s.
Kirjastoluokka: 42.1

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Hiljaisuutta, kiitos!

Olen useaan otteeseen aikaisemmissa blogikirjoituksissani sivunnut hiljaisuutta ja sen merkitystä niin yleisesti kuin minulle henkilökohtaisesti. Olen joskus miettinyt jopa, voisiko kohdallani olla kyse ääniyliherkkyydestä. Varsinkin väsyneenä tavallisetkin äänet kuulostavat normaalia voimakkaammilta ja sietokynnykseni on matalampi. Yleensä säädän elektronisista laitteista (joita ylipäätään pyrin välttämään viimeiseen asti) äänen mahdollisimman hiljaiseksi tai kokonaan pois. Televisiota katsomme niin, että ääntä on muutaman pykälän verran: en jaksa pitkän aikaa sitä, että sen ääni peittää alleen muut asumisen ja elämisen äänet.

Lienee helposti arvattavissa, että lempipaikkani kaupungissa on kirjasto. Ei mennyt montakaan päivää muutosta, kun hankin itselleni lähikirjaston kirjastokortin ja sain siten luvan lainata "kansalaisten yhteisestä olohuoneesta" palan hiljaisuutta ja useasti muutaman opuksenkin. Kirjasto taitaa olla nykyään yksi niistä harvoista julkisista saarekkeista, joissa kännykän käyttö on virallisesti kielletty ja jonne tullaan opiskelemaan, sivistymään, viihtymään ja kuluttamaan aikaa epäkaupallisissa merkeissä, mieluiten niin ettei ole kiire jo seuraavaan paikkaan. Löysin muutama viikko sitten kirjaston, jossa en ollut aikaisemmin käynyt ja sen oven avatessani tiesin, että sinne palaisin vielä uudelleen. Kuinka sellainen aarre olikin pysytellyt minulta piilossa niin kauan, vaikka olen kulkenut sen läheltä niin monta kertaa. Hatunnosto suomalaiselle kirjastolaitokselle! Olen niin ikään lukenut, että kirjastonhoitajan työ on todettu yhdeksi vähiten stressaavista, joten minun lisäkseni jollekin muullekin kirjasto ympäristönä merkitsee vähemmän stressiä, alempaa sydämensykettä ja rauhoittumista - lisäksi työn ohella saa jatkuvasti mielenkiintoisia ja varteenotettavia lukuvinkkejä, mikäli sattuu olemaan sellaisista kiinnostunut.

Tässä yhteydessä haluan mainita myös uusimmasta kirjallisesta löydöstäni. Tavallisesti en juurikaan osta kirjoja itselleni, sillä mielestäni on tuhlausta ostaa kirjoja, jotka luen vain kerran ja toiseksi en halua kerätä ylimääräistä materiaalista omaisuutta. Concise encyclopaedia of Islam vaikuttaa kuitenkin oivalliselta hakuteokselta, johon voi palata useaan kertaan aina kun on tarvetta löytää lisää tietoa johonkin islamin osa-alueeseen liittyen. En kirjoita siitä erikseen kirja-arviota, sillä en aio lukea sitä kerralla läpi. Kirjan kannen kuva oli jo yksinään niin rauhoittava, että se sinetöi ostopäätökseni.

Lapsen kanssa äänimaailmaan on saanut tottua aivan uudella tavalla ja sitä on oppinut ainakin jonkinasteisesti sietämään myös niinä illan ja yön myöhäisinä hetkinä, jolloin sydän halajaisi rauhaa ja hiljaisuutta. Joskus kuitenkin se hiljainenkin hetki lopulta koittaa ja sydän heltyy nähdessäni lapsen vaipuvan viattomaan uneen. Hiljaisuutta osaa arvostaa, kun on ensin altistunut äänelle ja ääntä, kun hiljaisuutta on kestänyt riittämiin. Kaikelle on aikansa.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kirja-arvio: Hiekalle rakennettu elämä. Taistelu Länsi-Saharasta

Hannu Pesonen, pitkän linjan kriisialueiden toimittaja, raportoi teoksessaan Hiekalle rakennettu elämä - taistelu Länsi-Saharasta paikan päällä kohtaamistaan tapahtumista ja ihmiskohtaloista. Länsi-Sahara on Espanjan entinen siirtomaa, jonka Marokko ja Mauritania miehittivät vuonna 1975 ja siitä lähtien maan asukkaat ovat joutuneet elämään pakolaisleireillä Algerian eteläosissa. Nykyisin Marokko hallitsee suurta osaa alueesta, jonka se on miinoittanut ja vaatii aluetta itselleen. Miehittämätöntä aluetta hallitseva Polisario ajaa puolestaan Länsi-Saharan itsenäisyyttä. Kansainväliset järjestöt ja media ovat olleet yllättävän välinpitämättömiä kiistaa kohtaan, joten nopeaa ratkaisua ei ole odotettavissa.

Pesonen on kirjoittanut muistiinpanoja ja ottanut kuvia matkatessaan alueen pakolaisleireillä ja koonnut kokemuksensa ja kuulemansa tarinat nyt arvioitavana olevaan teokseen. Kolmenkymmenen vuoden odotus oikeuden toteutumisesta on johtanut siihen, että monesta alunperin väliaikaiseksi suunnitellusta leiristä on tullut pysyvä asuinpaikka kouluineen, terveysasemineen ja muine palveluineen. Kiertävää elämää aikaisemmin viettäneille paimentolaisille Länsi-Saharan miehitys on merkinnyt merkittävää elämänmuutosta, sillä nykyisin käytössä oleva maa-ala ei riitä ekologisesti kestävän kiertävän elämäntavan ylläpitämiseen. Toisaalta paikallaan oleva elämäntapa mahdollistaa aiempaa paremman mahdollisuuden lähettää lapsia kouluun, joita avustusvaroilla on saatu perustettua jonkin verran. Moni nuorta sukupolvea edustava on elänyt koko elämänsä leirielämää. Huhut paremmasta elämästä Euroopassa saavatkin jotkut uskaliaat yrittämään laitonta matkaa Etelä-Euroopan pimeille työmarkkinoille.

Pesonen kirjoittaa mukaansatempaavalla tavalla välähdyksenomaisia tunnelma- ja tapahtumakuvauksia leireiltä, aavikolta, paimentolaisten parista ja Polisarion edustajan tapaamisesta. Teoksessa on mukana mustavalkokuvia ja tietoiskuja esimerkiksi kansanäänestyksistä, YK:n toimista kiistan ratkaisemiseksi sekä Länsi-Saharan asukkaan määritelmästä. Mielestäni teos on hyvä lisä tähän vähän käsiteltyyn aiheeseen ja olisin voinut lukea aiheesta enemmänkin. Pienenä miinuksena kirjan taitto, joka hieman vaikeuttaa lukemista.

Tekniset tiedot:
Pesonen, Hannu: Hiekalle rakennettu elämä. Taistelu Länsi-Saharasta
ISBN: 978-952-01-0023-0
Like Kustannus 2007
Nidottu, 157 s.
Kirjastoluokka: 32.5

Kirja-arvio: Mitä muslimit tarkoittavat? Keskustelua islamilaisista virtauksista Suomessa ja Euroopassa

Mitä muslimit tarkoittavat? Keskustelua islamilaisista virtauksista Suomessa ja Euroopassa on kokoelma kirjoituksia islamin ja muslimien lähihistorian ja nykypäivän ilmiöistä nimensä mukaisesti erityisesti Euroopan ja Suomen kontekstissa. Kirjoittajina toimivat esimerkiksi uskontotieteen professorit Tuula Sakaranaho ja Teuvo Laitila, lakimies Muhammed Husein, Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitoksen pääopettaja Juha-Antero Puistola ja Suomen islamin opettajien liiton puheenjohtaja Suaad Onniselkä.

Kirjoitukset käsittelevät muslimiryhmien kirjon moninaisuutta Euroopassa ja islamin politisoitumista, terrorismin ja uskonnon välistä suhdetta ja muslimien virallista edustusta (tai sen puutetta). Muslimeilla on pitkä historia Suomessa tataarien muodossa, joka sekin kirjassa nostetaan esiin. Viimeiseksi yritetään vielä erilaisten yleisimpien muslimeja ja islamia koskevien ennakkoluulojen ja stereotypioiden kautta antaa oikeita vastauksia ja oikeampaa kuvaa muslimien arjesta ja maailmankatsomuksesta.

Kieltämättä minulla oli ennakkoaavistuksia teoksen sisällön suhteen siksi, että kustantaja on varsin pieni ja tuntematon. Teos on kuitenkin sisällöltään laadukas, useiden tunnettujen kirjoittajien tai muiden vaikuttajien kirjoituksista koottu kokonaisuus, jossa plussana on vielä ajankohtaisuus: monet käytetyistä esimerkeistä ovat viime vuosilta. Itselleni teos tarjosi uutta tietoa esimerkiksi muslimien uskonnon opetuksesta ja sen haasteista, joskin jäin itse hieman pohtimaan teoksen viimeisessä luvussa joidenkin myyttien taustalla olevien selitysten todenperäisyyttä. Kätevä pokkarimainen kirja on helppo ottaa mukaan vaikkapa matkalukemiseksi.

Tekniset tiedot:
Martikainen, Tuomas ja Tuula Sakaranaho (toim.): Mitä muslimit tarkoittavat? Keskustelua islamilaisista virtauksista Suomessa ja Euroopassa
ISBN: 978-952-5500-98-1
Savukeidas Kustannus 2011
Nidottu, 189 s.
Kirjastoluokka: 28.7

torstai 2. helmikuuta 2012

Kirja-arvio: Anteeksi häiriö, mutta tämä on vallankumous. Suuren harhan jatkot Latinalaisessa Amerikassa

Jukka Koskelainen, esseisti, suomentaja ja kirjallisuusarvostelija kertoo teoksessaan Anteeksi häiriö, mutta tämä on vallankumous - Suuren harhan jatkot Latinalaisessa Amerikassa kokemuksistaan erityisesti Venezuelasta, mutta myös Kuubasta, Argentiinasta ja Meksikosta. Koskelainen on asunut useita vuosia Venezuelassa ja päässyt tahtoen tai tahtomattaan sisään maan tapahtumiin, joita leimaa erityisesti pettymys suuria toiveita kohtaan, jotka Latinalaisen Amerikan johtajat ovat herättäneet tulevaisuuden suhteen. Maan hintataso voi olla pahimmillaan Suomen luokkaa, mutta palkat alle kymmenesosan Suomen vastaavasta. Käytännössä itsevaltiaan asemassa olleet johtajat Castro, Cháves ja Marcos ovat saaneet aikaan joitakin uudistuksia, mutta paljon on vielä tehtävää.

Teoksessaan Koskelainen kertoo paitsi omista ruohonjuuritason kokemuksistaan Latinalaisessa Amerikassa, myös taustoista Latinalaisen Amerikan nykytilanteen takana. Paikoittain teos onkin sisällöltään varsin poliittinen. Koskelainen kirjoittaa tapahtumista kuitenkin kansantajuisesti, joten varsinkin ajatuksella teosta lukiessa on mahdollista luoda kokonaiskuva tämän maailmanpoliittisesti melko unohdetun maanosan tilanteesta. Olisin kaivannut teokseen lisää Koskelaisen omia kokemuksia, sillä niitä on aina mielenkiintoista lukea. Ymmärrän tietenkin, ettei tämä ole varsinainen matkakirja, joten siksi poliittinen painotteisuus lienee teoksessa paikallaan. Teosta voi suositella Latinalaisen Amerikan poliittisesta taustasta ja nykytilanteesta kiinnostuneelle lukijalle.

Tekniset tiedot:
Koskelainen, Jukka: Anteeksi häiriö, mutta tämä on vallankumous. Suuren harhan jatkot Latinalaisessa Amerikassa
ISBN: 951-31-2998-5
Tammi 2004
Sidottu, 330 s.
Kirjastoluokka: 48.38
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...