torstai 26. huhtikuuta 2012

Kirja-arvio: Ghost Boy. My escape from a life locked inside my own body

Martin Pistorius on tuiki tavallinen poika, joka viettää normaalia elämää perheenjäsentenä kanssa Etelä-Afrikassa. Ollessaan kaksitoistavuotias tapahtuu kuitenkin jotakin täysin odottamatonta: Martin sairastuu niin, ettei hän pysty enää liikuttamaan itseään. Hän menettää kykynsä puhua ja lakkaa syömästä; jonkin ajan kuluttua hän vaipuu tiedottomaksi eikä pysty reagoimaan toisiin ihmisiin. Lääkärit eivät pysty täysin selittämään sairautta, vaan kertovat sen johtaneen taantumaan pienen lapsen tasolle, johon ei ole tiedossa olevaa parannuskeinoa.

Vuodet kuluvat ja vähitellen Martin alkaa havahtua. Hänellä ei ole kuitenkaan mitään keinoja ilmaista itseään, joten päivät kuluvat hoitokodissa vähäisten virikkeiden ja muiden sairaiden lasten kanssa. Eräänä päivänä aromaterapeutti huomaa Martinissa elonmerkkejä ja siitä alkaa vähittäinen parantuminen. Martinin vanhemmat huomaavat, että mykän kuoren alla on se sama älykäs poika, jonka he luulivat menettäneensä vuosia aikaisemmin. Alkaa pitkä prosessi, joka johtaa puhelaitteen käyttöönottoon ja lihasten vahvistamisharjoituksiin. Lopulta Martin oppii kommunikoimaan niin, että hän alkaa opettaa myös muita puhelaitteen käytössä ja saa työpaikan tietokoneiden parissa. Internet johdattaa Martinin myös hänen elämänsä rakkauden luokse, kun hän tapaa tulevansa puolisonsa keskustelupalstan kautta.

Ghost Boy on inspiroiva ja koskettava tarina. Martin kertoo avoimesti kokemuksistaan aavepoikana, joka on vankina oman ruumiinsa sisällä joutuen kohtaamaan hoitokodin virikkeettömän arjen, seksuaalista hyväksikäyttöä, väheksyntää ja lopulta myös äitinsä turhautumisen sairauden jatkuessa vuodesta toiseen. Ollessaan vielä kyvytön ilmaisemaan itseään hän tottuu siihen, että kaikki päätökset tehdään hänen puolestaan. Teos sai minut myös arvioimaan omaa suhtautumistani erilaisuutta kohtaan: muistamaan, ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää ja että usein tuomitsemme ihmiset pikaisten johtopäätösten perusteella. Martinin kohtalo sai kaikeksi onneksi parhaan mahdollisen suunnan. Voin vain toivoa, että hänen kaltaisensa aavepojat eivät joudu elämään loppuelämäänsä katsellen sivusta oman elämänsä kulkua, vaan että jokainen saisi mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämäään. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille.

Tekniset tiedot:
Pistorius, Martin: Ghost Boy. My escape from a life locked inside my own body
ISBN: 978-0-85720-331-1
Simon & Schuster UK Ltd 2011
Sidottu, 288 s.
Kirjastoluokka: 99

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Kirja-arvio: Hepoa Tallinnaan. Kaksi vuotta kirjeenvaihtajana

Rikos- ja oikeustoimittajana uraa luonut Marjo Näkki suostuu liikoja miettimättä ja seuraamuksia ajattelematta oikopäätä esimiehensä ehdotukseen ryhtyä työnantajansa Suomen Tietotoimiston Tallinnan-kirjeenvaihtajaksi. Pestin alkuun on aikaa kuusi kuukautta, jonka hän käyttää kohdemaan kielen ja kulttuurin opiskeluun. Oikeastaan mikään ei voi kuitenkaan valmistaa häntä tulevaan tehtävään paremmin kuin sukeltaminen empimättä kaikkiin eteen aukeaviin haasteisiin Viron maaperällä. Jutun aiheiksi valikoituu kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä; moni ennakkoluulo saa kyytiä, vaikkakin osa myös vahvistusta. Viro vie lopulta Näkin sydämen siinä määrin, että Tietotoimiston päätettyä Tallinnan-kirjeenvaihtajan pestin kokonaan säästösyistä Näkin työskenneltyä maassa kaksi vuotta hän löytää  toisen keinon jäädä maahan.

Näkin kirjoitustyyli on räiskyvä ja sitä voisi kuvailla satiiriksi. Havainnot Virosta ja sen asukkaista ovat hersyvän hauskalla tavalla kerrottuja eikä Näkki säästele itseäänkään kuvaillessaan työtehtäviään ja reissujaan eri puolilla tätä pientä maata. Lukijalle aukeaa kuva muun muassa Saarenmaasta, Viron hallitustyöskentelystä, rikollisuudesta, viron kielen erikoisuuksista, Ingalinan ydinvoimalasta Liettuan vierailulta, setukaisista ja Viron Nato-jäsenyydestä. Kerrassaan mainio kirja, joka sopii myös ennestään Viroa tuntemattomalle lukijalle.

Tekniset tiedot:
Näkki, Marjo: Hepoa Tallinnaan. Kaksi vuotta kirjeenvaihtajana
ISBN: 978-951-20-8621-4
Gummerus 2011
Nidottu, 304 s.
Kirjastoluokka: 99.31

tiistai 17. huhtikuuta 2012

"Allah (swt) ei näe minua, kun olen sisällä talossa"

Viime viikonlopun bussimatkalla istuimme kahden nuoren miehen takana penkillä nauttimassa matkanteosta. Yleensä en ole kovin taipuvainen salakuunteluun, mutta nuorukaiset puhuivat sen verran kovaan ääneen, etten voinut olla kuulematta heidän pohdintojaan, jotka sivusivat muiden aiheiden ohella  - mielenkiintoista kyllä - uskontoa. Nuorukaiset vertailivat uskontoja keskenään ja toinen heistä kertoi tuttavastaan, joka oli Suomeen muuttanut muslimi. Joulun aikaan mies oli tarjonnut tälle työpaikallaan perinteisiä suomalaisia juhlapöydän antimia kinkusta ja rosollista lähtien. Tuttava oli suostunut syömään niitä perustellen, "ettei Allah näe minua, kun olen sisällä talossa".

Bussissa juttuaan kertonut nuorukainen oli tyytyväinen siihen, että hänen tuttavansa oli omaksunut periaatteen "maassa maan tavalla" ruoasta lähtien. Itselleni kinkkua syövän muslimin näkemys siitä, että kaikki on sallittua, kunhan sen tekee paikassa "jossa Allah ei sitä näe", on kuitenkin varsin outo. Ensinnäkään ei ole olemassa sellaista paikkaa, johon Allah Kaikkivaltias ei näkisi eikä asiaa, jota Hän ei tietäisi. Tämän luulisi jokaisen edes jossakin määrin islamia opiskelleen muslimin tietävän, vaikka kaikille meille toki tulee hetkiä, jolloin periaatteitamme koetellaan. Joskus mielihalut tai toisten miellyttämisen halu kasvaa niin suureksi, että toimimme vastoin sitä, mikä meille olisi parasta.

Toisaalta maahanmuutto muslimimaasta länsimaistuneeseen valtioon merkitsee monia konkreettisia muutoksia, joista asian itse kokeneet osaavat varmasti kertoa parhaiten. Kun sosiaaliset verkostot höllentyvät ja käyttäytymisnormit poikkeavat siitä, mihin on aikaisemmin tottunut, voi uudenlainen vapaus saada tekemään asioita toisin kuin on etukäteen ajatellut. Mielestäni tietynlainen sopeutuminen uuteen asuinmaahan on paikallaan ja jopa suotavaa, mutta ei muslimin tarvitse silti syödä esimerkiksi sianlihaa vain siksi, että asuu Suomessa. Onhan täällä kasvissyöjiäkin eikä kukaan ole vaatimassa heidän siirtymistään lihansyöjiksi siksi, "ettei kasvissyönti kuulu perinteiseen suomalaisuuteen". Maailma muuttuu ja elintavat poikkeavat yhä enemmän toisistaan, ja hyvä niin. Monimuotoinen Suomi, täältä tullaan.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kirja-arvio: Toivo

Nais Mason syntyy kenialaiseen perheeseen pian isoveljensä Sankalen jälkeen. Perheen vanhemmilla on suunnitelmana tarjota parempi tulevaisuus lapsilleen, siksi he lähtevät Yhdysvaltoihin lasten ollessa vielä pieniä ja jättävät lapset isovanhempien huostaan. Jonkin ajan kuluttua lapsetkin kutsutaan Yhdysvaltoihin, jossa perheeseen on syntynyt uusia sisaruksia, mutta samalla vanhempien avioliitto on hajoamaisillaan. Äiti kuolee ja isä hylkää lapsensa, jotka palaavat Keniaan isän puolen sukulaisten luo. Vartuttuaan Nais löytää itselleen aviomiehen, joka vaikuttaa aluksi unelmien täyttymältä, mutta vähitellen mies sortuu ryyppäämään ja pahoinpitelemään Naisia yhä useammin. Naisin perheeseen syntyy kaksi lasta, ja häntä pettävä mies tartuttaa häneenkin HI-viruksen. Jonkin ajan kuluttua Naisin aviomies kuolee AIDSiin jättäen hänet leskeksi huolehtimaan kahdesta pienestä lapsesta häpeän keskelle.

Toivo on koskettava, mutta Afrikan näkökulmasta luultavasti liiankin tuttu tarina. Mikä erottaa Naisin monista muista naisista on se, ettei hän jää rypemään häpeään, vaan tekee kaikkensa, etteivät hänen lapsensa jäisi AIDS-orvoiksi. Lähtökohdat ovat kovin vaatimattomat eikä kyyneliltä säästytä. Naisin pelastukseksi osoittautuu se, että tuttujensa ja sukulaistensa turvin hän pääsee matkustamaan Yhdysvaltoihin saamaan ilmaista AIDS-hoitoa sairauteensa. Hän saa myös Yhdysvaltojen kansalaisuuden ja saa lapsensa asumaan kanssaan. Lääkkeet auttavat niin hyvin, että hän saa kutsuja eri tilaisuuksiin puhumaan kehitysmaiden AIDS-sairaiden naisten puolesta ja lopulta hänet palkataan Yhdistyneiden kansakuntien ja WHO:n erityisprojekteihin useisiin eri maihin. Nais on toisin sanoen löytänyt kutsumuksensa sairaudesta, joka oli koitua hänen kohtalokseen. Miessuhteet kärsivät jatkuvan matkustelun, vaativan työn, opiskelun ja lasten täyttämästä elämästä, mutta Nais on elementissään.

Toivo kertoo nimensä mukaisesti toivosta, siitä, mitä periksiantamattomuudella voi saada aikaan. Uskomaton tarina pohjalta huipulle, Keniasta Yhdysvaltoihin ja takaisin Keniaan auttamaan naisia, joihin Naiskin aikanaan kuului. Tämä tarina hakee vertaistaan.

Tekniset tiedot:
Mason, Nais: Toivo
Suomentaja: Mervi Ovaska
ISBN: 978-951-20-8780-8
Gummerus 2012
Sidottu, 235 s.
Kirjastoluokka: 99.1

torstai 12. huhtikuuta 2012

Kirja-arvio: SOS Tuvalu. Hätähuuto paratiisista

Muistan jokunen vuosi sitten televisiossa julkaistun julistuksen joltakin kaukaiselta trooppiselta saarelta, joka uhkasi hukkua käytännössä kokonaan merenpinnan nousun seurauksena. Paikalliset asukkaat olivat pukeutuneet märkäpukuihin ja kantoivat SOS-kylttejä. Tuvalu on yksi saarista, joilla merenpinnan nousu on konkreettinen uhka: rannan kasvillisuuden hävitessä ja koralliriuttojen kuollessa voimakkaiden tuulten tuomat aallot aiheuttavat yhä suurempaa tuhoa saarille, jotka ovat hädin tuskin muutenkaan merenpinnan yläpuolella.

Pirkko Lindberg, Ny Tid-lehden toimittaja saa toimeksiannon matkustaa ekologisesti Tuvaluun ja muille lähisaarille dokumentoidakseen ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Matka rahtilaivoilla on seikkailu sinänsä ja varmasti yhtä arvokas kokemus kuin kaikki ne tapahtumat ja ihmiset, joita hän kohtaa paikan päällä. Länsimaistunut elämäntyyli näkyy valtavina muovi- ja jäteröykkiöinä ja tuontielintarvikkeina. Paikalliset asukaat kertovat lisääntyneistä sateista ja myrskyistä, ja monet nuoret ovat valmiita muuttamaan Uuteen-Seelantiin tai Australiaan, kun taas vanhemmat haluavat elää kotisaarellaan, vaikka se häviäisi olemattomiin. Moni ei halua uskoa saarten häviämiseen elinaikanaan; muutos tuntuu liian suurelta käsitettäväksi.

SOS Tuvalu - hätähuuto paratiisista on ennen kaikkea matkakirja. Luonto ja ympäristö ovat keskeisellä sijalla ja matkantekoon voi eläytyä nojatuolista käsin. Sinne tänne sijoitetut kuvat luovat kirjan henkeen sopivaa tunnelmaa. Vaikka teos kertoo tärkeästä aiheesta, tunnelma ei ole kuitenkaan ryppyotsainen. Tämä teos sopii ympäristöasioista kiinnostuneelle lukijalle.

Tekniset tiedot:
Lindberg, Pirkko: SOS Tuvalu. Hätähuuto paratiisista
Suomentaja: Veijo Kiuru
ISBN: 951-50-1524-3
Schildts 2005
Sidottu, 291 s.
Kirjastoluokka: 45.6

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kevättä ilmassa

Tämä kevät tuntuu edenneen sellaisella vauhdilla, että en ole saanut tilaisuutta miettiä asioita samaan rauhalliseen tapaan kuin joskus aikaisemmin. Arki on täyttynyt näennäisestä tekemisestä, kaikesta pikku sälästä jolla välttämättömät asiat on saatu tehtyä, ja illan tullen silmäni ovat painuneet tyhjään uneen lähes heti, kun pää koskee tyynyyn. Viimein nyt neljän peräkkäisen vapaapäivänä koittaessa olen päässyt lataamaan edes hieman akkuja, vaikka rästihommiakin on kertynyt kiitettävästi vain odottamaan tekemistä. Kiire on kuitenkin hyvin usein (joskaan ei aina) itse aiheutettu tunne ja sen poistamiseksi on myös avaimia meillä jokaisella. Toisinaan vain tuntuu, ettei suutarilla ole kenkiä, ja tällä tarkoitan itseäni. Minulla on vielä opittavaa sen suhteen, että antaisin asioiden mennä enemmän omalla painollaan. Toisaalta paljon voisi auttaa sekin, että opettelisi sanomaan "ei". Nyt kun usein vaikuttaa käyneen niin, että paljon tekemisen keskellä olen jättänyt tekemättä ajan ja tarmon puutteessa niitä asioita, joilla on oman hyvinvointini kannalta merkitystä.

Onni piilee pienissä asioissa. Viime päivinä minulle on tuottanut iloa leipoa yhdessä lapsemme kanssa. Ohrarieskat ovat olleet kova sana näinä päivinä, kun kananmunat ovat lopussa kaikista lähikaupoistamme. Jos munia olisi, olisimme leiponeet myös perunarieskoja, mutta se siirtyy siis toiseen ajankohtaan. Pidän erityisesti superhelpoista resepteistä, siis sellaisista joissa on mahdollisimman vähän yksinkertaisia raaka-aineita. Sellaisilla ohjeilla myös kaltaiseni peukalo keskellä kämmentä leipova ja kokkaava saa onnistumisen elämyksiä.

Sain jokunen viikko sitten lahjoituksena muutamia kirjoja, joihin aion perehtyä paremmin:


Conveying Islamic Message Society: What is the Purpose of Our Life?

Safiur-Rahman Mubarakpuri (toim.): When the Moon Split. A Biography of Prophet Muhammad (saws)

Hafiz, Muhammad Tahir: 50 Questions & Answers on Islamic Monotheism

I. A. Ibrahim: A Brief Illustrated Guide to Understanding Islam

Mahmood Shakir Saeed: A Model for a Muslim Youth in the Story of Joseph (Yusuf) (peace be upon him)

Saqib, Muhammad Abdul Karim: A Guide to Salat (Prayer)

www.tafseer.info: An Explanation of the Last Tenth of the Noble Qur'an

Badi, Jamal Ahmed: Commentary on the Forty Hadith of Al-Nawawi

Teokset eivät ole myytävänä, vaan niitä saanee moskeijoista tai tilaamalla yhdistysten kotisivujen kautta. Suurin osa kirjasista on Darussalamin kustantamia.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Kirja-arvio: Kaikki tässä kylässä valehtelevat. Naisreportterina maailman sotanäyttämöillä

Yhdysvaltalainen Megan Stack on vain 25-vuotias vuonna 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen aikaan. Pian iskujen jälkeen hän saa kutsun alkaa raportoida sotatapahtumista Afganistanissa. Hänen tehtävänsä on ottaa selvää, kuka on kenenkin puolella ja mitä maassa oikeastaan on meneillään. Seitsemän sitä seuraavan vuoden aikana Stack siirtyy sotanäyttämöltä toiselle Irakiin, Egyptiin, Jemeniin, Israeliin, Libanoniin ja Saudi-Arabiaan vain huomatakseen, että sodan jalkoihin jääneet ihmiset ovat niin sodan kyllästämiä, että elämää on enää vaikeaa kuvitella normaalina rauhallisena olotilana. Terrorismin vastaisen sodan on kerrottu vapauttavan maailman pahan ikeestä, mutta Stack huomaa pian, että todellisuus on ollut toisenlainen: sodassa jokaisella on oma totuutensa ja siviiliväestö on saanut kärsiä käsittämättömällä tavalla.

Muihin sotareporttereiden kirjoittamiin teoksiin verrattuna pidin tästä kirjasta erityisesti siksi, että siinä pääsee paikallisten asukkaiden lisäksi ääneen vähintään yhtä paljon Stack itse. Itse asiassa en muista lukeneeni toista kirjaa, jossa ulkomaantoimittaja kertoisi yhtä avoimesti, miltä tuntuu asettaa itsensä vaaraan antaakseen sodan uhreille mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin ulkomaisessa mediassa. Se on mielestäni tämän kirjan ehdoton vahvuus ja tekee siitä kiinnostavan ja lukemisen arvoisen. Stack kuvaa tunnelmiaan siirtyessään paikasta toiseen ja viettäessään aikaa paikallisten ihmisten parissa. Nuorena ja suhteellisen kokemattomana rankat kokemukset karaisevat hänet nopeasti, mutta loppuvaikutelma on kuitenkin se, että kaikesta voi selvitä. Voi selvitä ja olla selviämättä samaan aikaan, sillä sota jättää aina lähtemättömän jäljen ihmismieleen. Omakohtainen ja moneen maahan mukanaan kuljettava teos.

Tekniset tiedot:
Stack, Megan K.: Kaikki tässä kylässä valehtelevat. Naisreportterina maailman sotanäyttämöillä
Suomentaja: Kirsti Peitsara
ISBN: 978-952-492-467-2
Minerva Kustannus 2011
Sidottu, 335 s.
Kirjastoluokka: 99.3
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...