tiistai 31. joulukuuta 2013

Kirja-arvio: The Art of Non-Conformity. Set Your Own Rules, Live the Life You Want and Change the World

The Art of Non-Conformity on tarkoitettu lukijoille, jotka ovat kysyneet joskus mielessään, voisiko elämällä olla muutakin tarjottavaa kuin ennalta lukkoon lyödyltä vaikuttava tulevaisuus ensin opiskelujen merkeissä, sitten  työelämässä ja kenties hieman vapautta eläkepäivien koittaessa, mikäli terveys ja rahavarat niin sallivat. Teoksen kirjoittanut Chris Guillebeau, jota on kutsuttu myös nykyajan työelämän Indiana Jonesiksi, kertoo omaa ja muiden esimerkkejä käyttäen eri keinoista, joiden avulla myös muiden on mahdollista matkustaa melkein mielensä mukaan ja työllistää itsensä tai tulla muuten toimeen kulloisestakin sijainnista riippumatta. Guillebeaun teoksen kantavana ajatuksena on lopettaa unissakävely ja aloittaa aktiivinen omilla ehdoilla eläminen.

Guillebeau kertoo omasta taustastaan sen verran, että hän on opiskellut yliopistossa, mutta kokenut sen itsensä ja muiden kannalta pitkälti ajanhaaskaukseksi todellisen elämän tarpeita ajatellen, ellei suunnittele uraa lääkärinä. Tutkintovaatimukset sisältävät tarpeettomia täytekursseja, mikä käy varsinkin Yhdysvalloissa myös kukkaron päälle. Merkittävän ja oman itsen kannalta mielekkään elämän eläminen osoittautuu puolestaan usein halvemmaksi kuin moni on etukäteen ajatellut. Guillebeaun mukaan tärkeintä on voittaa pelkonsa ja heittäytyä uuteen luottaen siihen, että turvaverkko ilmestyy aina jostakin. Pelon voittaminen merkitsee itsensä voittamista ja perinteisen ajattelutavan kyseenalaistamista silloinkin, kun muut tuntuvat olevan tällaista muutosta vastaan. Miksei vaikkapa hakea itselleen esimiestä työpaikan hakemisen sijaan, kuten eräs henkilö keksi tehdä? Itsensä markkinoiminen ja omien vahvuuksien tunteminen ovatkin eduksi, vaikka esimerkiksi uusia liikeideoita voi toki kokeilla ilman suurta taloudellista riskiä omien vahvuuksien löytämiseksi.

Guillebeaun ajatus itsensä työllistämisestä, nomadisesta elämäntavasta, omistusasunnon välttämisestä ja monien muiden taloudellisten ja sosiaalisten sitoumusten välttämisestä voi pitää itsekkäänä valtavirran arvoja vastaan kulkemisena, jonka lopullisiksi rahoittajiksi joutuvat muut veronmaksajat. Toisaalta oman tien kulkeminen johtaa usein myös mielekkäiden tapojen löytämiseen muiden auttamiseksi. Eräänä tässä kirjassa mainittuna esimerkkinä on päivätyönsä Yhdysvalloissa jättänyt plastiikkakirurgi, joka löysi kutsumuksensa afrikkalaisesta maaseutukylästä, jossa hän on tehnyt palkatta kirurgintyötään viimeiset 17 vuotta. Enemmistön vaihtoehdoksi Guillebeaun viitoittamasta tiestä ei liene eikä ole kaiketi tarkoituskaan; kuitenkin mielekkyyttä elämälleen hakeva voi löytää tästä teoksesta rohkeutta alkaa toteuttaa itseään.

Tekniset tiedot:
Guillebeau, Chris: The Art of Non-Conformity. Set Your Own Rules, Live the Life You Want and Change the World
ISBN: 978-0-399-53610-6
Penguin Books 2010
Nidottu, 242 s.
Kirjastoluokka:  36.13

lauantai 28. joulukuuta 2013

Viisi keinoa päästä tuomitsevuudesta

Jos tunne "olen parempi kuin sinä" valtaa sinut verratessasi tseäsi johonkin toiseen, mieti seuraavaa:

1. Mieti sanontaa "jokaisella pyhimyksellä on menneisyytensä ja jokaisella syntisellä on tulevaisuutensa".
'Pyhimyksenä' oleminen ei takaa sen jatkumista koko elämän ajan, mutta polku Jumalan anteeksiantoon on aina avoin ja erityisesti suunniteltu henkilölle, joka katuu tekemäänsä virhettä ja etsii muutosta, vaikka se tapahtuisi yhä uudestaan.

2. Ajattele omia virheitäsi ja puutteitasi. 
Odotahan, mieleen ei tule yhtään? Jos et pysty löytämään yhtään virhettä, olet Saatanan harhauttama ja vielä pahemmassa asemassa kuin yksikään niistä, joiden silmiinpistävät synnit huomaat.

3. Muistele Profeetta Muhammadin (saws) sanontaa: "Kukaan, jolla on pienikin muru ylimielisyyttä sydämessään, ei pääse Paratiisiin." (Bukhari)
Profeetta (saws) ei sanonut "kukaan, joka ei käytä hijabia, ei pääse Paratiisiin" tai "kukaan, jolla on tyttöystävä, ei pääse Paratiisiin". Kyllä, hijabin käyttämättä jättäminen ja sopimattomassa suhteessa oleminen eivät ole oikein. Ne eivät ole kuitenkaan esteenä Paratiisiin pääsylle. Ylimielisyys on. Kun ajattelet olevasi parempi kuin joku, joka liittyy asiaan X, varmista, ettei oma sydämesi liityy asiaan X, Y tai Z.

4. Kysy itseltäsi: Onko tämä henkilö vanhempi?
Jos hän on ja sinä et ole, hän on valovuosia edellä pelissä. Ei ole merkitystä sillä, kuinka paljon palvontamenoja suoritat; jos joku on äiti, Paratiisi on hänen jalkojensa juuressa. Jos hän on äiti tai isä, kaikki hänen lapsilleen opetettu hyvä ja hänen lastensa hyvät teot ovat palkintoja, jotka palautuvat vanhemmalle. Kuinka voit verrata itseäsi sellaiseen? Jos hän on vanhempi ja myös sinä olet, mieti minkä hienon työn jälkikasvu mahtaa tehdä tämän henkilön opetusten vuoksi.


5. Muistuta itseäsi: Sinulla ei ole aavistusta siitä, mitä toinen henkilö on käynyt läpi ja mistä hän on tulossa.
Kuinka monta ihmistä onkaan fyysisesti pahoinpidelty saadakseen heidät rukoilemaan, pakotettu käyttämään hijabia tai käytetty seksuaalisesti hyväksi "uskonnon" nimissä? Ohikiitävä vuorovaikutuksemme toisten kanssa ei ole portti avaamaan toisten taustaa ja menneisyyden taisteluita. Emme tiedä tuskaa, jonka he ovat käyneet läpi. Ja joskus, kivuliaiden kokemusten seurauksena, ihmiset jättävät islamin harjoittamisen tai islamin uskon kokonaan. Mutta joskus he päättävät palata takaisin ja silloin kun he tekevät niin, se vie aikaa. Heidän täytyy käydä läpi tunteensa, myrkylliset suhteensa jotka aluperin aiheuttivat heidän islamia kohtaan tuntemansa skisman ja vaikeuden löytää oma paikkansa yhteisössä jätettyään se joksikin aikaa. He käyvät joka päivä läpi sisäisiä ja ulkoisia taisteluita. Sitä mitä he ovat käyneet läpi, ei voi verrata nuoreen mieheen tai naiseen, joka on kasvatettu kannustavassa uskonnollisessa ympäristössä, joka on ollut osa huolehtivaa yhteisöä, joka laitettiin islamilaiseen kouluun heti päivähoidon jälkeen ja joka on käynyt päivittäin Koraani-tunneilla. Koraanin ulkoa osaaminen 20-vuotiaana voi olla vaikuttavaa ja Jumala siunatkoon siitä ja Hän nostaa tällaista henkilöä erityisellä tavalla. Mutta tämä henkilö ei välttämättä ole lähempänä Jumalaa tai saa Häneltä enemmän palkkioita kuin taisteleva Jumalan palvelija, jolla on takanaan uskomattomia vaikeuksia ja joka taistelee palatakseen.

Joten mitä tehdä, kun tunne "pyhempi kuin sinä" nousee pintaan?
Ajattele, Omarilla (olkoon Jumala hänelle suosiollinen) oli tapana olla vihamielinen islamofoobikko, joka pieksi palvelijoitaan siksi, että he uskoivat Jumalaan. Nykyisin hänet tunnetaan yhtenä henkilöistä, joille on luvattu pääsy Paratiisiin Profeetan (saws) itsensä lupaamana. Olisiko hän ollut roolimallimme, jos olisimme tunteneet hänet ennen islamia? Ehkä ei. Mutta katso mitä hänestä tuli, ja tiedätkö miksi? Koska Jumalan ohjauksesta ja armosta, hänellä oli opettaja ja yhteisö, joka auttoi häntä saavuttamaan täyden potentiaalinsa.

Tämä meidän tulee olla muille ja sallia muiden olla meille. olla rakastava mentori. Olla kannustava ystävä. Olla rohkaiseva neuvonantaja. Olla olkapää, jota vasten itkeä ja nojata. Mahtava rakkautesi islamiin ja muslimius näkyy yksinkertaisesti tekojesi kautta, siinä että olet muita varten kohottavalla, erityisellä tavalla. Kun he ovat valmiita, he kysyvät sinulta islamista ja etsivät apuasi tulemaan niin hyväksi muslimiksi kuin he voivat olla. Se tapahtuu kuitenkin vain jos todella välität heistä. Ja kun välität jostakusta, et voi koskaan ajatella olevasi parempi kuin muut; et koskaan halua olla yhtä ylempänä ja näyttää heille paikkansa. Kun todella välität jostakusta, haluat heidän parastaan. Islam on heille parasta ja he tarvitsevat jonkun sinunkaltaisen näkemään sen kauneus. Ylimielisyys ei ole kaunista. Tuomitsevuus ei ole kaunista. Profeetallinen lämpö, hyväksyminen, kannustavaisuus ja ohjaus on kaunista. Ole kuten Profeetta (saws). Ympäröi sydämesi toisten ihmisten molemmista maailmoista välittämisellä niin paljon, ettei siinä yksinkertaisesti ole tilaa tuomitsevuudelle tai ylimielisyydelle. Ja ehkäpä muiden vilpittömän hyväksymisen seurauksena huomaat pian olevasi oikea henkilö ohjaamaan myös itseäsi.

Suomennettu Suhaibwebbin artikkelista 5 Tips to Stop Being Judgmental.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Opetus viideltä apinalta

Olipa kerran viisi apinaa, jotka sadistinen apinoiden vihaaja oli sulkenut häkkiin. Häkin pohjalla on tarjolla tarpeeksi ruokaa ja vettä pelastaen ne nälkäkuolemalta heidän viettäessään tylsää elämää tuijottaen päivittäin lasin läpi. Ruoka pohjalla on pahaa, mutta sitä on riittävästi. Kuitenkin häkin huipulla on houkutellen odottamassa iso nippu banaaneja. Sopivasti sadisti on myös asettanut tikkaat huipulle.

Päästyään yli häkkiin joutumisesta aiheutuneesta järkytyksestä yksi apinoista nousee tikkaita ja tavoittelee banaania. Yhtäkkiä vesiletku ilmestyy tyhjästä. Huipulla oleva apina peittyy kylmään veteen, eikä pelkästään se - kaikki muut apinat kastuvat myös kuin joukkorangaistuksena yhden vapautta rakastavan apinan tekosista.

Seuraavien päivien aikana tapaus toistaa itseään useita kertoja. Yksi apina kiipeää banaanin luokse, koko joukko apinoita kastuu ja melko pian ryhmä alkaa lyödä apinaa, joka on ollut tarpeeksi urhea kiivetäkseen tikkaita. Banaanit ovat edelleen huipulla, mutta tavoittamattomissa. Vastentahtoisesti apinat hyväksyvät kohtalonsa elää elämänsä ilman banaaneja.

Eräänä päivänä kokeilu muuttuu. Sadisti ottaa yhden apinoista ja laittaa sen tilalle toisen. Tietämättä seurauksista uusi apina alkaa välittömästi nousta tikkaita ylös hakemaan banaania, loput apinat vetävät hänet alas ennen kuin se saavuttaa huipun ja joukko asettuu taas aloilleen.

Seuraavana päivänä toinen apina vaihdetaan, ja sitten toinen, ja prosessi toistaa itseään: uusi apina hamuaa banaaneita, tulee vedetyksi alas ja sopeutuu. Viiden päivän kuluttua jäljellä ei ole yhtään alkuperäistä apinaa eikä yksikään apinoista ole kastunut kylmään veteen, mutta jokainen apina tietää, ettei niiden oleteta nousevan tikkaita. Lopulta yksi apinoista kysyy:"Hei, miksi emme voi syödä banaaneita?". Loput ravistavat olkapäitään ja sanovat:"Emme ole varmoja - tiedämme vain, ettemme voi."

***

Kuten häkkiin suljetut banaaneihin välinpitämättömästi suhtautuvat apinat, tavanomaisen elämän eläminen merkitsee unissakävelijän elämää. Kukaan sadisti ei ole heittänyt meitä häkkiin. Oletko koskaan kuullut, että on helpompi pyytää anteeksiantamusta kuin lupaa? Jos olet juuttunut häkkiin, on aika rikkoa lasi ja ryömiä ulos ja astua elävään elämään.

- Chris Guillebeaun teoksesta The Art of Non-Conformity (s. 16-18)

tiistai 17. joulukuuta 2013

Kirja-arvio: Puolinainen

Sarah Nickerson on bostonilaisen, mutta moneen maahan lonkeronsa levittäneen strategiakonsulttiyrityksen henkilöstöjohtaja, joka on tottunut tekemään töitä 70-80 tuntia viikossa ja pitämään ilmassa vähintään viittä palloa samanaikaisesti. Hänen miehensä on samanlainen työnarkomaani, ja perheen kolme lasta kasvavatkin pitkälti koulun, päivähoidon ja yksityisten lastenhoitajien parissa. Tiivis työtahti on välttämätön perheen elintason ylläpitämiseksi: vauraalla asuinalueella sijaitseva omakotitalo on perheen ykköskoti, minkä lisäksi he maksavat toista asuntolainaa Uuden Englannin maaseudulla sijaitsevasta hulppeasta loma-asunnostaan. Sarah perheineen tuntuu elävän kaikin puolin materiaalisesti menestynyttä elämää ja hän nauttii kiireisen elämänsä tarjoamista haasteista.

Eräänä perjantaiaamuna kaikki muuttuu. Sarah ajaa kolarin matkalla töihin ja päätyy tajuttomana sairaalaan. Hän herää päälaki metallipaloilla yhteenkoottuna noin viikko onnettomuuden jälkeen ja on jo innoissaan palaamassa töihin, kunnes todellisuus iskee vastaan. Hän ei tunne omaa vasenta puoltaan, ei näe vasemmalle - vasenta ei ole enää hänelle olemassakaan, ellei joku siitä hänelle kertoisi. Diagnoosina on vasemmanpuoleinen neglect, joka on peräisin aivojen oikeanpuoleiseen osaan kohdistuneesta vauriosta. Sinnikäs Sarah ottaa tavoitteekseen täydellisen toipumisen mahdollisimman nopeasti, minkä vuoksi hänelle onkin melkoinen pettymys huomata, ettei paraneminen olekaan samalla tavalla hallittavissa kuin kaikki muut asiat hänen elämässään. Kymmenen viikkoa onnettomuuden jälkeen hän ei ole lähelläkään työkykyinen eivätkä lääkärit anna mitään takeita siitä, että hän parantuisi koskaan kokonaan ennalleen. Kaiken huipuksi Sarahia tulee hoitamaan hänen äitinsä, joka ei ole välittänyt hänestä viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen.

Kuntoutuksen täyttämät päivät ja viikot auttavat Sarahia näkemään elämänsä uudessa valossa. Kun hoidettavana ei olekaan ympärivuorokautisesti kaikkia työtehtäviä, hänelle vapautuu aikaa miettiä esimerkiksi perheen toimeentuloa: kuinka hoitaa kaikki perheen laskut vain yhden aikuisen palkalla? Mitä tehdä, ellei hän pysty palaamaan töihin? Haluaako hän ylipäätään enää palata samaan työpaikkaan kuin aikaisemmin? Onnettomuuden rinnalla nimittäin moni entinen asia on alkanut näyttää toisarvoiselta. Kaiken tämän pohdinnan keskellä hän saa mahdollisuuden tutustua uudelleen äitiinsä. Lopulta kaikkien yhteensattumien tuloksena perhe tekee ratkaisun, joka muuttaa heidän elämänsä uuteen, inhimillisempään suuntaan.

Genova on yhtään liioittelematta loistava tarinankertoja. Jo Edelleen Alice vakuutti minut hänen kyvyistään ja Puolinainen jatkaa samalla linjalla mitä tulee lääketieteelliseen uskottavuuteen ja hänelle ominaiseen kuivaan huumoriin. Genova on kirjailijan ammatin lisäksi itsekin neurotieteiden tohtori, mikä selittänee hänen keskittymisensä tämäntyyppisiin, terveytensä menettäneiden henkilöiden tarinoita kertovien kirjojen kirjoittamiseen. Oman tietämyksensä tukena hän on hyödyntänyt laajalti terveydenhuollon ammttilaisten osaamista. Tätä kirjaa ei voi kuin suositella hyvästä tarinanerronnasta pitäville - upea lukukokemus.

Tekniset tiedot:
Genova, Lisa: Puolinainen
Suomentaja: Leena Tamminen
ISBN: 978-951-0-38868-6
WSOY 2012
Sidottu, 333 s.
Kirjastoluokka: 1.4

lauantai 14. joulukuuta 2013

Kirja-arvio: Itämaa

Leila on yläasteikäinen musliminuori, joka piiloutuu hupparin turviin. Hänen Itä-Helsingissä asuva perheensä edustaa samalla kertaa kahta erilaista islamia: Taustaltaan suomenruotsalainen Leilan äiti on palannut islamiin tulevan aviomiehensä tapaamisen myötä ja on omaksunut hyveellisen ja hartaan islamilaisen ajattelutavan. Leilan isä sen sijaan on uskonnollisesti maallistunut maahanmuuttajamies, joka on kyllä tarkka tyttäriensä maineesta, mutta viettää mieluiten aikaansa kavereidensa kanssa sen minkä bussinkuljettajantyöltään ehtii.

Isosisko Samira on Leilan tuki ja turva, kunnes Samira saa tarpeekseen äidin jyrkän kaksijakoisesta maailmankuvasta ja yrittää irrottautua siitä muuttamalla pois kotoa tuntemattomaan osoitteseen. Samiran tutustuttua skinheadporukkaan kuuluvaan Piteriin alkaa tapahtumaketju, joka on koitua Samiran lopuksi. Leila puolestaan yrittää etsiä paikkaansa parkour-harrastuksensa kautta; koulussa hänellä ei juuri ystäviä ole lukuun ottamatta Lindaa, johon Leilalla on kaksijakoinen viha-ystävyyssuhde. Entä mitä tapahtuu sisarusten ystävälle Jamilalle, joka katoaa odottamatta?

Itämaata voisi luonnehtia kertomukseksi nykynuorten maailmasta, jossa keskeisessä osassa ovat sisarukset, kaverit, koulu ja harrastukset. Oman lisänsä Leilan tarinaan tuo hänen taustansa muslimina ja maahanmuuttajan tyttärenä, jolloin hän on samalla syntyperäinen suomalainen  mutta ulkonäöllisesti muista poikkeava. Tapahtumien ajankohtana ovat vuodet 2006-2008. Tarina ei kuitenkaan etene kronologisesti, vaan sitä on kerrottu vuorotellen Samiran ja Leilan näkökulmista, niin että jopa vuodetkin vaihtuvat välillä edestakaisin. Tällainen valinta kirjan rakenteeksi on melko haastava lukijalle, sillä tapahtumien kulkua on paikoittain vaikea asettaa mielessään järjestykseen. Aiheensa puolesta kirja voi sopia myös nuorille luettavaksi, joskin se avaa myös vanhemmille ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville näkymän nykynuorten maailmaan aikana, jolloin maahanmuuttajataustaiset alkavat olla osa valtavirtaa. Joistakin epäuskottavista kohdista huolimatta - yksi tällainen on Piterin kehittyminen varsin odottamattomaan suuntaan - kirja on nopealukuinen ja melko todentuntuinen kuvaus.

Tekniset tiedot:
Holmström, Johanna: Itämaa
Suomentaja: Tuula Kojo
ISBN: 978-951-1-26841-3
Otava 2013
Sidottu, 333 s.
Kirjastoluokka: 1.4

maanantai 9. joulukuuta 2013

Kirja-arvio: Kuinka kasvattaa bébé. Vanhemmuus Pariisin malliin

Kuinka ranskalaiset vanhemmat sen tekevät: saavat pienetkin lapsensa istumaan siivosti neljän ruokalajin illallisen ajan ja syömään samaa ruokaa kuin aikuiset? Miten ihmeessä ranskalaislapset nukkuvat yön läpi jo muutaman kuukauden ikäisinä ja heti puhumaan opittuaan osaavat tervehtiä ja käyttäytyä kohteliaasti toisia kohtaan? Mikä salaisuus on sen taustalla, että ranskalaisvanhemmat pystyvät pitämään vanhemmuuden yhtenä elämänsä osa-alueena ilman, että lapset tuntuvat kärsivän siitä millään tavalla? Yhdysvaltalainen taloustoimittaja Pamela Druckerman alkaa perehtyä ranskalaisen lastenkasvatuksen saloihin Pariisissa perustettuaan siellä perheen brittiläisen miehensä kanssa ja alkaessaan odottaa tälle lasta.

Kuinka kasvattaa bébé - vanhemmuus Pariisin malliin on syntynyt Druckerheimin omien huomioiden pohjalta ja lukuisten ranskalaisvanhempien kertoman perusteella. Tyttärensä Pipon kasvaessa Druckerman pääsee itse katsomaan aitiopaikalta, kuinka ranskalaiset kasvatusperiaatteet poikkeavat amerikkalaisista. Eroja tosiaan löytyy: ranskalaisen ilmaisen ja laadukkaan kunnallisen päivähoidon myötä vanhemmat palaavat töihin yleensä lapsensa ollessa noin yhdeksän kuukauden ikäinen. Päiväkodissa kaikille lapsille tarjotaan päivittäin kolmen ruokalajin ateria, pienimmille tietysti soseutettuna. Lisäksi selviää, että ranskalaisvanhemmat lähettävät lapsensa neljän tai viiden vuoden iästä lähtien vuosittain viikoksi tai kahdeksi isovanhempiensa hoiviin tai esikoulun järjestämälle leirille - ilman vanhempia. Tämä toistuu vuodesta toiseen. Periaatteena tuntuu olevan, että lapsille asetetaan tietyt rajat, mutta rajojen sisällä on joustavuutta. Lapsille myös annetaan kehittyä jo varhain oma persoonallisuus, joka on vanhemmista erillinen. Ranskalaisvanhemmat tuntuvat luontaisesti tietävän, mikä heidän lapsilleen on hyväksi, sillä hyvin harva kertoo käyttävänsä tietoisesti mitään erikseen opeteltua kasvatusmenetelmää.

Suomalaislukijan näkökulmasta on tietysti mielenkiintoista verrata ranskalaisten (ja toisaalta amerikkalaisten) lastenkasvatustapaa omaamme. Erona on esimerkiksi se, että Druckermanin teoksen mukaan amerikkalaiset vannovat vuoden mittaisen imetyksen nimeen (kuten on suositus Suomessakin), mutta ranskalaisten keskuudessa korvikkeiden käyttöä ei paheksuta, vaan niitä voidaan yleisesti tarjota vauvoille jo synnytyssairaalassa ja pitkään imettäviä ihmetellään. Toisaalta ranskalainen päivähoitomalli vaikuttaa pitkälti samanlaiselta kuin suomalainen. Ranskalaisten käytöstapojen omaksumisessa olisi sekä suomalaisilla että amerikkalaisilla opettelemista, vaikka se voi joskus vaikuttaakin liian muodolliselta.

Ehkä tämän teoksen suurimpana opetuksena voi pitää sitä, että vanhempien tulee säilyttää auktoriteettinsa ja antaa lasten kehittää itselleen oma elämä, niin vanhemmatkin voivat ylläpitää omien aikuisille kuuluvia kiinnostuksenkohteitaan. Tämä humoristisella otteella kirjoitettu teos antaa käytännönläheisiä ohjeita lasten kasvatukseen ranskalaiseen malliin - ehkäpä jonkin niistä voisi omaksua omankin lastenkasvatuksen osaksi. Suosittelen tät teosta erityisesti vanhemmille ja muille lapsista sekä kulttuurieroista kiinnostuneille lukijoille.

Tekniset tiedot:
Druckerman, Pamela: Kuinka kasvattaa bébé. Vanhemmuus Pariisin malliin
Suomentaja: Terhi Vartia
ISBN: 978-952-234-148-8
Kustannusosakeyhtiö Siltala 2012
Sidottu, 334 s.
Kirjastoluokka: 38.1

perjantai 6. joulukuuta 2013

Sydämen herääminen


Kyllä, fyysinen sydämesi lyö. Kyllä, se pitää sinut hengissä, fyysisesti. Kyllä, se pumppaa verta ilman, että sitä täytyy muistuttaa tekemään niin – mutta onko siinä kaikki? Entä hengellisesti? Sykkiikö sydämesi hengellisesti? Pitääkö sydämesi yhteytesi Jumalaan elävänä? Pumppaako se hengellistä motivaatiota, jotta selviäisit jokapäiväisestä elämästä hajoamatta kappaleiksi  - rikkomatta jokaista olemukseksesi moraalista kuitua? On tärkeää kysyä nämä kysymykset, koska jos et tee niin, elämällä ei ole merkitystä, ei hedelmää eikä hetken rauhaa.

Kuva: http://www.nettiapaja.net

 Ehkä muistat ajan, jolloin se oli täysin elossa ja hyvinvoiva. Pystyit tuntemaan, kun se pumppasi elintärkeää elämänjuomaa hengellisestä sydämestäsi suoniasi pitkin suoraan raajoihisi tehden hyvät teot helpoiksi ja houkutukset helposti vältettäviksi.

Tai ehkä et. Ehkä et koskaan muista sen olleen edes elossa. Mutta olet kaivannut sitä. Toivot, että voisit tuntea sen, että se alkaisi pumpata, lyödä, niin että tyhjyys sisälläsi haihtuisi vihdoin pois. Toivot, että se alkaisi toimia, kuten tiedät että sen pitäisi, jotta turhat houkutukset joita tiedät että sinun pitäisi voida vastustaa, eivät vaikuttaisi niin houkuttelevilta. Haluat vain sen pitävän itsesi elossa.

Kumpi tahansa on mahdollista. Kummallakin tavalla se on elintärkeää. Ja tosiasia, että haluat sitä on merkki itsessään, että Jumala haluaa sinun tulevan herätetyksi. Hän haluaa sinun tulevan takaisin luokseen. Kuinka ihmeelliseltä tuntuukaan, että Taivaiden ja Maan Herra haluaa erityisesti sinut. Ajattele sitä hetken, anna sen painua mieleesi. Sydämen tarkoitus on rakastaminen, joten kaikkein olennaisin askel sen henkiin herättämisessä on antaa sen rakastaa. Joku kysyi kerran minulta, kuinka voimme opettaa sydämemme rakastamaan. Totuus on, että emme voi. Mutta kuten Rumi, runoilija, kerran sanoi: ”Tehtäväsi on etsiä rakkautta, mutta vain etsiä ja löytää kaikki esteet itsessäsi, jotka olet rakentanut sitä vastaan.”

Ymmärrämmepä sitä tai emme, me kaikki olemme rakentaneet esteitä sydämiemme ympärille. Nämä seinät on ehkä vahingossa sijoitettu sinne, ajan kuluessa huomaamatta. Mutta joskus ne ovat tietoisia esteitä, jotka olemme rakentaneet suojellaksemme itseämme siltä, minkä ajattelemme olevan meille potentiaalisesti vaarallista. Mitä tahansa se onkin, meidän täytyy löytää mitkä esteet ovat meidän ja Jumalan kauniin rakkauden hyväksymisen välillä, jota sydämemme kaipaa ja tarvitsee. Ehkä ajattelet: ”kerro minulle, mitkä esteet ympäröivät sydäntäni ja estävät minulta tämän rakkauden?” Toivoisin voivani vastata sinulle selkeästi ja täsmällisesti. Mutta asia on niin, että kyse on sinun sydämestäsi. Kukaan ei tunne sydäntäsi niin kuin sinä – ei kukaan muu kuin Jumala. Sinun täytyy ymmärtää, että on olennaista tuntea itsensä. Jos tunnet sydämesi, tunnet itsesi – ja jos tunnet itsesi, alat tuntea Jumalaa.

En jätä sinua kuitenkaan täysin ilman vihjeitä. On lukuisia esteitä, joita sydämessäsi voi olla, mutta nimeän muutaman saadaksesi sinut alkuun ajattelussa. Tämä ei ole täydellinen lista, ennemminkin keino sytyttää tuli omalle ajattelullesi.

1.    1. Ylimielisyys. Vain nöyrä voi tuntea Jumalan, sillä hän ymmärtää, että Jumala on kaikki ja että hän ei ole mitään ilman Häntä. Kun sydämessä on ylimielisyyttä, edes vähäsen, siitä tulee este Hänen rakkautensa ja valonsa väliin. Nöyrry Jumalalle ja Hän ylentää sinut.

2. Viha. Viha muun kuin Jumalan vuoksi kovettaa sydäntä. Se kuluttaa sydäntä ja estää siltä mahdollisuuden onnellisuuden ja rakkauden tuntemiseen. Se estää Jumalan valon virtaamisen sisään. Jos olet vihainen ihminen – vihainen ihmisille tai maailmalle yleensä - opettele tuntemaan vihasi. Tunnista, mistä se tulee ja miksi sitä esiintyy ja löydä tapa päästä siitä eroon. 

3.Välinpitämättömyys Jumalaa kohtaan. Se on iso juttu. Jos et tunne Jumalaa, kuinka voit odottaa rakastavasi Häntä? En tarkoita kykyä resitoida Hänen 99 loistavaa nimeään. Tarkoitan kykyä liittää nämä nimet Häneen ja tietää kuinka ne vaikuttavat meihin. Erityisesti kuinka ne vaikuttavat sinuun. Jos rakastat ihmistä - oli se sitten näyttelijä, kumppanisi tai joku muu henkilö – käytät aikaa tutustuaksesi häneen. Mitä enemmän, sitä paremmin tunnet hänet. Joskus siitä voi tulla suoranainen pakkomielle. Entäs sitten Jumalan kanssa? Eikö meidän tulisi tuntea Hänet, jotta välinpitämättömyyden muurit sydämemme ympärillä alkavat sortua ja Hänen rakkaudellaan on lupa virrata sisään?
 
Kamppaile herättääksesi hengellisyytesi sydän ja herätä elämäsi tarkoitus. Kun sydän alkaa kukoistaa, hyvien tekojen tekeminen muuttuu helpoksi ja houkutukset muuttuvat vastenmielisiksi. Älä anna periksi itsesi kohdalla, sillä Jumalakaan ei ole antanut periksi. Ja tiedä, että jopa tässä tilassa olet rakastettu Jumalalle ja Hän haluaa sinut lähelle. Imaami Al-Shaadhili sanoi kerran: ”Jos avaisit tottelemattoman uskovan sydämen, sen valo sokaisisi maailmankaikkeuden. Entäs sitten tottelevan uskovan?”

Suomennettu SuhaibWebbin Rehaab Ramadanin kirjoittamasta artikkelista Awakening of the Heart.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Kirja-arvio: Pala palalta pois. Kertomuksia Alzheimerin taudista

Tällä kirjalla ei voisi olla osuvampaa nimeä. Ranto kertoo teoksessaan Pala palalta pois - kertomuksia Alzheimerin taudista oman äitinsä sairastumisesta ja sitä seuraavista viidestä vuodesta. Rannon äidin tarina toimii kirjan alku- ja loppuosana siten, että Rannon äiti on kertojan roolissa kirjan alussa ja Ranto itse kertoo tapahtumista kirjan lopussa. Kirjan keskiosaan on koottu muiden tautiin sairastuneiden ja heidän omaistensa ja läheistensä näkökulmista kirjoitettuja kertomuksia, joiden joukossa on muutama muukin muistisairaus kuin Alzheimer.

 Ranto kuvaa teoksessaan koruttomalla tavalla, kuinka Alzheimerin tauti vaikuttaa sairastuneen lisäksi hänen omaisiinsa ja hoitajiinsa. Hän sanoo osuvasti, että tauti on lempeä sairastuneelle mutta rankka sairastuneen hoitajalle. Sairastunut lipuu hiljalleen pois, unohtaa vähäisimmätkin taidot ja tulee täydellisen riippuvaiseksi hoitajastaan ymmärtämättä sitä kuitenkaan itse. Itse asiassa monet sairastuneet suuttuvat heille tarjotusta avusta eikä Rannon äiti ole poikkeus. Se on yksi syistä, joka aiheuttaa Rannolle ja muille hoitajille riittämättömyyden ja väsymisen tunteita. Toisena syynä voidaan pitää esimerkiksi kotihoidon laatua, joka voi olla hyvä -  tai sitten ei. Rannon tapauksessa kunnallisen kotihoidon yksityistäminen johti suoranaiseen katastrofiin. Hoitajien ja sairastuneiden läpikäymien ajatusten ja tunteiden ristiriita on ilmiselvä, mikä käy ilmi teoksen keskiosan lukuisista kertomuksista.

Alzheimerin tauti ja muut muistisairaudet ovat väestön ikääntyessä entistä yleisempiä, ja usealla on suvussaan vähintään yksi sairastunut. Tälle kirjalle on siis tarvetta vertaistuen tarjoajana ja ymmärryksen lisääjänä sairastuneita ja heidän hoitajiaan kohtaan. Toisaalta teos on myös suorasanainen yhteiskunnallinen kannanotto kotihoidon ja sairastuneiden hoitajien huonon tilanteen korjaamiseksi. Tätä selkeästi ja Alzheimerin taudin eri puolia valottavaa kirjaa sopii suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Tekniset tiedot:
Ranto, Anneli: Pala palalta pois. Kertomuksia Alzheimerin taudista
ISBN: 978-951-20-9180-5
Gummerus 2013
Sidottu, 247 s.
Kirjastoluokka: 59.55

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kirja-arvio: Miten käy. Pakinoita arkipäivän aiheista

Miten käy uuden ajokortin hakemisessa kadonneen tilalle? Miten käy lentokoneessa ruokaillessa? Miten käydä intiaanista? Tässä pienessä kirjasessa italialainen kirjailija ja semiotiikan professori Umberto Eco käy arkipäiväisten (ja ehkä hieman kaukaa haettujenkin) aiheiden kimppuun komiikkaa hyödyntäen. Ei ole niin pientä aihetta, etteikö Eco saisi siitä aikaan hykerryttävää luettavaa. Kirjan sivuille näyttää tiivistyneen Murphyn lain kaltainen todellisuus: jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen ja mieluiten vielä pahimmalla mahdollisella tavalla. Toisaalta teoksessa on tietynlainen nostalginen pohjavire: teoksen julkaisusta on lähes 20 vuotta aikaa, minkä huomaa joistakin pakinoiden aiheista, kuten telefaksin lähetysohjeista ja kännyköiden käytön pohdinnasta.

Olen lukenut tämän kirjan nyt kolme kertaa. Sain siitä vinkin ensimmäisen kerran yliopistoaikana opiskelijatuttavaltani, jonka jälkeen palasin sen pariin kerran ennen nykyistä lukukertaa. Kirja on kestänyt hyvin aikaa ja tavallaan sitä voi lukea myös oman aikansa tuotteena, millä viittaan juuri joihinkin aikaisemmin mainitsemiini aiheisiin. Vielä lopuksi sivuhuomautus: kiinnostavasti tämä kirja on luokiteltu kaunokirjallisuudeksi, vaikka moni samansisältöinen kirja on luokiteltu tietokirjallisuuteen kuuluvaksi, mikä mielestäni kertoo näiden kahden luokittelun liukuvuudesta. Niin tai näin, ainakin pakinoiden ystäville Miten käy-teosta sopii suositella.

Tekniset tiedot:
Eco, Umberto: Miten käy. Pakinoita arkipäivän aiheista
Suomentaja: Liisa Ryömä
ISBN: 951-0-20171-5
WSOY 1995
Sidottu, 148 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kirja-arvio: The Magic of Thinking Big

Tämä teos on tarkoitettu sinulle, joka uskot oikeanlaisen ajattelun voimaan. The Magic of Thinking Big pureutuu kolmentoista luvun verran erilaisiin ajattelutapoihin, joita soveltamalla lukija voi konkreettisesti parantaa elämänlaatuaan työ- ja rakkausrintamalla sekä henkilökohtaisessa kasvussa. Tämä teos on luokiteltu Yhdysvalloissa "self-help"- eli "oma-apu"oppaaksi, jollainen se todellakin on. Kirjassa käytetyt työkalut ovat jokaisen saatavilla; tärkeintä on niiden oikeanlainen käyttö.

Teoksen ydinajatuksena on se, että oikeanlainen ajattelutapa auttaa menestymään lähes missä tahansa asiassa. Olet sitä mitä ajattelet olevasi. Tekosyyt romukoppaan heittämällä rakentuu vahva itsetunto ja menestyksen tiellä olevat pelot katoavat. Entä millaista on luova unelmointi? Sekin selviää tämän kirjan sivuilta. Teoksessa kehotetaan suosimaan ensimmäistä luokkaa, olivta sitten kyseessä vaatteet ja muut tavarat kuin ihmisetkin. Toisaalta menestyksen avain on myös oikeanlainen, humaani, suhtautuminen toisia ihmisiä kohtaan. Teoksessa puhutaan myös aktiivisuuden ja pitkän ajan suunnitelmien laatimisen puolesta.

Teos on aika amerikkalaishenkinen (jonka huomaa mielestäni vaikkapa jo etukannen suunnittelusta), mutta sen sanoma on toki sovellettavissa maailmanlaajuisesti. Omiin silmiini pisti jonkin verran materiaalisen menestyksen osuus, joka on toki kohtuudella tärkeää, muttei läheskään kaikille niin tavoiteteltu asia kuin jotkut kirjan esimerkit voivat antaa ymmärtää. Nämä ovat kuitenkin pieniä huomioita kirjan kokonaisantiin verrattuna: päätin lukea tämän kirjan siitä lukemani myönteisen arvostelun takia enkä todellakaan pettynyt. Lukuisat konkreettiset esimerkit, selkeä ja loogisesti etenevä kerronta sekä jokaisen luvun loppuun koottu yhteenveto tärkeimmistä kohdista toimivat konkreettisena 'tiekarttana' matkalla kohti henkisesti ja fyysisesti parempaa elämänlaatua.

Tekniset tiedot:
Schwartz, David  J.: The Magic of Thinking Big
ISBN: 978-0-671-64678-3
Touchstone 2012
Nidottu, 302 s.
Kirjastoluokka: 17.3

torstai 21. marraskuuta 2013

#11 Haaste


Kiitos SanaRiimu, että olen saanut ottaa blogini historian toisen haasteen vastaan! Mielenkiintoinen kokemus, se täytyy todeta. Ehkä haastavinta oli se, että seuraan aika vähän suomalaisia/suomenkielisiä blogeja, joten 11 haastettavan löytäminen osoittautui hankalaksi, sillä monet lukemistani bloggaajjista ovat jo tähän haasteeseen osallistuneet.

Haasteen säännöt:

- Kiitä haastajaa.
- Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään.
- Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
- Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
- Heidän pitää valita 11 bloggaajaa.
- Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.
- Ei takaisin haastamista.

Tässä 11 faktaa minusta:

1. Olen suomen kielen ystävä. Tunnen kärsiväni henkisesti lukiessani kieliopillisesti huonoa tekstiä, joka vilisee kirjoitusvirheitä. En voisi kuvitella kirjoittavani esimerkiksi blogiani muuten kuin yleiskielellä. 
2. Lasten myötä olen alkanut pitää leipomisesta. Yleensä perheemme leipomispäiviä ovat lauantai ja sunnuntai, jolloin teen seuraavan viikon varalle pullia, piirakoita, rieskoja tai leipää – mitä milloinkin tekee mieli. 
3. Olen tiedonjanoinen ja pyrin käyttämään jokaisen tilaisuuden oppiakseni jotakin uutta. Tämän vuoksi olen saanut ehkä liiankin vakavamielisen ihmisen leiman. 
4. Edellisestä syystä johtuen voin helposti ilman huonoa omaatuntoa jättää väliin esimerkiksi sosiaalisia tilaisuuksia, joista en koe olevani itselleni hyötyä. 
5. Suosin joukkoliikennettä niin paljon kuin mahdollista. Käytännössä se tarkoittaa, että en kulje autolla edes joka kuukausi. Olen onnellinen siitä, että asumme paikassa, jossa on toimivat joukkoliikenneyhteydet. 
6.  Vaikka pidän matkustamisesta, tyydyn nykään lähinnä lukemaan matkakertomuksia. En tunne enää läheskään samanlaista halua matkustaa kuin aikaisemmin - koti vetää enemmän puoleensa.
7. Uskon, että uudenlainen yhteisöllisyyden aika on valtaamassa myös Suomen. Mietin omalta kohdaltani tapoja, jolla voisin osallistua siihen.
8. Pyrin hyödyntämään paljon "ilmaisia" palveluita. Sana'ilmainen' on lainausmerkeissä, sillä monet näistä palveluista on kustannettu verovaroin, kuten esimerkiksi kirjastot ja Ulkoministeriön tilaajille ilman erillistä maksua toimittamat lehdet.
9.Tiedostin vasta hiljattain olevani melko voimakkaasti introvertti, mikä on aiheuttanut väärinymmärryksiä useissa tilanteissa. Nykyään en kuitenkaan pidä tätä taipumustani ja sen ilmenemistä vikana tai erityisenä ongelmana.
10.Suosin verkkokauppoja. En erityisemmin välitä ostosten teosta ja kartan ostoskeskuksia, joten yritän suoriutua ostamisesta mahdollisimman edullisesti ja vähällä vaivalla.
11. Olen syksyihminen. Syksyssä on uuden aloittamisen tuntua ja kuitenkin samanaikaisesti on lupa vetäytyä sisätiloihin omaan rauhaan.


Vastaukset haastajan kysymyksiin:

1. Mikä on lempipaikkasi? 
Lempipaikkani on koti. Olen todellinen kotihiiri ja käytännössä kaikki harrastuksenikin ovat sellaisia, että voin tehdä niitä kotoa käsin. Kotia parempaa paikkaa on vaikea keksiä.
2. Mitä pelkäät? 
Juuri tällä hetkellä en mitään. Yleisesti ottaen pelkään esimerkiksi joitakin suuria eläimiä, tuntemattomia hämäriä tai pimeitä paikkoja sekä arvaamattomasti käyttäytyviä ihmisiä.
3. Mikä on hurjin kokemuksesi? 
Elämässäni on tapahtunut kaikenlaisia mielenkiintoisia asioita, mutta en luonnehtisi kovin monia niistä hurjiksi. Luultavasti hurjin niistä on ollut matkustaminen henkilöautossa parhaimmillaan 160 kilometrin nopeudella ilman turvavyötä. Olimme matkalla Damaskokseen ja auto oli paikallinen taksi, jossa istui minun ja mieheni lisäksi kolme muuta miestä. Silloin tuli mieleen pyytää suojelusta Korkeimmalta, ettei tapahtuisi onnettomuutta.
4. Uskotko kohtaloon? Perustele.
Uskon kohtaloon, koska se on yksi muslimien velvollisuuksista. Uskon, että Jumalalla (swt) on meille jokaiselle suuri suunnitelma, jonka pienempiin yksityiskohtiin voimme vaikuttaa omalla toiminnallamme.
5. Kenen kolmen artistin/bändin tuotantoon minun (haastajan) pitäisi ehdottomasti tutustua? 
Tämä onkin vaikea kysymys. En ole kuunnellut musiikkia aktiivisesti viimeiseen viiteentoista vuoteen eikä minulla ole yhtään suosikkiartistia/bändiä tms. Valitettavasti en siis osaa suositella ketään.
6. Millainen olisi unelmavaltiosi? 
Unelmavaltioni olisi mahdollisimman demokraattinen. Valta olisi lähellä kansalaisia ja tavallisten kansalaisten vaikutusmahdollisuudet olisivat siis suuret. Pidän myös nykyään pinnalla olevista aikapankeista, mikrotyöpaikoista ja muista vastaavista, joilla olisi merkittävä rooli myös unelmavaltiossani. Kaiken kaikkiaan unelmavaltioni olisi maanläheinen, yhteisöllinen ja suvaitsevainen.
7. Autatko köyhyydestä kärsiviä ihmisiä jotenkin? Miten? 
Pyrin auttamaan köyhyydestä kärsiviä ja olen kokenut sen itselleni jonkinlaiseksi kutsumukseksi. Olen Unicefin kuukausilahjoittaja. Lisäksi olen toiminut YK:n vapaaehtoistyöntekijänä eripituisissa todella mielenkiintoisissa projekteissa tämän vuoden keväästä lähtien. Tuon pestin kautta olen osaltani auttanut köyhiä nuoria saamaan äänensä kuuluviin heitä koskevassa poliittisessa keskustelussa omissa kotimaissaan ja maissa, joihin he ovat joutuneet muuttamaan. Nykyinen projekti, jossa olen mukana, on myös blogissani esitelty ugandalaisten Mmanze-nimisen kylän orpolasten ja muuten sosiaalisesti heikossa asemassa olevien lasten koulukampanja, jossa olen ollut mukana suunnittelu- ja toteutustyössä. Pyrin kirjoittamaan siitä blogiini oman erillisen kirjoituksen mahdollisimman pian. On ollut hienoa huomata, kuinka pienilläkin teoilla on todellinen merkitys ja kuinka pienetkin rahasummat saavat ihmeitä aikaan.
8. Mitä pieniä ekotekoja kaikkien pitäisi vähintään tehdä? 
Mieleeni tulee ensimmäisenä valojen sammuttaminen niistä huoneista ja tiloista, joissa ei oleskella juuri sillä hetkellä. Toki jätteiden lajittelu ja kankainen kauppakassi sekä joukkoliikenteen suosiminen ovat myös vaikuttavia valintoja.
9. Mikä kirja kaikkien kannattaisi lukea? Miksi? 
Muslimina minun tulisi varmasti vastata, että Koraani. Totta onkin, että ainakin kaikkien muslimien tulisi lukea se mieluiten vähintään kerran vuodessa läpi. Joka kerran itse niin tehdessäni suorastaan tunnen, kuinka uskoni saa vahvistusta. ”Tavallisista” kirjoista valinta onkin vaikeampi tehdä, sillä olen lukenut paljon uskomattoman hienoja kirjoja. Ehkäpä yksi mainitsemisen arvoinen on Paulo Coelhon Alkemisti, jonka arvio on myös blogini luetuin. Teoksessaan Coelho on onnistunut kirjoittamaan iättömällä tavalla onnen etsimisestä ja sen löytämisestä omasta itsestä.
10. Minkä asian mainitset ensimmäisenä ulkomaalaiselle kertoessasi hänelle suomalaisesta kulttuurista? 
Minulla ei ole ollut mitään standardialoitustapaa. Kertomani asiat ovat riippuneet asiayhteydestä. Ehkäpä kertomani asiat ovat kulttuurin osalta liittyneet suomalaisten hiljaisuuteen ja vähäisempään sosiaalisuuteen muiden maiden kansalaisiin verrattuna.
11. Mikä on paras tapa matkustaa? 
Juna. Se on ekologinen valinta eikä tarvitse ajaa itse, joten aikaa vapautuu lasten kanssa olemiseen. Kaukojunissa on lisäksi lasten leikkiosasto, joka on osoittautunut käteväksi pitemmillä matkoilla.

Omat 11 kysymystä haastetuille:

1. Oletko suolaisten vai makeiden herkkujen ystävä?
2. Mitä sellaista haluaisit tehdä, johon sinulla ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta?
3. Ketä ihailet? Miksi?
4. Mikä on tämän päivän paras tekosi?
5. Mistä urheilulajista pidät eniten?
6. Mikä tässä vuodenajassa on parasta?
7. Mikä on paras vinkkisi kaamosmasennuksen torjumiseen?
8. Mihin maahan et haluaisi matkustaa? Miksi?
9. Millainen suhde sinulla on lähiruokaan?
10. Mitä luonteenpiirrettä haluaisit kehittää itsessäsi?
11. Mikä on suosikkivuodenaikasi? Miksi?

Haastan seuraavien blogien kirjoittajat mukaan:


      The Forenoon
   
Toivottavasti pidätte haasteista. En kuitenkaan pahastu, jos syystä tai toisesta ette halua ottaa haastetta vastaan.   
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...