sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kirja-arvio: Moottoripyörällä Himalajalle

Palkitun Kahvia ja guruja eli kolme vuotta Intiassa-teoksen kirjoittanut toimittaja ja joogaopettaja Satu Rommi jatkaa uusimmassa matkakirjassaan Intiaan tutustumista. Siinä missä aikaisemmassa teoksessaan Rommi pyrkii sulautumaan osaksi intialaisia ja asua paikallisten keskuudessa mahdollisimman samaan tapaana heidän kanssaan, on nyt arvioitavana olevassa teoksessa lähtökohtana se, että hän matkustaa yhdessä italialaisen, nimettömäksi jäävän miesystävänsä ja tämän kaverin ja tyttöystävän kanssa vanhalla Royal Enfield-moottoripyörällä kohti Intian pohjoisinta osaa täysin reppumatkalaisen roolissa.

Matka alkaa Rommin kotipaikasta Mysoresta kahden vuorokauden junamatkalla lähemmäksi moottoripyöräilyn aloituspaikkaa ja jatkuu vaihtelevalla nopeudella Lehiä ja viimeistä määränpäätä Ladakhia. Kaikeksi onneksi Royal Enfield-moottoripyöriä valmistetaan Intiassa, joten varaosia on saatavilla matkan varrella ja mekaanikkojen palvelukset tulevatkin moneen kertaan tarpeeseen. Teos on hyvä osoitus siitä, ettei Intiassa kannata suunnitella asioita turhan tarkasti etukäteen ja tiuka aikataulu on parasta unohtaa kokonaan. Yleensä asioilla on tapana mennä juuri niinkuin ei olisi kuvitellut, mikä selviää jo matkan alussa, kun toinen seurueen moottoripyöristä jää saapumatta perille matkan aloittamiseksi. Vähitellen matka kuitenkin etenee, vaikkakin Rommin omin sanoin hän kokee kaipaamansa syvän henkisen tilan vain kerran, erään luostarivierailun aikana. Valitettavasti myös läheltä piti-tilanteita Intian liikenteessä tulee vastaan useammin kuin toivoisi.

Kirja on pienikokoinen ja sujuvasti kirjoitettu, joten se on sopivaa helle- tai sadepäivän luettavaa Intiasta, matkailusta ja moottoripyöristä kiinnostuneelle lukijalle. Rommin puolesta harmittelin sitä, että loppumatka oli jonkinlaista kilpailua aikaa vastaan, sillä Rommia odotti joogaopetus Singaporessa heti Himalajan- matkan jälkeen. Teos on mielestäni samaa tasoa kuin Rommin aikaisempi matkakirja, joten tätä voi lämmöllä suositella.

Tekniset tiedot:
Rommi, Satu: Moottoripyörällä Himalajalle
ISBN: 978-952-260-038-7
Basam Books 2011
Sidottu, 174 s.
Kirjastoluokka: 42.9

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Kirja-arvio: Moniääninen Intia. Kirjoituksia historiasta, kulttuurista ja identiteetistä

Nobel-palkittu intialainen taloustieteilijä Amartya Sen on koonnut teokseensa Moniääninen Intia - kirjoituksia historiasta, kulttuurista ja identiteetistä esseitään, jotka on aikaisemmin julkaistu eri yhteyksissä 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun puoliväliin asti. Teos on jaettu neljään osaan, jotka pyrkivät kokoamaan löyhien otsikoiden alle monenkirjavia aiheita niin Intian vaiherikkaasta historiasta, kulttuurista, poliittisesta elämästä kuin identiteettiin ja ajanlaskuun liittyvistä kysymyksistäkin.Koska Intiasta on mahdotonta kirjoittaa rajaamatta käsittelynäkökulmaa jollakin tapaa, on Sen valinnut lähestymistavakseen Intian moniäänisyyden: demokratian kehittymisen nimenomaan osittain irrallaan siihen länsimaissa liitetyistä yhteyksistä.

Kirjan alkupuoli on aika teoreettinen ja painottuu paljolti politiikkaan, joten joudun paljastamaan, että olin jättää koko teoksen lukemisen kesken ensimmäisten parinkymmenen sivun perusteella. Esseiden aihepiiri kuitenkin muuttuu mielenkiintoisemmaksi mitä pitemmälle teos etenee, ja käytännön esimerkit valottavat uusia puolia Intiasta. Itselleni tuli uutena tietona ainakin se, millaiset Kiinan ja Intian väliset suhteet ovat olleet ja kuinka Intian varhaisimpien dokumenttien heikko tallennustapa (esimerkiksi muistiin kirjoittaminen puiden kuoreen kiveen hakkaamisen sijaan) on johtanut siihen päätelmään, ettei Intialla ole niin monimuotoista historiaa kuin mitä muita kautta on osoitettu olleen. Intia on myös maailman kolmanneksi väkirikkain muslimimaa, ja Sen käsitteleekin uskontoon liittyviä kysymyksiä tuoreesta näkökulmasta. Naiskysymykset saavat oman osansa, samoin kuin esimerkiksi terveydenhuolto ja intialainen elokuvatuotanto.

Mielestäni kirjan ehdoton etu on se, että sen kirjoittaja on itse intialainen. Senin lukeneisuus tulee esiin siinä, että hän tuo kotimaastaan esiin näkökohtia, joita julkisessa keskustelussa on usein unohdettu, mutta toisaalta ei sorru kaunistelemaan totuutta. Mielestäni Moniääninen Intia on nykyaikainen tietoteos parhaimmillaan ja sopii luultavasti paremmin Intian poliittisesta ja yhteiskunnallisesta elämästä kiinnostuneelle kuin nojatuolimatkailijalle.

Tekniset tiedot:
Sen, Amartya: Moniääninen Intia. Kirjoituksia historiasta, kulttuurista ja identiteetistä
Suomentaja: Tiina Wikström
ISBN: 978-952-5534-51-1
Basam Books 2007
Sidottu, 437 s.
Kirjastoluokka: 42.9

torstai 26. heinäkuuta 2012

Kirja-arvio: Gaddafin kunnailla

Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva Harri Leppänen perheineen vietti 1970-luvun lopulla kolmen vuoden rupeaman Libyassa. Leppänen on koulutukseltaan diplomi-insinööri ja hänen tehtävänään oli toimia suomalaisen työnantajansa, jota teoksessa Firmaksi kutsutaan, muutaman muun työntekijän kanssa kaupunkisuunnitteluun liittyvien tehtävien parissa. Tehtävät sisälsivät esimerkiksi liikennelaskentaa, ilmakuvauksia ja muuta vastaavaa tutkimustyötä, jonka tarkoituksena oli kehittää Libyan liikennettä ja yhdyskuntarakennetta yhdessä libyalaisten yhteistyötahojen kanssa. Perheen vaimo Marja toimi ajoittain heidän lastensa hoitajina, ajoittain avustavana sihteerinä ja lapset kävivät kansainvälistä koulua.

Leppäsen sanoin hän kävi kansainvälistymisen korkeakoulun Libyassa. Monien houkuttimena ulkomailla työskentelyssä on uusien kokemusten saaminen ja maailmankuvan laajentaminen, mutta myös verovapaan auton tuominen kotimaahan. Leppäsillekin kertyi kokemuksia tuohon(kin) aikaan epävakaita hetkiä elävästä Pohjois-Afrikan valtiosta ja lopulta kotiin päätyi myös se verovapaa Audi, joskin parhaat hetkensä aavikon hiekkaa niellen kokeneena. Työkäytännöt olivat Leppäsen mukaan jonkin verran Suomesta poikkeavia ja palkkaa sai toisinaan odottaa, mutta noiden muutaman vuoden aikana Libyasta muodostui heille melkein kuin toinen kotimaa, jonne Leppäset palasivat lomalle vuonna 2010. Vaikka 1970-luvun loppu oli kansainvälisesti rauhatonta aikaa, josta Libya sai osansa, elämä oli kuitenkin pääosin rauhallista ja Libya eli vielä aikaa, jolloin maan suurimmat öljylöydöt odottivat vielä löytymistään. Gaddafin kunnailla on mielenkiintoinen historiallinen katsaus yhteen viime aikoina paljon tapetilla olleeseen valtioon suomalaisin silmin nähtynä.

Tekniset tiedot:
Leppänen, Harri: Gaddafin kunnailla
ISBN: 978-952-264-057-4
Into Kustannus 2011
Nidottu, 272 s.
Kirjastoluokka: 99.61

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kirja-arvio: Iran. Työtä ja seikkailuja ruusujen ja satakielten maassa

Glenn Willstedt vietti kaksi vuotta (1967-1968) Iranissa työskennellen yhtenä merkittävän kansainvälisen maatalousprojektin työntekijöistä. Willstedtin vastuulle kuului keinokastelun suunnitteleminen Lounais-Iranin alueella, jossa vesi on harvinainen luonnonvara. Willstedtin elinikäisenä haaveena oli nähdä vieraita kansoja ja oppia uusia asioita, ja 1960-luvun lopulla hänen kaltaisensa kahden vuoden ulkomaankomennuksen saaneet olivat harvemmassa kuin nykyään. Pelkästään koulutus Hollannissa ja kahden viikon mittainen matka junalla Euroopan halki Iraniin olivat kokemuksia sisänsä. Koska lomat olivat lyhyitä ja matkat kalliita, Willstedt pysytteli koko kaksivuotisen rupeaman työmaassaan.

Teos on päiväkirjamuotoon kirjoitettu. Osa merkinnöistä on vain lauseen tai parin mittaisia, osa sisältää enemmän arjen ja työn sekä paikallisten asukkaiden, maisemien ja elintapojen kuvausta. Farsin kielen opetteleminen mahdollisti Willstedtille laajemman yhteydenpidon paikallisten asukkaiden kanssa, mikä osoittautui välttämättömäksi projektin onnistumisen kannalta. Koko aika ei mennyt kuitenkaan työtekooon, vaan hänelle tarjoutui mahdollisuus tehdä matkoja ympäri maan, esimerkiksi paimentolaisten luokse ja Isfahaniin.

Vaikka teos kertoo neljänkymmenen vuoden takaisista asioista ja tapahtumista, kirjan taitto on raikas ja kieli nykyaikaista, sillä teos on julkaista vasta hiljattain. Avoimeksi kysymykseksi jääkin, miksi teos on julkaistu vasta nyt. Joka tapauksessa Willstedtin kokemukset ovat mielenkiintoista luettavaa, jolla uskon olevan myös kansanperinteen tutkimuksen kannalta historiallista arvoa. Teoksen lopussa on useamman sivun mittainen valokuvaliite.

Tekniset tiedot:
Willstedt, Glenn: Iran. Työtä ja seikkailuja ruusujen ja satakielten maassa
ISBN: 978-952-498-910-7
Books on Demand 2011
Sidottu, 216 s.
Kirjastoluokka: 99.6

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Lähemmäksi Jumalaa

Ramadan hiipi tänä vuonna melkein varkain, mutta ei hetkeäkään liian aikaisin. Muslimien pyhä kuukausi on alkanut tänään ja olen toivottanut sen sydämessäni tervetulleeksi. Erityisesti työelämään palaamisen jälkeen uskonelämän ylläpitäminen on ollut haastavampaa jo pelkästään kaikkien käytännön asioiden järjestämisen vuoksi, joten nyt alkavan Ramadanin kynnyksellä minulla on vakaa aikomus löytää vahvemmin se islamin kauneus, joka minua aikoinaan ohjasi tämän uskonnon ja elämäntavan pariin. Kuvallisia Ramadan-tervehdyksiä internetistä etsiessäni kohtasin taas kaikki ne liikuttavan kauniit ja tunnelmalliset kuvat, jotka muistuttivat minua tämän kuukauden tärkeydestä muslimien elämässä.

On vaikea uskoa sattumaan varsinkaan sen jälkeen, kun joitakin päiviä sitten tietokoneeni päivityksen jälkeen minun tuli valita käyttämäni internet-selain uudelleen ja siinä samalla kertaa työkalupalkkiin palasivat kaikki ne islamilaisten sivujen linkkipainikkeet, joita käytin ahkerasti vielä suunnilleen vuosi sitten, mutta jotka jonkin toisen päivityksen yhteydessä sittemmin katsosivat. Kävin taas läpi sivuja, jotka olin osittain jo ehtinyt unohtaa ja tunsin jollakin tapaa palanneeni "vanhaan hyvään aikaan". Mikäpä olisi ollut sopivampi aika kuin nyt Ramadanin kynnyksellä, mistä tunnen suurta kiitollisuutta. Kaikkivaltias Jumala ohjaa oikealle tielle niitä, jotka osaavat lukea Hänen merkkejään ja uskon tämän tapahtuman olevan yksi niistä hetkistä, jolloin minulle näytettiin suunta, johon kulkea.

Toivon sydämestäni siunattua ja antoisaa Ramadanin aikaa siskoille ja veljille. Käyttäkäämme tämän kuukauden siunauksellinen voima hyväksemme ja pyrkikäämme hyviin tekoihin muistaen myös heitä, joiden asiat eivät ole niin hyvin kuin meidän.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kirja-arvio: Layla

Nuori kurdinainen Layla viettää hääyönsä vuotamatta verta. Hänen aiheuttamansa häpeä on perheelle niin suuri, että hän on hengenvaarassa ja joutuu pakenemaan kotoaan ja maasta tuttunsa Tamaran kanssa. Asiaa ei auta se, että immenkalvo on puhjennut lapsuuden sirkusretkellä ja että Layla on joutunut sittemmin myös veljensä raiskaamaksi. Väärennetyllä passilla Laylan onnistuu matkata ensin Saksaan ja sieltä edelleen Suomeen, jossa hänelle on luvattu töitä. Kotiapulaisen töitä tehnyt Layla joutuukin hieman toisenlaisen elinkeinon pariin kuin oli luullut.

Helsingin Kruunuhaassa Helena Ranta, alkoholisoitunut ja ainoan lapsensa huoltajuuden menettänyt nainen etsii itselleen työtä vakuuttaakseen sosiaalityöntekijät siitä, että hän pystyy huolehtimaan itsestään ja pojastaan. Hän tapaa tuttunsa kautta miehen, joka toimi parittajana. Helenasta tulee seksityöntekijä kahden muun samassa asunnossa työskentelevän naisen kanssa. Toinen hänen työkavereistaan tulee olemaan Layla.

Laylan isä ja veli seuraavat johtolankoja etsiessään Laylaa ja löytävät ennen pitkää itsensä Suomesta. Samaan aikaan Helenan luona käy Mika Jaussi, maahanmuuttokriittinen opiskelija. Jotakin odottamatonta tapahtuu, sillä mies päättää ampua maahanmuuttoministerin, mutta menettää pian tämän jälkeen sydämensä Laylalle ja löytää uuden uskonnollisen vakaumuksen islamista. Ennen pitkää käy kuten arvata saattaa, kenellekään kirjan henkilöistä ei käy oikein hyvin. Laylan onnistuu tappoyrityksestä huolimatta säilyä hengissä ja palata Turkkiin, mutta muutama muu henkilö kuolee tai päätyy vankilaan.

En ole aikaisemmin lukenut Jari Tervon tuotantoa, mutta tartuin Laylaan sen teeman vuoksi. Laylan tarina voisi olla totta. Teos kuvaa ihmiskaupan kansainvälisiä kuvioita, vaikka juoni meneekin jossakin kohti hieman yli täyden uskottavuuden. Perheensä hylkäämän nuoren naisen elämä voi kuitenkin olla rankkaa ja varsinkin ilman elämänkokemusta riski päätyä hyväksikäytetyksi on suuri. Laylan tarina kulkee samanaikaisesti usealla eri tasolla ja henkilöiden taustakertomukset on rakennettu huolellisen oloisesti. Teos ei ole aivan omaa tyylilajiani, mutta antaa toki viitteitä raa'asta nykymaailmasta.

Tekniset tiedot:
Tervo, Jari: Layla
ISBN: 978-951-0-38277-6
WSOY 2011
Sidottu, 362 s.
Kirjastoluokka: 1.4

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Pidä huolta

Seuraava ajatuskulku on peräisin eräästä seuraamastani siskon blogista ja on mielestäni erittäin osuvasti kirjoitettu. Olen kääntänyt sen tähän suomeksi.

Pidä huoli ajatuksistasi, niistä muodostuu sanoja.
Pidä huoli sanoistasi, niistä muodostuu toiminta.
Pidä huoli toiminnastasi, niistä muodostuu tapoja.
Pidä huoli tavoistasi, niistä muodostuu luonne.
Pidä huoli luonteestasi, siitä muodostuu kohtalosi.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kirja-arvio: Kuin höyhen myrskytuulessa. Kiinalaistytön tarina

Kuin höyhen myrskytuulessa - kiinalaistytön tarina johdattaa lukijan keskelle Kiinan kulttuurivallankumousta. Teoksen päähenkilönä on kiinalaistyttö Emily, jonka varhaisimmat muistot ulottuvat aikaan, jolloin hän oli kolmivuotias. Kirjassa hän kertoo omakohtaisia muistoja ja kokemuksiaan 1960-luvun alusta 1980-luvun alkupuolelle. Emilyn perhe luokiteltiin vastavallankumouksellisiin tai mustiin sen vuoksi, että hänen isänsä oli opiskellut Yhdysvalloissa ja toimi opettajana yliopistossa. Tästä leimasta Emily ja hänen perheenjäsenensä saivat kärsiä parinkymmenen vuoden ajan tavalla, jota nykyajan länsimaisessa valtiossa elävä pystyy tuskin uskomaan todeksi.

Punakaartilaisten ollessa voimissaan ja johtaja Maon hallitessa Kiinaa ainoan sallitun puolueen sanomaa vastaan asettuvat saivat tuntea vakaumuksensa nahoissaan. Emily muistaa käyneensä kolmivuotiaan isänsä luona, jota pidettiin tuolloin keskitysleirillä. Vaikka isä vapautui, perheen elinolosuhteet olivat hyvin vaatimattomat, ruokaa ei ollut riittävästi ja puolue määritteli heidän asuinpaikkansa perheen mielipidettä huomioimatta. Emily sai ajoittain käydä koulua, mutta koulu oli myös pitkiä aikoja suljettuna ja silloin Emilyn tehtävä oli auttaa muuta perhettään hoitamalla veljiään, kun vanhemmat eivät siihen kyenneet. Hänen lapsuutensa päättyi varhain aikuiselämän velvollisuuksien ja huolien kutsuessa. Perheen arvokkaiden kirjojen tehtäväksi tuli toimia vessapaperina tai nuotion sytykkeinä, sillä puolueen vastainen toiminta oli tiukasti kielletty. Julkisissa nöyryyttämistilaisuuksissa vastavallankumoukselliset joutuivat julkisesti tunnustamaan uskollisuuttaan johtaja Maolle.

Teoksen tarina on kaiken kaikkiaan uskomaton, lapsen suulla kerrottu kuvaus unohtumattomasta ajanjaksosta Kiinan historiassa. Maon kuolema Emilyn ollessa lähes parikymppinen muutti kuitenkin monia asioita: Emily pääsi veljensä kanssa esimerkiksi toivomaansa yliopistoon ja pois maaseudulta, jonne hänet oli aikaisemmin pakotettu asumaan. Merkille pantavaa teoksessa on se, että tapahtumat tuntuvat lipuvan eräänlaisena ketjuna: vuosi vaihtuu toiseksi, mutta varsinaisia vuosilukuja ei mainita ollenkaan. Kaikeksi onneksi teoksella on onnellinen, toivoa herättävä loppu kaikkien raskaiden vaiheiden jälkeen. Tämänä kirjan voi lukea mainiosti, vaikka ei juurikaan tietäisi ennestään Kiinan kulttuurivallankumouksen ajasta.

Tekniset tiedot:
Wu, Emily ja Larry Engelmann: Kuin höyhen myrskytuulessa. Kiinalaistytön tarina
Suomentaja: Ari Ahola
ISBN: 978-951-20-7798-4
Gummerus 2008
Sidottu, 384 s.
Kirjastoluokka: 99.1

torstai 5. heinäkuuta 2012

On helppoa olla muslimi New Yorkissa

Seuraavassa on amerikkalaisen Jasminen kertomus hänen palaamisestaan muslimiksi. Olen etsinyt jo jonkin aikaa islamiin palanneiden kertomuksia, joten halusin jakaa tämän tänään löytämäni täällä. Mielestäni siinä on kerrottu osuvasti käännynnäisten tuntemuksia. Samalla sivustolla oli linkki myös muutamien muiden muslimikäännynnäisten kertomuksiin, joihin aion myös tutustua. Olkoon ne inspiraationa ja voiman lähteinä meille muille.

On helppoa olla muslimi New Yorkissa

Nimeni on Jasmine Crawford. Palasin islamiin puolitoista vuotta sitten.

Valitsin islamin, sillä uskon sen olevan oikea valinta. Pyysin Jumalaa lähettämään minulle merkin ja ohjaamaan minua. Itse asiassa olin katolilainen ja halusin vain olla parempi katolilainen. Opiskelin eri uskontoja ja olin kiinnostunut oppimaan. Ja mitä enemmän opin, sitä enemmän pidin siitä. Se oli aluksi hieman vaikeaa, sillä oli vaikeaa päästää irti menneisyydestä, mutta alhamdulillah tein oikein.

Ennen kuin palasin islamiin, tiesin islamista pääosin sen mitä muutkin ihmiset eli terroristit ja että naiset on peitetty. Valitettavasti, jotkut ei-harjoittavat muslimit eivät näytä islamia siinä valossa kuin pitäisi. Ja kun he viettävät aikaa ei-muslimien kanssa, he antavat väärän kuvan islamista. Niinpä ajattelin islamista samoin kuin useimmat ihmiset, että se on elämäntapa eikä oikeastaan uskonto.
Minulla on muslimiystäviä, joten se avasi ovia tutkimaan lisää asiaa. Siten tunsin islamia, juutalaisuutta ja kristinuskoa.

Pääasia, joka minua viehätti islamiin oli la illah illa allah (ei ole muuta jumalaa kuin Jumala): tosiasia, että olet suoraan yhteydessä Jumalaan, sillä minulla oli muutenkin tapana olla suoraan yhteydessä Jumalaan. Eikä ollut yhtä vaan monta asiaa, jotka saivat minut tuntemaan etsintäni aikana, että tämä on minulle oikea asia. Ikuisesti pysyvä Koraani oli todella tärkeä, samoin monet tieteelliset todisteet Koraanissa, kaikki pienet asiat islamissa vain tuntuivat järjen mukaisilta. Siinä on enemmän järkeä kuin missään muussa uskonnossa.

Välittömässä perhepiirissäni olen ainoa muslimi. Minulla on kaukaisia sukulaisia, jotka ovat myös kääntyneet. Mutta tähän mennessä olen ainoa muslimi perheessäni. Nyt teen työtä äitini puolesta!

Suhteeni vanhempiini, alhamdulillah, rakastan vanhempiani. Isäni oli todella sairas siihen aikaan, kun etsin islamia. Sain selville, että hänellä oli uudestaan syöpä. Ja äitini on todella kaunis nainen alhamdulillah. Hän auttaa minua kaikessa. Hän auttaa minua heräämään Fajr-rukousta varten, hän ostaa minulle halal-ruokaa. Olen todella läheinen äitini kanssa. Isäni menehtyi viime heinäkuussa, mutta se oli todella hyvä suhde.

Ainoa asia, jonka äitini kysyi, oli "luulin, että tulisit harkitsemaan sitä?" ja sitä paitsi he eivät ole tiukkoja katolilaisia. Joten subhanallah, he sanoivat "jos se tekee sinut onnelliseksi, niin kauan kuin et räjäytä ihmisiä, tee niin. Tee sitä mikä tekee sinut onnelliseksi."

On todella helppoa olla amerikkalainen muslimi New Yorkissa niin kauan kuin olet itsevarma ja luotat itseesi. Ja hijab-tyyli, monet ihmiset luulevat vain että se on tyylini. He eivät tajua, että olen muslimi. Nykyään ihmisten voi nähdä käyttävän ulkona kaikenlaisia asioita, joten ihmiset eivät edes tajua, että olen muslimi. Mutta monet ihmiset kysyvät minulta kysymyksiä, ja olen huomannut monien ihmisten olevan minulle todella ystävällisiä. Se ei ole ollut niin pahaa kuin luulin sen olevan. New Yorkissa luulen olevan kohtuullisen helppoa löytää etsimänsä. Uskon, että muissa osavaltioissa ja kaupungeissa se on paljon vaikeampaa, mutta meillä on halal-kauppoja käytännössä joka kulmauksessa. Se on siis todella helppoa, ja olen syönyt paljon kalaa viime aikoina. Mielestäni on todella miellyttävää olla muslimikäännynnäinen New Yorkissa.
M.E.C.C.A. eli Muslmin Education and Converts Center of America on voittoa tuottamaton järjestö. Tarjoamme kursseja. Meillä on monia muslimiohjelmia, jotka auttavat uusia muslimeja rukoilemaan ja kaikkia muita perusasioita, joita uudet muslimit tarvitsevat. Uutena muslimina voi olla todella pelottavaa, sitten lausut shahadah-uskontunnustuksen, ja se on siinä. Olet omillasi eikä kukaan auta sinua. Silloin voit tulla tänne. Voit mennä kursseille muiden opiskelijoiden kanssa, jotka myös opiskelevat islamia ulkomailla opiskelleiden laadukkaiden opettajien kanssa.

Tarjoamme myös kursseja arabiassa ja Fiqh-lakiopissa. Meillä on tukiryhmiä kääntyneille, siskoja jotka käyvät läpi samoja asioita, kuten sitä etteivät he ole varmoja hijabin käytöstä. Meillä on paljon loistavia kursseja. Ei pelkästään muslimeille, vaan myös ei-muslimeille. Meillä on muslimikäännynnäisiä, muslimeiksi syntyneitä, ja meillä on muita vain islamista kiinnostuneita.

Tarjoamme tukea ei-muslimeille ja uusille muslimeille, kun he kääntyvät. Meillä on siskojen ja veljien piirejä, minne tulemme syömään ja puhumaan ongelmistamme ja siitä, mitä käymme läpi. Joillakin ihmisillä on sama tilanne, että heidän perheensä ja ystävänsä eivät enää puhu heille, ja se on hyvin tunteellista. Se on hyvin vaikeaa ja he tuntevat olevansa yksin, ja meillä on kaikki yhteydet täällä. Olemme kuin pieni perhe ja meillä on samanlaiset tilanteet. Se on siis hieno paikka alhamdulillah.

Kääntyneemme ovat kaikkialta. Olen itse musta ja valkoinen. Olen irlantilainen ja afrikkalaisamerikkalainen ja intialainen. Meillä on myös kiinalaisia. meillä on espanajalaisia. Meillä on valkoisia ihmisiä. Olemme kaikkialta. Tämä on New York, joten täällä on kaikkea.

Alkuperäinen englanninkielinen artikkeli löytyy täältä.
 

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Kirja-arvio: Afrikassa



Pekka Peltolan ensimmäinen kokemus Afrikasta on 1960-luvun lopulta, jolloin hän toimi Yleisradion ulkomaantoimittajana. Tämän jälkeen hän on  vieraillut eri Afrikan maissa lukemattomia kertoja yli neljän vuosikymmenen ajan. Pisin vierailu on kestänyt nelisen kuukautta ja matkat ovat suuntautuneet useisiin eri valtioihin. Vaikka työtehtävät ovat vaihdelleet vuosien varrella huomattavasti ulkomaantoimittajan tehtävistä ammattiliiton toimitsijaksi, työministeriön virkamieheksi ja Helsingin yliopiston tutkijaksi, hän on aina löytänyt keinon yhdistää kulloisenkin työtehtävän niin tavalla tai toisella Afrikkaan.

Afrikassa on eri aihepiireittäin koottuja kirjoituksia neljän vuosikymmenen ajalta. Toisin kuin kannen kuvasta voisi olettaa, tekstit ovat kuitenkin tietyllä tapaa ajattomia eikä teoksen sivuilla mässäillä vuosiluvuilla tai historiallisen rajapyykkien yksityiskohtaisella kuvaamisella. Pääosassa ovat Peltolan omat kokemukset, toisinaan hassunkuriset ja uskomattomatkin sellaiset. Peltolan oma alkuajatus on se, että lukuisten Afrikan maiden epäonnistuminen johtuu niiden kolonialistisesta menneisyydestä. Hän joutuu kuitenkin huomaamaan, että myös siirtomaavallasta vapaana olleet valtiot ovat käytännössä yhtä heikossa tilanteessa. Suuriksi ongelmiksi hän nimeää korruption ja toisaalta kehitysavun, joka ei ole nykymuodossaan toimiva. Monet länsimaiset hankkeet ovat kaatuneet lupaavan alun jälkeen syistä, joita Peltola erittelee kirjassaan. Hän kirjoittaa myös esimerkiksi Ahtisaaren roolista (jota ei aina ole katsottu suvaitsevasti Namibiassa), väestönkasvusta, uskonnon merkityksestä ja agribisneksestä.

Pidin tästä kirjasta erityisesti siksi, että sen ote on henkilökohtainen. Vastaavaa kokemusta on kertynyt suhteellisen harvalle, mikä on antanut Peltolalle mahdollisuuden havaita kehitystä pitkällä aikavälillä. Lopullisia vastauksia tai edes sen yrityksiä kirja ei tarjoa, mutta ainakin itselleni oli virkistävää lukea asioista niiden oikeilla nimillä.

Tekniset tiedot:
Peltola, Pekka: Afrikassa
ISBN: 978-952-264-120-5
Into Kustannus 2011
Nidottu, 274 s.
Kirjastoluokka: 98.53
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...