sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Yhden ajanjakson loppu

Muutaman viime kuukauden aikana on tuntunut, että moni asia on saanut väistyä uuden tieltä. Esimerkiksi pari kolme sellaista blogia, joista minulla oli tapana käydä hakemassa arkipäivääni inspiraatiota ja samanhenkisiä ajatuksia, sulkeutuivat joko yllättäen tai niin, että blogin pitäjä ilmoitti lopettavansa uusien tekstien postittamisen ja poistavansa jossakin vaiheessa koko blogin. Yksi niistä oli sellainen, joka oli osaltaan vaikuttanut päätökseeni palata muslimiksi, joten oloni oli jonkin aikaa (ehkä edelleenkin) aika haikea. Toinen blogi puolestaan käsitteli hyvin osuvalla tavalla elämän yksinkertaistamista arkipäivän ilmiöiden kautta.

Kaikkein kiinnostavinta tässä on ehkä se, että en tuntenut näiden blogien pitäjiä henkilökohtaisesti enkä muutenkaan muuten kuin niminä tai nimimerkkeinä. Silti heidän kirjoituksillaan oli merkittävä vaikutus eämääni. Luulen, että monen muunkin blogin kohdalla niiden pitäjällä ei välttämättä ole käsitystä siitä, millainen vaikutus heidän teksteillään voi olla yksittäisten ihmisten elämään. Sama tietysti koskee myös muitakin viestintätapoja, kuten kirjoja tai elokuvia. Ehkäpä suurin osa lukijoista käy sivuilla anonyymisti, jolloin niiden pitäjän on vaikea hahmottaa lukijakuntaansa. Toisaalta jotkut bloggailijat voivat kirjoittaa pääasiassa itseään varten, jolloin erityistä kommenttien ryöppyä ei odotakaan.

Kuin sattumien summana myös pari naapuriani muutti hiljattain pois. Nämäkin sellaisia puolituttuja, joiden kanssa pääasiassa vaihdoin tervehdyksen vastaan tullessa, mutta juuri muuten en heitä tuntenut. Omalla tavallaan sekin kosketti, kun huomasin heidän muuttaneen pois, vaikka en ollut osannut pitää heitä elämäni kannalta merkityksellisinä.

Olemme myös itse vaihtaneet maisemaa ja jättäneet siinäkin mielessä jotakin vanhaa taaksemme. On aika luoda uusia naapuruussuhteita, saada uusia tuttavia ja ystäviä, avata ovet uudelle. Jotenkin nyt tuntuu konkretisoituvan miete, jonka mukaan vanhan oven sulkeminen avaa oven johonkin uuteen. Aika näyttää, mihin.



P.S. Mangomme on selvinnyt muutosta ja on aloittanut viime viikon aikana hurjan kasvun. Tuntuu hämmästyttävältä, että ilman aikaisempaa kokemusta olemme saaneet sen kasvamaan noin hienosti.

torstai 16. toukokuuta 2013

Kirja-arvio: Meidän kesken. Naisten ystävyyssuhteiden arkea

Meidän kesken - naisten ystävyyssuhteiden arkea kertoo nimenä kirjan sisällöstä oleellisimman. Naisten ystävyydestä on aikaisemmin kirjoitettu hyvin vähän, kuten Mäkinenkin teoksensa aluksi toteaa, joten siksi tämä teos on omiaan paikkaamaan tätä vajetta. Mikä naisten ystävyyssuhteita pitää koossa? Millaisia ystäviä työn kautta voi saada? Voiko todellista ystävyyttä pitää yllä isommassa porukassa vai vaaditaanko aina kahdenkeskistä aikaa? Miten vuosia kestänyt ystävyys poikkeaa uuden ystävän kanssa olemisesta? Voivatko nainen ja mies olla ystäviä? Miten suhtautua ystävänä menestykseen tai hänen kohtaamaansa vastoinkäymiseen? Miten riidellä rakentavasti? Entä mitä tarkoittaa ystäväbudjetti? Näihin ja muihin kysymyksiin on pyritty vastaamaan tämän teoksen sivuilla - suhteellisen lyhyeen teokseen on saatu koottua todella paljon asiaa.

Mäkinen on haastatellut teostaan varten eri elämäntilanteissa olevia ja erilaisia ystävyyssuhteita kokeneita naisia. Teokseen on sisällytetty paljon lainauksia haastatelluilta henkilöiltä, jotka valottavat ja elävöittävät Mäkisen analyysiä. Meistä jokaisella on jonkinlaisia kokemuksia ystävyydestä tai sen puuttumisesta, joten siksi teoksesta löytynee yhtymäkohtia hyvin monenlaisten naisten elämään. Suosittelen erityisesti naisille.

Tekniset tiedot:
Mäkinen, Arja: Meidän kesken. Naisten ystävyyssuhteiden arkea
ISBN: 978-952-247-094-2
Kirjapaja 2010
Sidottu, 187 s.
Kirjastoluokka: 17.3 

lauantai 4. toukokuuta 2013

Kirja-arvio: Hetken tyrannia

Hetken tyrannia on teos nykyaikamme helpotuksesta ja kirouksesta, tietoyhteiskunnasta. Kaikkien sen tahallisten ja tahattomien sivuvaikutusten vuoksi meillä pitäisi olla aikaa enemmän kuin koskaan, mutta kuinkas onkaan käynyt? Erilaisten lähestymistapojen kautta norjalainen sosiaaliantropologi Thomas Hylland Erikseen piirtää kuvaa elämästämme, joka näyttäytyy päätähuimaavan nopeana ja siten jopa ihmisluonnon vastaisena.

Eriksen kuvaa sitä, mitä moni muukin aikaisemmin: hitaasta ajasta on tullut harvinaisuus, luksusta arjen keskellä ainakin tietoyhteiskunnan aktiivisille jäsenille. Teknologian kehittyminen on johtanut salakavalasti siihen, että meidän oletetaan olevan koko ajan tavoitettavissa ja että varsinaiset työtehtävät on siksi mahdollista tehdä käytännössä vain virallisen työajan ulkopuolella, mahdollisimman eristyksissä muista. Siinä missä esimerkiksi opiskelu saattoi ennen merkitä vuosien perehtymistä johonkin aiheeseen, on sillä nykyään taipumus olla vain yksi aktiviteetti kaiken muun tekemisen lomassa. Yliopiston työntekijöilläkin suurin osa työajasta menee muuhun kuin tutkimustyön tekemiseen, joten syvällisempää ajatustyötä vaativat tehtävät jäävät pakosta vähemmälle. Lisäksi esimerkkejä arkielämästä: kuinka monella meistä on enää aikaa kirjoittaa kirjeitä tai perehtyä vaativaan teokseen, kun samanaikaisesti on tarjolla samasta aiheesta lyhennetty versio? Kaiken kaikkiaan toimintojen nopeutuminen on Eriksenin mukaan johtanut tietynlaiseen ajan silppuuntumiseen, jolloin se on hävinnyt olemasta.

Hetken tyranniaa lukiessa tulee huimaava olo, kuin joutuisi ajan kurimukseen ja tilaan, jossa tietotekniikka ja tietoyhteiskunta kaikkine ulottuvuuksineen olisi alkanut hallita meitä enemmän kuin olisi ollut tarkoitus. Eriksenin lukuisat esimerkit osuvat mielestäni naulan kantaan ja kuvaavat osuvasti nykyistä länsimaista yhteiskuntaa. Kukapa meistä haluaisi palata kokonaan menneeseen eikä Eriksenkään nostalgisoi mennyttä aikaa; kuitenkin useiden ihmisten haaveissa olevan elämän leppoistamisen ymmärtää tämän teoksen kautta kieltämättä paremmin. Suosittelen tätä teosta nyky-yhteiskunnan kuvauksesta kiinnostuneille.

Tekniset tiedot:
Eriksen, Thomas Hylland: Hetken tyrannia
Suomentaja: Timo Haanpää
ISBN: 951-0-28288-X
Johnny Kniga Kustannus 2003
Nidottu, 240 s.
Kirjastoluokka: 35.2

perjantai 3. toukokuuta 2013

Count your blessings - it will take forever!






I cried because I have no shoes... until I saw a man with no feet. Life is full of blessings.


Sheikh Salman al-Oadah 
 
IslamTodayn sivulla on jälleen oiva muistutus siitä, millä kaikella meitä on siunattu. Usein tunnumme olevan sokeita sille, mitä meillä on ja kuinka paljon huonommin asiamme voisivat olla. Epätoivon keskelläkin on toivoa, kun osaa katsoa oikeaaan suuntaan. Vastoinkäymisten ja pimeän yön jälkeen seuraa parempi ja valoisampi päivä, jos Jumala niin suo.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...