tiistai 21. huhtikuuta 2015

Usko pelastaa


Uskovaisen miehen asuinalue joutui tulvan valtaan. Tulvavesi valtasi hänen talonsa, mutta mies ei pelästynyt. "Jumala pelastaa minut", hän sanoi ja kiipesi tyynesti katolle rukoilemaan. Naapurit tulivat paikalle soutuveneellä ja kehottivat häntä nousemaan veneeseen. "Jumala pelastaa minut", mies vastasi ja kieltäytyi kyydistä. Vesi nousi nousemistaan, ja pian paikalle saapui pelastajien moottorivene. Jälleen mies kieltäytyi avusta ja sanoi Jumalan pelastavan hänet. Lopulta mies sinnitteli enää savupiipussa roikkuen, kun helikopteri kaarsi paikalle noukkimaan hänet viime hetkellä turvaan. Mies kuitenkin kieltäytyi siitäkin kyydistä. Niin siinä sitten kävi, että virta vei miehen mukanaan ja hän hukkui. Hurskas mies pääsi kuitenkin taivaaseen ja tapasi itse Jumalan. Hieman närkästyneenä hän kysyi:"Herrani, miksi et pelastanut minua, vaikka uskoin niin lujasti?" Jumala vastasi:"Lähetin soutuveneen, moottoriveneen ja vielä helikopterinkin, mutta sinulle ei kelvannut. Mitä oikein odotit, avaruusalustako?"

- Hanhirova, Kristiina: Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia (s. 49-50)

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kiireen ja tulosvastuullisuuden eettiset seuraukset

Seuraava eräästä Merete Mazzarellan teoksesta poimittu katkelma kertoo jotakin olennaista aikamme vitsauksesta, kiireen tunteesta, sekä siitä millaisia käytännön vaikutuksia sillä on  eettisiin ratkaisuihin. Alla kerrottu tutkimus on peräisin jo kolmenkymmenen vuoden takaa - millaisia tulokset voisivat olla tänään?

[...] Emme ole ylipäätään tainneet riittävästi paneutua siihen, millaisia eettisiä seurauksia tulosvastuusta ja kiireestä aiheutuu. Jo kolmekymmentä vuotta sitten amerikkalaispsykologit John Darley ja C. Daniel Batson tekivät tutkimuksen, jonka inspiraationa oli Raamatun vertaus laupiaasta samarialaisesta. Koehenkilöinä oli neljäkymmentä tulevaa pappia Princetonin yliopiston teologisesta tiedekunnasta. Yksi kerrallaan puolet nuorista teologeista sai tietää, että heidän täytyisi hetken kuluttua pitää saarna laupiaasta samarialaisesta, ja toiselle puolelle teologeista kerrottiin, että heidän täytyisi pitää esitelmä teologien työmarkkinoista. Kaikkien piti siirtyä kadun toisella puolella olevaan rakennukseen, ja puolet kummankin ryhmän jäsenistä sai lisäksi kehotuksen kiirehtiä, sillä kuulijat istuivat jo odottamassa heitä; toinen puoli taas sai sen vaikutelman, että heillä oli mukavasti aikaa.

Matkalla toiseen rakennukseen jokainen ohitti vuorollaan huonosti pukeutuneen miehen, joka kyhjötti porttikäytävässä pää roikkuen ja silmät kiinni. Psykologit luonnehtivat miestä epäilyttäväksi, mahdollisesti avun tarpeessa olevaksi, mahdollisesti päihtyneeksi, mahdollisesti vaaralliseksi - siis hahmoksi, joka tosin oli vaatetettu mutta saattoi muuten tuoda mieleen henkilön, jonka ensin pappi, sitten leeviläinen ja lopuksi samarialainen kohtasivat matkallaan Jerikoon. Joka kerta kun joku nuorista teologeista kulki ohi, mies yskähti kahdesti ja voihkaisi. Kuusikymmentä prosenttia teologeista kulki ohi tarjoamatta hänelle apua. Ne teologit, jotka ajattelivat kulkiessaan laupiasta samarialaista, eivät olleet myötätuntoisempia kuin muutkaan: useat heistä astuivat kirjaimellisesti miehen yli. Ainoa tekijä, joka ylimalkaan vaikutti autamishalukkuuteen, oli se, oliko kyseisellä henkilöllä kiire: apuaan tarjosi vain kymmenen prosenttia niistä, joita oli kehotettu pitämään kiirettä, kiireettömistä sitä vastoin kuusikymmentäkolme prosenttia pysähtyi auttamaan. Psykologien johtopäätös oli, että eetiset pohdinnat muuttuvat ylellisyydeksi sitä mukaa kun arkielämän tempo nopeutuu. Tämä johtopäätös on tietenkin terveydenhuollon kannalta hyvin huolestuttava.[...]

 - Mazzarella, Merete: Hyvä kosketus (s. 214-215)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...