perjantai 27. kesäkuuta 2014

Muslimien ja ei-muslimien välisestä ystävyydestä

Aina aika ajoin viriää keskustelu siitä, voiko muslimi olla ystävä ei-muslimille sanan todellisessa merkityksessä ja jos vastaus on myönteinen, millaisin ehdoin. Osa on kulttuurien ja uskontojen vapaan sekoittumisen kannalla, kun taas toisille kaikki islamiin kuulumaton näyttäytyy potentiaalisena syntien ja kiusauksien lähteenä. Missä on sopiva raja muslimien ja ei-muslimien väliselle kanssakäymiselle?

Tulin itse pohtineeksi tätä aihetta, kun luin siihen liittyvän artikkelin jo suhteellisen usein viitaamallani SuhaibWebb-virtuaalimoskeijan sivulla otsikolla Can Muslims be Friends with non-Muslims? Länsimaisessa yhteiskunnassa, muslimivähemmistöisessä maassa eläessä ei-muslimeita on mahdotonta välttää, mikäli ei aio sulkeutua kokonaan kotiinsa. Moni muslimi työskentelee ei-muslimien kanssa, laittaa lapsensa kunnalliseen päiväkotiin ja on kaiken kaikkiaan päivittäisissä askareissaan mukana länsimaisessa yhteiskunnassa länsimaista arvomaailmaa kannattavan väestön kanssa.

Eri asia on se, keitä muslimi valitsee vapaaehtoisesti ystävikseen. Aikuisikään varttuneilla muslimeilla on melko pitkälti mahdollisuus itse vaikuttaa siihen, kenen kanssa ja millaisten aktiviteettien parissa he haluavat viettää vapaa-aikansa. Kuinka suunnistaa länsimaisessa yhteiskunnassa sulkeutumatta liiaksi oman yhteisön sisälle, mutta pitämällä kiinni omista ydinarvoista?

Kuva: http://santabanda.com

Suhaibwebbin aihetta käsittelevässä artikkelissa viitataan siihen, että jotkut muslimit alkavat käyttäytyä länsimaisessa yhteiskunnassa liiaksi länsimaisin tavoin, esimerkiksi alkamalla käyttää alkoholia tai viettämällä aikaa kyseenalaisissa juhlissa ja muissa tapahtumissa. Suuri osa tästä käyttäytymisestä on varmasti peräisin vaikutteista, joita muslimit saavat ympäriltään. Varsinkin omaa identiteettiään hakevat tai uskonsa kanssa epävakaassa tilassa olevat muslimit voivat olla alttiita ulkoisille vaikutteille tunteakseen sopeutuvansa joukkoon.

Pääperiaatteena voi pitää sitä, etä todellinen islam kunnioittaa muita uskontoja ja ihmisiä.Ystävyyden voi solmia periaatteessa kenen tahansa sellaisen henkilön kanssa, joka kunnioittaa muslimien arvomaailmaa ja tapoja samalla tavoin kuin muslimit kunnioittavat heitä. Kanssakäyminen toisiin uskontokuntiin tai uskonnottomiin kuuluvien kanssa ei horjuta muslimin omaa uskoa niin kauan kuin hänellä on vakaa Jumala-suhde ja identiteetti muslimina.

Täytyy muistaa sekin, että ystävystyminen ei-muslimien kanssa voi tuoda heitä lähemmäksi islamia. Valitettavan usein nykyään monella ei-muslimilla on kielteinen tai vääristynyt kuva islamista ja muslimeista, mikä on henkilökohtaisen tutustumisen ja kanssakäymisen kanssa mahdollista muuttaa.
Vihollisista ei ehkä tule ystäviä, mutta keskinäinen ymmärtämys voi hyvinkin kasvaa.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

10 asiaa, jota harjoittavalle (tai uudelle) muslimille ei tulisi tapahtua

1. Ahdasmielisyys. Yksi ehkä pahimmista tai ironisimmista asioista, joita harjoittavalle muslimille voi tapahtua, on ahdasmieliseksi muuttuminen. Islamin rikkaus ja monimuotoisuus ovat peräisin sen historiasta, tulkinnoista ja säännöistä, oppineilta ja älyköiltä. Islam ei ole jotakin, jonka voi oppia vain yhdeltä henkilöltä tai YouTube-videoita katselemalla. Päinvastoin, Jumalaa lähemmäksi pääseminen edellyttää pikemminkin avomielisyyden lisääntymistä. Oppineisuuden myötä voi alkaa ymmärtää, ettei mielipiteiden kirjo eri asioista islamissa olekaan riesa, vaan siunaus.

Ahdasmielisyys voi johtaa seuraaviin asioihin:

2. Perhettä vastaan kapinointi. Oman uskonnollisen heräämisen myötä luultavasti alkaa huomata syntejä, joihin muut perheen tai suvun jäsenet syyllistyvät. Tulisi kuitenkin muistaa, ettei toisia voi koskaan muuttaa kokonaan - ei varsinkaan omia vanhempiaan. Toiseksi on paikallaan muistaa, että harjoittava muslimi on ehkä itsekin ollut vain lyhyt aika sitten tekemisissä samanlaisten syntien kanssa. Uskonnollisen heräämisen myötä harjoittavan muslimin tulisi pikemminkin tulla läheisemmäksi perheenjäsentensä kanssa, sillä islam korostaa perheen ja sukulaisuuden merkitystä.

3. Yhteiskuntaa vastaan kapinointi. Uskonnollisen heräämisen myötä uskova voi alkaa kieltää itseltään monia maallisia asioita, kuten television katselun, viihteen, sosiaaliset aktiviteetit, kauppakeskukset ja muut länsimaiseen elämäntapaan kuuluvat kiusaukset. Hengellinen elämäntapa ei kuitenkaan edellytä yhteiskunnallisesta elämästä vetäytymistä, vaan se sallii yhteiskunnan hyvistä asioista nauttimisen.

4. Kaiken luokittelu haram/halal-asteikolla. Islamilaisen elämäntavan omaksuminen ei anna valtuuksia antaa fatwoja, vaan islamin laintulkintojen tekeminen tulee jättää oppineille. Vaikka toisen mielipide poikkeaisi omastasi, se ei tee siitä välttämättä yhtään vähemmän paikkaansapitävää.

5. Itsensä eristäminen. Uskon harjoittaminen ei tarkoita vetäytymistä kaikesta muusta elämästä, sillä islamilaisen elämäntavan puitteissa on mahdollista tehdä todella paljon eri asioita. Islam ei myöskään tee naisista näkymättömiä tai kuulumattomia. Islam voi tarkoittaa täsä suhteessa jopa yhteiskunnallista aktivoitumista, kuten hyväntekeväisyysjärjestöissä toimimista.

6. Identiteetin menettäminen. Islamiin palaaminen tai hengellisen tunteen kokeminen ei tarkoita, että muslimin tulisi ottaa sanastoonsa runsaasti arabiankielisiä sanoja tai pukeutua vain mustaan. Todellisen islamin löytämisen tulisi merkitä oman itsen parempaan löytämistä ja oman ainutlaatuisuuden arvostamista Jumalan luomuksena.

7. Toisiin katsominen alaspäin. Jokaisella hyveellisellä ihmisellä on menneisyytensä ja jokaisella syntisellä on tulevaisuutensa. Tämä koskee myös ei-muslimeita, jotka eivät ehkä ole siskoja ja veljiäsi uskossa, mutta jotka ovat siskoja ja veljiä ihmiskunnassa ja ansaitsevat tulla kohdelluiksi ystävällisesti ja kunnioituksella.

8. Välittömästi "oppineeksi" muuttuminen. Google, Facebook, Twitter ja teknologia eivät tee kenestäkään islamin asiantuntijaa. Hyväksyisitkö lääkärinlausunnon lääkäriltä, joka etsii tietonsa vain internetistä? Oppineisuuden karttuminen vie vuosia, joten on pikemminkin paikallaan omaksua elinikäisen oppijan asenne.

9. Naimisiin meneminen. Tämä koskee erityisesti uusia muslimeita, jotka ovat palanneet islamiin muslimipuolison naimisen seurauksena tai jotka kokevat tulevansa painostetuiksi menemään naimisiin säilyttääkseen uskonsa. Heidän kohdallaan islamiin palaaminen on ollut kaikista parhaimman suhteen aloittaminen: suhteen Jumalan kanssa. Avioliitto on puoli uskoa ja puhumme puolikkaan uskon täyttämisestä ymmärtämättä, että emme ole täydellisiä.

10. Kilpajuoksu. Sinulla voi olla vähemmän tietoa islamista kuin ystävilläsi tai et ehkä muista Koraania ulkoa niin paljon kuin muut etkä ehkä osaa vielä kaikkia palvonnan muotoja. On kuitenkin hyvä muistaa, että kyse on kunkin henkilökohtaisesta matkasta Jumalaa kohti eikä se ole kilpajuoksu. On tärkeää olla antamata periksi ja pitää mielessä toiminnan oikeat aikomukset.

- Suomennettu ja muokattu SuhaibWebbin artikkelista 10 Things That Shouldn't Happen Once You Become a More Practicing Muslim.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Muutoksia blogissa

Pitkällisen harkinnan jälkeen olen päätynyt tekemään blogissani joitakin muutoksia. Muutostarpeen taustalla on tunteeni siitä, että blogini on harhautunut liian kauaksi sen alkuperäisestä tarkoituksestaan. Ahkerasta lukemisharrastuksestani johtuen kirja-arvioita on kertynyt sitä tahtia, että ne ovat haudanneet muut kirjoitukseni alleen. Tämä ainakin itseäni harmittanut asia saa nyt sellaisen ratkaisun, että olen perustanut kirja-arvioita varten oman blogin. Uusi Kirjainten valtakunnassa -blogini jatkaa kirja-arvioiden osalta samoilla jalanjäljillä kuin Kattona taivas tähän saakka. Samalla tämä blogi jää muiden kirjoitusteni paikaksi ja palvelee siten paremmin tarkoitustaan uskonnoista, hengellisyydestä ja elämäntaidosta kiinnostuneiden lukijoiden kohtauspaikkana. Vanhat kirja-arviot jäävät myös tänne.

Tervetuloa uudet ja vanhat kirjallisuuden ystävät seuraamaan uutta blogiani! Toivottavasti muista teksteistä pitäneet löytävät nyt itseään kiinnostavat tekstini entistä helpommin tästä Kattona taivas -blogista. Nähdään molemmissa!

torstai 5. kesäkuuta 2014

Kirja-arvio: Yhden minuutin filosofiaa

Yhden minuutin filosofiaa on otsikkonsa mukaisesti lyhyistä katkelmista koostuva teos, joka vie lukijansa filosofisiin oivalluksiin vaikka aikaa lukemiseen ei olisi kovin paljon kerrallaan. Teoksen kirjoittanut intialainen jesuiittapappi ja psykoterapeutti Anthony de Mello on kirjoittanut katkelmat alunperinkin ilman otsikoita ja ne on koottu teokseksi hänen menehtymisensä jälkeen.

Useissa kirjan katkelmissa päähenkilönä on opettajaksi nimetty henkilö tai joku hänen oppilaistaan, jota opettaja neuvojensa kautta ohjaa ymmärtämään todellisuuden luonnetta. Omasta uskonnollisesta vakaumuksestaan huolimatta de Mello ei ole suunannut katkelmia erityisesti millekään uskonnolliselle suuntaukselle, vaikkakin uskonnollisuus ja hengellisyys onkin monessa katkelmassa läsnä. Sen sijaan teoksessa on suoria lainauksia eri uskonnoista sulassa sovussa. Teos toimii parhaiten muutaman katkelman pätkissä luettuna, jolloin siitä riittää pohdittavaa useammallekin kerralle.

Tekniset tiedot:
Mello, Anthony de: Yhden minuutin filosofiaa
Suomentaja: Vuokko Rissanen
ISBN: 978-952-247-408-7
Kirjapaja 2013
Nidottu, 186 s.
Kirjastoluokka: 17.3

Kirja-arvio: Jaakon matkassa

Televisiosta viime vuosina tutuksi tullut muotitoimittaja ja maailmanmatkaaja Jaakko Selin on koonnut teokseensa Jaakon matkassa tarinoita matkoiltaan maailman eri kulmilla. Kirjassa on yhteensä 24 tarinaa noin kolmen vuosikymmenen ajalta. Selin aloitti matkailun parikymppisenä harrastuksenomaisesti, kunnes hänen työnsä toimittajana alkoi vaatia reissussa oloa jopa 200 päivänä vuodessa. Kirjassa onkin jatkumoa eri maiden välillä; Selin käy kotona usein vain kääntymässä.

Selinin kirjoitustyyli on kuivan humoristinen ja hänelle tapahtuu matkoilla yhtä ja toista. Kerran hän majoittuu kirvestä heiluttelevan mummon taloon ja reikäiset designfarkutkin saavat epähuomiossa ei-toivotun korjauksen indonesialaisen ompelijan käsissä. Suurin osa matkakohteista on Euroopassa, mutta mukaan mahtuu myös kohteita Afrikasta sekä Kiina, Yhdysvallat ja Indonesia. Kunkin luvun lopussa on paljastuksia siitä, miten matkanteko on oikeasti sujunut ja mitä eri asioille on vuosien saatossa tapahtunut. Toisin sanoen: nojatuolimatkaajille tämä teos on lyhyydessään sopiva ilta- tai välipala eri puolille maailmaa viime vuosikymmenien ajalta.

Tekniset tiedot:
Selin, Jaakko: Jaakon matkassa
ISBN: 978-951-32-3792-9
Sanoma Magazines 2013
Sidottu, 157 s.
Kirjastoluokka: 40.8
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...