lauantai 31. toukokuuta 2014

Kirja-arvio: Ylihuolehtivat vanhemmat. Curling-perhe parempaan tasapainoon

Oletko itse tai tunnetko jonkun muun vanhemman, joka haluaa tasoittaa jälkikasvunsa tietä niin, ettei sen varrelle eksy pettymyksiä, pahaa mieltä tai muita negatiivisia tunteita? Tuntuuko kuin lasten pitäisi saada toteuttaa itseään niin paljon kuin mahdollista, mieluiten kunnianhimoisesti maksullisten harrastusten parissa? Silloin tiedät, mistä curling-vanhemmuudessa on kyse. Nykyisin ruuhkavuosia elävillä vanhemmilla on suuri paine käydä töissä, toteuttaa itseään ja huolehtia lastensa tarpeista - kaikkea tätä ja vähän enemmänkin vuorokauden ympäri viikosta toiseen. Ajan ilmiönä tuntuu olevan, ettei mitään ehdi tehdä kunnolla.

Teoksessa Ylivanhemmat - curling-perhe parempaan tasapainoon todetaan, että lapset tarvitsevat myös rajoja ja että rajat ovat hyväksi koko perheelle. Eri aihepiireihin pureutuvissa luvuissa käsitellään curling-vanhemmuuden eri puolia: rajojen ja rakkauden merkitystä, joka ilmenee esimerkiksi kykynä kuunnella lasta päällepuhumisen sijaan; lasten rakkauden ja arvostuksen ostamista leluilla; internet- ja tietokonevuorojen jakamista; identiteetin merkitystä; perhe-elämän merkitystä ihmisen elämänkaaressa; koti-isyyttä; ja lasten pahan olon ilmauksia, kuten ylensyömistä ja kunnioituksen puutetta toisia henkilöitä kohtaan. Kunkin luvun lomassa on esimerkkitarina jostakin perheestä, tosin epäselväksi jää, onko kyseessä kuvitteellinen vai todellinen perhe.

Teoksen ruotsalaisuus näkyy esimerkiksi siinä, että päivähoitopäivien kohdalla puhutaan usein aamukahdeksasta tai -yhdeksästä iltapäiväkolmeen kestävistä hoitopäivistä. Päivät ovat suomalaisesta näkökulmasta lyhyitä, mutta niiden takana on ruotsalaisvanhempien kova järjestelytyö niiden onnistumiseksi ja rästitöiden tekeminen esimerkiksi iltaisin ja viikonloppuisin. Muilta osin teos on aika lailla suomalaistakin ajatus- ja arvomaailmaa vastaava ja kaivattu ajankuvaus ja puheenvuoro "maalaisjärkisemmän" perhe-elämän puolesta. Tämä on oivaa luettavaa niillekin, jotka kokevat onnistuneensa kasvatustyössä.

Tekniset tiedot:
Carling, Maria ja Elisabeth Cleve: Ylihuolehtivat vanhemmat. Curling-perhe parempaan tasapainoon
Suomentaja: Outi Menna
ISBN: 951-0-31356-4
WSOY 2006
Sidottu, 271 s.
Kirjastoluokka: 38.1

Kirja-arvio: Kaaoksesta kohti eheyttä. ADHD-lapsen tarina

Ruotsalainen psykoterapeutti ja psykologi Elisabeth Cleve kirjoittaa teoksessaan Kaaoksesta kohti eheyttä - ADHD-lapsen tarina ADHD-diagnoosin saaneesta Douglasista. Douglasin lapsuus on ollut kaikkea muuta kuin vakaa: hän on Ranskassa asuneen pohjoisafrikkalaista alkuperää olevan alkoholisoituneen prostituoidun poika, joka on elänyt ja selvinnyt yksin kadulla aivan nuoresta iästä lähtien aina siihen saakka, kunnes hänet otettiin lastenkotiin neljän vuoden ikäisenä. Sieltä Douglas sitten löytyi ruotsalaisen pariskunnan, Margaretan ja Gunnarin, päättäessä adopotoida hänet ja hakiessa hänet asumaan Ruotsiin.

Alun jälkeen yhteiselämä Douglasin kanssa on sanalla sanoen haasteellista Lastenkodissa hänellä on diagnosoitu aliravitsemus, matoja, huono kuulo, likinäköisyys ja joukko häiriökäyttäytymistä ilmaisevia oireita. Perhe-elämän käydessä hyvin vaikeaksi Margareta ja Gunnar päättävät hakea pojalleen hoitoa Erica-säätiöstä. Douglas aloittaa Cleven luona terapian, joka aloitetaan tämän ollessa seitsemänvuotias. Douglas käy terapiassa kesälomia lukuun ottamatta kahdesti viikossa seitsemän vuoden ajan. Käyntejä kertyy siten yli 360. Cleve kertoo teoksessaan näistä istunnoista kattavien muistiinpanojensa turvin poimien esimerkinomaisesti joitakin terapiakäynneistä.

Terapian alkaessa Douglasiin on vaikea saada yhteyttä. Hän ei ole tottunut säännölliseen elämäänja rutiineihin ja on kaiken kaikkiaan jäänyt ennen adoptoimistaan paitsi kasvatuksesta myös fyysisestä ja psyykkisestä huolenpidosta. Varsinaista näkyvää edistystä Cleve ja lukija alkaa havaita kolmannen terapiavuoden jälkeen, ja sitten edistyminen onkin hyvin nousujohteista. Lukijan on mielenkiintoista seurata vauhdikasta vuorovaikutusta murrosikää lähestyvän pojan ja hänen terapeuttinsa välillä; Douglasin ajatusmaailma poikkeaa niin monessa kohti normaalina pidetystä, että perusasiatkin tarvitsevat toistuvaa harjoitusta sujuakseen luontevasti. Toisaalta opittujen taitojen palkitsevuus on myös huomattavaa niin Douglasin kuin hänen läheistensä kannalta: Douglas alkaa pärjätä koulussa, saada vähitellen kavereita ja suunnitella aikuiselämää. Muutos on merkittävä alkutilanteeseen verrattuna.

Cleven kirjoitustyyli on hänen muiden teostensa tapaan jokseenkin toteava ja tunteilua välttelevä. Samalla se kuitenkin antaa lukijalle mahdollisuuden elää vahvasti Douglasin kehityksen mukana. Normaalin lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden eläneelle lukijalle ADHD-oireiden kanssa kamppailevan lapsen ja nuoren ajatusten voi olla mieltä avartava kokemus. Uskon tästä teoksesta olevan myös apua ja vertaistukea ADHD-diagnoosin saaneen läheisille. Tätä sujuvasti kirjoitettua teosta sopii suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Tekniset tiedot:
Cleve, Elisabeth: Kaaoksesta kohti eheyttä. ADHD-lapsen tarina
Suomentaja: Outi Menna
ISBN: 951-0-27785-1
WSOY 2003
Nidottu, 317 s.
Kirjastoluokka: 59.55

lauantai 24. toukokuuta 2014

Kirja-arvio: Pidä isää kädestä! Kaksivuotias kriisiterapiassa

Pidä isää kädestä! Kaksivuotias kriisiterapiassa kertoo ruotsalaispojan, Victorin, tarinan. Victor on vain kaksivuotias menettäessään auto-onnettomuudessa äitinsä ja pikkuveljensä. Victor on mukana onnettomuusautossa ja selviää kuin ihmeen kaupalla ilman vammoja. Hänen isänsä selviää myös hengissä.

Onnettomuus suistaa luonnollisesti koko perheen ja lähisuvun raiteiltaan: isä masentuu, kaikki muutkin sukulaiset ovat surun murtamia. Kaikki paitsi Victor. Hän kokee omakseen hauskuuttajan roolin, sillä hän haluaa saada kaiken ennalleen - ehkäpä äiti ja pikkuvelikin tulevat sitten takaisin? Victorin luonnoton käyttäytyminen saa hänen isänsä ottamaan yhteyttä ruotsalaiseen Erica-säätiöön, joka on erikoistunut vaikeidenkin mielenterveysongelmien hoitoon. Victor käy psykoterapeutti Elisabeth Cleven luona terapiassa kolmen kuukauden ajan, yhteensä 15 kertaa. Samaan aikaan Victorin isä käy omassa terapiassa toisen terapeutin kanssa läpi omia tuntemuksiaan.

Teos on psykoterapeutti Cleven kirjoittama ja hänen näkökulmastaan koottu tarina Victorin toipumisprosessista. Jokainen terapiaistunto on kirjoitettu muistiin ja kuvattu yksityiskohtaisesti varsin toteavaan tyyliin. Psykoterapeutin ei sovi lähteä liiaksi mukaan potilaansa tunnetiloihin, jotta hänelle jää tilaa näyttää ja tuntea aitoja tunteita. Varsinkaan lasten kohdalla suruprosessia ei voi käydä läpi liian nopeasti, vaan Cleven sanoin edetään "lapsenaskelin". Terapiassa vuorottelevat ilotteleva leikki ja vakavammat lähestymiset surun tunnetta kohtaan. Ennen pitkää Victorin kohdalla kovin ulkokuori murtuu eikä hän tunne enää tarvetta täyttää vain muiden toiveita. Lopulta hän myös ymmärtää, etteivät äiti ja pikkuveli enää tule takaisin.

Pidä isää kädestä! tuntuu alussa hyvinkin kliinisesti kirjoitetulta. Lukija voi kuvitella lukevansa lääkärin muistiinpanoja, mistä aika pitkälti onkin kysymys, onhan Cleve psykoterapeutti. Ennen pitkää tunteet pyrkivät kuitenkin pintaan tätä teosta lukiessa; sanojen puuttuessa Victor etenee terapiassa erilaisten leikkien kautta, jotka käyvät läpi hyvin konkreettisesti hänen kokemaansa valtavaa menetystä.

Voisin kuvitella tästä kirjasta olevan apua erityisesti samantyyppisessä tilanteessa oleville henkilöille ja pieniä lapsia auttavalle terveydenhuoltoalan henkilöstölle. Teoksen lopussa on kuvattu yleisiä kriisiterapian piirteitä sekä hyvän psykoterapeutin ominaisuuksia. Kaikessa koskettavuudessaan tämä teoksen voi lukea kuka tahansa, joka kaipaa tukea kuoleman käsittelyyn pienten lasten kanssa.

Tekniset tiedot:
Cleve, Elisabeth: Pidä isää kädestä! Kaksivuotias kriisiterapiassa
Suomentaja: Outi Menna
ISBN: 951-0-30167-1
WSOY 2005
Nidottu, 232 s.
Kirjastoluokka: 61.88

Kirja-arvio: Meissä on voimaa. Liberialaisesta kansalaisaktivistista Nobel-voittajaksi


Leymah Gbowee kertoo omaelämäkerrallisessa teoksessaan Meissä on voimaa - liberialaisesta kansalaisaktivistista  Nobel-voittajaksi tähänastisen varsin dramaattisen elämänsä vaiheita. Gboween lapsuutta Liberiassa sävyttää omalaatuinen kaksijakoisuus: hänen vanhempiensa avioliitto ei ole onnellinen ja Leymah on yksi lapsi suuren katraan jatkona. Rivien välistä paistaa kuitenkin toivo paremmasta; vanhemmat auttavat omalla raskaalla uurastuksellaan perhettä nousemaan yhteiskunnallisesti arvostetumpaan asemaan. Gboween lapsuus ja nuoruus on lupaava, sillä hän valmistuu lukiosta ja aloittaa opinnot paikallisessa yliopistossa.

Aivan liian pian kaikki muuttuu. Liberian rauha järkkyy sisällissodan syttyessä ja väkivaltaisuuksista tulee pian arkipäivää. Gboween isä jää töihin Liberiaan, kun muu perhe yrittää milloin elää kotitalossaan, milloin hakea suojaa pakolaisleiriltä Ghanassa. Ghanassa Gbowee tapaa myös Danielin, miehen, jonka kanssa hän saa sittemmin yhteensä neljä lasta. Väkivaltainen suhde jatkuu vuosia, kunnes Gbowee ei näe muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa elämää yksin lasten kanssa. Sittemin Gboween rinnalle tulee Tunde, josta hän luotettavan ja pitkäaikaisen kumppanin vuosien ajaksi.

Kaikeksi onneksi Gboweella on tukenaan sisaruksiaan ja muita sukulaisnaisia, jotka auttavat lastenhoidossa. Pian nimittäin ilmenee, että Gboween sosiaalialan koulutukselle on käyttöä hänen alkaessaan tehdä kuntouttavaa työtä lapsisotilaiden parissa. Muiden auttamisesta ja rauhan saamisesta kotimaahan muodostuu hänelle kutsumus, joka ei jätä häntä rauhaan. Erinäisten yhteyksiensä kautta hän perustaa naisten rauhanliikkeen, jonka tavoitteena ei ole enempää eikä vähempää kuin väkivaltaisuuksien loppuminen. Esimerkiksi istumamielenosoitusten muodossa toteutunut vaikuttamistyö vaikuttaa omalta osaltaan rauhanneuvotteluiden kehittymiseen toivottuun suuntaan. Lopulta maan presidentti Charles Taylor joutuu jättämään virkansa ja maahan palaa rauha.

Meissä on voimaa on jälleen yksi niistä kirjoista, joka osoittaa järkkymättömän tahdon voiman. Yksi nainen voi aloittaa liikkeen, jonka toiminta vaikuttaa kokonaiseen maahan hyvin ratkaisevalla tavalla. Kun asiat ovat riittävän huonosti, muuta vaihtoehtoa ei enää jää. Gboweelle se merkitsee merkittäviä henkilökohtaisia uhrauksia: hänen maineensa kasvaessa ja naisten liikkeen toiminnan laajetessa hän joutuu jättämään biologiset lapsensa ja muut hoidossaan olevat lapset pitkiksikin ajoiksi muiden hoitoon. Samalla hän haluaa kuitenkin opettaa heille ja muille itselleen tärkeiden asioiden puolesta taistelemisen merkityksen. Suosittelen teosta naisvaikuttajista ja Liberian lähihistoriasta kiinnostuneille.

Tekniset tiedot:
Gbowee, Leymah: Meissä on voimaa. Liberialaisesta kansalaisaktivistista Nobel-voittajaksi
Suomentaja: Kirsi Luoma
ISBN: 978-952-01-0787-1
Like Kustannus 2012
Sidottu, 309 s.
Kirjastoluokka: 99.13

torstai 22. toukokuuta 2014

Tunnelmapaloja tulevaisuudesta

Aina joskus on hauskaa miettiä, miten mikäkin asia mahdollisesti hoidetaan joskus tulevaisuudessa, kun tekniikka on kehittynyt vielä nyt tuntemattomaan suuntaan, työ- ja kotikuviot muuttuneet toisenlaisiksi ja siinä samalla arvostetuiksi nousseet sellaiset asiat, joihin ei nykyisin kiinnitetä välttämättä juurikaan huomiota. Seuraavaksi lainaan lokakuussa ilmestyneen Glorian Koti -lehden artikkelia, jossa on pohdittu eri asioiden tulevaisuuden ilmenemismuotoja. Nenä kohti tulevaisuutta!

Kaluste. Lämmittävät tuolit olisivat lattialämmitykseen verrattava innovaatio, ainakin pohjoisilla leveyksillä. Saisimmeko jo ensi talveksi?

Valaisin. Muuntuva valaistus räätälöidään jatkossa vuorokauden ja vuodenaikojen mukaan.

Ääni. Joka päivälle oma soittolista. Maanantaille energinen, tiistaille tyynnyttelyä, keskiviikolle kekseliäs, torstaille tehokas. Kun viikonpäivän luonne on selvillä, löytyy myös siihen sopiva hittikimara.

Tuoksu. Miten olisi moderni kodintuoksusarja, jossa tuoksun voi vaihtaa tunnelman mukaan? Toivelistalla voi olla vaikkapa koivu, mänty, terva, sade ja meri.

Maku. Tulevaisuuden maut ovat suussa muuntuvat maut. Molekyyligastronomiasta siirrytään jälkimakubisnekseen.

Vekotin. 3D-printteri. MakieLab myy 3D-printattavia nukkeja. Kuinka kaukana tulevaisuudessa on itse printattava sohva?

Materiaali. Viherseinien ansiosta elävät materiaalit ovat valloittaneet julkiset tilat. Seuraavaksi tulevat parantavat materiaalit.

Tekniikka. Kaukosäätimenä kodin teknisiin palveluihin toimii jatkossa kännykkä. Täsmäsovellusten avulla sujuu asia kuin asia: jääkaapin täyttö, pesukoneen käynnistys ja saunan päällelaittaminen.

Tekeminen. Kun työ irtoaa konttorista, yhä suurempi osa meistä tekee töitä kotona. Koti onkin jatkossa elämäntaparatkaisu.

Periaate. Yhden kodin periaate saattaa murtua lopullisesti. Matkustus hidastuu ja perillä ollaan pitempiä aikoja kerrallaan. Puhutaan jo kolmen eri kodin ratkaisuista.

Yllätys. Kun pinnat muuttuvat digitaalisiksi, uuden kuvion voi vaihtaa seinään samaan tapaan kuin tietokoneen taustakuvan. Ilotulituksia odotellessa!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kirja-arvio: Pahuuden anatomia. Pahuus, hulluus, poikkeavuus

Oikeuspykiatrina suuremmalle yleisölle tunnetuksi tullut Hannu Lauerma on omistanut teoksensa Pahuuden anatomia - pahuus, hulluus, poikkeavuus otsikon mukaisten ilmiöiden tarkastelulle. Pahuus on kiinnostanut ihmisiä halki tunnetun historian, minkä voi nykyisin huomata vaikkapa keltaisen lehdistön lööppivalinnoista. Rikokset ja poikkeavasti käyttäytyvät ihmiset, joukkomurhat ja muut väkivallanteot myyvät. Mutta millainen ihmisen täytyy olla kyetäkseen moisiin tekoihin? Sitä käsitellään tämän kirjan sivuilla.

Lauermalla on historiallinen ote aiheeseensa, sillä monet kirjan esimerkeistä juontavat 1900-luvun alkupuolelle, osa peräti 1800-luvun puoliväliin. Väkivalta ja pahuus ilmiöinä ovat tietysti vanhoja, mikä lienee näiden esimerkkien tarkoituksena. Tuoreimmat kirjaan mukaan päässeet tapaukset ovat ajalta juuri ennen kirjan ilmestymistä. Teoksen aineisto on jaettu yhteensä kymmeneen lukuun aihepiirien perusteella. Kirjan alkuosa on yleisesittelyä pahuuden tematiikkaan erityisesti historiallisesta näkökulmasta. Samalla valotetaan psykiatrian roolia pahuuden tutkimuksessa ja pahuutta tehneiden hoitamisessa. Loput kirjan luvuista ovat enimmäkseen tapausesimerkkejä eri pahuuden aloilta: uskonnollisesta ja hengellisestä väkivallasta, sarja- ja joukkomurhaamisesta, nautintoa tuottavasta väkivallasta sekä terrorismista ja sodan ja ryhmätottelemisen psykologiasta. Lopuksi Lauerma pohtii vielä pahuudesta rankaisemista.

Aikaisemmin aihetta sen syvällisemmin tuntemattomalle teos tarjoaa jonkinlaisen johdatuksen aiheeseen. Asioita on tarkasteltu jonkin verran oikeuspsykiatrian näkökulmasta esimerkiksi rangaistusten näkökulmasta, mikä lieneekin Lauermalle luontevinta. Myös vankimielisairaalaa, Lauerman työympäristöä, esitellään teoksessa jonkin verran. Valitettavasti teos on kuitenkin painottunut mielestäni liikaakin yksittäisiin, hyvinkin vanhoihin esimerkkeihin, joita Lauerma käy läpi yksityiskohtaisesti, aiheen vierestäkin. Olisin lukenut mielenkiinnolla enemmän yleistä tietoa aiheesta tai vaihtoehtoisesti analyyttisempiä tapauskertomuksia, joissa pahuuden olemus avautuu selkeämmin. Mahdollisesti jokin toinen hänen teoksistaan voi soveltua paremmin tähän tarkoitukseen.

Tekniset tiedot:
Lauerma, Hannu: Pahuuden anatomia. Pahuus, hulluus, poikkeavuus
ISBN: 978-951-37-5451-8
Edita 2009
Nidottu, 240 s.
Kirjastoluokka: 14.4

Kirja-arvio: Elämäni poikana

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tarkastelee teoksessaan Elämäni poikana, millaista on elää poikana nyky-Suomessa.Teos on jaettu kymmeneen lukuun, jotka sisältävät löyhästi kunkin teeman alle kuuluvia aiheita. Ensinnäkin Sinkkosen mukaan nykyisin ainakin joissakin piireissä suosittu sukupuolineutraali kasvatus tulisi unohtaa. Tytöt ja pojat ovat keskenään erilaisia, mikä on selitettävissä niin biologisesti kuin psykologisestikin. Poikien parhaan mahdollisen tulevaisuuden takaamiseksi heidän erityislaatuisuutensa tulisi ottaa paremmin huomioon. Tämä ajatus toimii koko kirjan läpi kantavana ajatuksena.

Teos alkaa varsin mielenkiintoisesti, sillä se kertoo testosteronin vaikutuksesta poikien ja miehien kehittymiseen. Joissakin tapauksissa lapsi syntyy molemmilla sukupuolielimillä varustettuna, jolloin päätettäväksi jää hänen sukupuolensa. Mikäli sikiö on kehittynyt miessukupuolen omaisesti, testosteroni vaikuttaa lapsen myöhempään kehitykseen riippumatta siitä, onko hänellä ulkoisia pojalle kuuluvia sukupuolielimiä vai ei. Tytöstä ei saa poikaa eikä päinvastoin, vaikka vanhemmat joskus paradoksaalisesti näin toivoisivatkin.

Seuraavaksi teoksessa käsitellään vauvan ensimmäistä elinvuotta, kiintymyssuhteen syntymistä ja isän merkitystä elintaipaleen alkuvaiheissa. Ja ennen kuin vanhemmat sen tajuavatkaan, lapsi on jo kehittynyt leikki-ikään. Pojille ominaiset nahistelut ja tappelut saavat tässä teoksessa selityksensä; kiusaamisen ja leikkimielisen kisailun välillä on usein vain hiuksenhieno raja.

Tyttöjen selvemmin havaittavissa olevasta herkkyydestä huolimatta Sinkkonen toteaa poikien lopulta olevan tyttöjä herkempiä. Klassista oidipaalitilannetta käydään läpi tässäkin teoksessa. Samalla tullaan erityisesti poikiin liitettyihin ilmiöihin, kuten tietokonepelaamiseen ja niukkapuheisuuteen. Sinkkonen on pyytänyt joukkoa esimurros- ja murrosikäisiä koululaisia kirjoittamaan kokemuksistaan ja tuntemuksistaan poikana ja tyttönä olemisesta, jota käydään läpi myös tässä yhteydessä. Vielä lopuksi omat lukunsa ovat saaneet varsinkin nykyaikana paljon esillä olevat käytöshäiriöt, kuten narsismi, psykopatia ja ADHD, sillä ne tuntuvat olevan poikien keskuudessa yleisempiä kuin tyttöjen.

Teoksessa myönteistä on se, että tytöt ja pojat ovat itsekin päässseet ääneen kirjoittaessaan näkemyksiään omasta ja vastakkaisesta sukupuolesta. Teoksessa on jonkin verran lainauksia Sinkkosen aikaisemmin ilmestyneistä teoksista, mutta kaiken kaikkiaan toistoa on kohtuullisen vähän. Tämä teos jatkaa Sinkkoselle ominaisella ilmaisutyylillä poikien puolestapuhujana.

Tekniset tiedot:
Sinkkonen, Jari: Elämäni poikana
ISBN: 978-951-0-37847-2
WSOY 2011
Nidottu, 330 s.
Kirjastoluokka: 12.7

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Lautasista ja ihmisistä

Tämä lyhyt dialogimuodossa oleva tarina on peräisin Chris Guillebeaulta ja on julkaistu aivan hiljattain hänen blogissaan.

Kuva: periferiadesign.fi

Ota lautanen ja heitä se lattialle.
- Okei.
Menikö se rikki?
- Kyllä.
Nyt pyydä siltä anteeksi.
- Okei.
Muuttuiko se takaisin samanlaiseksi kuin se oli aikaisemmin?
- Ei.
Ymmärrätkö nyt?

Tarinalla on ainakin kolme opetusta:

1. Jos joku on loukannut sinua, se ei välttämättä taianomaisesti muutu takaisin normaaliksi. Todennäköisesti tunnet itsesi loukatuksi jonkin aikaa.
2. Jos olet loukannut jotakuta, tee kaikkesi korjataksesi tilanne. Älä kuitenkaan oleta, että kaikkea olisi mahdollista korjata ennalleen.
3. Aina kun mahdollista, vältä tällaisia tilanteita tapahtumasta. Älä ole huolimaton lautasten kanssa - tai ihmisten.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kirja-arvio: Zero Waste Home. The Ultimate Guide to Simplifying Your Life

Ranskalaista alkuperää oleva Bea Johnson elää puolisonsa ja kahden poikansa kanssa amerikkalaista unelmaa uudessa kotimaassaan Yhdysvalloissa. Kaikki tuntuu olevan materiaalisesti kunnossa ja talous niin hyvällä mallilla, että yltäkylläinen elämäntapa on mahdollinen. Eräänä päivänä perhe ostaa uuden kodin ja muuttaa ennen sen vapautumista väliaikaisasuntoon, joka on huomattavasti aikaisempaa kotia pienempi. Tavaramäärää on toisin sanoen karsittava laittamalla ylimääräiset varastoon. Samalla Bean perhe huomaa, että vähemmälläkin voi tulla toimeen ja aikaa tuntuu jäävän enemmän perheelle ja muille tärkeille asioille. Bea aloittaa kokeilun viemällä vähentämisen ja elämäntavan yksinkertaistamisen askel askeleelta pitemmälle niin, että lopulta perheeltä muodostuu kaatopaikkajätettä enää yksi litra vuodessa.

Teoksessaan Zero Waste Home Bea kertoo kokemuksistaan ja antaa käytännönläheisiä neuvoja muille elämän yksinkertaistamisesta haaveileville. Hänen mukaansa hänen oppinsa ytimen voi tiivistää viiteen R:ään: Refuse (kieltäydy), Reduce (vähennä), Reuse (käytä uudelleen), Recycle (kierrätä), Rot (kompostoi). Näillä periaatteilla hän käy teoksessaan läpi keittiön ja ruokaostokset, kylpyhuoneen, makuuhuoneen, vaatehuollon ja kodinhoidon, työtilan ja paperipostin, lapset ja koulumaailman, juhlasesongit ja lahjat sekä ulkona käymisen. Zero Waste -periaate on toisin sanoen sovellettavissa kaikille elämän osa-alueille ottamalla huomioon viiden R:n periaate. Jokaisen osa-alueen kohdalla Bea kertoo oman perheensä esimerkeistä, jakaa reseptejä vaikkapa kotitekoisen liiman  tai hammaspuhdistusjauheen valmistamiseen tai etikan hyödyntämiseen siivoamisessa sekä listaa tärkeimpiä ja innovatiivisimpia vinkkejä.

Olen itse mielestäni ympäristötietoinen, mutta tiedän huomioivani ympäristöasioita vähemmän kuin haluaisin. Vaikka tarkoitukseni ei ole siirtyä tämän kirjan myötä kokonaan jätteettömään aikaan, toimii teos mielestäni myös sellaisten lukijoiden kohdalla, jotka eivät tavoittele niin äärimmäistä lopputulosta kuin Bean perhe. Joitakin kirjan reseptejä voi hyödyntää vaikkapa siinä tapauksessa, että kyseinen tuote sattuu loppumaan kotona ja pitäisi keksiä korvaava tuote tilalle kotoa löytyvistä aineksista. Suomen kaltaisessa maassa ympäristöasiat kierrätystä myöten on huomioitu arkielämän asioiden hoitamisessa suhteellisen hyvin; joissakin toisissa maissa mahdollisuus jätteettömään elämään eivät ole yhteiskunnan puolesta niin hyvin järjestettyjä. Teoksen esimerkit ovat peräisin lähinnä Yhdysvalloista, joissa kierrätys on järjestetty hieman eri tavoin kuin täällä, mikä kannattaa huomioida kirjaa lukiessa. Perusperiaate on kuitenkin universaali ja sovellettavissa paikasta riippumatta.

Tekniset tiedot:
Johnson, Bea: Zero Waste Home. The Ultimate Guide to Simplifying Your Life
ISBN: 978-1-846-14745-6
Particular Books 2013
Sidottu, 292 s.
Kirjastoluokka: 50.1

lauantai 10. toukokuuta 2014

Kirja-arvio: Kirjailija joka kadotti kirjaimet ja muita mielen arvoituksia

Miltä tuntuu menettää aikaisemmin hallitsemansa taito, kuten näkökyky tai kehon vasemman puolen hallinta? Oliver Sacks, yhdysvaltalainen neurologian ja psykiatrian professori, tarkastelee tässä kirjassaan lähinnä tuntemiensa potilasesimerkkien kautta tapauksia, joissa elämä on muuttunut tyystin jonkin äkillisen onnettomuuden tai vähittäin edenneen sairauden seurauksena. Elämä jatkuu jokaisen heistä kohdalla, tavalla tai toisella. Teoksen esimerkit osoittavat ihmismielen, aivojen ja kehon uskomattoman joustavuuden ja puuttuvien taitojen ja kykyjen korvattavuuden silloin, kun se on välttämätöntä.

Potilasesimerkit on jaettu teoksessa lukuihin aiheiden perusteella. Osa vaikuttaa ensi alkuun suorastaan absurdeilta: eräs henkilöistä pystyy kirjoittamaan sujuvasti, mutta ei lukemaan juuri hetki siten kirjoittamaansa tekstiä - tai muutakaan tekstiä. Vuosien varrella tämä pianistina toimiva naishenkilö pystyy kuitenkin jatkamaan opetus- ja soittotehtäviään ulkomuistista. Saman tapaan hän selviytyy tutuissa ympäristöissä, kun taas muualla hänen on vaikeuksia tunnistaa tavallisiakaan esineitä. Samassa luvussa kerrotaan muistakin vastaavanlaisista esimerkeistä ja tavoista, joita kyseiset henkilöt ovat kehittäneet selviytyäkseen arjen jatkuvista haasteista. Seuraavissa luvuissa tarkastellaan aivoverenvuodon ja halvaantumisen vaikutuksia ja niin ikään tapoja, joilla siitä kärsivät ihmiset ovat oppineet tulemaan toimeen rajoituksensa kanssa. Yhtenä esimerkkinä on tunnettu dekkaristi, jonka vaivana on aleksia, kyvyttömyys tunnistaa sanoja. Silti kuin ihmeen kaupalla hän kirjoittaa edelleen, joskin huomattavasti verkkaisemmin kuin aikaisemmin. Oman lukunsa on saanut kasvosokeus, joka sekin voi johtaa hyvinkin kiusallisiin tilanteisiin, kuten tämän teoksen sivuilta ilmenee. Entä millaista on elämä, kun ei näe ollenkaan syvyyseroja vaan kaikki on yhtä ja samaa tasoa, jolloin esimerkiksi etäisyyksien arvioiminen käy mahdottomaksi?

Teoksen sivuilla ilmenee, että Sacksilla itselläänkin on jonkinasteisia ongelmia näkökyvyn kanssa, ja hän onkin liittänyt teoksen loppuun päiväkirjan silmäongelmistaan ja sen hoidosta. Ehkäpä Sacksin omasta taustasta johtuen teos on aika lailla painottunut erilaisiin havaitsemattomuuden muotoihin. Aiheesta kiinnostuneelle teos on kiinnostaa luettavaa lukuisine tapausesimerkkeineen ja hyvin yleistajuisine lääketieteellisine taustoituksineen.

Tekniset tiedot:
Sacks, Oliver: Kirjailija joka kadotti kirjaimet ja muita mielen arvoituksia
Suomentaja: Henry Tanner
ISBN: 978-951-31-6293-1
Tammi 2011
Sidottu, 288 s.
Kirjastoluokka: 59.55

tiistai 6. toukokuuta 2014

Löydä aikaa Koraanille

Seuraava Ramadan-kuukausi on enää alle kahden kuukauden päässä, joten monien muiden muslimien lailla ajatukseni ovat kääntyneet tuohon vuoden tärkeimpään aikaan. Yksi Ramadanin suositellusta sisällöstä on Koraanin läpilukeminen kuukauden aikana. Mutta kuinka voisi löytää aikaa Koraanin lukemiselle arkipäivän keskellä myös muina kuukausina? Monella opiskelu- ja työikäisellä päivä täyttyy helposti kaikenlaisista menoista ja jossakin välissä pitäsi ehtiä nukkuakin. SuhaibWebbin artikkelia mukaillen olen koonnut kolmen kohdan listan tavoista, joilla voi löytää enemmän aikaa perehtyä pyhään kirjaamme ja saada siitä voimaa arkeen.

1. Löydämme aikaa sellaiselle, mitä pidämme tärkeänä. Asioiden tärkeysjärjestyksen läpikäyminen voi auttaa karsimaan arkipäivästä sellaisia tekemisiä, jotka ovat Koraanin lukemisen tai kuuntelemisen esteenä. Koraanissa sanotaan: "Mutta jotka taistelevat asiamme puolesta, heidät johdatamme teillemme; sillä totisesti, Jumala on niiden kanssa, jotka hyvää tekevät" (29:69). Jumala voi auttaa meitä ponnistuksissamme ja tehdä asioista meille helpompia. Alkusysäyksen pitää kuitenkin lähteä itsestämme. Päivittäin Koraanin lukemiseen riittää jo 15-20 minuuttia.

2. Kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla. Jumalalle kaikkein arvostetuimpia tekoja ovat sellaiset, joita tehdään pitkäjänteisesti, vaikka vain vähän kerrallaan. Tätä Profeetta Muhammadin (saws) kertomaa silmällä pitäen voi olla helpompi jatkaa, kun suurin alkuinnostus on mennyt ohi ja uskon harjoittamisesta tulee arkipäivää. Rutiinin aikaansaamiseksi voi auttaa se, että toisinaan kuuntelee Koraania ja toisinaan lukee. Näin Koraanin voi ujuttaa vaikkapa työmatkalle eikä kirjaa tarvitse kuljettaa joka paikkaan mukana. Nykyisistä sähköisista versioista voi löytää oman suosikkinsa niin lukemista kuin resitoinnin kuunteluakin varten.

3. Luo itsellesi tukijärjestelmä. Koeta ystävystyä ja olla tekemisissä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka tukevat uskon harjoittamistasi, mukaan lukien Koraanin opiskelua. Perheelliset voivat tehdä Koraanin lukemisesta itselleen koko perhettä koskevan tavan ja koulukaverit voivat tukea toisiaan. Näin kenenkään ei tarvitse ponnistella yksin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...